Väliin henkilökohtaista, osa LIV

En ole suuri ajattelun ystävä.

Yritän täyttää tyhjiön nukkumisen ja seuraavan nukkumisen välillä asioilla, jotka eivät suunnattomasti vaadi ajattelua.

(Ei, en varmasti sano sitä vitsiä.

Jos sanon sen, maailmankaikkeuden muutenkin äärimmilleen tiivis "tuhanteen kertaan kuultujen ns. vitsien, jotka eivät todellakaan kestä toistoa, ja joiden ei koskaan olisi pitänyt tulla esille missään tilanteessa"-kasautuma räjähtää ylikuormituksen vuoksi.

Te voitte kenties kestää tiedon olevanne henkilö joka on vastuussa mm. "nää on mun golf-sukat, koska näissä on 18 reikää, ehe ehe"-vitsin vapaaksi päästämisestä, mutta minun pitää ajaa sänkeni neljän kuukauden välein, ja minun pitää silloin pystyä katsomaan peilistä että saan molemmat haivenet leikattua.)

Vaikka sitä voi olla vaikea(hko) uskoa, olen enemmän toiminnan mies. Unelmatyöni voisi olla harmaan kiven läpi hakkaaminen 8 h tuntia päivässä...miinus ruokatunti, kahvitauko, vessatauko, lakisääteinen tauko sekä huoltotauko, mutta kuitenkin 45 minuuttia tehokasta työskentelyä päivässä.

Tämä ei kuitenkaan ole aina mahdollista, joten seuraavaksi hajanaisia ajatuksia viime viikonlopulta.

1. Sensuroiko kukaan blogia tulevan seurustelukumppanin vuoksi? Tiedän että itse esimerkiksi en kerro kaikkia juttuja tässä blogissa, koska työnantajani edustajat lukevat tätä.

Sen vuoksi esimerkiksi muutama aivan uskomattoman hauska juttu siitä, mitä kaikkea minulle on tapahtunut kansainvälisen pimeän kuulakärkikynä- ja ruutuvihko-kauppani yhteydessä ei ole koskaan päättynyt tänne luettavaksi; vieläkään en voi olla nauramatta hiljaa itsekseni nähdessäni kuulakärkikynää, jonka suojus on otettu pois ja joka on kulutettu puoleenväliin (teidän olisi pitänyt olla paikalla).

Mutta tarkoitus oli siis puhua seurustelukumppaneista. Jos olette jo onnistuneet sellaisen hankkimaan, eiköhän hänelle ole jo selvinnyt todellinen syy siihen mitä ne kumiankat siellä vessassa oikeasti tekevät, eli ei enää mitään hätää.

Jos kuitenkin sellainen on vielä hakusessa, saako se sensuroimaan sanomisia?

Tietenkin voisitte olla kertomatta blogistanne seurustelunne alussa ja sen aikana, sekä valehdella että joka kerta kun tunnutte viettävän paljon aikaa tietokoneella, surffaatte sivuilla joilla kerrotaan graafisesti tuhmasta katolilaisesta koulutytöstä ja abbedissasta, tai pelaatte ensi- ja sitä seuraavan kuun vuokrarahoja nettipokerissa.

Tiedättehän, niitä normaaleja juttuja joita toisen osapuolen parisuhteessa oletetaan tekevän.

Mitä jos kuitenkin jossain rehellisyyden ja/tai hetkellisen tilanne-virhearvion puuskassa menette paljastamaan että bloggaatte? Ja jossain siellä on maininta siitä kuinka teistä tuntui siltä kuin miljoona sielua olisi huutanut yhtäaikaa "miksi herra, miksi?!" ja sitten hiljennyt ikuisiksi ajoiksi tuijottaen muita ja ihmetellen mitä ihmettä nuo juuri kiljuivat, kun kuulitte että yksi lempi-aikuistähdistänne on naimisissa?

(Jos muuten luet tätä, kultimussukkani, niin tämä tapahtui KAUAN ennen kuin tapasin sinut ja tajusin kuinka tyhjää elämäni oli ollut ennen sinua. Tiedäthän sinä että halinallukallasi on vain sinut.)

2. Kuulin äidiltäni että yksi entisistä ylä-asteen opettajistani oli kysellyt joko olen löytänyt "kaverin" (Just. Kokeile kerran eläessäsi pitkää tukkaa ilman asiaankuuluvaa kitaransoittoa ja käy näin...).
Kun äitini ilmoitti että olen edelleen sinkkuna, niin ex-opettajani oli naurahtanut että hän oli luullut että kun lähdin etelään hommiin, minut revittäisiin käsistä kun olen niin komea!

Ensimmäinen ajatukseni oli:
- Voi hyvä aika! Minä aiheutan keski-ikäisissä naisissa valikoivaa likinäköisyyttä!?

Jota seurasi:
- Hetkinen. Minä aiheutan keski-ikäisissä naisissa valikoivaa likinäköisyyttä?

Ja ajatuskaari päättyi:
- Vau. Minä aiheutan keski-ikäisissä naisissa valikoivaa likinäköisyyttä! Viileetä!

Ajatukset 3 ja 4 saatte lukea myöhemmin viikolla, ei nyt tuhlata aivotyöskentelyä kokonaan.