Painovoima ja pessimismi pitävät jalat maassa

Nietzschen mukaan toivo on kauhein pahuus, sillä se pitkittää ihmisen kärsimyksiä.

Hän oli hiukan väärässä: oikeastaan se on optimismi.

Ihan vaan siltä varalta, että joku on viettänyt epäterveellisen paljon aikaa maailmanlopun kestävässä pahvilaatikossa syöden kuivamuonaa sekä juoden mehutiivistettä, ja lukien vain tätä blogia odottaen milloin Cthulhu antaa merkin (älkää huoliko; pian, ystäväni, pian...), niin pikku katsaus tämänhetkisestä maailmantalouden tilasta.

Se on kuralla.

Syynä on ainoastaan ja pelkästään optimismi.

Jotkut olivat optimistisia sen suhteen, että voisivat helposti lyödä rahoiksi myöntämällä isoja lainoja pikkukoroilla, joissa oli erikoisuuksia, kuten että ne kasvoivat ajan myötä.

Toiset olivat optimisteja, ja uskoivat että saisivat maksettua ison lainansa joka heille myönnettiin...joillain ihmelainaehdoilla, kuka niitä jaksaa lukea...aika pienellä korolla kuitenkin.

Ikävä kyllä ensinmainitut olivat yltiö-optimistisia, ja yrittivät lyödä todella rahoiksi. Sen vuoksi lainoja niputettiin ja myytiin vielä suuremmille optimisteille. Nämä suuremmat optimistit alkoivat jossain vaiheessa haluamaan lainan takaisinmaksua lainaa ottaneilta optimisteilta.

Mutta lainaa ottaneilla optimisteilla ei ollutkaan varaa maksaa takaisin lainojaan korko-ehdoilla.

Hassua, mutta tuo juttu toimii myös jos korvaatte sanan "optimisti" sanalla "idiootti". Siltä se ainakin vaikuttaa näin jälkikäteen.

Välillä tuntuu että osa ihmiskunnasta on sahattavan oksan väärällä puolella, johtuen ihan siitä että he juuri vuokrasivat sahan kaverilleen, joka nyt testaa miltä sahaaminen tuntuu.

Muistaako joku Nick Leesonin? Hänkin oli optimisti.

Hän luotti optimisesti siihen, että tietyt pörssikurssit lähtivät nousuun, ja tekisi edustamalleen Barings Bank-sijoituspankille suunnattomat voitot (ja hänelle provisiot).

Lopputuloksena oli 1,4 miljardin dollarin tappiot, Ison-Britannian vanhimman pankin eli Barings Bankin konkurssi, ja Leeson lähti pakoon jätettyään ensin "anteeksi"-lapun työpisteelleen.

Jos ei jaksa uskoa tulevaisuuteen, miten tässä maailmassa oikein voi enää elää? Helposti.

Muistaako joku John Paulsonin? Ette varmaankaan. Hän on pessimisti.

The Independent-lehti kertoo jutussaan "The man who bet on the credit crisis - and took home 3.7bn last year" Paulsonista.

Hän sai aikoinaan oppinsa Bear Stearns-pankissa, joka menetti miljardeja euroja huonoissa sijoituksissa (jos haluatte lukea enemmän tästä, BBC kertoo aiheesta Kysymys&Vastaus:Bear Sterns-jutussa).

Tämän jälkeen Paulson vietti vuosia keskivertona sijoitusneuvojana, mutta hän tajusi noin puolitoista vuotta sitten että Yhdysvaltain asuntomarkkinat eivät varmaan kestä nykymenoa.

Joten hän sijoitti kaikki omansa, ja asiakkaidensa varat varautuen tähän.
Lopputuloksena hänen firmansa teki 34 miljardin dollarin voiton viime vuonna. Hänen oma osuutensa tästä oli 3,7 miljardia dollaria.

Joten jos tästä opitaan jotain, se on että-- äh, ei kannata, tuskin te jaksoitte lukea edes tänne asti.