Väliin henkilökohtaista, XIII

Kävin taas parturissa.

Päätellen katseista mitä olen taas saanut osakseni, ihmiset kuvittelevat että saapuessani alan liikkeeseen seuraavanlainen keskustelu käytiin läpi:

- No mutta hei!
- No hei hei!
:poskisuudelma: :poskisuudelma:
- Mitäs tällä kertaa laitettaisiiin?
- No mää ajattelin että jos tällä kertaa laitettaisiin sellainen leikkaus, että mää niinku olisin pienen keski-lännessä Yhdysvalloissa sijaitsevan pikku Collegen jalkapallotähti. Mää niinku seurustelisin cheerleaderin kanssa ja mun isällä olisi paikkakunnan isoin ruohonleikkuri-liike. Aina iltaisin mä ja mun kaverit ajeltaisiin ´70 Impalalla, ja käytäisiin kiusaamassa nörttejä ja hakkaamassa homoja.
- Ai kun kiva.
- Mutta niinku salaa mä olisin epävarma mun seksuaalisuudestani, ja kävisin kiivasta jaakobinpainia itseni kanssa iltaisin. Jalkapallonkin mä olisin niinku aloittanut ku isä tahtoi sitä ja pääseehän siinä taputtelemaan jätkiä takapuolelle ilman että herättää kysymyksiä.
- Ai toi on niin just sua. Mitä asemaa kentällä sä olit niinku ajatellu?
- Mä tuumasin että niinku puolustaja, koska siinä pääsee eniten fyysiseen kontaktiin.
- Ai ku hyvä. Miten lähellä raamattuvyöhykettä sä olit ajatellu että sä niinku asuisit?
- No me käytäisiin joka sunnuntai kirkossa, mutta ei me kuitenkaan ihan baptisteja oltais.
- Ai tämä selvä.

(Tukanleikkuun jälkeen:)
- No tällanen tästä tuli, mitä tykkäät?
- Vau, miten sä osaatkin niin saada mun sisäisen palon, ja kaipuun todellista minääni kohtaan havainnollistettua vain muotoiluvaahdolla, kolmilla eri saksilla, föönillä, trimmerillä, kammalla, hajusteilla ja päänahan hieronnalla?
- Ai kun sä olet aina niin kohtelias!
- Eikun mä vaan kerron totuuden. Mitä mä olen velkaa?
- Nooh, talo tarjoaa tämän kerran, kun sä oot noin söpö...
- Et säkään ole hassumpi, höpö. Mutta nyt mun pitää hei tosissaan mennä. Ciao!
- Ciao!

Oikeasti keskustelu meni näin:
- Terve. Tükanleikkuu, trimmataan?
- Terve. Juu.

(Tukanleikkuun jälkeen:)
- Mitä tükkaat?
- Erinomaista työtä, kiitos. Tuossa maksu.
- Kiitos.
- Moi.
- Moi.

Ilmeisesti tästä tukasta ei saa normaalin näköistä. Ja missä ihmeen vaiheessa pääkaupunkiseudulla on alettu katsomaan ihmisiä? Mitä tapahtui maahantuijottamiselle ja muiden katseiden välttelylle? Missä ihmeen vaiheessa porukka alkoi käyttäytyä yksilöinä lauman sijaan?

Muita ilmoitusluonteisia aiheita: hammaslääkärin hampaanpoiston jäljiltä syntyneestä haavasta on poistettu tikit.
Pystyn nyt syömään molemmilla leukani puolilla normaalisti, mutta jatkan silti myslieni muussaamista tehosekoittimessa. Huomasin että jos lisään mukaan omenan, tämä nopeuttaa varsinaista syömistapahtumaa koska kaikki on yhdessä koossa.

Lisäksi minusta on kiva leikkiä mysli-vaniljajogurtti-sörsseliin uppoavien omenanpalojen kanssa USS Indianapolista (jep, olen niin outo).

Siinä kaikki tällä erää, palaamme normaaliin lähetykseen taas huomenna.