keskiviikko 16. huhtikuuta 2008

Väliin henkilökohtaista, osa XXXXI


Onko tuo vieressä näkyvä t-paita (klikkaamalla sitä tulee isompi kuva. Siis jos uskallatte...) kenties juurikin se t-paita, joka pakottaa kielenhuoltajat etsimään aivan uudenlaisen adjektiivin kuvastamaan sen (adjektiivi etsinnän alla).

Päätellen äänistä joko haukotte henkeänne tai haukottelette, joten ainakin se tekee jonkin sortin vaikutuksen.

Tahdonkin kiittää tässä yhteydessä paidan minulle luovuttaneita henkilöitä, eli Mystiinaa ja mikähänennimensänytolikaan, tästä ainutkertaisesta paidasta.

Laitettuani sen muiden paitojeni joukkoon valkopyykin määrä on lisääntynyt, sillä muut paidat kalpenevat sen edessä.

Oikeastaan myöskin värillisen pyykin menekki on kasvanut, sillä jotkut paidat yrittävät piiloutua siltä muuntautumalla pastellisävyisiksi.

Lisäksi joudun pesemään tämän paidan erikseen, mielellään nyrkkipyykkinä.
Jos tahdon säilyttää sukkakantani nykyisellään, ei kannata kuulema päästää niitä tämän sukkia metsästävän hirmusyöpön läheisyyteen.
Raadeltuihin nylonin palasiin pesukoneen pohjalla ei kuulema koskaan totu, vaikka sen olisikin nähnyt monta kertaa.

Sitten taas aivan jotain muuta viemään mielenne pois. Siis tuosta t-paidasta.

En koskaan uskonut käyttäväni tätä lausetta (uskoni siihen että jonain päivänä pääsen käyttämään myös pitkään hautomaani lausetta "vau, kyllähän minä olen kuullut villejä huhuja teidän sairaanhoitajien pikkujouluista, mutta en koskaan uskonut että täällä olisi ihan oikeasti tällaista!" vahvistui tämän tapauksen myötä), mutta täytyy antaa kehuja VR:lle eilisestä.

Satuin poistumaan yhtäaikaa Backsteet Boysien konsertista saapuvien teinien kanssa, ja kuten olettaa saattaa, heitä oli paljon (hämmentävän moni taisi muuten olla vauvaikäinen silloin kun bäkkärit ensimmäisen kerran tulovat julkisuuteen n. 15 vuotta sitten.
Backstreet Boys= tulevaisuuden Rolling Stones?)

Pelkäsin että luvassa on uusinta Kirkan muistokonsertin poistumisen kanssa (sen sijaan lause mitä pääsen toistelemaan liiankin usein on "miksi aina minä?") eli sirkustempun "20 pelleä ahtautuu pikkuautoon" sijaan nähtäisiin tivolista ulkoistettu halpisversio nimeltään "2000 ylimeikattua ja räikeästi pukeutunutta henkilöä ahtautuu neljään junanvaunuun".

Mutta ei.

VR oikeasti oli varautunut siihen, että porukkaa saattaa olla tulossa normaalia enemmän, ja junanvaunujen määrää oli lisätty. Itse asiassa uskoisin että kaikki jopa mahtuivat mukaan.

Senpä vuoksi VR:lle papukaijamerkki, 10 pistettä, kultatähti, taputus selkään ja molemmat peukut pystyyn. Osataan valtionlaitoksessakin näköjään kun vain halutaan.

Vielä yksi ilmoitusluontoinen ilmoitusasia.

Muistatteko kun aikoinaan varoitin että pimeän ajan lisääntyessä juttuni saattaisivat muuttua häiriintyneemmiksi ja saattaisivat suurina annoksina tappaa kotinne pienkasvustoa?

Voinemme kaikki todeta että näin ei sitten loppujen lopuksi tapahtunutkaan, vaan järjenvalo ei koskaan sammunut vaikka välillä tuikkikin uhkaavasti.

Olenko kertonut millainen minusta tulee valoisan ajan kasvaessa?

Sanotaanko nyt näin, että vaikka tähän asti olettekin voineet jättää lapsenne tietokoneen ääreen lukemaan "mitä se yksi hassu on taas kirjoittanut sinne blogiinsa", samalla kun olette itse menneet television ääreen katsomaan Salattuja elämiä, niin ehkä se ei ole niin viisas idea enää.

Valoisa aika saa minussa piilevän touretten syndroomasta kärsivän Benny Hill-wannaben esille.

Yritän taistella sitä vastaan, mutta voi olla että toisinaan --FECK!-- en oikein --ARSE!-- pysty siihen.

Kunhan vain muistamme tuon, ja sen että kyllä, ne ovat nännini jotka näkyvät tuossa t-paidan kuvassa koska olen niin iloissani siitä, en usko että tulette huomaamaan mitään eroa normaaleihin kirjoituksiini.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

mietin jo että huomaatko sitä ollenkaan? nännit näkyivät jo pienestä kuvasta, ja maininta niistä vasta lopussa.

kuulostat tosi kivalta. tekstien perusteella. samalla perusteella sain myös mielikuvan, että oot helvetin hyvännäköinen.

T kirjoitti...

Vau.

Joku OIKEASTI luki löysi tämän jutun (se jäi jotenkin piiloon koska päivitin kaksi blogimerkintää yhtäikaa, ja tämän piti olla ensimmäinen, mutta...noooh, kepillä kaaliin joka vanhoja muistaa).

Ei kannata luottaa teksteihin ;)

Raskaalla, piinallisella ja useita kahvikuppeja vaativalla, pitkällisellä editoinnilla sekä kaikkien kirosanojen poistamisella saan annettua itsestäni positiivisen kuvan.
Jos "photoshoppaus" on kuvien keinotekoista parantamista, onko tämä sitten "wordausta"?

Enkä tiedä siitä "helvetin hyvännäköisestäkään". Yleensä saan kuulla "minkä helvetin näköinen sinä oikein olet?!"

Tällä hetkellä pisteenä kirkuvan i:n päällä on nenässäni ollut finni, jonka puhkaisin jo aikoja sitten, mutta joka jätti selkeästi erottuvan punaisen näppylän nenänpäähän.

Harmi vaan että tämä tapahtui siinä vaiheessa kronologista kehitystäni, kun karkaaminen kiertävään sirkukseen pelleksi ei ole enää varteenotettava ura-optio.
Tai ainakaan en ole ajatellut sitä kovinkaan usein.
Läheskään viimeiseen kahteen tuntiin.
Tai siis nyt minuuttiin.

Mutta kiitos kehuista; enhän siis missään vaiheessa sanonut ETTEIKÖ niitä vastaanotettaisi ;)

Anonyymi kirjoitti...

Luultavasti kohtalokasta olisi, jos laittaisit oman kuvasi blogiin tai jostain syystä näkisin ja juttelisin kanssasi tietäen että olet kirjoittanut nämä. Ilmeisesti(?) kaikki aijemmat mielikuvani (siitä hyvännäköisyydestä ja mukavuudesta) romahtaisivat.

T kirjoitti...

Minusta media-ala alkoi mennä alamäkeä siinä vaiheessa, kun radio-juontajista alettiin julkaisemaan kuvat. Koko radion magia oli siinä, että jokainen loi juontajasta oman kuvansa.

Nyt kun tiedän täsmälleen minkänäköinen helppo-heikin ja lyhtypylvään lapsena adoptioon antaman ihmistahran näköinen otus oikein puhelee kivoja aamu-ruuhkista, koko hommasta on mennyt maku.

Ulkonäöstäni puheenollen (kyllä, yllättävän kauan jaksoin vältellä itsestäni puhumista), olin tässä viikon Turussa (mikä siis selittää hitauteni vastata).

Siellä osallistuin ...paremman ihmistermin puuttuessa..."juhliin", joissa eräskin naispuolinen henkilö sanoi että minähän näytän ihan Marko Turuselta, vuoden 2007 Puupäähattu-voittajalta.

Korjasin häntä että vaikka meissä ehkä onkin jonkinsortin yhdennäköisyyttä, itse asiassa minä olen mallia 1009M ja Marko on mallia 1008L.

Sen lisäksi että 1008L on hiukan yksinkertaistetumpi mallirungoltaan, sen kykyvalikoima perustui ratkaisevasti lähitaisteluun, mikä selittää Marko Turunen-nimen alla toimivan yksikön menestyksen kädentaitoja vaativissa töissä.

Koska meidät luoneet tahot eivät voi hyväksyä tällaista ohjelmoinnin ulkopuolista toimintaa, minut lähetettiin terminoimaan kapinallinen 1008L-yksikkö.

Koska henkilö jolle kerroin tämän totesi minun olevan hauska ennen kuin sammui viereeni sohvalle, annoin hänen elää.

Hyvännäköisyydestä puheenollen pitää nostaa esille koomikko Steve Martin, joka täytti eilen 62(..?) vuotta.
Hän kommentoi seuraavasti vuonna 2003 sitä, että hänet julistettiin yhdeksi 50 kauneimmista ihmisistä maailmassa: On hyvin vaikeaa olla yksi kaikkein kauneimmista ihmisistä. Tällainen kauneus on itse asiassa raskas taakka.

Joskus menen juhliin ja yksikään muista 49:stä kaikkein kauneimmasta ihmisestä ei ole siellä. Tämä saa minut tuntemaan itseni hyvin yksinäiseksi, koska se tarkoittaa että olen kaikkein kaunein ihminen huoneessa.

Jos menen juhliin, jossa tiedän olevan "vähemmän kauniita ihmisiä", yritän pukeutumisellani piilottaa kauneuttani. Mutta tällä tuntuu olevan vain päinvastainen vaikutus, koska se tekee minusta vain kauniimman. Ilmeisesti minä ja farkkuhaalarit olemme aika kova yhdistelmä.

Yritän olla levittämättä kauneuttani muiden päälle. Tämä on hyvin vaikeaa. Yritän olla mainitsematta olevani yksi kauneimmista ihmisistä, mutta jotenkin se vain paljastuu aina.
Itse mainitsen asista kun minua pyydetään tekemään jotain, kuten avaamaan autotallin ovi.

Muut tuntuvat nauttivan kauneudestani ja olevan aidosti iloisia puolestani, koska mainittuani asiasta he aina sanovat:"kivat sulle".