Mummot - avain maailmanrauhaan

Suurin virhe minkä nykyaikainen rauhanneuvottelukulttuuri tekee on se, että se väheksyy mummoja.

(Tiedän, yleensä tässä vaiheessa olemme menossa vaiheessa "kiihtyvät sormenliikkeet näppäimistöllä" literaalisessa heavy pettingissämme, mutta toisinaan tekee mieli vaan pikanäpyttelyä kahvitauolla toimiston siivouskomerossa läppärillä.)

Suurin osa varmaan muistaa mummot lapsuudestaan. Siis ne ihmiset, jotka eivät olleet ihan äitejä, mutta silti jotenkin omituisella tavalla teihin liitoksissa olleita henkilöitä, jotka yleensä tuntuivat haluavan ihmiselämänne sisäänajon takapenkin kuskeiksi.

Toisaalta mummot saattoivat antaa enemmän vapauksia kuin äidit, mutta toisaalta taas tiettyjä rajoja EI ylitetty.
Eli riehumista saatettiin kestää mummolassa pitempään kuin kotona, mutta yksikään tunnettu rukous tai itkun alalaji ei auttanut jos riehumisen seurauksena Amelia-tädin perintövaasi menikin rikki.

Vähintäänkin seurauksena oli 2 + 3 minuuttia jäähyä nurkassa.
Tämä jätti tietenkin jonkin sortin henkisen muiston jälkeensä.

Ei ihan samaa kaliiberia kuin vanhempien makuuhuoneeseen väärään aikaan saapuminen, tai Pelle Hermannin näkeminen ensimmäistä kertaa, mutta pysyvän jäljen kuitenkin.

Jos tuolle jäljelle pitäisi antaa jokin sanallinen selitys se kuuluisi jotenkin "sen tajuaminen että vaikka joku pitääkin sinusta, se ei välttämättä estä tätä jotakuta uhkaamasta Möröllä, käyttäen sellaista äänensävyä että sen kantamiseen piilotettuna pitäisi erikseen anoa lupaa."

Huomioitavaa on myös, että toisin kuin väärin ajoitetut makuuhuoneeseen syöksymiset ja pellet joiden nenä irtoaa alkuanimaatiossa, ja jonka he laittavat takaisin paikoilleen, mummojen aiheuttama jälki ei kulu pois edes intensiivisimmälläkään kokeilevalla intensiivi-terapialla hypnoosilla kuorrutettuna.

Jos joku osaa löytää oikean oktaavin, sen erityisen "mummo-surround soundin"® , teistä tulee taas se pikkukakara joka jää kiinni toinen käsi puoliksi (toivon mukaan) piparipurkissa, vaikka ruoka on ihan kohta valmis.

Miten tämä kaikki liittyy rauhanneuvotteluihin? Pitkän selityksen sijaan voinen antaa esimerkkinäytteen näin lopuksi:
- ...Joten mehän siis emme ikinä tule luopumaan teidän vääräuskoisten spanielien tappamisesta, piste.
- Ja onhan se varma että paljon saa Sahara levitä ennen kuin me annetaan teille kahvipöytäliinaa päässä pitäville mitään anteeksi!
- Jasser!
- Kuka tuo on?
- Voi rähmä, ei just nyt....
- Anteeksi rouva, mutta miehet puhuvat nyt täällä. Meillä on juuri rauhankokous meneillään. Eli jos voitte...
- Minähän en mene minnekään nyt kun kuulin mitä meidän poika on tehnyt!
- Et nyt viittis...
- Poika? Onko hän poikanne?
- Eikun pojanpoika! Minä olen hänen mummonsa!
- Mummo?! Hahhahhahhahhah!!! Millainen nyssö oikein---
- Benjamin!
- Ei hyvä aika...
- Mitä sinä olet taas mennyt tekemään! Eikös me puhuttu jo tästä!?
- No kun nuo aloitti...
- Enkö minä ole sanonut että vaikka muut tekeekin tyhmästi niin ei saa itse olla tyhmä!
- Juu...
- Ja meidän Jasser kanssa! Mitä on kotona opetettu! Eikö ole sata kertaa sanottu että ei saa tapella!
- Juu...
- Nyt pojat paiskaatte kättä, ja pyydätte anteeksi toisiltanne ja lupaatte että ette enää koskaan tappele!
- Juuri niin ikään!
- Sori kun me pommitettiin teitä, ei me niinku tahallaan...
- Sori kun me hyökättiin teidän kimppuun, ei me tarkoitettu...
- Ja nyt ollaan sitten kavereita ja mennään meille mehulle ja kuivakakulle ja lehdistön kuvattavaksi!