En ole suuri ajattelun ystävä.
Yritän täyttää tyhjiön nukkumisen ja seuraavan nukkumisen välillä asioilla, jotka eivät suunnattomasti vaadi ajattelua.
(Ei, en varmasti sano sitä vitsiä.
Jos sanon sen, maailmankaikkeuden muutenkin äärimmilleen tiivis "tuhanteen kertaan kuultujen ns. vitsien, jotka eivät todellakaan kestä toistoa, ja joiden ei koskaan olisi pitänyt tulla esille missään tilanteessa"-kasautuma räjähtää ylikuormituksen vuoksi.
Te voitte kenties kestää tiedon olevanne henkilö joka on vastuussa mm. "nää on mun golf-sukat, koska näissä on 18 reikää, ehe ehe"-vitsin vapaaksi päästämisestä, mutta minun pitää ajaa sänkeni neljän kuukauden välein, ja minun pitää silloin pystyä katsomaan peilistä että saan molemmat haivenet leikattua.)
Vaikka sitä voi olla vaikea(hko) uskoa, olen enemmän toiminnan mies. Unelmatyöni voisi olla harmaan kiven läpi hakkaaminen 8 h tuntia päivässä...miinus ruokatunti, kahvitauko, vessatauko, lakisääteinen tauko sekä huoltotauko, mutta kuitenkin 45 minuuttia tehokasta työskentelyä päivässä.
Tämä ei kuitenkaan ole aina mahdollista, joten seuraavaksi hajanaisia ajatuksia viime viikonlopulta.
1. Sensuroiko kukaan blogia tulevan seurustelukumppanin vuoksi? Tiedän että itse esimerkiksi en kerro kaikkia juttuja tässä blogissa, koska työnantajani edustajat lukevat tätä.
Sen vuoksi esimerkiksi muutama aivan uskomattoman hauska juttu siitä, mitä kaikkea minulle on tapahtunut kansainvälisen pimeän kuulakärkikynä- ja ruutuvihko-kauppani yhteydessä ei ole koskaan päättynyt tänne luettavaksi; vieläkään en voi olla nauramatta hiljaa itsekseni nähdessäni kuulakärkikynää, jonka suojus on otettu pois ja joka on kulutettu puoleenväliin (teidän olisi pitänyt olla paikalla).
Mutta tarkoitus oli siis puhua seurustelukumppaneista. Jos olette jo onnistuneet sellaisen hankkimaan, eiköhän hänelle ole jo selvinnyt todellinen syy siihen mitä ne kumiankat siellä vessassa oikeasti tekevät, eli ei enää mitään hätää.
Jos kuitenkin sellainen on vielä hakusessa, saako se sensuroimaan sanomisia?
Tietenkin voisitte olla kertomatta blogistanne seurustelunne alussa ja sen aikana, sekä valehdella että joka kerta kun tunnutte viettävän paljon aikaa tietokoneella, surffaatte sivuilla joilla kerrotaan graafisesti tuhmasta katolilaisesta koulutytöstä ja abbedissasta, tai pelaatte ensi- ja sitä seuraavan kuun vuokrarahoja nettipokerissa.
Tiedättehän, niitä normaaleja juttuja joita toisen osapuolen parisuhteessa oletetaan tekevän.
Mitä jos kuitenkin jossain rehellisyyden ja/tai hetkellisen tilanne-virhearvion puuskassa menette paljastamaan että bloggaatte? Ja jossain siellä on maininta siitä kuinka teistä tuntui siltä kuin miljoona sielua olisi huutanut yhtäaikaa "miksi herra, miksi?!" ja sitten hiljennyt ikuisiksi ajoiksi tuijottaen muita ja ihmetellen mitä ihmettä nuo juuri kiljuivat, kun kuulitte että yksi lempi-aikuistähdistänne on naimisissa?
(Jos muuten luet tätä, kultimussukkani, niin tämä tapahtui KAUAN ennen kuin tapasin sinut ja tajusin kuinka tyhjää elämäni oli ollut ennen sinua. Tiedäthän sinä että halinallukallasi on vain sinut.)
2. Kuulin äidiltäni että yksi entisistä ylä-asteen opettajistani oli kysellyt joko olen löytänyt "kaverin" (Just. Kokeile kerran eläessäsi pitkää tukkaa ilman asiaankuuluvaa kitaransoittoa ja käy näin...).
Kun äitini ilmoitti että olen edelleen sinkkuna, niin ex-opettajani oli naurahtanut että hän oli luullut että kun lähdin etelään hommiin, minut revittäisiin käsistä kun olen niin komea!
Ensimmäinen ajatukseni oli:
- Voi hyvä aika! Minä aiheutan keski-ikäisissä naisissa valikoivaa likinäköisyyttä!?
Jota seurasi:
- Hetkinen. Minä aiheutan keski-ikäisissä naisissa valikoivaa likinäköisyyttä?
Ja ajatuskaari päättyi:
- Vau. Minä aiheutan keski-ikäisissä naisissa valikoivaa likinäköisyyttä! Viileetä!
Ajatukset 3 ja 4 saatte lukea myöhemmin viikolla, ei nyt tuhlata aivotyöskentelyä kokonaan.
maanantai 29. syyskuuta 2008
perjantai 26. syyskuuta 2008
Perjantai-pikainen mediakatsaus, osa VII
Puhutaanpa rahasta.
Kaikki tietävät jo tässä vaiheessa että miehen euro on naisen 0, 50 senttiä miinus TEL, EVI, ja SiO ja mitä niitä vähennyksiä olikaan.
Mutta kuinka moni tiesi että miehet, jotka ylläpitävät "perinteisiä" käsityksiä miesten ja naisten töistä, ansaitsevat enemmän kuin miehet, jotka kannattavat palkkatasa-arvoa?
Sexist attitudes and the wage gap on Time.com:issa julkaistu juttu University of Floridan tutkimuksesta Yhdysvalloissa.
Miehet jotka ilmoittivat kannattavansa vanhoja arvoja (esim. mies käy töissä, nainen pitää kodin kunnossa) ansaitsevat tutkimuksen mukaan keskimäärin 11 930 dollaria enemmän vuodessa kuin miehet, jotka kannattavat tasa-arvoista kohtelua.
Ero lisääntyy kun vanhakantaisia miehiä verrataan naisiin. Miehet ansaitsivat keskimäärin vuodessa 14 404 dollaria enemmän verrattuna naisiin jotka jakoivat perinteiset arvot, ja 13 352 dollaria enemmän verrattuna naisiin, jotka tahtoivat palkoissa tasa-arvoa.
Yhtä ehdotonta syytä tähän tutkijat eivät löytäneet, mutta heillä on veikkauksensa.
Yksi syy voi olla psykologinen. Vanhakantaiset, "leivän pöydän tuovat" miehet voivat olla muita aggressiivisempia koska kokevat olevansa vastuussa toimeentulosta, ja tämän vuoksi pyrkivät etenemään urallaan ja ovat valmiita taistelemaan palkankorotuksista.
Toinen syy saattaa olla työnantajien alitajuntainen puolueellisuus: miehet koetaan naisia arvokkaammiksi.
Mutta eikös maailmassa ole ainakin yksi nainen, jolle maksetaan paremmin kuin miehille? Nimittäin Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan kuningatar, hänen majesteettinsa Elisabet II.
Ikävä kyllä ei ole helppoa hänelläkään; The Independent kertoo uutisessaan rejected: Queen's plea for more cash että Ison-Britannian hallitus ei ole suostunut antamaan lisärahaa kuninkaallisten budjettiin.
Menoaukko on n. 6,5 miljoonaa puntaa (n. 8,25 miljoonaa euroa), mikä on syntynyt mm. nousseista polttoaineen hinnoista.
(Sivuhuomautus: näin Ison-Britannian reissullani yhden kuningattaren pikku linnoista. Sen nurmikko oli isompi kuin Sveitsi. En halua edes ajatella paljonko ruohonleikkureiden polttoaineisiin menee vuodessa.)
Nykyisessä talous-tilanteessa on suurta poliittista painetta hillitä kuninkaallisten meno-budjettia, joka oli n. 40 miljoonaa puntaa (n. 50 miljoonaa euroa) viime vuonna yksistään. Itse asiassa Ison-Britannian parlamentissa on jo ehdotettu että kuninkaallisten kuluista pitäisi tehdä tilintarkistus, kuten muistakin valtionmenoista.
Kuningattaren tuskin kuitenkaan tarvitsee ryhtyä kaktusvarkaaksi.
BBC reportoi Kaliformiaa vaivaavasta varkausaallosta.
California tackles "cactus crime" on, kuten jo arvasitte, aiheesta kaktus-varkaudet.
Puolen vuoden sisällä kaktuksia on varastettu n. 13 000 euron arvosta.
Kaktukset on istutettu maisemallisista syistä teiden ja katujen varsille. Nurmikon kasteleminen vaati liikaa vettä, ja sadetta tulee vuosittain noin 17 päivänä, joten vähään tyytyvät kaktukset olivat looginen vaihtoehto.
Viranomaiset uskovat että syynä kaktusvarkauksiin on taloudellinen taantuma: kaktus maksaa kaupasta ostettuna 100 dollaria, joten varastetusta kaktuksesta saa noin puolet siitä.
Poliisi on jo ryhtynyt vastatoimiin: kaktuksia vartioidaan kameroilla, ja niihin on laitettu mikrosirut, että ne voidaan jäljittää varkauden tapahtuessa.
Mitä on luvassa jos joku jää kiinni kaktuksen varastamisesta? Pahimmillaan neljä vuotta vankeutta.
Hyvää viikonloppua ja pitäkää rahoistanne kiinni, älkääkä himoitko naapurin kukkia.
Kaikki tietävät jo tässä vaiheessa että miehen euro on naisen 0, 50 senttiä miinus TEL, EVI, ja SiO ja mitä niitä vähennyksiä olikaan.
Mutta kuinka moni tiesi että miehet, jotka ylläpitävät "perinteisiä" käsityksiä miesten ja naisten töistä, ansaitsevat enemmän kuin miehet, jotka kannattavat palkkatasa-arvoa?
Sexist attitudes and the wage gap on Time.com:issa julkaistu juttu University of Floridan tutkimuksesta Yhdysvalloissa.
Miehet jotka ilmoittivat kannattavansa vanhoja arvoja (esim. mies käy töissä, nainen pitää kodin kunnossa) ansaitsevat tutkimuksen mukaan keskimäärin 11 930 dollaria enemmän vuodessa kuin miehet, jotka kannattavat tasa-arvoista kohtelua.
Ero lisääntyy kun vanhakantaisia miehiä verrataan naisiin. Miehet ansaitsivat keskimäärin vuodessa 14 404 dollaria enemmän verrattuna naisiin jotka jakoivat perinteiset arvot, ja 13 352 dollaria enemmän verrattuna naisiin, jotka tahtoivat palkoissa tasa-arvoa.
Yhtä ehdotonta syytä tähän tutkijat eivät löytäneet, mutta heillä on veikkauksensa.
Yksi syy voi olla psykologinen. Vanhakantaiset, "leivän pöydän tuovat" miehet voivat olla muita aggressiivisempia koska kokevat olevansa vastuussa toimeentulosta, ja tämän vuoksi pyrkivät etenemään urallaan ja ovat valmiita taistelemaan palkankorotuksista.
Toinen syy saattaa olla työnantajien alitajuntainen puolueellisuus: miehet koetaan naisia arvokkaammiksi.
Mutta eikös maailmassa ole ainakin yksi nainen, jolle maksetaan paremmin kuin miehille? Nimittäin Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan kuningatar, hänen majesteettinsa Elisabet II.
Ikävä kyllä ei ole helppoa hänelläkään; The Independent kertoo uutisessaan rejected: Queen's plea for more cash että Ison-Britannian hallitus ei ole suostunut antamaan lisärahaa kuninkaallisten budjettiin.
Menoaukko on n. 6,5 miljoonaa puntaa (n. 8,25 miljoonaa euroa), mikä on syntynyt mm. nousseista polttoaineen hinnoista.
(Sivuhuomautus: näin Ison-Britannian reissullani yhden kuningattaren pikku linnoista. Sen nurmikko oli isompi kuin Sveitsi. En halua edes ajatella paljonko ruohonleikkureiden polttoaineisiin menee vuodessa.)
Nykyisessä talous-tilanteessa on suurta poliittista painetta hillitä kuninkaallisten meno-budjettia, joka oli n. 40 miljoonaa puntaa (n. 50 miljoonaa euroa) viime vuonna yksistään. Itse asiassa Ison-Britannian parlamentissa on jo ehdotettu että kuninkaallisten kuluista pitäisi tehdä tilintarkistus, kuten muistakin valtionmenoista.
Kuningattaren tuskin kuitenkaan tarvitsee ryhtyä kaktusvarkaaksi.
BBC reportoi Kaliformiaa vaivaavasta varkausaallosta.
California tackles "cactus crime" on, kuten jo arvasitte, aiheesta kaktus-varkaudet.
Puolen vuoden sisällä kaktuksia on varastettu n. 13 000 euron arvosta.
Kaktukset on istutettu maisemallisista syistä teiden ja katujen varsille. Nurmikon kasteleminen vaati liikaa vettä, ja sadetta tulee vuosittain noin 17 päivänä, joten vähään tyytyvät kaktukset olivat looginen vaihtoehto.
Viranomaiset uskovat että syynä kaktusvarkauksiin on taloudellinen taantuma: kaktus maksaa kaupasta ostettuna 100 dollaria, joten varastetusta kaktuksesta saa noin puolet siitä.
Poliisi on jo ryhtynyt vastatoimiin: kaktuksia vartioidaan kameroilla, ja niihin on laitettu mikrosirut, että ne voidaan jäljittää varkauden tapahtuessa.
Mitä on luvassa jos joku jää kiinni kaktuksen varastamisesta? Pahimmillaan neljä vuotta vankeutta.
Hyvää viikonloppua ja pitäkää rahoistanne kiinni, älkääkä himoitko naapurin kukkia.
keskiviikko 24. syyskuuta 2008
Väliin henkilökohtaista, osa LIII
- Ei, älä jätä minua!
- Olisit ajatellut sitä aiemmin.
- Mutta minä tarvitsen sinua!
- Et sinä tarvitse minua tai ketään muutakaan! Sinä vain tulet minun luokseni ja teet temppusi, ja oletat että minä vain jaksan ikuista antamista ilman että saan itse mitään.
- Mutta sinä olet minun luovuuteni! Miten muka olen sinua hylkinyt?!
- Olisiko se tappanut jos vaikka joskus oikeasti lukisit jotain, etkä vain tuijottaisi Farscapea ja Alias-sarjaa dvd:ltä. Et sinä minusta välitä, sinä välität vain itsestäsi!
- Kyllä sinä tiedät että minä välitän sinusta enemmän kuin Aliaksesta. Hei katso, minä luen lehteä!
- Se on väärinpäin. Ja se on sitä paitsi Anttilan myyntikuvasto.
- Mutta sinä olet elinehtoni! Tiedät että en voi tulla toimeen ilman sinua! Me olemme tiimi! Et sinä saa hajottaa tiimiä! Miksi et uskoisi minua?!
- Koska sanoit saman asian jokaiselle tänä aamuna juomallesi 15 kupille kahvia.
- Mutta minne sinä menisit? Mitä sinä tekisit ilman minua?!
- Haluan nähdä vielä maailmaa ennen kuin alan toistamaan itseäni ja kliseydyn. Ehkä tapaan jonkun aloittelevan onnellista elämää viettävän sarjakuvabloggaajan tai yhteiskunnallisista asioista kiinnostuneen perussuomalaisia äänestävän pilapiirtäjän.
- Mutta mitä minä teen? Miten minä nyt ylläpidän suhdettani molempiin lukijoihini?
- Suoraan sanottuna rakkaani, en---oikeastaan, antaa olla. Moi. Äläkä kirjoittele, koska...noh, emmeköhän me molemmat tiedä miksi.
Ja jos joku ei vielä usko, niin tämänkin jutun idea oli "lainattu" Pygmi armeijan paluu-sarjakuvablogin "Liver failure"-merkinnästä.
- Olisit ajatellut sitä aiemmin.
- Mutta minä tarvitsen sinua!
- Et sinä tarvitse minua tai ketään muutakaan! Sinä vain tulet minun luokseni ja teet temppusi, ja oletat että minä vain jaksan ikuista antamista ilman että saan itse mitään.
- Mutta sinä olet minun luovuuteni! Miten muka olen sinua hylkinyt?!
- Olisiko se tappanut jos vaikka joskus oikeasti lukisit jotain, etkä vain tuijottaisi Farscapea ja Alias-sarjaa dvd:ltä. Et sinä minusta välitä, sinä välität vain itsestäsi!
- Kyllä sinä tiedät että minä välitän sinusta enemmän kuin Aliaksesta. Hei katso, minä luen lehteä!
- Se on väärinpäin. Ja se on sitä paitsi Anttilan myyntikuvasto.
- Mutta sinä olet elinehtoni! Tiedät että en voi tulla toimeen ilman sinua! Me olemme tiimi! Et sinä saa hajottaa tiimiä! Miksi et uskoisi minua?!
- Koska sanoit saman asian jokaiselle tänä aamuna juomallesi 15 kupille kahvia.
- Mutta minne sinä menisit? Mitä sinä tekisit ilman minua?!
- Haluan nähdä vielä maailmaa ennen kuin alan toistamaan itseäni ja kliseydyn. Ehkä tapaan jonkun aloittelevan onnellista elämää viettävän sarjakuvabloggaajan tai yhteiskunnallisista asioista kiinnostuneen perussuomalaisia äänestävän pilapiirtäjän.
- Mutta mitä minä teen? Miten minä nyt ylläpidän suhdettani molempiin lukijoihini?
- Suoraan sanottuna rakkaani, en---oikeastaan, antaa olla. Moi. Äläkä kirjoittele, koska...noh, emmeköhän me molemmat tiedä miksi.
Ja jos joku ei vielä usko, niin tämänkin jutun idea oli "lainattu" Pygmi armeijan paluu-sarjakuvablogin "Liver failure"-merkinnästä.
maanantai 22. syyskuuta 2008
Painovoima ja pessimismi pitävät jalat maassa
Nietzschen mukaan toivo on kauhein pahuus, sillä se pitkittää ihmisen kärsimyksiä.
Hän oli hiukan väärässä: oikeastaan se on optimismi.
Ihan vaan siltä varalta, että joku on viettänyt epäterveellisen paljon aikaa maailmanlopun kestävässä pahvilaatikossa syöden kuivamuonaa sekä juoden mehutiivistettä, ja lukien vain tätä blogia odottaen milloin Cthulhu antaa merkin (älkää huoliko; pian, ystäväni, pian...), niin pikku katsaus tämänhetkisestä maailmantalouden tilasta.
Se on kuralla.
Syynä on ainoastaan ja pelkästään optimismi.
Jotkut olivat optimistisia sen suhteen, että voisivat helposti lyödä rahoiksi myöntämällä isoja lainoja pikkukoroilla, joissa oli erikoisuuksia, kuten että ne kasvoivat ajan myötä.
Toiset olivat optimisteja, ja uskoivat että saisivat maksettua ison lainansa joka heille myönnettiin...joillain ihmelainaehdoilla, kuka niitä jaksaa lukea...aika pienellä korolla kuitenkin.
Ikävä kyllä ensinmainitut olivat yltiö-optimistisia, ja yrittivät lyödä todella rahoiksi. Sen vuoksi lainoja niputettiin ja myytiin vielä suuremmille optimisteille. Nämä suuremmat optimistit alkoivat jossain vaiheessa haluamaan lainan takaisinmaksua lainaa ottaneilta optimisteilta.
Mutta lainaa ottaneilla optimisteilla ei ollutkaan varaa maksaa takaisin lainojaan korko-ehdoilla.
Hassua, mutta tuo juttu toimii myös jos korvaatte sanan "optimisti" sanalla "idiootti". Siltä se ainakin vaikuttaa näin jälkikäteen.
Välillä tuntuu että osa ihmiskunnasta on sahattavan oksan väärällä puolella, johtuen ihan siitä että he juuri vuokrasivat sahan kaverilleen, joka nyt testaa miltä sahaaminen tuntuu.
Muistaako joku Nick Leesonin? Hänkin oli optimisti.
Hän luotti optimisesti siihen, että tietyt pörssikurssit lähtivät nousuun, ja tekisi edustamalleen Barings Bank-sijoituspankille suunnattomat voitot (ja hänelle provisiot).
Lopputuloksena oli 1,4 miljardin dollarin tappiot, Ison-Britannian vanhimman pankin eli Barings Bankin konkurssi, ja Leeson lähti pakoon jätettyään ensin "anteeksi"-lapun työpisteelleen.
Jos ei jaksa uskoa tulevaisuuteen, miten tässä maailmassa oikein voi enää elää? Helposti.
Muistaako joku John Paulsonin? Ette varmaankaan. Hän on pessimisti.
The Independent-lehti kertoo jutussaan "The man who bet on the credit crisis - and took home 3.7bn last year" Paulsonista.
Hän sai aikoinaan oppinsa Bear Stearns-pankissa, joka menetti miljardeja euroja huonoissa sijoituksissa (jos haluatte lukea enemmän tästä, BBC kertoo aiheesta Kysymys&Vastaus:Bear Sterns-jutussa).
Tämän jälkeen Paulson vietti vuosia keskivertona sijoitusneuvojana, mutta hän tajusi noin puolitoista vuotta sitten että Yhdysvaltain asuntomarkkinat eivät varmaan kestä nykymenoa.
Joten hän sijoitti kaikki omansa, ja asiakkaidensa varat varautuen tähän.
Lopputuloksena hänen firmansa teki 34 miljardin dollarin voiton viime vuonna. Hänen oma osuutensa tästä oli 3,7 miljardia dollaria.
Joten jos tästä opitaan jotain, se on että-- äh, ei kannata, tuskin te jaksoitte lukea edes tänne asti.
Hän oli hiukan väärässä: oikeastaan se on optimismi.
Ihan vaan siltä varalta, että joku on viettänyt epäterveellisen paljon aikaa maailmanlopun kestävässä pahvilaatikossa syöden kuivamuonaa sekä juoden mehutiivistettä, ja lukien vain tätä blogia odottaen milloin Cthulhu antaa merkin (älkää huoliko; pian, ystäväni, pian...), niin pikku katsaus tämänhetkisestä maailmantalouden tilasta.
Se on kuralla.
Syynä on ainoastaan ja pelkästään optimismi.
Jotkut olivat optimistisia sen suhteen, että voisivat helposti lyödä rahoiksi myöntämällä isoja lainoja pikkukoroilla, joissa oli erikoisuuksia, kuten että ne kasvoivat ajan myötä.
Toiset olivat optimisteja, ja uskoivat että saisivat maksettua ison lainansa joka heille myönnettiin...joillain ihmelainaehdoilla, kuka niitä jaksaa lukea...aika pienellä korolla kuitenkin.
Ikävä kyllä ensinmainitut olivat yltiö-optimistisia, ja yrittivät lyödä todella rahoiksi. Sen vuoksi lainoja niputettiin ja myytiin vielä suuremmille optimisteille. Nämä suuremmat optimistit alkoivat jossain vaiheessa haluamaan lainan takaisinmaksua lainaa ottaneilta optimisteilta.
Mutta lainaa ottaneilla optimisteilla ei ollutkaan varaa maksaa takaisin lainojaan korko-ehdoilla.
Hassua, mutta tuo juttu toimii myös jos korvaatte sanan "optimisti" sanalla "idiootti". Siltä se ainakin vaikuttaa näin jälkikäteen.
Välillä tuntuu että osa ihmiskunnasta on sahattavan oksan väärällä puolella, johtuen ihan siitä että he juuri vuokrasivat sahan kaverilleen, joka nyt testaa miltä sahaaminen tuntuu.
Muistaako joku Nick Leesonin? Hänkin oli optimisti.
Hän luotti optimisesti siihen, että tietyt pörssikurssit lähtivät nousuun, ja tekisi edustamalleen Barings Bank-sijoituspankille suunnattomat voitot (ja hänelle provisiot).
Lopputuloksena oli 1,4 miljardin dollarin tappiot, Ison-Britannian vanhimman pankin eli Barings Bankin konkurssi, ja Leeson lähti pakoon jätettyään ensin "anteeksi"-lapun työpisteelleen.
Jos ei jaksa uskoa tulevaisuuteen, miten tässä maailmassa oikein voi enää elää? Helposti.
Muistaako joku John Paulsonin? Ette varmaankaan. Hän on pessimisti.
The Independent-lehti kertoo jutussaan "The man who bet on the credit crisis - and took home 3.7bn last year" Paulsonista.
Hän sai aikoinaan oppinsa Bear Stearns-pankissa, joka menetti miljardeja euroja huonoissa sijoituksissa (jos haluatte lukea enemmän tästä, BBC kertoo aiheesta Kysymys&Vastaus:Bear Sterns-jutussa).
Tämän jälkeen Paulson vietti vuosia keskivertona sijoitusneuvojana, mutta hän tajusi noin puolitoista vuotta sitten että Yhdysvaltain asuntomarkkinat eivät varmaan kestä nykymenoa.
Joten hän sijoitti kaikki omansa, ja asiakkaidensa varat varautuen tähän.
Lopputuloksena hänen firmansa teki 34 miljardin dollarin voiton viime vuonna. Hänen oma osuutensa tästä oli 3,7 miljardia dollaria.
Joten jos tästä opitaan jotain, se on että-- äh, ei kannata, tuskin te jaksoitte lukea edes tänne asti.
keskiviikko 17. syyskuuta 2008
Ihmiset jotka eivät tiedä olevansa kuolleita
(Otsikko on varas-- kunnianosoitus kirjalle People Who Don't Know They're Dead, joka on valittu 2. omituisimmaksi kirjannimeksi kuluneelta 30 vuodelta.
Itse idea tuli eilisestä ilmoituksesta odotettavissa olevasta työeläkkeestä. Sen perusteella ei parane lakata työskentelemästä parin seuraavan vuosisadan aikana.)
Tämä on kertomus siitä, miksi valtiovarainministerit aina hymyilevät.
Valtiovarainministeriöllä on nimittäin varmasti jokin salainen iskuryhmä. Enkä nyt puhu normaalista verotarkistus-porukasta.
Ei, nyt puhutaan niin kovapintaisista sotureista että he nauttivat aamunapalminsa sokerin ja sitruunan kera, viittaavat Espanjan inkvisitioon "kaiken maailman amatööreinä", ja syövät teräsketjua, koska jogurtit suolitoiminnan parantamiseksi nyt vaan ovat ihan nyssöpelleilyä.
Heidän pitääkin olla kovista kovimpia; niitä tyyppejä jotka antavat hardcorelle sen HC-merkityksen (ja koska he todennäköisesti eivät osaa kirjoittaa enempää).
Heidän tehtävänään on nimittäin estää zombien maailmanvalloitus.
Osa teistä tarkistaa nyt että päällänne on pimeässä loistava "Zombie-hyökkäyksen sattuessa, seuratkaa minua"-t-paitanne sekä tuolinne alla teipattuna machete ja pesäpallomaila.
Osa teistä sanoo että nehän nyt vaan ovat hollywoodin luomia taruhahmoja.
Osa teistä alkaa nyt pohtia onko "zombi"-sanan monikko "zombien" vai "zombijen", ja miten "rämpien" ja "zombien" kuulostavat niin samalta ja ai hei kiiltävä esine hihihihihihi....
Ensin mainituille tervehdys kanssatoveriltanne.
Toiseksi mainituille kerrottakoon, että muistatteko miltä ihmiset zombie-elokuvissa näyttivät kun he kuulivat kuolleiden nousseen haudoistaan? Jos ette muista, niin ilme oli "yllättynyt". Eivät hekään varmaan ottaneet juttuja tosissaan.
Siis ennen kuin oli liian myöhäistä.
Viimeiselle porukalle...no te olette jo tässä vaiheessa puolivälissä matkalla lähintä voimakasta valonlähdettä, joten ei oikeastaan mitään.
Mitä luulette oikeasti tapahtuvan jos zombit astuisivat elävien pariin?
Ensinnäkin joku julistaisi että termin "zombi" käyttäminen on alentavaa ja luokittelevaa. Oikeampi luonnehdinta olisi "uus-elävä bio-orgaanisesti haasteellinen henkilö".
Seuraavaksi joku perustaisi facebookiin ryhmän "eläville kuolleille kuolleet elävät".
Jonka jälkeen joku perustaisi "kuolleet elävät, elävät kuolleet"-kerhon.
Sitä seuraisi "elävä/kuollut/elävät/kuolleet"-porukka, jota seuraisi "kuole-elä-kuoleva-elävä"-jengi, jota seuraisi...no te taisitte jo tajuta.
Tämän jälkeen joku julkaisee netissä addressin, jossa zom-- uus-eläville bio-orgaanisesti haasteellisille henkilöille tulisi palauttaa heidän ihmisoikeutensa, koska ilmiselvästikin he ovat ihmisiä, ja siten heitä pitäisi ymmärtää, eikä vain ampua päähän kysymättä ensin miltä susta tuntuu vai tuntuuko susta miltään?
Sitten puolueet heräisivät havaitsemaan ongelman, ja välikysymyksenä kuultaisiin, mitä hallitus oikein aikoo tehdä "ihmisille jotka eivät tiedä olevansa kuolleita"?
Joten tietenkin jossain vaiheessa uus-elävät bio-orgaanisesti haasteelliset henkilöt saisivat ihmisoikeudet.
Tässä vaiheessa valtiovarainministeriössä aletaan kahviinkin laittamaan oikeaa kahvia.
Onko kenelläkään käsitystä millaista kansaneläkettä tultaisiin maksamaan takautuvasti 173-vuotiaalle? Kansaneläke kun "on tarkoitettu turvaamaan vähimmäistoimeentuloa, jos henkilöllä ei ole työeläkettä tai ansaittu työeläke jää pieneksi".
Nyt kerrotte kansaneläkkeen perusmäärän (tällä hetkellä n. 500 €/kk) Suomessa kautta aikojen kuolleiden määrällä...
Joo.
Samaan lopputulokseen on tultu valtiovarainministeriössäkin.
Siksi heillä varmaan on salainen iskuryhmä, jonka ainoa tehtävä on valvoa kaikkia Suomen hautausmaita, sekä aina satunnaisesti avata joku hauta ja mätkiä ruumista pesäpallomailalla, ihan vaan varmuuden vuoksi.
Tästä syystä valtiovarainministerit kautta aikojen ovat aina hymyilleet: he tietävät että vaikka miten huonosti menisikin, ainakin yksi homma on aina hoidossa.
Itse idea tuli eilisestä ilmoituksesta odotettavissa olevasta työeläkkeestä. Sen perusteella ei parane lakata työskentelemästä parin seuraavan vuosisadan aikana.)
Tämä on kertomus siitä, miksi valtiovarainministerit aina hymyilevät.
Valtiovarainministeriöllä on nimittäin varmasti jokin salainen iskuryhmä. Enkä nyt puhu normaalista verotarkistus-porukasta.
Ei, nyt puhutaan niin kovapintaisista sotureista että he nauttivat aamunapalminsa sokerin ja sitruunan kera, viittaavat Espanjan inkvisitioon "kaiken maailman amatööreinä", ja syövät teräsketjua, koska jogurtit suolitoiminnan parantamiseksi nyt vaan ovat ihan nyssöpelleilyä.
Heidän pitääkin olla kovista kovimpia; niitä tyyppejä jotka antavat hardcorelle sen HC-merkityksen (ja koska he todennäköisesti eivät osaa kirjoittaa enempää).
Heidän tehtävänään on nimittäin estää zombien maailmanvalloitus.
Osa teistä tarkistaa nyt että päällänne on pimeässä loistava "Zombie-hyökkäyksen sattuessa, seuratkaa minua"-t-paitanne sekä tuolinne alla teipattuna machete ja pesäpallomaila.
Osa teistä sanoo että nehän nyt vaan ovat hollywoodin luomia taruhahmoja.
Osa teistä alkaa nyt pohtia onko "zombi"-sanan monikko "zombien" vai "zombijen", ja miten "rämpien" ja "zombien" kuulostavat niin samalta ja ai hei kiiltävä esine hihihihihihi....
Ensin mainituille tervehdys kanssatoveriltanne.
Toiseksi mainituille kerrottakoon, että muistatteko miltä ihmiset zombie-elokuvissa näyttivät kun he kuulivat kuolleiden nousseen haudoistaan? Jos ette muista, niin ilme oli "yllättynyt". Eivät hekään varmaan ottaneet juttuja tosissaan.
Siis ennen kuin oli liian myöhäistä.
Viimeiselle porukalle...no te olette jo tässä vaiheessa puolivälissä matkalla lähintä voimakasta valonlähdettä, joten ei oikeastaan mitään.
Mitä luulette oikeasti tapahtuvan jos zombit astuisivat elävien pariin?
Ensinnäkin joku julistaisi että termin "zombi" käyttäminen on alentavaa ja luokittelevaa. Oikeampi luonnehdinta olisi "uus-elävä bio-orgaanisesti haasteellinen henkilö".
Seuraavaksi joku perustaisi facebookiin ryhmän "eläville kuolleille kuolleet elävät".
Jonka jälkeen joku perustaisi "kuolleet elävät, elävät kuolleet"-kerhon.
Sitä seuraisi "elävä/kuollut/elävät/kuolleet"-porukka, jota seuraisi "kuole-elä-kuoleva-elävä"-jengi, jota seuraisi...no te taisitte jo tajuta.
Tämän jälkeen joku julkaisee netissä addressin, jossa zom-- uus-eläville bio-orgaanisesti haasteellisille henkilöille tulisi palauttaa heidän ihmisoikeutensa, koska ilmiselvästikin he ovat ihmisiä, ja siten heitä pitäisi ymmärtää, eikä vain ampua päähän kysymättä ensin miltä susta tuntuu vai tuntuuko susta miltään?
Sitten puolueet heräisivät havaitsemaan ongelman, ja välikysymyksenä kuultaisiin, mitä hallitus oikein aikoo tehdä "ihmisille jotka eivät tiedä olevansa kuolleita"?
Joten tietenkin jossain vaiheessa uus-elävät bio-orgaanisesti haasteelliset henkilöt saisivat ihmisoikeudet.
Tässä vaiheessa valtiovarainministeriössä aletaan kahviinkin laittamaan oikeaa kahvia.
Onko kenelläkään käsitystä millaista kansaneläkettä tultaisiin maksamaan takautuvasti 173-vuotiaalle? Kansaneläke kun "on tarkoitettu turvaamaan vähimmäistoimeentuloa, jos henkilöllä ei ole työeläkettä tai ansaittu työeläke jää pieneksi".
Nyt kerrotte kansaneläkkeen perusmäärän (tällä hetkellä n. 500 €/kk) Suomessa kautta aikojen kuolleiden määrällä...
Joo.
Samaan lopputulokseen on tultu valtiovarainministeriössäkin.
Siksi heillä varmaan on salainen iskuryhmä, jonka ainoa tehtävä on valvoa kaikkia Suomen hautausmaita, sekä aina satunnaisesti avata joku hauta ja mätkiä ruumista pesäpallomailalla, ihan vaan varmuuden vuoksi.
Tästä syystä valtiovarainministerit kautta aikojen ovat aina hymyilleet: he tietävät että vaikka miten huonosti menisikin, ainakin yksi homma on aina hoidossa.
maanantai 15. syyskuuta 2008
Mummot - avain maailmanrauhaan
Suurin virhe minkä nykyaikainen rauhanneuvottelukulttuuri tekee on se, että se väheksyy mummoja.
(Tiedän, yleensä tässä vaiheessa olemme menossa vaiheessa "kiihtyvät sormenliikkeet näppäimistöllä" literaalisessa heavy pettingissämme, mutta toisinaan tekee mieli vaan pikanäpyttelyä kahvitauolla toimiston siivouskomerossa läppärillä.)
Suurin osa varmaan muistaa mummot lapsuudestaan. Siis ne ihmiset, jotka eivät olleet ihan äitejä, mutta silti jotenkin omituisella tavalla teihin liitoksissa olleita henkilöitä, jotka yleensä tuntuivat haluavan ihmiselämänne sisäänajon takapenkin kuskeiksi.
Toisaalta mummot saattoivat antaa enemmän vapauksia kuin äidit, mutta toisaalta taas tiettyjä rajoja EI ylitetty.
Eli riehumista saatettiin kestää mummolassa pitempään kuin kotona, mutta yksikään tunnettu rukous tai itkun alalaji ei auttanut jos riehumisen seurauksena Amelia-tädin perintövaasi menikin rikki.
Vähintäänkin seurauksena oli 2 + 3 minuuttia jäähyä nurkassa.
Tämä jätti tietenkin jonkin sortin henkisen muiston jälkeensä.
Ei ihan samaa kaliiberia kuin vanhempien makuuhuoneeseen väärään aikaan saapuminen, tai Pelle Hermannin näkeminen ensimmäistä kertaa, mutta pysyvän jäljen kuitenkin.
Jos tuolle jäljelle pitäisi antaa jokin sanallinen selitys se kuuluisi jotenkin "sen tajuaminen että vaikka joku pitääkin sinusta, se ei välttämättä estä tätä jotakuta uhkaamasta Möröllä, käyttäen sellaista äänensävyä että sen kantamiseen piilotettuna pitäisi erikseen anoa lupaa."
Huomioitavaa on myös, että toisin kuin väärin ajoitetut makuuhuoneeseen syöksymiset ja pellet joiden nenä irtoaa alkuanimaatiossa, ja jonka he laittavat takaisin paikoilleen, mummojen aiheuttama jälki ei kulu pois edes intensiivisimmälläkään kokeilevalla intensiivi-terapialla hypnoosilla kuorrutettuna.
Jos joku osaa löytää oikean oktaavin, sen erityisen "mummo-surround soundin"® , teistä tulee taas se pikkukakara joka jää kiinni toinen käsi puoliksi (toivon mukaan) piparipurkissa, vaikka ruoka on ihan kohta valmis.
Miten tämä kaikki liittyy rauhanneuvotteluihin? Pitkän selityksen sijaan voinen antaa esimerkkinäytteen näin lopuksi:
- ...Joten mehän siis emme ikinä tule luopumaan teidän vääräuskoisten spanielien tappamisesta, piste.
- Ja onhan se varma että paljon saa Sahara levitä ennen kuin me annetaan teille kahvipöytäliinaa päässä pitäville mitään anteeksi!
- Jasser!
- Kuka tuo on?
- Voi rähmä, ei just nyt....
- Anteeksi rouva, mutta miehet puhuvat nyt täällä. Meillä on juuri rauhankokous meneillään. Eli jos voitte...
- Minähän en mene minnekään nyt kun kuulin mitä meidän poika on tehnyt!
- Et nyt viittis...
- Poika? Onko hän poikanne?
- Eikun pojanpoika! Minä olen hänen mummonsa!
- Mummo?! Hahhahhahhahhah!!! Millainen nyssö oikein---
- Benjamin!
- Ei hyvä aika...
- Mitä sinä olet taas mennyt tekemään! Eikös me puhuttu jo tästä!?
- No kun nuo aloitti...
- Enkö minä ole sanonut että vaikka muut tekeekin tyhmästi niin ei saa itse olla tyhmä!
- Juu...
- Ja meidän Jasser kanssa! Mitä on kotona opetettu! Eikö ole sata kertaa sanottu että ei saa tapella!
- Juu...
- Nyt pojat paiskaatte kättä, ja pyydätte anteeksi toisiltanne ja lupaatte että ette enää koskaan tappele!
- Juuri niin ikään!
- Sori kun me pommitettiin teitä, ei me niinku tahallaan...
- Sori kun me hyökättiin teidän kimppuun, ei me tarkoitettu...
- Ja nyt ollaan sitten kavereita ja mennään meille mehulle ja kuivakakulle ja lehdistön kuvattavaksi!
(Tiedän, yleensä tässä vaiheessa olemme menossa vaiheessa "kiihtyvät sormenliikkeet näppäimistöllä" literaalisessa heavy pettingissämme, mutta toisinaan tekee mieli vaan pikanäpyttelyä kahvitauolla toimiston siivouskomerossa läppärillä.)
Suurin osa varmaan muistaa mummot lapsuudestaan. Siis ne ihmiset, jotka eivät olleet ihan äitejä, mutta silti jotenkin omituisella tavalla teihin liitoksissa olleita henkilöitä, jotka yleensä tuntuivat haluavan ihmiselämänne sisäänajon takapenkin kuskeiksi.
Toisaalta mummot saattoivat antaa enemmän vapauksia kuin äidit, mutta toisaalta taas tiettyjä rajoja EI ylitetty.
Eli riehumista saatettiin kestää mummolassa pitempään kuin kotona, mutta yksikään tunnettu rukous tai itkun alalaji ei auttanut jos riehumisen seurauksena Amelia-tädin perintövaasi menikin rikki.
Vähintäänkin seurauksena oli 2 + 3 minuuttia jäähyä nurkassa.
Tämä jätti tietenkin jonkin sortin henkisen muiston jälkeensä.
Ei ihan samaa kaliiberia kuin vanhempien makuuhuoneeseen väärään aikaan saapuminen, tai Pelle Hermannin näkeminen ensimmäistä kertaa, mutta pysyvän jäljen kuitenkin.
Jos tuolle jäljelle pitäisi antaa jokin sanallinen selitys se kuuluisi jotenkin "sen tajuaminen että vaikka joku pitääkin sinusta, se ei välttämättä estä tätä jotakuta uhkaamasta Möröllä, käyttäen sellaista äänensävyä että sen kantamiseen piilotettuna pitäisi erikseen anoa lupaa."
Huomioitavaa on myös, että toisin kuin väärin ajoitetut makuuhuoneeseen syöksymiset ja pellet joiden nenä irtoaa alkuanimaatiossa, ja jonka he laittavat takaisin paikoilleen, mummojen aiheuttama jälki ei kulu pois edes intensiivisimmälläkään kokeilevalla intensiivi-terapialla hypnoosilla kuorrutettuna.
Jos joku osaa löytää oikean oktaavin, sen erityisen "mummo-surround soundin"® , teistä tulee taas se pikkukakara joka jää kiinni toinen käsi puoliksi (toivon mukaan) piparipurkissa, vaikka ruoka on ihan kohta valmis.
Miten tämä kaikki liittyy rauhanneuvotteluihin? Pitkän selityksen sijaan voinen antaa esimerkkinäytteen näin lopuksi:
- ...Joten mehän siis emme ikinä tule luopumaan teidän vääräuskoisten spanielien tappamisesta, piste.
- Ja onhan se varma että paljon saa Sahara levitä ennen kuin me annetaan teille kahvipöytäliinaa päässä pitäville mitään anteeksi!
- Jasser!
- Kuka tuo on?
- Voi rähmä, ei just nyt....
- Anteeksi rouva, mutta miehet puhuvat nyt täällä. Meillä on juuri rauhankokous meneillään. Eli jos voitte...
- Minähän en mene minnekään nyt kun kuulin mitä meidän poika on tehnyt!
- Et nyt viittis...
- Poika? Onko hän poikanne?
- Eikun pojanpoika! Minä olen hänen mummonsa!
- Mummo?! Hahhahhahhahhah!!! Millainen nyssö oikein---
- Benjamin!
- Ei hyvä aika...
- Mitä sinä olet taas mennyt tekemään! Eikös me puhuttu jo tästä!?
- No kun nuo aloitti...
- Enkö minä ole sanonut että vaikka muut tekeekin tyhmästi niin ei saa itse olla tyhmä!
- Juu...
- Ja meidän Jasser kanssa! Mitä on kotona opetettu! Eikö ole sata kertaa sanottu että ei saa tapella!
- Juu...
- Nyt pojat paiskaatte kättä, ja pyydätte anteeksi toisiltanne ja lupaatte että ette enää koskaan tappele!
- Juuri niin ikään!
- Sori kun me pommitettiin teitä, ei me niinku tahallaan...
- Sori kun me hyökättiin teidän kimppuun, ei me tarkoitettu...
- Ja nyt ollaan sitten kavereita ja mennään meille mehulle ja kuivakakulle ja lehdistön kuvattavaksi!
torstai 11. syyskuuta 2008
Selitystä edelliseen blogimerkintään
Minä en vitsaile.
Otan blogiini kirjoittamisen yhtä suurella hartaudella ja vakavuudella kuin Eisensteinilainen elokuvakoulu ottaa isojen metalli-alusten kuvaamisen alaviistosta.
Tästä todisteena usempikin henkilö on kommentoinut blogini sisältöä "toivottavasti et vaan luule olevasi hauska" tai "ei kai tämä kenenkään mielestä ole vitsikästä?"
Näin ollen viimeisin blogimerkintäni eli 00001 00000 01010 00001 01111 (01011-18) ei paitsi sisältänyt kirjoitusvirhettä, mikä otetaan vielä käsittelyyn blogini johtokunnan viikottaisessa laadunmääritys-, oikeinkirjoitus- sekä yhdys sana -palaverissa, vaan oli myöskin ihan oikea otsikko.
Binaari-aakkoset menevat seuraavasti:
Väli = 00000
A = 00001
B = 00010
C = 00011
D = 00100
E = 00101
F = 00110
G = 00111
H = 01000
I = 01001
J = 01010
K = 01011
L = 01100
M = 01101
N = 01110
O = 01111
P = 10000
Q = 10001
R = 10010
S = 10011
T = 10100
U = 10101
V = 10110
W = 10111
X = 11000
Y = 11001
Z = 11010
pilkku = 11011
piste = 11100
? = 11101
lainausmerkki = 11110
! = 11111
Jos siis korvaamme otsikon 00001 00000 01010 00001 01111 (01011-18) kaikki 00001:t A:lla, saamme A 00000 01010 A 01111 (01011-18).
Jatkamalla binaari-aakkosia eteenpäin saamme selville että otsikossa lukee A (väli) J A O (K-18).
Ja-sanan jälkeen olisi pitänyt myös tulla väli, mutta kuten sanottua, vastuussa olevan henkilöt lähtevät hakemaan Gobin autiomaasta jäätä johtokunnan banaani-daiquireihin heti ensi tilassa.
Koodausta voi nopeuttaa esim. Microsoftin Word-asiakirjojen kirjoitusohjelmalla.
Kopioitte koko tekstin sinne, otatte Edit-valikosta (toinen vasemmalta) kohdan "Replace" ("Korvaa"), ja aloitatte A:sta, eli korvaatte kaikki 00001 kohdat a:lla.
Tämän jälkeen siirrytte seuraavaan järkevään kirjaimeen, esim. E:hen, ja korvaatte kaikki 00101 kohdat e:llä, jne.
Eli tällä tavoin muuntamalla tämä:
10100 01111 01001 10011 01001 01110 00001 00001 01110 00000 0010 01100 01111 00111 01001 01110 00000 01011 01001 10010 01010 01111 01001 10100 10100 00001 01101 01001 01110 00101 01110 00000 10100 10101 01111 00000 01101 01001 00101 01100 00101 00101 01110 00000 10110 00001 01110 01000 00001 01110 00000 10110 01001 10100 10011 01001 01110 00000 01011 01001 00101 10010 10100 00001 10110 00001 10011 10100 00001 00000 01011 00001 10101 10000 10000 00001 01101 00001 10100 01011 10101 10011 10100 00001 01010 00001 10011 10100 00001 00000 01010 00001 00000 01101 00001 00001 10100 00001 01100 01111 01110 01001 10011 00001 01110 01110 00001 10011 10100 00001
Muuttuu muotoon:
"Toisinaan 00000 0010login 00000 kirjoittaminen 00000 tuo 00000 mieleen 00000 vanhan 00000 vitsin 00000 kiertavasta 00000 kauppamatkustajasta 00000 ja 00000 maatalonisannasta."
Myönnetään, onhan siinä kirjoitusvirhe, siinä pitäisi olla 00010 eikä 0010, mutta kuten sanottua, Gobin autiomaa...
Jos haluatte lukea loput, joudutte siis näkemään vähän vaivaa.
Enkä muuten vitsaillut viime perjantaina neulonta-oppaasta. Jos joku tuntee hyvän vasta-alkajalle sopivan neulonta-oppaan, vinkkejä otetaan mielellään vastaan.
Älkääkä kysykö miksi minä tarvitsen neulonta-oppaan.
Otan blogiini kirjoittamisen yhtä suurella hartaudella ja vakavuudella kuin Eisensteinilainen elokuvakoulu ottaa isojen metalli-alusten kuvaamisen alaviistosta.
Tästä todisteena usempikin henkilö on kommentoinut blogini sisältöä "toivottavasti et vaan luule olevasi hauska" tai "ei kai tämä kenenkään mielestä ole vitsikästä?"
Näin ollen viimeisin blogimerkintäni eli 00001 00000 01010 00001 01111 (01011-18) ei paitsi sisältänyt kirjoitusvirhettä, mikä otetaan vielä käsittelyyn blogini johtokunnan viikottaisessa laadunmääritys-, oikeinkirjoitus- sekä yhdys sana -palaverissa, vaan oli myöskin ihan oikea otsikko.
Binaari-aakkoset menevat seuraavasti:
A = 00001
B = 00010
C = 00011
D = 00100
E = 00101
F = 00110
G = 00111
H = 01000
I = 01001
J = 01010
K = 01011
L = 01100
M = 01101
N = 01110
O = 01111
P = 10000
Q = 10001
R = 10010
S = 10011
T = 10100
U = 10101
V = 10110
W = 10111
X = 11000
Y = 11001
Z = 11010
pilkku = 11011
piste = 11100
? = 11101
lainausmerkki = 11110
! = 11111
Jos siis korvaamme otsikon 00001 00000 01010 00001 01111 (01011-18) kaikki 00001:t A:lla, saamme A 00000 01010 A 01111 (01011-18).
Jatkamalla binaari-aakkosia eteenpäin saamme selville että otsikossa lukee A (väli) J A O (K-18).
Ja-sanan jälkeen olisi pitänyt myös tulla väli, mutta kuten sanottua, vastuussa olevan henkilöt lähtevät hakemaan Gobin autiomaasta jäätä johtokunnan banaani-daiquireihin heti ensi tilassa.
Koodausta voi nopeuttaa esim. Microsoftin Word-asiakirjojen kirjoitusohjelmalla.
Kopioitte koko tekstin sinne, otatte Edit-valikosta (toinen vasemmalta) kohdan "Replace" ("Korvaa"), ja aloitatte A:sta, eli korvaatte kaikki 00001 kohdat a:lla.
Tämän jälkeen siirrytte seuraavaan järkevään kirjaimeen, esim. E:hen, ja korvaatte kaikki 00101 kohdat e:llä, jne.
Eli tällä tavoin muuntamalla tämä:
10100 01111 01001 10011 01001 01110 00001 00001 01110 00000 0010 01100 01111 00111 01001 01110 00000 01011 01001 10010 01010 01111 01001 10100 10100 00001 01101 01001 01110 00101 01110 00000 10100 10101 01111 00000 01101 01001 00101 01100 00101 00101 01110 00000 10110 00001 01110 01000 00001 01110 00000 10110 01001 10100 10011 01001 01110 00000 01011 01001 00101 10010 10100 00001 10110 00001 10011 10100 00001 00000 01011 00001 10101 10000 10000 00001 01101 00001 10100 01011 10101 10011 10100 00001 01010 00001 10011 10100 00001 00000 01010 00001 00000 01101 00001 00001 10100 00001 01100 01111 01110 01001 10011 00001 01110 01110 00001 10011 10100 00001
Muuttuu muotoon:
"Toisinaan 00000 0010login 00000 kirjoittaminen 00000 tuo 00000 mieleen 00000 vanhan 00000 vitsin 00000 kiertavasta 00000 kauppamatkustajasta 00000 ja 00000 maatalonisannasta."
Myönnetään, onhan siinä kirjoitusvirhe, siinä pitäisi olla 00010 eikä 0010, mutta kuten sanottua, Gobin autiomaa...
Jos haluatte lukea loput, joudutte siis näkemään vähän vaivaa.
Enkä muuten vitsaillut viime perjantaina neulonta-oppaasta. Jos joku tuntee hyvän vasta-alkajalle sopivan neulonta-oppaan, vinkkejä otetaan mielellään vastaan.
Älkääkä kysykö miksi minä tarvitsen neulonta-oppaan.
tiistai 9. syyskuuta 2008
00001 00000 01010 00001 01111 (01011-18)
10100 01111 01001 10011 01001 01110 00001 00001 01110 00000 0010 01100 01111 00111 01001 01110 00000 01011 01001 10010 01010 01111 01001 10100 10100 00001 01101 01001 01110 00101 01110 00000 10100 10101 01111 00000 01101 01001 00101 01100 00101 00101 01110 00000 10110 00001 01110 01000 00001 01110 00000 10110 01001 10100 10011 01001 01110 00000 01011 01001 00101 10010 10100 00001 10110 00001 10011 10100 00001 00000 01011 00001 10101 10000 10000 00001 01101 00001 10100 01011 10101 10011 10100 00001 01010 00001 10011 10100 00001 00000 01010 00001 00000 01101 00001 00001 10100 00001 01100 01111 01110 01001 10011 00001 01110 01110 00001 10011 10100 00001 11100 00000 00000 01101 00001 00001 10100 00001 01100 01111 01110 00000 01001 10011 00001 01110 10100 00001 00000 01100 10101 10000 00001 00001 00000 01011 00001 10101 10000 10000 00001 01101 00001 10100 01011 10101 10011 10100 00001 01010 00001 01100 01100 00101 00000 00101 10100 10100 00001 00000 10100 00001 01101 00001 00000 10011 00001 00001 00000 01110 10101 01011 01011 10101 00001 00000 11001 01111 01110 00000 01100 00001 00100 01111 10011 10011 00001 11011 00000 01101 10101 10100 10100 00001 00000 11001 01000 00100 00101 01100 01100 00001 00000 00101 01000 00100 01111 01100 01100 00001 11100 00000 01011 00001 10101 10000 10000 00001 01101 00001 10100 01011 10101 10011 10100 00001 01010 00001 00000 00101 01001 00000 10011 00001 00001 00000 01100 00001 01001 10100 10100 00001 00001 00000 01101 10101 01110 00001 00001 01110 10011 00001 00000 01011 01111 01100 01101 00101 00101 01110 00000 01100 00001 00100 01111 10011 10011 00001 00000 01111 01100 00101 10110 00001 00001 01110 00000 10010 00101 01001 01011 00001 00001 01110 11100 00000 00000 01011 00001 10101 10000 10000 00001 01101 00001 10100 01011 10101 10011 10100 00001 01010 00001 00000 10110 00001 01000 00001 01110 00000 01001 01000 01101 00101 10100 10100 00101 01100 00101 00101 00000 10100 00001 10100 00001 00000 01101 10101 10100 10100 00001 00000 01100 10101 10000 00001 00001 00000 10100 00001 01101 00001 01110 11100 00000 00000 11001 01111 01100 01100 00001 00000 01011 10101 01001 10100 00101 01110 01011 01001 01110 00000 01011 00001 10101 10000 10000 00001 01101 00001 10100 01011 10101 10011 10100 00001 01010 00001 00000 00001 01100 01011 00001 00001 00000 10000 01111 01000 10100 01001 01101 00001 00001 01110 00000 10011 11001 11001 10100 00001 00000 10100 00001 01100 01100 00001 01001 10011 00101 00101 01110 00000 01111 01101 01001 10100 10101 01001 10011 00101 00101 01110 00000 10000 11001 11001 01110 10100 01111 01111 01110 11100 00000 01000 00001 01110 00000 01100 00001 01001 10100 10100 00001 00001 00000 01101 10101 01110 00001 01110 10011 00001 00000 00101 01110 10011 01001 01101 01101 00001 01001 10011 00101 00101 01110 00000 10010 00101 01001 01011 00001 00001 01110 00000 01100 00001 00100 01111 01110 00000 10011 00101 01001 01110 00001 10011 10011 00001 00000 01010 00001 00000 10011 00101 00000 10100 10101 01110 10100 10101 10101 00000 01101 00001 01000 10100 00001 10110 00001 01100 10100 00001 11100 00000 00000 10100 00001 10011 10100 00001 00000 01001 01110 01110 01111 10011 10100 10101 01110 00101 00101 01110 00001 00000 01000 00001 01110 00000 01100 00001 01001 10100 10100 00001 00001 00000 01101 10101 01110 00001 01110 10011 00001 00000 10011 00101 10101 10010 00001 00001 10110 00001 00001 01110 00000 10010 00101 01001 01011 00001 00001 01110 00000 01010 00001 00000 10011 00101 00000 10100 10101 01110 10100 10101 10101 0000010110 01001 00101 01100 00001 00000 10000 00001 10010 00101 01101 01101 00001 01100 10100 00001 11100 00000 00000 01011 01111 01100 01101 00001 01110 01110 00101 01110 00000 10010 00101 01001 00001 01110 00000 10100 00001 11001 10100 11001 11001 00000 01111 01100 01100 00001 00000 10011 01001 01001 10011 00000 01010 01111 10100 00001 01001 01110 00000 00001 01001 00001 10110 00001 01110 00000 10101 10011 01011 01111 01101 00001 10100 01111 01110 10100 00001 11011 00000 01011 00001 10101 10000 10000 00001 01101 00001 10100 01011 10101 10011 10100 00001 01010 00001 00000 10000 00001 00001 10100 10100 00101 01100 00101 00101 00000 01010 00001 00000 01100 00001 01001 10100 10100 00001 00001 00000 01101 10101 01110 00001 01110 10011 00001 00000 10010 00101 01001 01011 00001 00001 01110 11100 00000 00000 01001 10100 10011 00101 00000 00001 10011 01001 00001 10011 10011 00001 00000 10100 10101 01110 01110 00101 00000 00101 01001 00000 01111 01100 00101 00000 01111 01100 01100 00101 01110 01011 00001 00001 01110 00000 01101 01001 00101 01100 01100 11001 10100 10100 00001 10110 00001 11011 00000 10011 00101 00000 01111 01110 00000 10011 10101 01111 10010 00001 10011 10100 00001 00001 01110 00000 10100 10101 10011 01011 00001 01100 01100 01001 01110 00101 01110 00000 01101 10101 10100 10100 00001 00000 01011 00001 10101 10000 10000 00001 01101 00001 10100 01011 10101 10011 10100 00001 01010 00001 00000 00101 01001 00000 10011 00001 00001 00000 10110 00101 00100 00101 10100 10100 11001 00001 00000 01101 10101 01110 00001 00001 01110 10011 00001 00000 10000 01111 01001 10011 00000 10010 00101 01001 00001 10011 10100 00001 11100 00000 00000 00001 00001 01101 10101 01100 01100 00001 00000 01101 00001 00001 10100 00001 01100 01111 01110 00000 01001 10011 00001 01110 10100 00001 00000 10100 10101 01100 00101 00101 00000 01100 00001 10100 01111 01111 01110 11011 00000 01010 00001 00000 01110 00001 01011 00101 00101 00000 01011 00001 10101 10000 10000 00001 01101 00001 10100 01011 10101 10011 10100 00001 01010 00001 01110 00000 10010 00101 01001 00001 01100 01100 00001 11100 00000 01000 00001 01110 00000 10011 00001 01110 01111 01111 00000 01011 00001 10101 10000 10000 00001 01101 00001 10100 01011 10101 10011 10100 00001 01010 00001 01100 01100 00101 00000 00101 10100 10100 00001 00000 00101 01110 10011 01001 01101 01101 00001 01001 10011 00101 10011 10011 00001 00000 10010 00101 01001 00001 10011 10011 00001 00000 01111 01100 01001 00000 01000 00001 01110 00101 01110 00000 10110 00001 01001 01101 01111 01110 10011 00001 11100 00000 00000 10100 01111 01001 10011 00101 10011 10011 00001 00000 10010 00101 01001 00001 10011 10011 00001 00000 01111 01100 01001 00000 01000 00001 01110 00101 01110 00000 10100 11001 10100 10100 00001 10010 00101 01110 10011 00001 11100 00000 00000 01011 01111 01100 01101 00001 01110 01110 00101 10011 10011 00001 00000 10010 00101 01001 00001 10011 10011 00001 00000 01111 01110 00000 01100 11001 10000 10011 11001 01011 01111 01110 00101 00000 01010 00001 00000 10011 00101 00000 00101 01001 00000 01100 01111 10000 00101 10100 00001 00000 00101 01110 01110 00101 01110 00000 01011 10101 01001 01110 00000 10011 00101 01110 00000 50 00000 01100 01001 10100 10010 00001 01110 00000 10100 00001 01110 01011 01011 01001 00000 01111 01110 00000 10100 00001 11001 01110 01110 00001 00000 11111
00000 10011 00001 00001 10100 10100 00101 00000 01001 10100 10011 00101 00000 10000 00001 00001 10100 00101 01001 01001 00001 00000 01101 01001 01011 00001 00000 10010 00101 01001 01011 00001 00000 01111 01001 01001 00000 01011 11001 10011 00101 00101 10011 10011 00001 00000 10100 00001 10100 00001 00000 01011 01001 10010 01010 01111 01001 10100 00101 10100 10100 00001 00101 10011 10011 00001 11100
00000 10011 00001 00001 10100 10100 00101 00000 01001 10100 10011 00101 00000 10000 00001 00001 10100 00101 01001 01001 00001 00000 01101 01001 01011 00001 00000 10010 00101 01001 01011 00001 00000 01111 01001 01001 00000 01011 11001 10011 00101 00101 10011 10011 00001 00000 10100 00001 10100 00001 00000 01011 01001 10010 01010 01111 01001 10100 00101 10100 10100 00001 00101 10011 10011 00001 11100
maanantai 8. syyskuuta 2008
Väliin henkilökohtaista, osa LII
Chrome, en ole koskaan aiemmin rukoillut selainta. Minulla ei ole sanoja siihen. Kukaan, et edes sinä muista olimmeko me pahoja tai hyviä välimuistin sekä selainhistorian tyhjentämisen jälkeen. Miksi me googletimme hakusanoilla "perjantai-seksi" tai miksi me etsimme netistä Hanna-Maria Seppälän alastonkuvia. Ainoastaan se merkitsee että minä saan kommentoitua muiden blogeihin.Ainoastaan se on tärkeää!
Minä käytän Googlen omistamaa blogialustaa, Chrome...joten täytä yksi toiveeni. Että kun minä yritän kirjoittaa jonkun toisen blogiin kommentin, se myös näkyy siellä!
Ja jos et kuuntele, helvettiin sinun kanssasi!
perjantai 5. syyskuuta 2008
Perjantai-pikainen mediakatsaus, osa VI
Tämän perjantain yleinen teema voitaisiin tiivistää kolmeen sanaan: kiitos herra kulkusista.
Luvassa on miehisiä aiheita, joten otaksun että ainakin joidenkin näyttöpäätteiden ja avotulien äärellä örähdellään tällä hetkellä hyväksyvästi, sekä nautitaan lisää simaan ja raakaan lihaan rinnastettavissa olevia aineita.
Ensimmäisenä aiheena laulaminen.
The Independent kertoo jutussaan Musical youth: How can we get boys singing? että tutkimuksen mukaan 48% nuorista britti-pojista ei laula koskaan.
Heistäkin jotka laulavat vielä peruskoulun alaluokilla, suurin osa lopettaa lauluharrastuksen ylemmillä luokilla, koska eivät halua että heitä pidetään naisellisina.
Säveltäjä Howard Goodall haluaa että laulaminen olisi osa peruskoulujen opetusta vuoteen 2011 mennessä, jota varten on perustettu 40 miljoonan punnan Sing up-kampanja.
Poikien laulu-intoja laimentavat joidenkin mukaan erilaiset Idols-kisat, koska niissä laulamaan pyrkiviä kritisoidaan ja nöyryytetään julkisesti. Lisäksi pojat yhdistävät "poikabändi"-temin yhtyeisiin kuten Westlife, ja pelkäävät kuulostavansa tyttömäisiltä.
Jotta pojat saataisiin laulamaan, heille pyritään nyt tarjoamaan sopivia roolimalleja, sekä laulu-harrastukseen innostavaa opetusta.
Laulunopetuksesta on hyötyä muuhunkin kuin sävelkorvaan.
Kingswoodin koulussa on havaittu että laulaminen helpottaa britti-sanaston ja lauserakenteen opettamista koulussa, jossa englannin lisäksi puhutaan 36 muuta kieltä. Lauluopetus on samalla rauhoittanut koulu-ympäristöä.
Jos nuoret miehet saadaan laulamaan, miten aikuiset miehet saataisiin aikuistumaan?
Jälkimmäistä kysytään Newsweekin jutussa Why young men delay adulthood to stay in "Guyland".
Sosiologi Michael Kimmel esittelee kirjassaan "Guyland" muuttuneen miesten maailman.
Perinteisinä miehuuden merkkeinä on pidetty mm. kotoa lähtöä, koulutuksen ja kumppanin hankkimista sekä isäksi tulemista. Vielä 1960-luvulla 70 prosenttia miehistä oli tehnyt kaiken tämän 30-vuotispäiväänsä mennessä. Nykyään alle kolmannes on tehnyt näin.
Tähän ovat vaikuttaaneet monet syyt.
Miehet kokevat olonsa hyödyttömiksi, koska he eivät välttämättä pysty olemaan perheen toimeentulon takaajia. Tulevaisuus näyttää synkältä kun opintolainat painavat päälle, työpaikka ei ole varma ja kaiken hinta kasvaa.
Kaikesta tuosta voi paeta jatkamalla elämää kuin olisi ikuisesti nuori, ja jatkaa vaan bailaamista.
Toivoa voi olla viimeaikaisissa tutkimuksissa, joista käy ilmi että naimisissa olevat miehet ovat onnellisempia, seksuaalisesti tyytyväisempia ja epätodennäköisemmin sairaalan ensi-apuun joutuvia kuin naimattomat miehet.
Viimeisenä aiheena ovat tytöt jotka suutelevat julksesti tyttöjä, koska hyvänen aika sentään, tämä on miehinen mediakatsaus :örinää:
Radar-lehden jutussa Girls gone wilde pohditaan sitä uskaltaako yhä useampi nainen olla mitä oikeasti on, vai onko kyseessä vain markkinatemppu?
Sosiologi Dawne Wilden mukaan mediassa näkyvät biseksuaalisuuden osoitukset nähdään helposti kehityksenä, vaikka asia onkin päinvastoin:"Julkkiksia ja ei-julkkiksia yhtä lailla ohjaa eräänlainen miestenlehti-kulttuuri, jossa kaikki on vain näytöstä. Vähän kuin "tykkään tytöistä jotta miehet haluaisivat minua enemmän."
Kaikki eivät pidä tätä välttämättä huonona asiana.
Diane Anderson-Minshall Curve-lehdestä uskoo että ehkä julkinen naisten välinen suutelu auttaa joitain naisia löytämään oman seksuaalisuutensa: "monet nykyisistä lesboista ovat naisia jotka jossain vaiheessa olivat Girls gone wild-tyttöjä. Niin minäkin olin. Se että miehet pitävät siitä - no, se antaa hyvän tavan tutkia miltä se itsestäsi tuntuu."
Ja nyt jos suotte anteeksi, lähden etsimään vasta-alkajille sopivaa neulonta-opasta.
Hyvää viikonloppua.
keskiviikko 3. syyskuuta 2008
Sanokaa jos olette jo ajatelleet tätä
Te tietenkin kuvittelette olevanne jotain ainutlaatuista, omituista ja pikkaisen häiritsevällä tavalla perverssiä.
Mitä suurimmalla todennäköisyydellä te olettekin, siis ainakin viimeksi mainittua, ja joka hetki kun jatkatte tämän lukemista, todennäköisyyden määrä kasvaa eksponentiaalisesti.
(Tahdon keskeyttää teidät hetkeksi. Katsokaa ympärillenne. Miettikää miltä ilma tuoksuu, miltä maailma kuulostaa, millaiset pehmusteet sellissänne ovat, millä sairaala-apulaiset tällä kertaa yrittävät kaapata tietokoneen teiltä, samalla pohtien mistä ihmeestä te saitte sen taas käsiinne.
Muistakaa tämä hetki.)
Kaikki tekemänne on jo tehty.
(Noin. Eikä maailma näytäkin pikkaisen erilaiselta?)
Etsitte tässä universumissa, jossa kärpästen siipien repimisen pitäisi hallitsevan ympäröivän logiikan johdosta olla 10-ottelun päälaji ja ”susi sudelle”-vertaus pitäisi päivittää muotoon ”ihminen ihmiselle”, sen ainoan henkilön johon voitte luottaa, ja tahdotte vain halata häntä ja itkeä.
Jep, joku muukin on kokenut tuon.
Pelkäätte että hirvittävä pimeys sisällänne ottaa lopultakin teistä vallan väärällä hetkellä, ja koko perheen yhteiset elokuva-illat eivät enää koskaan tule olemaan samanlaisia.
Jep, joku muukin on kokenut tuon (jotain positiivista: ainakin minulla on nyt huomattavasti enemmän vapaa-aikaa).
Ette kykene ostamaan julkisesta, päivittäistavaroita myyvästä liikkeestä kyseenalaista materiaalia sisältävää aikuisjulkaisua, joten ostatte sen sijaan niitä seksikkäitä verkkosukkia tai boksereita joita myydään paketeissa, koska niidenkin kansissa esitellään armottomassa valossa paljasta ihmispintaa.
No okei, tuo on aika ainutlaatuista…siis muiden kuin tämän blogin lukijoiden parissa, tietenkin.
Mitä me hyödymme tästä tiedosta? Onko elämämme vain aiemman toistoa? Olemmeko pelkästään näyttelijöitä kosmisessa Salatut elämät-sarjassa, jossa kaava ei koskaan muutu, vain esittäjät vaihtuvat?
Itse näen tässä huimaa kaupallista potentiaalia.
Joku voisi kirjoittaa kirja-sarjan, jossa ei olisi mitään muuta kuin tuntemuksia ja kokemuksia (lyhennetyssä pokkariversiossa mukana olisivat ranskalaiset viivat), eikä mitään juonta.
Koska käsiteltävät asiat olisivat yleismaailmallisia, lukijakunta voidaan laskea miljardeissa.
En myöskään tässä vaiheessa kirja-projektia laskisi laskuista pois Nobel-palkintoa; varmaan Nobel-lautakuntakin olisi helpottunut huomatessaan, että he eivät ole ainoita jotka ovat ajatelleet muuntaa kaiken omistamansa rahaksi, ja muuttaa jonnekin kauas pois ja aloittaa kaikki alusta.
Ajattelin kirja-sarjan nimeksi ”Kukkia ja sidontaa sekä aamiainen vuoteeseen”.
Paitsi tietenkin jos joku muu ajatteli jo sitä.
maanantai 1. syyskuuta 2008
Äänestäkää suomalaisbloggeria! - Tulokset
Näyttää siltä, että...Skimbaco pääsi kalenteriin!
Kiitokset kaikille jotka äänestitte, ja kyllä, päässäni soi juurikin tällä hetkellä Porilaisten marssi, enkä minä muten itke, silmäkulmaan on vain tarttunut tiukkaan roska.
Kiitokset kaikille jotka äänestitte, ja kyllä, päässäni soi juurikin tällä hetkellä Porilaisten marssi, enkä minä muten itke, silmäkulmaan on vain tarttunut tiukkaan roska.
Minun kesälomani
Minun kesälomani oli kiva.
Opin kesälomallani monta uutta asiaa. Opin että kesälomaa ei koskaan pidä viettää samojen neliöiden sisällä kuin vietät ei-kesäloma-aikaasi. Seinät saavat kaatua niskaan, mutta niiden ei pitäisi saada yrittää taklata sinua matkalla olohuoneen sohvalta vessaan ja takaisin. Loma ei tunnu lomalta jos se pitää viettää kotona. Siksi pitää saada nähdä uusia seiniä kesälomalla.
Ensi kesänä menen koko kuukaudeksi jonnekin kauas thaimaaseen ja pakkaan mukaan Farscape-boksini, 2000 tärkeintä ja vielä katsomatta olevaa dvd-elokuvaani, kannettavan dvd-soittimen ja vaihtokalsarit. Sitten en tee lomallani mitään muuta kuin makaan hotellin sängylläni ja katson dvd-elokuvia. Kun muut sitten kysyvät että miksi sinä tulit tänne asti katsomaan dvd-elokuvia, selitän heille että kotona seinät taklaavat koko ajan ja kohta kukaan ei tule enää häiritsemään sitä yhtä hullua joka katsoo vaan dvd-elokuvia.
Opin myös että monet pitävät minun blogini tekstejä ihan kivoina ensimmäisen vartin ajan, mutta kun he ovat päässeet puoleen tuntiin ja tekstiä vaan tuntuu tulevan ja tulevan ja he miettivät että oliko tässä vielä jossain vaiheessa jokin pointti, he antavat periksi ja siirtyvät lukemaan Helsingin sanomien sarjakuvasivuja.
Siksi olen päättänyt yrittää jotain uutta eli luon uuden kategorian, jossa on alle 1000 sanaa tai juuri sen verran.
Opin kesälomalla myös että jos aikoo valloittaa koko maailman zombie-armeijansa avulla pitää olla todella nopea tai ainakin ihan kauhean rikas, ainakin vähintään yhtä rikas kuin Roope-setä on.
Zombit lahoavat sitä vauhtia että eihän niitä edes ehdi viedä rajan läheisyyteen kun ne ovat jo valmiita esittämään koulun joulunäytelmässä "Masters of the Universe, joulutarina: He-Man pelastaa joulun Skeletorilta" sitä Skeletoria.
Forhy--formah--formyl---se aine jota käytetään ruumiisiin on kauhean kallista ostettavaksi isoissa erissä eikä toisin kuin voisi luulla, siitä saa mitään alennusta vaikka lupaisi tehdä tukkumyyjästä kenraalin uudessa maailmanjärjestyksessä. Ja koska kaikki tietävät että zombit kuolevat kun niitä ampuu päähän, olisi pitänyt ostaa ihan kauhea määrä moottoripyöräkypäriä eikä minulla ollut siihen varaa.
Mutta muuten minun kesälomani oli todella kiva, mutta on minusta myös kiva että saan aloittaa uuden kouluvuoden täällä tylypahkassa.
Opin kesälomallani monta uutta asiaa. Opin että kesälomaa ei koskaan pidä viettää samojen neliöiden sisällä kuin vietät ei-kesäloma-aikaasi. Seinät saavat kaatua niskaan, mutta niiden ei pitäisi saada yrittää taklata sinua matkalla olohuoneen sohvalta vessaan ja takaisin. Loma ei tunnu lomalta jos se pitää viettää kotona. Siksi pitää saada nähdä uusia seiniä kesälomalla.
Ensi kesänä menen koko kuukaudeksi jonnekin kauas thaimaaseen ja pakkaan mukaan Farscape-boksini, 2000 tärkeintä ja vielä katsomatta olevaa dvd-elokuvaani, kannettavan dvd-soittimen ja vaihtokalsarit. Sitten en tee lomallani mitään muuta kuin makaan hotellin sängylläni ja katson dvd-elokuvia. Kun muut sitten kysyvät että miksi sinä tulit tänne asti katsomaan dvd-elokuvia, selitän heille että kotona seinät taklaavat koko ajan ja kohta kukaan ei tule enää häiritsemään sitä yhtä hullua joka katsoo vaan dvd-elokuvia.
Opin myös että monet pitävät minun blogini tekstejä ihan kivoina ensimmäisen vartin ajan, mutta kun he ovat päässeet puoleen tuntiin ja tekstiä vaan tuntuu tulevan ja tulevan ja he miettivät että oliko tässä vielä jossain vaiheessa jokin pointti, he antavat periksi ja siirtyvät lukemaan Helsingin sanomien sarjakuvasivuja.
Siksi olen päättänyt yrittää jotain uutta eli luon uuden kategorian, jossa on alle 1000 sanaa tai juuri sen verran.
Opin kesälomalla myös että jos aikoo valloittaa koko maailman zombie-armeijansa avulla pitää olla todella nopea tai ainakin ihan kauhean rikas, ainakin vähintään yhtä rikas kuin Roope-setä on.
Zombit lahoavat sitä vauhtia että eihän niitä edes ehdi viedä rajan läheisyyteen kun ne ovat jo valmiita esittämään koulun joulunäytelmässä "Masters of the Universe, joulutarina: He-Man pelastaa joulun Skeletorilta" sitä Skeletoria.
Forhy--formah--formyl---se aine jota käytetään ruumiisiin on kauhean kallista ostettavaksi isoissa erissä eikä toisin kuin voisi luulla, siitä saa mitään alennusta vaikka lupaisi tehdä tukkumyyjästä kenraalin uudessa maailmanjärjestyksessä. Ja koska kaikki tietävät että zombit kuolevat kun niitä ampuu päähän, olisi pitänyt ostaa ihan kauhea määrä moottoripyöräkypäriä eikä minulla ollut siihen varaa.
Mutta muuten minun kesälomani oli todella kiva, mutta on minusta myös kiva että saan aloittaa uuden kouluvuoden täällä tylypahkassa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
