Hyvä paha

Tässä vaiheessa kuukautta kaikki ovat jo varmaan kuulleet kuin pääministeri Matti Vanhanen moittii mediaa (näin kärjistäen sanottuna) huonoja asioiden esilletuomisesta hyvien kustannuksella.

Jos tämä joltakulta on jäänyt huomaamatta, esim. Helsingin Sanomat uutisoi asian.

Ihan hyvä huomio sinällään, journalismi tuntuu esittelevän asioita enemmän negaation kautta kuin positiivisista näkökulmista.
Eli suunnilleen "450 kuoli Intian lauttaturmassa" tulisi muuttaa muotoon "kolme ihmistä selvisi hengissä Intian lauttaturmasta - 450 kuoli", mikä ilmiselvästi on eri asia.

Mutta koska media-alan ruotimista varten meillä on jo ansioituneempiakin blogeja, en jää makaamaan lehtirovioiden tuleen.

Mitä jos maailmassa ei olisi pahaa?

Kuulostaa hienolta, eikö?
Kaikkialla olisi rauha, lampaat joisivat samasta lammesta leijonien kanssa, säätiedotuksissa kerrottaisiin millä todennnäköisyydellä huomenna olisi sateenkaaria, ja Salatut elämät olisi lakannut pyörimästä ensimmäisen mainostauon jälkeen juonikuvioiden loputtua kesken.

Tylsää.

Ollaanpa nyt rehellisiä. Jos meillä ei olisi jotain hyvän vastapainoksi, eikö elämä olisi aika...viimeinkin pääsen sanomaan tämän...mielenkiinnotonta?

Minkälaisia olisivat esim. Star Trek-sarjan jaksot, jos maailmassa olisi rauha?

"Tähtipäiväkirja, merkintä 39032899: tapasimme tänään mukavan uuden muukalais-rodun. He tarjosivat meille paikallista kahvia ja pullaa."

"Tähtipäiväkirja, merkintä 40042899: kohtasimme uuden muukalais-rodun, ja vahvistaaksemme veljeyttämme joimme heidän kahviaan ja söimme heidän pulliaan."

"Tähtipäiväkirja, merkintä 41052899: saavuimme uuden avaruus-rodun planeetalle, ja nautimme heidän kanssaan jotain, mikä ilmeisesti oli alkeellista perustason kahvia ja pullaa."

"Tähtipäiväkirja, merkintä 42062899: närästää."

Maailma on paha paikka ja joulupukkia ei ole olemassa.

(Monet eivät tiedä tätä, mutta joulupukin olemassaolon kyseenalaisuuden selvillesaanti on hälyttävissä määrin yleisin keskeytyksen syy kansanopistoissa, sotakorkeakoulussa ja konditioria-linjoilla.

Tai no jos totta puhutaan, niin konditoria-linjojen yleisin keskeytyksen syy on se, kun oppilaille kerrotaan mikä on mokkapiirakan salainen ainesosa.

Voitte yrittää kysyä siitä konditoria-opiskelijoilta, mutta joko he purskahtavat itkuun ja juoksevat pois, tai sitten katsovat teitä hämmästyneen oloisina kylmillä, kuolleilla silmillään, jotka tuntuvat näkevän sielunne pimeimpiin nurkkiin, ja sanovat mekaanisesti: "en todellakaan tiedä mistä puhut."

Teistäkin tulisi tuollaisia jos olisitte nähneet miten salainen ainesosa valmistetaan.
Se repii sielun.)

Ihmiskunta tarvitsee pahaa.

Me emme tarvitse sitä vain sen vuoksi että käytännön filosofian opiskelijat (vaikka eromme onkin tuore, yritän silti käyttäytyä ikäni mukaisesti. Eli tämän blogin ulkopuolella makaan maassa ja potkin lattiaa.) voisivat keskustella kuinka paha oikeastaan on pahaa, vain koska hyvä määrittää sen sellaiseksi, ja hyvä taas riippuu siitä kummalla puolella aseenpiippua olet (käytännön filosofian opiskelijat vitsailevat uskoakseni noin. Hitto kuinka kaipaankaan heitä.)

Me tarvitsemme pahaa yksinkertaisesti siksi, että hyvän ja pahan välinen kiistely on mielenkiintoista ja herättää jännitteitä, jotka tuovat arkielämään vaihtelua.

Pelkkä auvoisuuden olotila kävisi ennenpitkää latteaksi. Siinä vaiheessa alkaisi kaipaamaan äkkiä jotain säpinää, mutta eihän niin voisi tehdä, koska se olisi pahaa.

Eihän?