perjantai 9. tammikuuta 2009

Perjantai-pikainen mediakatsaus, osa VVIII

Tällä viikolla puhutaan lahjoista. Miten lahjoja markkinoidaan, oliko lahjan antaminen fiksua ja millaiseen elämään lahja on tuomittu?

Tiedän että joulu meni jo, mutta seuraavaan on aikaa alle 12 kuukautta.

Joten eikö ole parempi että asiat käsitellään nyt, kun pällinne ei leviä kuin vadelmahyytelö maalinsekoituslaitteessa tietoisena siitä, että joudutte menemään markettiin ostamaan "vielä yhden lahjan"?

Yksi niistä asioista mitä isät eivät yleensä opeta pojilleen (joo, kiitti vaan faija) on se, että jos yritätte lähestyä naista ihan millä tahansa pokauslauseella (kyllä, mukaan lukien "Anteeksi, olen Brad Pitt. Juoksiko joku tästä ohi paitani kanssa?"), niin se tarkoittaa että haluatte vain jotain välillä "toistuva pneumaattinen liike" ja "toistuva pneumaattinen liike, mutta eri asennossa".

Jos sen sijaan aloitatte ja osoitatte halukkuuttanne aitoon keskusteluun, se merkitsee että haluatte pitempiaikaista sitoutumista, joka voi hyvinkin alkaa toistuvalla pneumaattisella liikkeellä.

Tätä teoriaa tukee The New York Timesin juttu Sex sells, but a commitment can help.

Siinä kerrotaan kuluttajatutkimuksesta, jossa kävi ilmi mitä mieltä naiset ovat seksuaalisuudesta mainoksissa.

Naisille näytettiin seksuaalisesti värittynyttä (enkä usko että kukaan on yhtä pettynyt kuin minä todetessani että mainoksesta ei ole kuvia) kello-mainosta.

Mainos sai keskiarvon 3,83 kun se esitettiin tyyliin "mies antaa naiselle lahjaksi kellon".

Mutta kun mainosta muokattiin siten, että kyseessä oli "lahja mieheltä hänen elämänsä erityiselle naiselle", keskiarvo nousi 4,67:ään.

Tutkijoiden mukaan syynä arvojen erilaisuuteen on se, että naiset tarvitsevat "parisuhteen oikeutuksen seksuaaliseen käyttäytymiseen".

Huono uutinen on se, että mainos joka vetosi naisiin, ei toiminut miehille.
Miehet kokivat että "merkittävästä taloudellisesta resurssista luopuminen seurusteluun liittyvässä kontekstissa on epämukavaa" (eli suomeksi "rakastaako hän minua vai rahojani? Kun hän sanoi että koolla ei oikeasti ole merkitystä, puhuiko hän VARMASTI pankkitilistäni...?").

Aiheeseen liittyen: ette kai menneet ja ostaneet jollekin elämänne erityiselle lapselle läppäriä? Paha virhe.

Digitodayssa julkaistussa artikkelissa kerrotaan miten kävi köyhille lapsille, joille hankittiin tietokone.

Jutun otsikko kertookin kaiken eli "Tietokone heikensi köyhien lasten koulumenestystä".

Romanian valtio tuki tietokoneen hankkimista vähävaraisiin perheisiin, ja samalla tarkkailtiin miten tämä vaikutti perheiden lapsiin.

Tulokset eivät ollee rohkaisevia. Lapset kuluttivat vähemmän aikaa kotiläksyihin, nukkuivat vähemmän ja heikensi jatko-opintojen houkuttelevuutta.

Kokeilua seuranneet tutkijat pitävät suurimpana syynä negatiivisiin tuloksiin oli valvonnan puute. Koska perheillä ei ollut varaa koulunjälkeiseen iltapäivähoitoon, lapset tekivät tietokoneilla kaikkea muuta paitsi koulutehtäviä. Tätä teoriaa tulee se, että perheissä joissa äiti oli kotona, negatiiviset vaikutukset olivat pienempiä.

Moni teistä varmaan kuitenkin teki mielestään oikean ratkaisun ja osti toisenlaisen lahjan, kuten vuohen?

En nyt tahdo ripotella magnesium-jauhoa kenenkään yhdeksännelle pilvelle, mutta kai tajusitte että ostamalla vuohen tuomitsitte sen pakko-selibaattiin?

BBC raportoi tavoista joihin afrikkalaiset maanviljelijät joutuvat turvautumaan kuivuuden vuoksi. Yksi näistä tavoista on vuohien kondomi tai paikallisittain "olor".

Goat "condoms" save kenyan herds kertoo vuohenviljelijöiden käyttämästä tavasta estää uusien kilien syntymä: pukkien eli urosvuohien vatsan alle sidotaan ilmalla täytetty pussi, joka on tehty joko lehmännahasta tai muovista.

Tällä tavoin estetään kuivina kausina (täytyy...vastustaa...helppoa....vitsiä..) naarasvuohia eli kuttuja rasittavat synnytykset ja vuohipentujen eli kilien mahdollinen kuolema vedenpuutteeseen.

Onneksi "olorin" käyttö ei ole koko vuoden kestävää, vaan se poistetaan pukeilta kuivan kauden päättyessä (täytyy...edelleen...vastustaa...helppoa...vitsiä...) marraskuun tienoilla, kun sateet taas alkavat.

Tässä kaikki tällä kertaa kirjoittajaltanne, joka ei ole (enää) ollenkaan (juurikaan) katkera siitä että oli koko joulukuun kiltti vain kuullakseen, että joululahja-rahoilla oli ostettu lehmä Afrikkaan, eikä kirjoittaja itse päässyt matkalle mukaan.

Hyvää viikonloppua!

Ei kommentteja: