tiistai 20. tammikuuta 2009

6 sattumanvaraista asiaa minusta

Kantapöytä-blogissa minut haastettiin kertomaan kuusi satunnaista asiaa itsestäni.

1. En hallitse ihmisenä olemisen pelisääntöjä.

Ei, en ole ulkoavaruudesta saapuvan, tulevien hallitsijoidenne ensimmäisen hyökkäysaallon salaa maapallolle sijoittama tiedustelija. Toisaalta jos olisin, eikö helpoin tapa hälventää epäilyksiä tästä olisi sanoa noin suoraan?

Noh, se vitsailusta ainakin kunnes muut saapuvat. Tarkoitan että en ymmärrä kaikkia pikku nyansseja ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Kadehdin muita ihmisiä jotka joko näyttävät tuntevan pelisäännöt tai sitten he tietävät minne lunttikortit on kätketty.

Jos käytökseni tuntuu omituiselta, niin se johtuu että paremman käsikirja-lähdemateriaalin puutteessa olen ammentanut omat käsitykseni supersankari-sarjakuvista ja tv:stä (eli sen vuoksi saatan saapua paikalle pikkuhousut farkkujen päällä ja lukittaudun vessaan "vaatteiden vaihtoa" varten")

2. Tykkään katsella asioita ulkopuolelta

Ulkopuolisuudesta on toisinaan hyötyä. Koska en käsitä monia asioita, voin kysyä muilta mikä niiden funktio on? Heistä tämä on yleensä hauskaa; ihmiset jossain vaiheessa aina ryhtyvät ottamaan asioita itsestäänselvyytenä, ja unohtavat mitä ne alunperin olivat.

Kun sen kertoo heille, oikean totuuden ja hyväksytyn totuuden välinen ristiriita aiheuttaa psykologisen reaktion, joka purkautuu yleensä nauruna ( ainakaan viime aikoina en ole juurikaan joutunut kuulemaan "tuolla se on, ottakaa se kiinni!")

3. Vaikka olen oikeakätinen, teen asioita mielelläni vasemmalla kädellä

Lapsena kun vielä käytin rannekelloa, pidin sitä aina oikeassa kädessäni. En ymmärtänyt mikä pointti oli pitää kelloa siinä kädessä, jota et muuten käytä aktiivisesti.

Useampi vuosi sitten kuulin vasuria käyttävältä kaveriltani, että hän käyttää mielellään oikeaa kättään, ihan vaan sen tuoman haasteen vuoksi ja kehittäähän se aivoja eri tavalla.

Päätin itse kokeilla vasenta kättä tietokonehiiren ohjaukseen, ja alkuhankaluuksien jälkeen olen oppinut pitämään vasenta luontevampana ohjauskätenä.

Jos nyt jotain negatiivista on sanottava, niin jostain syystä vasemman käden motoristen kykyjen kehittymisen myötä olen alkanut unohtamaan sanoja. Sen sijaan olen alkanut muistamaan paremmin numeroita.

Arkielämässä tämä näkyy siinä, että äsken yritin muistella termiä "vuodenajat", mutta parasta mihin kykenin oli "luonnonajat".
Lisäksi olen kerran käyttänyt lauseessa "onpas ironista" sijaan "onpas Alanis Morissettea" (siis johtuen hänen kappaleestaan "Ironic").

Mutta muistan piin arvon jo kuuden numeron verran, eli kaipa tämä on sitten sen arvoista.

4. Jos voisin, vaihtaisin verbaalilahjakkuuteni ihan mihin muuhun kykyyn

Ehkä en koskaan tule koskaan kirjoittamaan Suurta Suomalaista Blogimerkintää, mutta kai me kaikki voimme myöntää että kykyni sanoa kymmenellä tuhannella sanalla sama, mikä muilta vie 5-10 kirjainta, on osoitus ainakin jostain.

Ikävä kyllä verbaalilahjakkuus on ihmiskykyjen joukossa kaikkein raadollisin. Kaikki muut tietyllä kyvykkyydellä siunatut henkilöt kykenevät tulemaan toistensa kanssa toimeen.

Olet hyvä silmän ja käden yhteiskoordinaatiossa? Tervetuloa Suomen jousiampujain liittoon.

Osaat käytännön läheistä avaruudellista hahmottamista ja sen soveltamista? Astu neulojien alati kasvavaan lämminhenkiseen blogiyhteisöön.

Osaat kirjoittaa hyvemmin kuin muut? Joo kato kyllä me MUUTEN otettaisiin sut mukaan meidän leikkiin, mutta kun sun eeppisen kerronnan keinot eivät ole meidän mielestä "sillä tasolla".

Lähes kaikki osaavat puhua ja kirjoittaa. Se että osaat mielestäsi kirjoittaa HYVIN on sama kuin huutelisit keskustorilla että vesi on märkää.

Epäonnekseni kykyä nauttia kahvia ei varmaan lasketa myöskään lahjakkuudeksi.

5. Minä muistan sellaista mitä en halua ja tiedän asioita joita en tahdo

Noin totesi Cicero aikoinaan, ja hän oli niin hyvin oikeassa.
Muistan edelleen joskus hyvin, hyvin, hyvin, kauan sitten tyhmyyttäni tai ajattelemattomuuttani tai edes minusta riippumattomista syistä tapahtuneita tai tekemiäni ns. tyhmiä juttuja.
Enkä pysty koskaan korvaamaan niitä.
Se masentaa välillä hyvinkin paljon.

6. Pidän pienistä ja yksinkertaisista asioista

Suosin pieniä tarinoita suurten romaanien sijaan (huolimatta omasta kirjoitustyylistäni) ja pidän pienistä mikrotason faktoista makro-kokonaisuuksien sijaan.

Suurin osa tapahtumista ja asioista saa kuitenkin alkunsa jostain mitättömänä tai vähäpätöisenä pidetystä. Näiden tietäminen auttaa ymmärtämään laajempaa kokonaiskuvaa ja käsittämään kaiken takana olevaa laajempaa kaavaa.
--------------------------------------
Ja säännöt tälle meemille olivat:
1. Link to the person who tagged you. / Linkitä henkilö joka haastoi sinut.

2. Post the rules on your blog. / Kirjoita säännöt blogiisi.

3. Write six random things about yourself. / Kirjoita kuusi sattumanvaraista asiaa itsestäsi.
4. Tag six people at the end of your post and link to them. / Haasta kuusi henkilöä postauksesi lopussa ja linkitä heidät.

5. Let each person know they have been tagged and leave a comment on their blog. / Kerro kaikille haastamillesi henkilöille haasteesta ja jätä heille viesti heidän blogeihinsa.

6. Let the tagger know when your entry is up. / Ilmoita haastajallesi, kun olet vastannut haasteeseen.


Ikävä kyllä kaikki tuntemani henkilöt on jo linkitetty, joten minun osaltani tämä jää tähän, mutta jos unohdin jonkun, niin tästä saa ottaa itselleen haasteen ja anteeksipyyntön koska olin unohtanut hänet.

11 kommenttia:

Zepa kirjoitti...

Tätähän lukee mielellään! Hei mites tuo asperger-puoli, onko sitä tutkaistu koskaan? Kun se, jos oikeesti ei tajua, missä mennään ihmisten välisessä live-kommunikaatiossa, on ainakin ylensä semmoinen a-merkki, meinaan. On tuttuja silläkin osastolla.

Tosi perkelen hienoja vastauksia muutenkin. Pystyisinpä ite samaan!

T kirjoitti...

Zepa: kyllä itse aikoinaan pohdiskelin tuota asperger-puolta, mutta...

Siitä on tullut sellainen muotijuttu, eli kaikki töppäilyt ja kykenemättömyydet melkein ihan mihin tahansa olivat jokaisen mielestä aspergeria.

Ikävä totuus on että jotkut, kuten minä, nyt vaan ovat (riippuen tontista missä käyskennellään) enemmän tai vähemmän pihalla tai jalkakäytävällä siitä, miten tämä maailma ja sen asuttajat toimivat ;)

Ei se ole aspergeria, se on vain ihmisluonteiden erilaisuutta.

Sitä varten maailmalla on tarjota joko alkoholia tai World of Warcraft.

Juu, itsekin kiinnitin huomiota siihen miten omat eeppisen kerrontasi keinot eivät ole meidän mielestä sillä tasolla ;)

Tuo on muuten maailman käyttökelpoisin lause pitkään aikaan: sinun (adjektiivi) (substantiivi) eivät ole meidän mielestä sillä tasolla.

Esim. Miksi et päässyt rallikuskiksi F1-talliin: "sinun raskas kaasujalkasi ei ole meidän mielestä sillä tasolla." tai miksi et päässyt supersankari-ryhmään: "sinun hämmästyttävät hämähäkin suhteelliset supervoimasi eivät ole meidän mielestä sillä tasolla".

Piatta kirjoitti...

Mielenkiintoisia huomioita (: Pitäisi varmaan ottaa sinulta tuo haaste vastaan.

"Jos voisin, vaihtaisin verbaalilahjakkuuteni ihan mihin muuhun kykyyn." Et kai sentään?

Alcinoe kirjoitti...

Minä en tiedä tulleeni tähän vielä linkitetyksi, joten hyväksyn anteeksipyyntösi ja haastaudun - silläkin uhalla, että oma nahkea ajatuksenjuoksuni ja yhä entisestään kangistuva kynäni (äh, tahmainen näppäimistöni, äh) peittävät postauksesi tuoman hyvän maun kahvinpolttamasta suustani.

Zepa kirjoitti...

Niin, se EEPPINEN LAVEUS tuppaa puuttumaan mun näistä verkkojutuista! Mutta ouboi, näkisitpä mun kurssityöt! Kyl on niin paljon pas.. tai siis tekstiä revitty nollaa vähemmästä että ei o tottakaan. Mutta toisaalta, kun kirjoittaminen on keskeinen osa leivänsyrjää, niin pitäähän sitä osata kaikenlaista sävellajia :-D

T kirjoitti...

Piatta: ...olin varma että sinut oli jo haastettu...selvä, sinut on nyt Virallisesti Haastettu Meemiin. Säännöt löytyvätkin blogista :)

Verbaalilahjakkuuden vaihtamis-innokkuuteni on kaksi eri selitysmallia:

Selitysmalli 1.
---------------
Verbaalilahjakkuus on pikkaisen niinkuin häntäluu ihmisellä: se on jäänne niiltä ajoilta kun sillä oli merkitystä.

Uskon että aikoinaan kun 95% kansasta ei osannut kirjoittaa kaasulampun valossa iltaisin ja lukemisesta ei ollut hyötyä agraarikulttuurissa, itsensä ilmaiseminen kirjallisesti tai muutoin oli sen verran harvinainen kyky, että saatoit nousta arvoon arvaamattomaan kykyjesi vuoksi.

Eli ihan mikä tahansa sepustuksesi olisi ollut "kansallisromanttinen merkkiteos vielä iältään niin nuoren kansan vielä ottaessa ensiaskeliaan kohti uudenlaista maailmaa".

Nykyään kun ihan kuka tahansa voi kirjoittaa ihan mitä tahansa nettiin (mukaanlukien minä ;)), sikojen keskeltä on vaikeampi nostaa esille helmiä.

Ehkä lahjakkuudet vaihtavat vuoroa välillä? Veikkaan että musikaalisuus oli aikoinaan samassa asemassa kuin verbaalilahjakkuus on nyt: ihan turha kyky, opettelisit mieluummin vaikka kirjottamaan.

Nykyään kitaransoitto on hyvinkin korkealla "saako tällä?"-asteikolla (miehinen juttu, ymmärrättehän?) mitattuna, kun taas sivulauseiden nerokas käyttö ei.

Selitysmalli 2.
---------------
Ehkä minä vain olen katkera evo-tapaus ;)

Frank Sinatra oli kuulema aikoinaan kateellinen Dean Martinille, koska tytöt tuntuivat nauravan enemmän tämän ympärillä.

Sinatra meni kysymään Martinilta: "How come you gets all the laughs and I gets none?"

Martin vastasi: "You ain't funny."

Alcinoe: Eikä. Voisin vaikka vannoa että sinut oli jo haastettu myös (pahuksen varhais-iän dementia...).
Okei, sinutkin on nyt Virallisesti Haastettu Meemiin :)

Odotan jännityksellä vastauksiasi kahvikupin äärellä ;)

Zepa: Normaalit ihmiset harrasvat ajatuskuplia eli jutun eeppinen pinta-ala saadaan kun tiedetään tarinan pointti ja lauseen pituus.

Sitten lauseen pituus korotetaan potenssiin "todennäköisten lukijoiden määrä" eli 2 (sinä ja joku pakottamasi kaveri) ja kerrotaan sitten jutun aikaansaamiseksi käyttämiesi aivosolujen määrällä eli 3,14:lla.

Mutta OIKEISSA kirjailijapiireissä ei suvaita ajatuskuplia, vaan tarinoissa pitää olla eeppis-lyyrinen korkeus, leveys ja pituus eli ajatuskuplien sijaan käytetään ajatuskuutioita.

Pelottaako sinuakin toisinaan MITEN helppoa scheissen puristaminen kuivasta aiheesta on? ;)

Piatta kirjoitti...

Vastasin haasteeseen (:

Zepa kirjoitti...

Semmonen tarkennus, että häntäluulla ei kukaan tienaa mutta olen kuullut, että jotkut verbaalikot kirjoittaisivat ihan työkseen. Vertauksesi linkuttaa hautaansa!

Ja se toinen, että pelottaako... no tavallaan. Mutta tavallaan olen vain iloinen ettei tässä maassa tarvi nähdä oikeasti vaivaa edes korkeakoulutasoista skeissea kirjoittaessaan (kaikki menee läpi kumminkin). Jää aikaa sitten muuhun.

T kirjoitti...

Zepa: kommenttisi häntäluulla tienaattomuudesta saattaisi hyvinkin hämmentää Chandre Oramia tai kuten hänet tunnetaan meilläpäin, "Apinajumala Harumanin inkarnaatio".

Pääpointtini verbaalisuudella ansaitsemisella oli se, että nykyään kun tuubaa saa ilmaiseksikin, kukaan ei välttämättä halua maksaa saadakseen pasuunaa.

Siitä kielivät alkaneet yt-neuvottelut eri medioissa. Tosin ne koskevat yleensä toimittajia; ymmärtääkseni ainakin isossa maailmassa verkkomedian puolelle on firmoissa palkattu lisää porukkaa samaan aikaan kun toimituksista on potkittu pihalle.

Joku voisi tietenkin huolestua miten käy tieteellisen tutkimuksen Suomessa kun tarjolla on vain kakkelsonia, mutta toisaalta siinä vaiheessa kun joku sen tajuaa, me olemme jo jossain muualla bloggaamassa ;)

Ninni kirjoitti...

Ai sinäkin olet ulkoavaruudesta etkä ymmärrä tätä jengiä? Kiva kun täällä on muitakin :)

Katsotaan, jos jaksaisin keksiä itsestäni lisää "asioita" joskus - valitettavasti 50 asiaa minusta listanikin on vielä hiukan kesken, niin että nämä kuusi saavat ehkä vielä odottaa hetken.

T kirjoitti...

Ninni: Totta kai. Hommahan menee niin että sinä olet Venuksesta ja minä Marsista ;)

En viitsinyt haastaa sinua, koska muistelin että 50 asiaa minusta-listasi oli kesken ja 56 asiaa minusta-listan vaatiminen olisi ollut mielestäni Amnestyn kidutus-vuosiraportissa maininnan ansainnut vaatimus.

Mutta jos otat haasteen vapaaehtoisesti... ;)