Te tietenkin kuvittelette olevanne jotain ainutlaatuista, omituista ja pikkaisen häiritsevällä tavalla perverssiä.
Mitä suurimmalla todennäköisyydellä te olettekin, siis ainakin viimeksi mainittua, ja joka hetki kun jatkatte tämän lukemista, todennäköisyyden määrä kasvaa eksponentiaalisesti.
(Tahdon keskeyttää teidät hetkeksi. Katsokaa ympärillenne. Miettikää miltä ilma tuoksuu, miltä maailma kuulostaa, millaiset pehmusteet sellissänne ovat, millä sairaala-apulaiset tällä kertaa yrittävät kaapata tietokoneen teiltä, samalla pohtien mistä ihmeestä te saitte sen taas käsiinne.
Muistakaa tämä hetki.)
Kaikki tekemänne on jo tehty.
(Noin. Eikä maailma näytäkin pikkaisen erilaiselta?)
Etsitte tässä universumissa, jossa kärpästen siipien repimisen pitäisi hallitsevan ympäröivän logiikan johdosta olla 10-ottelun päälaji ja ”susi sudelle”-vertaus pitäisi päivittää muotoon ”ihminen ihmiselle”, sen ainoan henkilön johon voitte luottaa, ja tahdotte vain halata häntä ja itkeä.
Jep, joku muukin on kokenut tuon.
Pelkäätte että hirvittävä pimeys sisällänne ottaa lopultakin teistä vallan väärällä hetkellä, ja koko perheen yhteiset elokuva-illat eivät enää koskaan tule olemaan samanlaisia.
Jep, joku muukin on kokenut tuon (jotain positiivista: ainakin minulla on nyt huomattavasti enemmän vapaa-aikaa).
Ette kykene ostamaan julkisesta, päivittäistavaroita myyvästä liikkeestä kyseenalaista materiaalia sisältävää aikuisjulkaisua, joten ostatte sen sijaan niitä seksikkäitä verkkosukkia tai boksereita joita myydään paketeissa, koska niidenkin kansissa esitellään armottomassa valossa paljasta ihmispintaa.
No okei, tuo on aika ainutlaatuista…siis muiden kuin tämän blogin lukijoiden parissa, tietenkin.
Mitä me hyödymme tästä tiedosta? Onko elämämme vain aiemman toistoa? Olemmeko pelkästään näyttelijöitä kosmisessa Salatut elämät-sarjassa, jossa kaava ei koskaan muutu, vain esittäjät vaihtuvat?
Itse näen tässä huimaa kaupallista potentiaalia.
Joku voisi kirjoittaa kirja-sarjan, jossa ei olisi mitään muuta kuin tuntemuksia ja kokemuksia (lyhennetyssä pokkariversiossa mukana olisivat ranskalaiset viivat), eikä mitään juonta.
Koska käsiteltävät asiat olisivat yleismaailmallisia, lukijakunta voidaan laskea miljardeissa.
En myöskään tässä vaiheessa kirja-projektia laskisi laskuista pois Nobel-palkintoa; varmaan Nobel-lautakuntakin olisi helpottunut huomatessaan, että he eivät ole ainoita jotka ovat ajatelleet muuntaa kaiken omistamansa rahaksi, ja muuttaa jonnekin kauas pois ja aloittaa kaikki alusta.
Ajattelin kirja-sarjan nimeksi ”Kukkia ja sidontaa sekä aamiainen vuoteeseen”.
Paitsi tietenkin jos joku muu ajatteli jo sitä.
Tekstit
9 kommenttia:
Jos nyt tästä jotain opimme, niin sen että sisäisen pimeytensä kanssa kannattaa tulla tutuksi ja sanoa käsipäivää ihan reiluhgggg...
tuon kirjan kiinnostavuudesta sitten.. uskoisin että se olisi niitä opuksia,että ennen kuin ehdit kääntää kolmatta sivua,olet unessa.
Tämä olisi hyvä ainakin kaikkiin vanhainkoteihin ja muihin laitoksiin.
Loistava idea! Nyt tiedänkin mitä teen kirjoitettuani ensimmäisen menestysromaanini!
Roll for probability, roll for success .. now, roll for sanity loss.
-T2, JI
Ps. tsekkaa meilis. ^^
Zepander: se ei ole koskaan kaunis näky, kun yrittää kohteliaasti sanoa pimeydelleen kättäpäivää ja kohtelias ele eskaloituu kädenväännöksi.
Vielä vähemmän se on kaunista kun se tapahtuu kesken palautteen kirjoittamisen.
Iitukka: Voi sinua Iitukka, 2 v (viaton&vähäuskoinen).
Koska jouduin pitämään tekstin määrän suppeana, jätin välistä pois piiitkän selvityksen siitä, MIKSI tämä kirja tulee myymään kuin Nokian kännykkä joka toimii myös kahvitermoksena.
Lyhyesti:
- Ihmiset kaipaavat vakuutusta siitä että eivät ole yksin tirkisteleviä pervoja.
- Ihmiset haluavat tirkistellä koska ovat pervoja.
Aloita ihan mikä tahansa blogi, laita kuvaukseen jossakin vaiheessa termit "seksi", "ohutta yläilmaa", "porno", "Bryssel kaupallinen" tai näiden yhdistelmä kuten "Bryssel kaupallinen seksi ohut yläilma" ja saat enemmän lukija-tilauksia päivässä kuin viime kunnallisvaaleissa oli äänestäjiä.
Alisko: Etkö voisi aloittaa tällä kirjalla, ja sitten kun sen tuotto takaa sinulle taloudellisen hyvinvoinnin, voisit alkaa toteuttaa taiteellisia ambitioitasi? ;)
Markiisi: The Cthulhu you say.
Markiisi muuten toi tietoisuuteni/sähköpostiini tarinan joka tunnetaan nimellä The roommate.
Suosittelen lukemaan sen. Joko sen kirjoittaja on lahjakas kirjailija, tai hyvin epäonnekas kämppisten suhteen.
Aijai.
Olen niin onnellinen siitä, että lomasi loppui (:
Piatta: Jos luulet että olen samaa mieltä kanssasi...olet täysin oikeassa.
Henkinen muistiinpano: ensi kerralla EI uhota että pystyt olemaan samojen neljän seinän sisällä kuin ei-lomalla ollessasi.
Ennen kaikkea yritetään välttää "if you hear the Farscape rocking, don't bother knocking" kaltaisten lauseiden heittelyä ennen lomaa.
Olin loppuvaiheessa niin mökkihöperö, että ihan mikä tahansa ihmiskontakti oli tervetullut.
Onnistuin kuitenkin hillitsemään itseni, mistä postinkantajani oli varmaan kiitollinen, enkä edes käynyt halaamassa kaikkia työkavereitani heti maanantaina töihin palatessani ja kuittasin loman onnistumis-utelut "noh, siinähän se meni".
Mie en oo ees ehtiny lomailemaan. :/
Tosin pari viikkoa on ollut semmoset p*rsmenkat, että pomo sanoi vakavissaan tänään: "Olis varmaan parempi jos ottasit ainaki pari päivää ihan ittelles."
Nimim.: kesäkuussa 2 päivää vapaata, jotka vietin pääsykokeissa.
:)
:/
:'(
Mitens se siideri?
-T2, JI
Markiisi: Tietenkin nyt olisi kiva sanoa että "kuka käski lähteä koulutusta vastaavaan työhön", mutta jälkiviisaudet eivät auta kenenkään kohdalla :miehinen selkääntaputus:
Viikon päästä on sarjakuvafestivaalit, uskomattomana nörttinä olen siellä, mutta muutoin sosiaalinen kalenteri on tyhjä.
Ehdota jotain aikaa :)
Lähetä kommentti