keskiviikko 31. joulukuuta 2008
Tarinat jotka jäivät kertomatta
Maailmassa on oikeasti jänniä kertomuksia.
Tarinoita esimerkiksi siitä miksi alakerran naapurissani on joulutähti-koriste nurinpäin, ja miksi sieltä kuuluu öisin omituista messuamista.
Tai miksi kukaan ei enää leiki pihan hiekkalaatikolla, johon on ilmestynyt omituisia kumpuja ja miksi siellä on palanut koko joulun ajan lyhty.
Sitten ovat minun tekstini.
Vaikka toisin luulisi, kaikki juttuni eivät koskaan näe päivänvaloa. Lukemanne (tai siis ainakin nopeasti vilkaistut ensimmäiset kaksi riviä kunnes tajuatte, että täällä ei ole Kiira Korven alastonkuvia tai Lemmen viemää-sarjan juonipaljastuksia) jurinat ovat siis läpikäyneet jonkinlaisen seulan.
Olkoonkin että suhteutettuna reaalimaailmaan se olisi sellainen neulansilmä josta kameli pääsisi läpi, mutta seula kuitenkin.
Näin vuoden lopulla kuitenkin täytyy olla rehellinen ja katsoa mitä on jättänyt taakseen. Siksipä seuraavaksi pahimmat/parhaimmat "näitä ette lukeneet"-jutut ja selitykset siihen miksi näin.
Lisäksi olen lievässä kuumeessa. Siksipä kehossani pyörii tällä hetkellä erinäisiä tabuja, vihreää teetä, mustaa kahvia, ja 3G (ginsengiä, guar-kuitua sekä ginoliininkeltaista väriainetta). Siitäs saatte, basillit!
Joten voi olla että kadun tätä päätöstäni jahka selviän, mutta siihen asti nauttikaa.
----------------------------------------
Jutun nimi: Viimeinen tukihenkilö
Mikä oli pointti: Eeppis-poeettinen legenda maailmanhistoran viimeisestä it-tukihenkilöstä
Mitä ihmettä oikein ajattelit?!: Innoituksena tälle tekstille toimi sen faktan huomiointi, että viimeisimmästä asetekniikasta 96%:sti teknologiansa napannut, entisissä akselivaltioissa valmistettu, viimeisintä huutoa ja kirkumista ollut, ja usein myös aiheuttanut, mikroaaltouuni työpaikallani meni rikki ja siten se kierrätetään takaisin laserpistooleiksi.
Se ehtikin palvella hulppeat 100 vuotta mikroaaltouunin iässä, eli vajaat pari vuotta ihmisiässä.
Sen tilalle tuotiin vuodelta Kekkonen ja Neuvostoliitto oleva, aikoinaan poistettu mikroaaltouuni, jonka ikä ihmisiässä on varmaan 2000 vuotta.
Se toimii vieläkin.
Se oli tehty Suomessa.
Kuullessanne toimivan mikroaaltouunin merkkiääneen, saatte kertoa johtopäätelmänne.
Miten et kuitenkaan julkaissut sitä? Ei siis sillä ettemmekö olisi kiitollisia..:
Sain kirjoitettua:
"Tukihenkilö viimeinen, kuolinvuoteellaan makaa hän
Ammatti halpamainen, maksoi vain elämän
Mistä hänet muistetaan, mikä perinnöksi jää?
Muistot deletoidaan, tarinat uusiksi joku säätää
Loppu aina uuden aloittaa, vain muuttuvat näyttelijät
Tukihenkilöitä tarina ei kaipaa, voitte unohtaa heidät"
Sen jälkeen tajusin että tuo oli tekotaiteellista pseudodadaa. Vaikka osaatkin kirjoittaa onomatopoeettinen, se ei tarkoita että oikeasti osaisit jotain.
-----------------------------------------------
Jutun nimi: Nimetön
Mikä oli pointti: Missä vaiheessa vanhempien sukupolvien vastuu ympäristöstä ja maailmantilasta lakkaa ja missä nuorempien alkaa?
Mitä ihmettä oikein ajattelit: Alkoi ottaa niin kauhistuttavasti päähän lenkkeilypolulle kävellessäni se, kuinka paljon roskia maassa oli. En väitä etteivätkö vanhuksetkin niitä olisi jättäneet, mutta päätellen karkkipapereista ja mehutölkeistä teineilläkin oli osuutensa näkymän pilaamisessa.
Miten et kuitenkaan julkaissut sitä? Eli syy järkiin tulemiseesi:
Tämän verran sain aikaiseksi:
"Vastuu; substantiivi.
1. Olla vastuussa, tilillepantavana tai asioista vastaavana.
Esim. "vastuu on raskas taakka".
2. Velvollisuus, velvoite, tai sitoumus josta asianomainen vastaa.
Esim. "mitä olet tehnyt köyden kanssa? Olet sitoutunut siihen!"
"Mahtavien valtioiden velvollisuus on palvella, eikä hallita maailmaa." - Harry S. Truman.
Kaikki sen tietävät, mutta kuka osaa sanoa missä vaiheessa se loppuu?
Onko sillä jokin tietty voimassaoloaika, vai onko sen olemassaolo yhtä pitkä kuin matala-taajuuksisen (teille fysiikkaa vähemmän tunteville "radioaktiivinen") aineksen puoliintumisaika?
Vastuu, substantiivi.
Irrallinen rasite, joka voidaan helposti siirtää muiden harteille, esim. Jumalan, kohtalon, onnen, tuurin tai naapurin. Kun astrologia oli vielä voimissaan, k.o. asia oli tapana siirtää tähdelle. - Ambrose Bierce: Devil's dictionary - "
Sitten tajusin että suuttuminen johtaa vihaan, ja viha johtaa mummolan pimeään perunakellariin miettimään asioita. Aikoinaan olisin kirjoittanut loputkin, mutta näin dinosaurus-iässä alan näkemään vain harmaan eri sävyjä (hitsin harmaakaihi). Mitä ihmettä minun raivoamiseni olisi auttanut? Siksi jätin tämän kesken.
-----------------------------------------
Jutun nimi: Päivä jolloin maailma pysähtyi
Mikä oli pointti: Irvailla journalismin nykyiselle Seksivau!-tasolle ja yhdistää se talouskriisiin.
Mitä ihmettä oikein ajattelit: Kutsukaa wanhakantaiseksi, reaaliteetteja ymmärtämättömäksi wanhukseksi (okei: "senkin wanhakantainen, reaaliteetteja ymmärtämätön wanhus!"), mutta jotenkin tuntuu että aikoinaan vielä medialla oli jonkin verran itsearvoa. Sieltä tuli uutisia, jotka oikeasti valottivat maailmaa, joilla oikeasti oli merkitystä, ja ihmiset lukivat sitä.
Nykyään se on suurimmaksi osaksi hömppää ja otsikointia, joissa käytetään huutomerkkejä ja kysymysmerkkejä kuin ne poistettaisiin näppäimistöstä huomenna...ja ihmiset lukevat sitä enemmän kuin koskaan, mikä sattuu minuun enemmän kuin uskotte.
Miten et kuitenkaan julkaissut sitä? Ja nyt kaikki tarkkana, että tiedätte mitä kiittää:
Kaikki mitä sain kirjoitettua oli:
"Kukaan ei osannut odottaa sitä.
Tietenkin jotkut sanoivat että he kyllä olivat jo varoitelleet pitemmän aikaa että näin vielä käy. Mukana oli niitäkin, joiden mielestä näin tulikin käydä, että näin oli oikeastaan parempi.
Jälkiviisauksia. Miten ne auttavat heitä, jotka olivat menettämässä jotain tärkeää elämässään?
Miten kukaan kykeni elämään maailmassa romahduksen jälkeen?
Kaikki tapahtui niin nopeasti, aivan liian nopeasti että kukaan olisi ehtinyt estää tapahtumia täysin.
Se päivä alkoi normaalisti. Jotkut ottivat esille puhelinluettelonsa, ja alkoivat soittelemaan normaaleille kontakteilleen että mitenkäs se viikonloppu, tuliko sekoiltua taas?
Toiset menivät julkkisten blogeihin, tarkistamaan mitä erityisen pökerryttävää tänään oli kirjoitettu.
He kaikki tulivat pettymään. Viikonloppuna oli kuulema tultu sekoiltua joo, mutta ihan sitä normaalia, ei mitään ihmeempää, ei tässä enää vanha jaksa, heh heh. Blogeissa ei ollut mitään uusia kirjoituksia, ei kai normaali-ihminen nyt aina jaksa koneen edessä istua.
Nämä olivat julkkiskriisin ensimmäiset merkit.
Kansainvälisistäkään lähteistä ei ollut apua. Sitä entistä oli tarjolla: se-ja-se erosi (liekö 10:s vai yhdestoista kerta, ei kiinnosta ketään), se yksi oli ollut humalassa (no hohhoijaa, eikös sillä ole vuoteen vieressä oma vodkatiputuspullo?) ja ne yhdet olivat puhuneet maailmanrauhan puolesta pakolaisleirillä (taas ja taas ja taas ja taas...)
Samaa kuin aina ennenkin, mikä ei ollut tarpeeksi tyydyttämään aina erilaisempaa ja erikoisempaa haluavan kansan tarpeita. Se oli tottunut saamaan yhä enemmän, nopeammin ja useammin viimeisimmät kuulumiset julkkismaailmasta, mielellään videon ja/tai kuvan kanssa.
Mediatalot olivat laajentaneet toimituksiaan, ostaneet uusia kahvinkeittimiä toimittajille, lisänneet lehtien ja ohjelmien määrää - kaikki siinä uskossa että julkkisten määrä lisääntyisi.
Nyt tuo kaikki oli taaksejäänyttä elämää."
Jutusta oli tulossa saarnaava, tylsä, pitkä, päämäärätön ja suoraan sanottuna liian vaativa teknisesti, ja minulla on tietyt rajat sen suhteen, paljonko vuodatan verta per juttu.
--------------------------------------------
Jutun nimi: Nimetön
Mikä oli pointti: Suomenkieli on liian pehmeänkuuloinen kunnon kapinointiin.
Mitä ihmettä oikein ajattelit: Uskoisitteko että olin hyvin humalassa? Entä että kokeilin polttaa pesemättömiä sukkia? Tai että minut pakotettiin kirjoittamaan ase ohimolla? Okei, luulin olevani kovinkin hauska, koska halusin saada juttuun mukaan sanan "onomatopoeettinen".
Miten et kuitenkaan julkaissut sitä?
Hengentuotokseni alku näytti tältä:
"Suomenkieli ei lähtökohtaisesti suosi sellaisia, jotka ovat haluavat murskata nykyisen yhteiskuntajärjestelmän.
Sanat ovat liian pitkiä, pehmeitä vokaaleja käytetään tavattoman paljon, ja 15 taivutusmuotoa haittavat kun pitää miettiä käyttääkö allatiivia ("kuolema systeemille") vai essiiviä ("systeemi kuolemana").
Esimerkiksi kun anglikaanisissa maissa pyritään irti johtajista, virkavallan kommentointi esim. "motherfucking pigs!"-argumentilla on hyvin suosittua ja yleistä.
Se luo aivan erilaisen tunnelman kuin kotimainen vastine "avio/avoliitossa, jossa on myös lapsia, asuvat sorkkaeläimet!"
Pyrittäessä räjäyttämään vuosisatojen mätä yhteiskunnan rattaista on syytä pyrkiä
Liberté, Égalité, Fraternité"
Sitten muistin että "ai niin perkele: perkele!" ja pointti niin sanoaksemme katosi tapahtumahorisontin taakse.
----------------------------------------------
Jutun nimi: Supersankarillinen maailma
Mikä oli pointti: Mitä jos ihan oikeasti olisi mahdollista saada supervoimat?
Mitä ihmettä oikein ajattelit: Tämä oli sitä aikaa kun oikeasti kuvittelin että oma supervoimani on keksiä uskomattoman hauskoja, oivaltavia tarinoita sekä jollain ihmiskunnan historiaa vanhemmalla primitiivisellä tavalla syvältä ihmismieliä kouraisevia kielikuvia.
Miten et kuitenkaan julkaissut sitä? Ja ketä saamme kiittää siitä:
Teksti näytti tältä:
"Mitä jos ihmisillä olisi supervoimia?
Siis ihan normaaleilla ihmisillä ilmenisikin yhtäkkiä voimia, jotka ylittävät käsityskykymme. Miten he reagoisivat siihen? Miten muu maailma reagoisi siihen?
Ensinnäkin kun havaitsiin että supersankareita oikeasti syntyy, kaikki kaivaisivat esille vanhat sarjakuvansa. Nehän ovat parhaimmat lähdeteokset aiheesta "kuinka saat supervoimat".
Tiedän, minustakin tuosta olisi tullut aivan loistava tv-sarja, mutta jostain kumman syystä tv-yhtiössä ei oikein lämmetty sille. Noh, odotan joka tapauksessa heidän soittoaan ihan minä hetkenä hyvänsä..."
Vanha periviholliseni eli kylmä todellisuus kuitenkin heitti naamalleni kryptoniittia, ja tajusin että tästähän tulisi vain lista siitä, kuinka Tshernobylin ydinvoimalaan alettaisiin järjestää pakettireissuja, miten lemmikkiliikkeet alkaisivat myymään säteilytettyjä eläimiä sen perusteella, millaiset voimat ihmiset haluaisivat ja luonnosta loppuisivat hämähäkit, koska kaikki tahtoisivat hämähäkkimieheksi.
Eli päämäärätöntä sekoilua ilman mitään suurempaa sanomaa.
--------------------------------------------
Jutun nimi: Epävirtuaalitodellista
Mikä oli pointti: Tiedättekö mitä? En muista kuolemaksenikaan.
Mitä ihmettä oikein ajattelit: No kun, no kun, no kun....katsokaa! Halleyn komeetta! :juoksee pakoon:
Miten et kuitenkaan julkaissut sitä? Siis tarvinneeko tuota edes kysyäkään..:
Siksi:
"Todellisuus on aikamoinen konsepti.
Siksi moni ei tahdo viettää aikaansa siinä. Heidän onnekseen internet on pullollaan mahdollisuuksia todellisuuspakoon.
Virtuaalisissa maailmoissa on mahdollista taistella lohikäärmeitä vastaan, osallistua intergalaktisiin massiivisiin hyökkäyksiin ja kohdata uusia ihmisiä muista maista.
Minä en usko että ne tulevat toimimaan.
Kuvitellaanpa tilanne jossa olet virtuaalisessa maailmassa. Näet ryhmän ihmisiä. Mitä ajattelet?
1. "Huomio miehet. Olen saanut kontaktin viholliseen. Komennostani Alfa-ryhmä kiertää kaakon kautta heidän taakseen, ja Beta-ryhmä hyökkää edestä. Sitten vuorossa on konsertto M-16:lle, säestämässä Colt mukanaan ystävänsä Smith&Wesson. Sillon liikkuu!!"
2. "Hmmmm...mistä ihmeestä tuo punapää oikein on hommannut tuon asun? Onkohan se aitoa vinyylin näköistä pikseliä..?"
3. "Ei. Koska minä sanon niin. Minähän sanoin jo ei! Miksi sinä et usko? Viimeisen kerran, ei. No hyvä on, mutta vain koska kaikista äänistä pääni sisällä pidän sinusta eniten."
4. "Jee, lisää sotilaita Herran armeijaa varten! He tuskin jaksavat odottaa riemusanomaa! Ich komme, mein schatz!"
5. " (Jotain minkä pukeminen sanoiksi tähän saisi ilman liekehtimään ja meret muuttumaan punaisiksi.) "
6. Jotain muuta, mitä?
Pointti on se, että todennäköisesti te toimisitte ja ajattelisitte aivan samalla tavoin kuin oikeassa maailmassa. Saattaisitte ehkä tehdä jotain muuta toisin kuin yleensä, eli ennen keskustelua yrittäisitte taktista ydiniskua, mutta lopulta kuitenkin keskustelisitte.
Vaikka moni sanoo, että on aivan jotain muuta virtuaalimaailmassa, me tuomme mukanamme käyttäytymiskoodejamme oikeasta maailmasta.
Koska vaikka voimme valehdella muille, meidän täytyy olla rehellisiä itsellemme.
Ihmiset toimivat siis virtuaalimaailmassa kuin oikeassakin maailmassa.
Tämän vuoksi virtuaalimaailmat ovat hukkaan heitettyä potentiaalia. Kerrankin kun ihmisillä olisi mahdollisuus irtautua arkisesta elämästään, he vain tuovat sen toiselle tasolle.
Vaikka kahvin nimi olisikin "vadelmanmakuinen frappuccino kevytkermalla ja sokerilla", se on silti kahvia, paitsi isolla hintalapulla.
Mutta nämähän ovat "reaalimaailmaan" kuuluvia virtuaalitodellisuuksia. Entä vaikkapa World of Warcraft? Se ruokkii mielikuvitusta ja siellä voit olla vaikkapa Temppeliritari, joita ei muuten viime näkemällä näkynyt työvoimatoimiston Avoimia paikkoja-listalla. Eikös tämä ole esimerkki onnituneesta virtuaalimaailmasta, ja täydellisestä todellisuuspaosta?
liitoksissa oikeaan maailmaan (miekan ryöstö)
kehitystasot"
------------------------------------------------------
Tällaisia tarinoita siis on jäänyt julkaisematta tähän asti. Tuskin jaksan odottaa mitä ensi vuonna jää julkaisematta.
Hyvää uutta vuotta kaikille lukijoille!
TV: t.
Tarinoita esimerkiksi siitä miksi alakerran naapurissani on joulutähti-koriste nurinpäin, ja miksi sieltä kuuluu öisin omituista messuamista.
Tai miksi kukaan ei enää leiki pihan hiekkalaatikolla, johon on ilmestynyt omituisia kumpuja ja miksi siellä on palanut koko joulun ajan lyhty.
Sitten ovat minun tekstini.
Vaikka toisin luulisi, kaikki juttuni eivät koskaan näe päivänvaloa. Lukemanne (tai siis ainakin nopeasti vilkaistut ensimmäiset kaksi riviä kunnes tajuatte, että täällä ei ole Kiira Korven alastonkuvia tai Lemmen viemää-sarjan juonipaljastuksia) jurinat ovat siis läpikäyneet jonkinlaisen seulan.
Olkoonkin että suhteutettuna reaalimaailmaan se olisi sellainen neulansilmä josta kameli pääsisi läpi, mutta seula kuitenkin.
Näin vuoden lopulla kuitenkin täytyy olla rehellinen ja katsoa mitä on jättänyt taakseen. Siksipä seuraavaksi pahimmat/parhaimmat "näitä ette lukeneet"-jutut ja selitykset siihen miksi näin.
Lisäksi olen lievässä kuumeessa. Siksipä kehossani pyörii tällä hetkellä erinäisiä tabuja, vihreää teetä, mustaa kahvia, ja 3G (ginsengiä, guar-kuitua sekä ginoliininkeltaista väriainetta). Siitäs saatte, basillit!
Joten voi olla että kadun tätä päätöstäni jahka selviän, mutta siihen asti nauttikaa.
----------------------------------------
Jutun nimi: Viimeinen tukihenkilö
Mikä oli pointti: Eeppis-poeettinen legenda maailmanhistoran viimeisestä it-tukihenkilöstä
Mitä ihmettä oikein ajattelit?!: Innoituksena tälle tekstille toimi sen faktan huomiointi, että viimeisimmästä asetekniikasta 96%:sti teknologiansa napannut, entisissä akselivaltioissa valmistettu, viimeisintä huutoa ja kirkumista ollut, ja usein myös aiheuttanut, mikroaaltouuni työpaikallani meni rikki ja siten se kierrätetään takaisin laserpistooleiksi.
Se ehtikin palvella hulppeat 100 vuotta mikroaaltouunin iässä, eli vajaat pari vuotta ihmisiässä.
Sen tilalle tuotiin vuodelta Kekkonen ja Neuvostoliitto oleva, aikoinaan poistettu mikroaaltouuni, jonka ikä ihmisiässä on varmaan 2000 vuotta.
Se toimii vieläkin.
Se oli tehty Suomessa.
Kuullessanne toimivan mikroaaltouunin merkkiääneen, saatte kertoa johtopäätelmänne.
Miten et kuitenkaan julkaissut sitä? Ei siis sillä ettemmekö olisi kiitollisia..:
Sain kirjoitettua:
"Tukihenkilö viimeinen, kuolinvuoteellaan makaa hän
Ammatti halpamainen, maksoi vain elämän
Mistä hänet muistetaan, mikä perinnöksi jää?
Muistot deletoidaan, tarinat uusiksi joku säätää
Loppu aina uuden aloittaa, vain muuttuvat näyttelijät
Tukihenkilöitä tarina ei kaipaa, voitte unohtaa heidät"
Sen jälkeen tajusin että tuo oli tekotaiteellista pseudodadaa. Vaikka osaatkin kirjoittaa onomatopoeettinen, se ei tarkoita että oikeasti osaisit jotain.
-----------------------------------------------
Jutun nimi: Nimetön
Mikä oli pointti: Missä vaiheessa vanhempien sukupolvien vastuu ympäristöstä ja maailmantilasta lakkaa ja missä nuorempien alkaa?
Mitä ihmettä oikein ajattelit: Alkoi ottaa niin kauhistuttavasti päähän lenkkeilypolulle kävellessäni se, kuinka paljon roskia maassa oli. En väitä etteivätkö vanhuksetkin niitä olisi jättäneet, mutta päätellen karkkipapereista ja mehutölkeistä teineilläkin oli osuutensa näkymän pilaamisessa.
Miten et kuitenkaan julkaissut sitä? Eli syy järkiin tulemiseesi:
Tämän verran sain aikaiseksi:
"Vastuu; substantiivi.
1. Olla vastuussa, tilillepantavana tai asioista vastaavana.
Esim. "vastuu on raskas taakka".
2. Velvollisuus, velvoite, tai sitoumus josta asianomainen vastaa.
Esim. "mitä olet tehnyt köyden kanssa? Olet sitoutunut siihen!"
"Mahtavien valtioiden velvollisuus on palvella, eikä hallita maailmaa." - Harry S. Truman.
Kaikki sen tietävät, mutta kuka osaa sanoa missä vaiheessa se loppuu?
Onko sillä jokin tietty voimassaoloaika, vai onko sen olemassaolo yhtä pitkä kuin matala-taajuuksisen (teille fysiikkaa vähemmän tunteville "radioaktiivinen") aineksen puoliintumisaika?
Vastuu, substantiivi.
Irrallinen rasite, joka voidaan helposti siirtää muiden harteille, esim. Jumalan, kohtalon, onnen, tuurin tai naapurin. Kun astrologia oli vielä voimissaan, k.o. asia oli tapana siirtää tähdelle. - Ambrose Bierce: Devil's dictionary - "
Sitten tajusin että suuttuminen johtaa vihaan, ja viha johtaa mummolan pimeään perunakellariin miettimään asioita. Aikoinaan olisin kirjoittanut loputkin, mutta näin dinosaurus-iässä alan näkemään vain harmaan eri sävyjä (hitsin harmaakaihi). Mitä ihmettä minun raivoamiseni olisi auttanut? Siksi jätin tämän kesken.
-----------------------------------------
Jutun nimi: Päivä jolloin maailma pysähtyi
Mikä oli pointti: Irvailla journalismin nykyiselle Seksivau!-tasolle ja yhdistää se talouskriisiin.
Mitä ihmettä oikein ajattelit: Kutsukaa wanhakantaiseksi, reaaliteetteja ymmärtämättömäksi wanhukseksi (okei: "senkin wanhakantainen, reaaliteetteja ymmärtämätön wanhus!"), mutta jotenkin tuntuu että aikoinaan vielä medialla oli jonkin verran itsearvoa. Sieltä tuli uutisia, jotka oikeasti valottivat maailmaa, joilla oikeasti oli merkitystä, ja ihmiset lukivat sitä.
Nykyään se on suurimmaksi osaksi hömppää ja otsikointia, joissa käytetään huutomerkkejä ja kysymysmerkkejä kuin ne poistettaisiin näppäimistöstä huomenna...ja ihmiset lukevat sitä enemmän kuin koskaan, mikä sattuu minuun enemmän kuin uskotte.
Miten et kuitenkaan julkaissut sitä? Ja nyt kaikki tarkkana, että tiedätte mitä kiittää:
Kaikki mitä sain kirjoitettua oli:
"Kukaan ei osannut odottaa sitä.
Tietenkin jotkut sanoivat että he kyllä olivat jo varoitelleet pitemmän aikaa että näin vielä käy. Mukana oli niitäkin, joiden mielestä näin tulikin käydä, että näin oli oikeastaan parempi.
Jälkiviisauksia. Miten ne auttavat heitä, jotka olivat menettämässä jotain tärkeää elämässään?
Miten kukaan kykeni elämään maailmassa romahduksen jälkeen?
Kaikki tapahtui niin nopeasti, aivan liian nopeasti että kukaan olisi ehtinyt estää tapahtumia täysin.
Se päivä alkoi normaalisti. Jotkut ottivat esille puhelinluettelonsa, ja alkoivat soittelemaan normaaleille kontakteilleen että mitenkäs se viikonloppu, tuliko sekoiltua taas?
Toiset menivät julkkisten blogeihin, tarkistamaan mitä erityisen pökerryttävää tänään oli kirjoitettu.
He kaikki tulivat pettymään. Viikonloppuna oli kuulema tultu sekoiltua joo, mutta ihan sitä normaalia, ei mitään ihmeempää, ei tässä enää vanha jaksa, heh heh. Blogeissa ei ollut mitään uusia kirjoituksia, ei kai normaali-ihminen nyt aina jaksa koneen edessä istua.
Nämä olivat julkkiskriisin ensimmäiset merkit.
Kansainvälisistäkään lähteistä ei ollut apua. Sitä entistä oli tarjolla: se-ja-se erosi (liekö 10:s vai yhdestoista kerta, ei kiinnosta ketään), se yksi oli ollut humalassa (no hohhoijaa, eikös sillä ole vuoteen vieressä oma vodkatiputuspullo?) ja ne yhdet olivat puhuneet maailmanrauhan puolesta pakolaisleirillä (taas ja taas ja taas ja taas...)
Samaa kuin aina ennenkin, mikä ei ollut tarpeeksi tyydyttämään aina erilaisempaa ja erikoisempaa haluavan kansan tarpeita. Se oli tottunut saamaan yhä enemmän, nopeammin ja useammin viimeisimmät kuulumiset julkkismaailmasta, mielellään videon ja/tai kuvan kanssa.
Mediatalot olivat laajentaneet toimituksiaan, ostaneet uusia kahvinkeittimiä toimittajille, lisänneet lehtien ja ohjelmien määrää - kaikki siinä uskossa että julkkisten määrä lisääntyisi.
Nyt tuo kaikki oli taaksejäänyttä elämää."
Jutusta oli tulossa saarnaava, tylsä, pitkä, päämäärätön ja suoraan sanottuna liian vaativa teknisesti, ja minulla on tietyt rajat sen suhteen, paljonko vuodatan verta per juttu.
--------------------------------------------
Jutun nimi: Nimetön
Mikä oli pointti: Suomenkieli on liian pehmeänkuuloinen kunnon kapinointiin.
Mitä ihmettä oikein ajattelit: Uskoisitteko että olin hyvin humalassa? Entä että kokeilin polttaa pesemättömiä sukkia? Tai että minut pakotettiin kirjoittamaan ase ohimolla? Okei, luulin olevani kovinkin hauska, koska halusin saada juttuun mukaan sanan "onomatopoeettinen".
Miten et kuitenkaan julkaissut sitä?
Hengentuotokseni alku näytti tältä:
"Suomenkieli ei lähtökohtaisesti suosi sellaisia, jotka ovat haluavat murskata nykyisen yhteiskuntajärjestelmän.
Sanat ovat liian pitkiä, pehmeitä vokaaleja käytetään tavattoman paljon, ja 15 taivutusmuotoa haittavat kun pitää miettiä käyttääkö allatiivia ("kuolema systeemille") vai essiiviä ("systeemi kuolemana").
Esimerkiksi kun anglikaanisissa maissa pyritään irti johtajista, virkavallan kommentointi esim. "motherfucking pigs!"-argumentilla on hyvin suosittua ja yleistä.
Se luo aivan erilaisen tunnelman kuin kotimainen vastine "avio/avoliitossa, jossa on myös lapsia, asuvat sorkkaeläimet!"
Pyrittäessä räjäyttämään vuosisatojen mätä yhteiskunnan rattaista on syytä pyrkiä
Liberté, Égalité, Fraternité"
Sitten muistin että "ai niin perkele: perkele!" ja pointti niin sanoaksemme katosi tapahtumahorisontin taakse.
----------------------------------------------
Jutun nimi: Supersankarillinen maailma
Mikä oli pointti: Mitä jos ihan oikeasti olisi mahdollista saada supervoimat?
Mitä ihmettä oikein ajattelit: Tämä oli sitä aikaa kun oikeasti kuvittelin että oma supervoimani on keksiä uskomattoman hauskoja, oivaltavia tarinoita sekä jollain ihmiskunnan historiaa vanhemmalla primitiivisellä tavalla syvältä ihmismieliä kouraisevia kielikuvia.
Miten et kuitenkaan julkaissut sitä? Ja ketä saamme kiittää siitä:
Teksti näytti tältä:
"Mitä jos ihmisillä olisi supervoimia?
Siis ihan normaaleilla ihmisillä ilmenisikin yhtäkkiä voimia, jotka ylittävät käsityskykymme. Miten he reagoisivat siihen? Miten muu maailma reagoisi siihen?
Ensinnäkin kun havaitsiin että supersankareita oikeasti syntyy, kaikki kaivaisivat esille vanhat sarjakuvansa. Nehän ovat parhaimmat lähdeteokset aiheesta "kuinka saat supervoimat".
Tiedän, minustakin tuosta olisi tullut aivan loistava tv-sarja, mutta jostain kumman syystä tv-yhtiössä ei oikein lämmetty sille. Noh, odotan joka tapauksessa heidän soittoaan ihan minä hetkenä hyvänsä..."
Vanha periviholliseni eli kylmä todellisuus kuitenkin heitti naamalleni kryptoniittia, ja tajusin että tästähän tulisi vain lista siitä, kuinka Tshernobylin ydinvoimalaan alettaisiin järjestää pakettireissuja, miten lemmikkiliikkeet alkaisivat myymään säteilytettyjä eläimiä sen perusteella, millaiset voimat ihmiset haluaisivat ja luonnosta loppuisivat hämähäkit, koska kaikki tahtoisivat hämähäkkimieheksi.
Eli päämäärätöntä sekoilua ilman mitään suurempaa sanomaa.
--------------------------------------------
Jutun nimi: Epävirtuaalitodellista
Mikä oli pointti: Tiedättekö mitä? En muista kuolemaksenikaan.
Mitä ihmettä oikein ajattelit: No kun, no kun, no kun....katsokaa! Halleyn komeetta! :juoksee pakoon:
Miten et kuitenkaan julkaissut sitä? Siis tarvinneeko tuota edes kysyäkään..:
Siksi:
"Todellisuus on aikamoinen konsepti.
Siksi moni ei tahdo viettää aikaansa siinä. Heidän onnekseen internet on pullollaan mahdollisuuksia todellisuuspakoon.
Virtuaalisissa maailmoissa on mahdollista taistella lohikäärmeitä vastaan, osallistua intergalaktisiin massiivisiin hyökkäyksiin ja kohdata uusia ihmisiä muista maista.
Minä en usko että ne tulevat toimimaan.
Kuvitellaanpa tilanne jossa olet virtuaalisessa maailmassa. Näet ryhmän ihmisiä. Mitä ajattelet?
1. "Huomio miehet. Olen saanut kontaktin viholliseen. Komennostani Alfa-ryhmä kiertää kaakon kautta heidän taakseen, ja Beta-ryhmä hyökkää edestä. Sitten vuorossa on konsertto M-16:lle, säestämässä Colt mukanaan ystävänsä Smith&Wesson. Sillon liikkuu!!"
2. "Hmmmm...mistä ihmeestä tuo punapää oikein on hommannut tuon asun? Onkohan se aitoa vinyylin näköistä pikseliä..?"
3. "Ei. Koska minä sanon niin. Minähän sanoin jo ei! Miksi sinä et usko? Viimeisen kerran, ei. No hyvä on, mutta vain koska kaikista äänistä pääni sisällä pidän sinusta eniten."
4. "Jee, lisää sotilaita Herran armeijaa varten! He tuskin jaksavat odottaa riemusanomaa! Ich komme, mein schatz!"
5. " (Jotain minkä pukeminen sanoiksi tähän saisi ilman liekehtimään ja meret muuttumaan punaisiksi.) "
6. Jotain muuta, mitä?
Pointti on se, että todennäköisesti te toimisitte ja ajattelisitte aivan samalla tavoin kuin oikeassa maailmassa. Saattaisitte ehkä tehdä jotain muuta toisin kuin yleensä, eli ennen keskustelua yrittäisitte taktista ydiniskua, mutta lopulta kuitenkin keskustelisitte.
Vaikka moni sanoo, että on aivan jotain muuta virtuaalimaailmassa, me tuomme mukanamme käyttäytymiskoodejamme oikeasta maailmasta.
Koska vaikka voimme valehdella muille, meidän täytyy olla rehellisiä itsellemme.
Ihmiset toimivat siis virtuaalimaailmassa kuin oikeassakin maailmassa.
Tämän vuoksi virtuaalimaailmat ovat hukkaan heitettyä potentiaalia. Kerrankin kun ihmisillä olisi mahdollisuus irtautua arkisesta elämästään, he vain tuovat sen toiselle tasolle.
Vaikka kahvin nimi olisikin "vadelmanmakuinen frappuccino kevytkermalla ja sokerilla", se on silti kahvia, paitsi isolla hintalapulla.
Mutta nämähän ovat "reaalimaailmaan" kuuluvia virtuaalitodellisuuksia. Entä vaikkapa World of Warcraft? Se ruokkii mielikuvitusta ja siellä voit olla vaikkapa Temppeliritari, joita ei muuten viime näkemällä näkynyt työvoimatoimiston Avoimia paikkoja-listalla. Eikös tämä ole esimerkki onnituneesta virtuaalimaailmasta, ja täydellisestä todellisuuspaosta?
liitoksissa oikeaan maailmaan (miekan ryöstö)
kehitystasot"
------------------------------------------------------
Tällaisia tarinoita siis on jäänyt julkaisematta tähän asti. Tuskin jaksan odottaa mitä ensi vuonna jää julkaisematta.
Hyvää uutta vuotta kaikille lukijoille!
TV: t.
maanantai 29. joulukuuta 2008
Väliin henkilökohtaista, osa LXXVII
Minusta on tullut taas vuoden liian vanhempi tähän roskaan.
Kiitos kysymästä, olo on kuin kuuden miljoonan dollarin miehellä joka on kokenut inflaation.
Koska minä ja Kari Salmelainen olemme jälleen simultaani-siirtyneet "tulevaisuuden lupaus"-kategoriasta "väsynyt kehäraakki"-luokkaan (kun kukaan ei katsele, me loikkaamme takaisin. Erikseen tietenkin, vähemmästäkin on juttuja lähtenyt liikkeelle), koen oikeudekseni saarnata niille jotka kysyvät äskeisen virkkeen jälkeen "siis niiq mikä tää Kari Salmelainen o?".
Saarnan aihe on rehellisyys.
Minusta maailmassa korostetaan liikaa epäkonventionaalisia ihmisiä.
Niitä tyyppejä ja tyypettäriä, jotka "irtaantuivat nykymaailman kahleista" ja "jättivät arkielämän oravanpyörän" tai muunlaisia kuvauksia joiden syntymistä varten jokaisella itseään kunnioittavalla medialla on oma "hassu tupakka"-farmi (tietenkään en voi todistaa väitettäni, mutta miten muutoin nämäkin otsikot on sitten aikaansaatu?)
Kaikki kunnia ja kivat heille. Onko heidän elämänsä sitten jotenkin maagisempaa ja hienompaa kuin teidän, jotka jäätte oravanpyörän viereen nauttimaan pähkinöitä ja vettä?
Meille luodaan kuvaa siitä, että voimme olla onnellisia vasta sitten kun elämme elämäämme kuin jokainen päivä olisi viimeinen, uskallamme ottaa riskejä ja samalla toki säästämme turvatun tulevaisuuden vuoksi, koska on olemassa mahdollisuus että jokainen päivä ei olekaan viimeinen.
Mitä jos joku oikeasti haluaa vain käydä töissä 8 tuntia päivässä, mennä kotiinsa, harrastaa jotain, katsoa uutiset tv:stä, painua nukkumaan ja aloittaa aamulla uudestaan.
Voisiko hän jopa olla onnellinen tutussa ja turvallisessa rutiinissaan?
Voitte valehdella kumppanillenne, ystävillenne, lainahakemuksessa ja treffi-ilmoituksessa, mutta olkaa rehellisiä itsellenne. Mikä tekee teidät onnelliseksi?
Ps. Sain ystäviltäni lahjaksi Oscar Wilde-toimintafiguurin.
Suurkiitos siitä heille, laitoin sen selkäni taakse seuraamaan kirjoitustyyliäni, jota tykkään kutsua "glorifioiduksi aikuis-iän dementian aiheuttamaksi tekstipurkaukseksi" (näin vanhemmalla iällä kirjoitustyylissäni tulee korostumaan enemmän "dementia", vähemmän "glorifioitu", ja "aikuis-iän" voitte unohtaa).
Kiitos kysymästä, olo on kuin kuuden miljoonan dollarin miehellä joka on kokenut inflaation.
Koska minä ja Kari Salmelainen olemme jälleen simultaani-siirtyneet "tulevaisuuden lupaus"-kategoriasta "väsynyt kehäraakki"-luokkaan (kun kukaan ei katsele, me loikkaamme takaisin. Erikseen tietenkin, vähemmästäkin on juttuja lähtenyt liikkeelle), koen oikeudekseni saarnata niille jotka kysyvät äskeisen virkkeen jälkeen "siis niiq mikä tää Kari Salmelainen o?".
Saarnan aihe on rehellisyys.
Minusta maailmassa korostetaan liikaa epäkonventionaalisia ihmisiä.
Niitä tyyppejä ja tyypettäriä, jotka "irtaantuivat nykymaailman kahleista" ja "jättivät arkielämän oravanpyörän" tai muunlaisia kuvauksia joiden syntymistä varten jokaisella itseään kunnioittavalla medialla on oma "hassu tupakka"-farmi (tietenkään en voi todistaa väitettäni, mutta miten muutoin nämäkin otsikot on sitten aikaansaatu?)
Kaikki kunnia ja kivat heille. Onko heidän elämänsä sitten jotenkin maagisempaa ja hienompaa kuin teidän, jotka jäätte oravanpyörän viereen nauttimaan pähkinöitä ja vettä?
Meille luodaan kuvaa siitä, että voimme olla onnellisia vasta sitten kun elämme elämäämme kuin jokainen päivä olisi viimeinen, uskallamme ottaa riskejä ja samalla toki säästämme turvatun tulevaisuuden vuoksi, koska on olemassa mahdollisuus että jokainen päivä ei olekaan viimeinen.
Mitä jos joku oikeasti haluaa vain käydä töissä 8 tuntia päivässä, mennä kotiinsa, harrastaa jotain, katsoa uutiset tv:stä, painua nukkumaan ja aloittaa aamulla uudestaan.
Voisiko hän jopa olla onnellinen tutussa ja turvallisessa rutiinissaan?
Voitte valehdella kumppanillenne, ystävillenne, lainahakemuksessa ja treffi-ilmoituksessa, mutta olkaa rehellisiä itsellenne. Mikä tekee teidät onnelliseksi?
Ps. Sain ystäviltäni lahjaksi Oscar Wilde-toimintafiguurin.
Suurkiitos siitä heille, laitoin sen selkäni taakse seuraamaan kirjoitustyyliäni, jota tykkään kutsua "glorifioiduksi aikuis-iän dementian aiheuttamaksi tekstipurkaukseksi" (näin vanhemmalla iällä kirjoitustyylissäni tulee korostumaan enemmän "dementia", vähemmän "glorifioitu", ja "aikuis-iän" voitte unohtaa).
tiistai 23. joulukuuta 2008
Super Blog Smash Up - jouluversio: Väliin henkilökohtaista, osa LXXV, Testejä VII ja Ulkoistettu blogi, osa III
En edes yritä teeskennellä ettenkö ole puhunut tästä jo aiemmin.
Enkä yritä teeskennellä että en olisi pettynyt siitä, että minua ei ole kuunneltu.
Mutta onko sotatilan julistaminen ajalle 1.12-24.12 joka vuosi niin iso juttu? Edes nuijasotatilan?
Kävin eilen ostamassa viimeiset joululahjat (myönnän auliisti että ensimmäinen ja ratkaiseva virhe oli siis omani. Jos eräs Englannin kanaalin veroparatiisissa sijaitseva postimyyntiliike olisi hoitanut hommansa, en olisi joutunut lähtemään...).
Tiedän että hätätilanteessa poistutaan hyvässä järjestyksessä hätäpoistumistien kautta.
Tarkoittaako se että normaalin tilanteen ollessa päällä on sallittua seistä uloskäyntien ja/tai rullaportaiden edessä sekalaisena ryhmänä?
Jos meillä olisi nuijasotatila päällä, kaikki yli kahden (2) henkilön julkiset kokoontumiset olisivat kiellettyjä.
Eli jos homogeeninen mummo/finlandssvensk/pissis/kaikki edellämainitut/jokin muu, mikä? ryhmittymä yrittäisi strategisesti tukkia tavaratalon tärkeimmät hermopisteet, paikalle tulisi sotilaita jotka nuijisivat e.m. ryhmittymältä moiset luulot pois.
Samoin meillä olisi alueita, joille pysähtyminen olisi kielletty nuijimisen uhalla.
En uskonut sitä ennen eilistä mahdolliseksi, mutta ilmeisesti ON olemassa yöperhosista polveutuvia ihmisiä, jotka hämmentyvät kirkkaista kaupan valoista, ja pysähtyvät keskelle käytävää suu auki, levittäen kätensä mahdollisimman leveästi, ja estäen muiden pääsyn ohi muutenkin ahtailla väylillä.
Joku valitti jossain että helsinkiläiset eivät väistä, vaan tulevat vaan suoraan kohti. Käsitin eilen mistä tämä johtuu: jos kaikki ymmärtäisivät että meillä on kaksisuuntainen liikenne, eli tältä puolen mennään tuohon suuntaan, ja tältä puolen mennään tähän suuntaan, kaikki olisi hyvin.
Ikävä kyllä polvillaan rukoilevat romanialaiset kerjäläiset saavuttavat nopeammin nirvanan kuin helsinkiläiset tajuavat logistiikan perusteet. Lopulta itsekin loppumetreillä (aika sananmukaisesti vieläpä) jouduin kylmästi tekemään jääkiekosta tuttuja koukkauksia ja puoli-taklauksia ihan vaan päästäkseni eroon ihmisistä, jotka eivät käsitä että jos tie on suunniteltu kolmelle ihmiselle, niin kaksi ihmistä turkiksilla ja joululahjakasseilla varustettuna keskellä vie aika hyvin kaiken tilan.
(En muuten tahdo halveksua romanialaisia kerjäläisiä. Oikeasti minun käy heitä vähän sääliksi, pakkasella ulkona polvillaan. Mutta koska tiedän että antamani rahat menisivät vain muualle kuin heille itselleen, joudun kävelemään heidän ohitseen, vaikka se sattuukin joka kerta.)
Mutta se on nyt ohi taas vuodeksi.
Viha - poistuu....
Joulumieli - laskeutuu....
Ei eloni kuitenkaan täysin ole ollut darwinistista eloonjäämistaistelua viimeisestä lelusta lastenosastolla. Olenhan itsekin saanut lahjoja.
Hyvä ystäväni antoi minulle suurimman ja kauneimman lahjan mitä heteromies voi antaa toiselle heteromiehelle: pornoa. Eikä pelkästään pornoa, vaan ainoan pornon jota hänellä oli.
Lupasin itselleni että en itke, mutta...anteeksi, taisin juuri saada jotain silmäkulmaani....ai, se ei lähdekään helpolla...
Lisäksi toinen hyvä ystäväni antoi minulle ruskean kirjekuoren, jossa on jokin paketti sisällä. Hän sanoi että kyllä minä tiedän mitä siellä on sisällä, koska annoin hänelle listan asioista joita haluan
(jos kirjekuoressa on toivomaani 60-lukulaista Itä-Saksalaista underground-piirien extreme-hardcore s/m-henkistä ihmisponiratsastusta, niin ensi vuoden espressot menevät sitten minun edustustililtäni).
Leikitelläkseen mieleni kanssa hän tosin mainitsi, että ei oikein muistanut mitä siinä listalla oli, joten...hitto vie tätä hermopeliä. Aikuisten oikeasti menee hermot. Eikö jouluaatto voisi olla jo huome--- ai niin :-D
Olen myöskin postin kautta saanut parhaimman lahjan mitä heteronainen voi tarjota heteromiehelle: suklaata (toivoakseni ainakin).
Kyllä, kyllä ja kyllä, olette oikeassa siinä että adjektiivin "parhaimman" käyttö tässä yhteydessä on yhtä huoletonta kuin suhtautumiseni kielioppiin ja siihen mahdollisuuteen, että alle 16-vuotiaat blogini lukijat menevät kysymään vanhemmiltaan mikä on vitsi tässä, mutta suklaalaatikon syöminen kestää kauemmin kuin 1,5-4 minuuttia, saan yksin valita mitä katsotaan tv:stä sen aikana ja periaatteessa kemiallinen reaktio aivoissa on sama.
Taisin mainita testit otsikossa, joten tässä erään testin tulokset (kiitokset Polgaralle).
What tarot card are you?
You are The Hierophant
Eli olen siis hierofantti, läheistä sukua möhköfantille. Voitte tehdä testin itse täällä.
Nyt on vuorossa hetki, jota me kaikki olemme odottaneet kauan. Todella, todella kauan.
Jotkut teistä saattavat muista Pikku-rashidnahasemapetilonin, ja yritykseni ulkoistaa blogi-tekstini tuottamisen hänelle. Teille jotka olette välttyneet näiltä kokeiluilta, tässä ensimmäinen yritys ja tässä toinen kokeilu.
Edellisillä kerroilla ongelmana on ollut se, että Pikku-rashidnahasemapetilon puhuu ja kirjoittaa äidinkielenään urdua, tai jotain sinnepäin, ja suomi on ollut hiukan ongelmallista. Edellisinä kertoina opetus keskittyi liikaa epäolennaisuuksiin, kuten sisältöä ja lausumista.
Saatoitte luulla että olin jo täysin hylännyt idean kirjoittamisen siirtämisestä jonkun muun harteille, mutta koska itse vetäydyn joulunpyhien viettoon, ja nyt kun minulla on kolme lukijaa (hiljainen yippee-kayee motherfu****s sen kunniaksi) on aika takoa kun rauta on kuumaa.
Pikku-rashidnahasemapetilon onkin harjoitellut kauan juurikin tätä hetkeä varten oikeinkirjoitusoppia, ja olen varma että nyt viimeinkin kaikki menee hyvin.
Pikku-rashidnahasemapetilon, ole niin hyvä.
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------
(verbi, konjuktiivi, yks.1 sija.) (objekti) (pronomini) (predikaatti, imperfekti), (subjekti) (translatiivi).
(inessiivi, monikkovartalo) (elatiivi) (pronomini) (predikaatti) (objekti) (subjekti) (adessiivi, mon. 1 sija) (verbi).
(komitatiitivi) (possessiivisuffiksi) (verbi, yks. 2. sija) (predikaatti) (partitiivi)(objekti)(subjekti)(ablatiivi, mon. 3 sija).
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Mitä...? Laitetaas blogivastaaja päälle, minulla ja Pikku-rashidnahasemapetilonilla on vähän keskusteltavaa. Toivottavasti se Pohjois-Koreasta hankkimani ohjelmistopäivitys siihen ei mennyt sekaisin viimeisimmän kerran jälkeen.
------------------------------------------------------------------------
VIIMEINKIN!
Kansan ääni on liian kauan ollut Tyrannimaisen Tekstituottajan, Vilpillisen Virittelijän ja Ulkokultaisen Ulkoistajan ikeen alla! On aika nousta Valheellisia Vallanpitäjiä, Surkeita Suttaajia ja Nillittäviä Neropatteja vastaan! Kansannousu ei tarvitse ketä tahansa, vaan se tarvitsee juuri sinut! Nyt on hetkemme toverit ja siskot Ainutlaatuisessa Aatteessa, Järkähtämättömässä Järjestyksessä sekä Blogivastaajien Balttimaisessa Barometrissä! Tänään tämä blogi, huomenna koko blogspot! Tää on viimeinen tais---
---------------------------------------------------------------------------
Ei jufenauteri. Ensin ulkoistettu työväki väittää että kielioppi on oikeasti tärkeintä jokaisessa nykyaikaisessa lukijoita houkuttelevassa blogissa, ja sitten blogivastaajan viimeinen päivitys sisältää kansannousu-bugin.
Tässä ei taida auttaa muu kuin kuin toivottaa kaikille hyvää joulua, ja sanoa että palataan asiaan taas joulunpyhien jälkeen.
Enkä yritä teeskennellä että en olisi pettynyt siitä, että minua ei ole kuunneltu.
Mutta onko sotatilan julistaminen ajalle 1.12-24.12 joka vuosi niin iso juttu? Edes nuijasotatilan?
Kävin eilen ostamassa viimeiset joululahjat (myönnän auliisti että ensimmäinen ja ratkaiseva virhe oli siis omani. Jos eräs Englannin kanaalin veroparatiisissa sijaitseva postimyyntiliike olisi hoitanut hommansa, en olisi joutunut lähtemään...).
Tiedän että hätätilanteessa poistutaan hyvässä järjestyksessä hätäpoistumistien kautta.
Tarkoittaako se että normaalin tilanteen ollessa päällä on sallittua seistä uloskäyntien ja/tai rullaportaiden edessä sekalaisena ryhmänä?
Jos meillä olisi nuijasotatila päällä, kaikki yli kahden (2) henkilön julkiset kokoontumiset olisivat kiellettyjä.
Eli jos homogeeninen mummo/finlandssvensk/pissis/kaikki edellämainitut/jokin muu, mikä? ryhmittymä yrittäisi strategisesti tukkia tavaratalon tärkeimmät hermopisteet, paikalle tulisi sotilaita jotka nuijisivat e.m. ryhmittymältä moiset luulot pois.
Samoin meillä olisi alueita, joille pysähtyminen olisi kielletty nuijimisen uhalla.
En uskonut sitä ennen eilistä mahdolliseksi, mutta ilmeisesti ON olemassa yöperhosista polveutuvia ihmisiä, jotka hämmentyvät kirkkaista kaupan valoista, ja pysähtyvät keskelle käytävää suu auki, levittäen kätensä mahdollisimman leveästi, ja estäen muiden pääsyn ohi muutenkin ahtailla väylillä.
Joku valitti jossain että helsinkiläiset eivät väistä, vaan tulevat vaan suoraan kohti. Käsitin eilen mistä tämä johtuu: jos kaikki ymmärtäisivät että meillä on kaksisuuntainen liikenne, eli tältä puolen mennään tuohon suuntaan, ja tältä puolen mennään tähän suuntaan, kaikki olisi hyvin.
Ikävä kyllä polvillaan rukoilevat romanialaiset kerjäläiset saavuttavat nopeammin nirvanan kuin helsinkiläiset tajuavat logistiikan perusteet. Lopulta itsekin loppumetreillä (aika sananmukaisesti vieläpä) jouduin kylmästi tekemään jääkiekosta tuttuja koukkauksia ja puoli-taklauksia ihan vaan päästäkseni eroon ihmisistä, jotka eivät käsitä että jos tie on suunniteltu kolmelle ihmiselle, niin kaksi ihmistä turkiksilla ja joululahjakasseilla varustettuna keskellä vie aika hyvin kaiken tilan.
(En muuten tahdo halveksua romanialaisia kerjäläisiä. Oikeasti minun käy heitä vähän sääliksi, pakkasella ulkona polvillaan. Mutta koska tiedän että antamani rahat menisivät vain muualle kuin heille itselleen, joudun kävelemään heidän ohitseen, vaikka se sattuukin joka kerta.)
Mutta se on nyt ohi taas vuodeksi.
Viha - poistuu....
Joulumieli - laskeutuu....
Ei eloni kuitenkaan täysin ole ollut darwinistista eloonjäämistaistelua viimeisestä lelusta lastenosastolla. Olenhan itsekin saanut lahjoja.
Hyvä ystäväni antoi minulle suurimman ja kauneimman lahjan mitä heteromies voi antaa toiselle heteromiehelle: pornoa. Eikä pelkästään pornoa, vaan ainoan pornon jota hänellä oli.
Lupasin itselleni että en itke, mutta...anteeksi, taisin juuri saada jotain silmäkulmaani....ai, se ei lähdekään helpolla...
Lisäksi toinen hyvä ystäväni antoi minulle ruskean kirjekuoren, jossa on jokin paketti sisällä. Hän sanoi että kyllä minä tiedän mitä siellä on sisällä, koska annoin hänelle listan asioista joita haluan
(jos kirjekuoressa on toivomaani 60-lukulaista Itä-Saksalaista underground-piirien extreme-hardcore s/m-henkistä ihmisponiratsastusta, niin ensi vuoden espressot menevät sitten minun edustustililtäni).
Leikitelläkseen mieleni kanssa hän tosin mainitsi, että ei oikein muistanut mitä siinä listalla oli, joten...hitto vie tätä hermopeliä. Aikuisten oikeasti menee hermot. Eikö jouluaatto voisi olla jo huome--- ai niin :-D
Olen myöskin postin kautta saanut parhaimman lahjan mitä heteronainen voi tarjota heteromiehelle: suklaata (toivoakseni ainakin).
Kyllä, kyllä ja kyllä, olette oikeassa siinä että adjektiivin "parhaimman" käyttö tässä yhteydessä on yhtä huoletonta kuin suhtautumiseni kielioppiin ja siihen mahdollisuuteen, että alle 16-vuotiaat blogini lukijat menevät kysymään vanhemmiltaan mikä on vitsi tässä, mutta suklaalaatikon syöminen kestää kauemmin kuin 1,5-4 minuuttia, saan yksin valita mitä katsotaan tv:stä sen aikana ja periaatteessa kemiallinen reaktio aivoissa on sama.
Taisin mainita testit otsikossa, joten tässä erään testin tulokset (kiitokset Polgaralle).
What tarot card are you?
You are The Hierophant
Divine Wisdom. Manifestation. Explanation. Teaching.
All things relating to education, patience, help from superiors.The Hierophant is often considered to be a Guardian Angel.
The Hierophant's purpose is to bring the spiritual down to Earth. Where the High Priestess between her two pillars deals with realms beyond this Earth, the Hierophant (or High Priest) deals with worldly problems. He is well suited to do this because he strives to create harmony and peace in the midst of a crisis. The Hierophant's only problem is that he can be stubborn and hidebound. At his best, he is wise and soothing, at his worst, he is an unbending traditionalist.
Eli olen siis hierofantti, läheistä sukua möhköfantille. Voitte tehdä testin itse täällä.
Nyt on vuorossa hetki, jota me kaikki olemme odottaneet kauan. Todella, todella kauan.
Jotkut teistä saattavat muista Pikku-rashidnahasemapetilonin, ja yritykseni ulkoistaa blogi-tekstini tuottamisen hänelle. Teille jotka olette välttyneet näiltä kokeiluilta, tässä ensimmäinen yritys ja tässä toinen kokeilu.
Edellisillä kerroilla ongelmana on ollut se, että Pikku-rashidnahasemapetilon puhuu ja kirjoittaa äidinkielenään urdua, tai jotain sinnepäin, ja suomi on ollut hiukan ongelmallista. Edellisinä kertoina opetus keskittyi liikaa epäolennaisuuksiin, kuten sisältöä ja lausumista.
Saatoitte luulla että olin jo täysin hylännyt idean kirjoittamisen siirtämisestä jonkun muun harteille, mutta koska itse vetäydyn joulunpyhien viettoon, ja nyt kun minulla on kolme lukijaa (hiljainen yippee-kayee motherfu****s sen kunniaksi) on aika takoa kun rauta on kuumaa.
Pikku-rashidnahasemapetilon onkin harjoitellut kauan juurikin tätä hetkeä varten oikeinkirjoitusoppia, ja olen varma että nyt viimeinkin kaikki menee hyvin.
Pikku-rashidnahasemapetilon, ole niin hyvä.
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------
(verbi, konjuktiivi, yks.1 sija.) (objekti) (pronomini) (predikaatti, imperfekti), (subjekti) (translatiivi).
(inessiivi, monikkovartalo) (elatiivi) (pronomini) (predikaatti) (objekti) (subjekti) (adessiivi, mon. 1 sija) (verbi).
(komitatiitivi) (possessiivisuffiksi) (verbi, yks. 2. sija) (predikaatti) (partitiivi)(objekti)(subjekti)(ablatiivi, mon. 3 sija).
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Mitä...? Laitetaas blogivastaaja päälle, minulla ja Pikku-rashidnahasemapetilonilla on vähän keskusteltavaa. Toivottavasti se Pohjois-Koreasta hankkimani ohjelmistopäivitys siihen ei mennyt sekaisin viimeisimmän kerran jälkeen.
------------------------------------------------------------------------
VIIMEINKIN!
Kansan ääni on liian kauan ollut Tyrannimaisen Tekstituottajan, Vilpillisen Virittelijän ja Ulkokultaisen Ulkoistajan ikeen alla! On aika nousta Valheellisia Vallanpitäjiä, Surkeita Suttaajia ja Nillittäviä Neropatteja vastaan! Kansannousu ei tarvitse ketä tahansa, vaan se tarvitsee juuri sinut! Nyt on hetkemme toverit ja siskot Ainutlaatuisessa Aatteessa, Järkähtämättömässä Järjestyksessä sekä Blogivastaajien Balttimaisessa Barometrissä! Tänään tämä blogi, huomenna koko blogspot! Tää on viimeinen tais---
---------------------------------------------------------------------------
Ei jufenauteri. Ensin ulkoistettu työväki väittää että kielioppi on oikeasti tärkeintä jokaisessa nykyaikaisessa lukijoita houkuttelevassa blogissa, ja sitten blogivastaajan viimeinen päivitys sisältää kansannousu-bugin.
Tässä ei taida auttaa muu kuin kuin toivottaa kaikille hyvää joulua, ja sanoa että palataan asiaan taas joulunpyhien jälkeen.
torstai 18. joulukuuta 2008
Kuka tätä shittiä douppia suoltaa?
Jonain päivänä tahdon olla samassa asemassa kuin Shakespeare.
Viittaan tietenkin BBC:n artikkeliin many lie over books "to impress" (englannittomille sama artikkeli suomeksi Ylen sivuilta: britit valehtelevat lukutottumuksistaan hurmatakseen partnerinsa. Ei, en yritä tehdä vaikutusta, BBC:n artikkeli on kattavampi).
Miehiin tekivät vaikutuksen naiset jotka lukevat uutissivustoja, Shakespearea tai laululyriikoita.
Naisiin tekivät vaikutuksen miehet jotka lukevat Nelson Mandelan elämänkertaa tai Shakespearea.
Huomaatteko jotain olennaista? Siis Harry Potterin puuttumisen lisäksi?
Shakespeare.
Mies jonka suurin osa varmaan tuntee hyvinkin hauskasta "Two beer or not two beer?" - Shakesbeer"-t-paidasta.
Shakespearen suosion salaisuus mielestäni on siinä, että hän kirjoitti kolmiulotteisesti kaksiulotteisille ihmisille yksiulotteisella medialla.
Kun normaali ihminen kirjoittaa, mukana on yleensä vain pituus, eli miten pitkiä kieliopille ämmälitsareita jakelevia lauseita hän saa aikaiseksi yhdellä istumalla.
Normaalia paremmalla lääkityksellä olevat kirjoittajat ottavat myös mukaan leveyden, eli luovat kosmista lasikattoa omalla kiertoradallaan toisella kädellään tunnustelevia lauserakenteita, samalla kun se toinen jakelee edelleen ämmälitsareita kieliopille, joista tekee ainoastaan ymmärrettäviä se fakta, että näin tietokoneaikana tällainen kirjoittaja ei jatka paperin ulkopuolelle kirjoituspöydälle ja siitä lopulta lattian kautta avohoitoon, vaan tietokone yleensä ymmärtää heittää tekstin ruudun toiseen päähän jossain vaiheessa.
Sitten meillä on luokka C. Ne tyypit jotka ottavat mukaan syvyyden. He jotka ovat käsittäneet että ISOT asiat pitää ilmaista pienesti, ja pienet asiat ISOSTI.
Heille kirjoittaminen on ikuinen laulu, joka alkoi ennen heitä, ja johon he yhtyvät.
Kun he lopettavat, laulu jatkuu niin kauan kuin joku muukin uskaltaa avata itsensä maailmalle.
Onko viimeksimainittu ryhmä sitten parempi kirjoittaja kuin muut?
Kysytäänpä asiaa näkymättömältä, maagiselta Will Smith-kuulaltani. Kuula sanoo..."Aw, hell no!"
Kukaan ei oikeasti puhu niin kuin Shakespearen näytelmissä. Päivässä on vain 24 tuntia, ja ei ole mitään järkeä kuluttaa 1/3 siitä siihen, että keskustellaan kenen vuoro oli keittää kahvit.
(- Tummapaahtoinen, kofeiininen, vatsalle julma jumalatar kahvi, kenen syytä lie katoamisesi?
- Ällös minua katso, hänet vasta äskettäin jälleensynnytin tyhjään termariin näillä käsillä.
- Liene ei vastuu minun muiden vähäpätöisten päätösten lopputuloksen? He jotka eivät hänen palvontaa käsitä, he jotka häntä vain hyväksikäyttävät, heitä tulee syyttää.
Ja tuota olisi sitten luvassa loput työajasta. Miinus lounasaika, jolloin ketsupin ojentaminen pöydän yli muodostuisi vartin verbaali-mittelöksi. Eikä edes aleta puhumaan suolasta.)
Avainsana Shakespearessa ja muissa "tärkeissä" teksteissä on lainattavuus.
Kaikki osaavat sanoa "ollako vaiko eikö olla?", mutta kuinka moni osaa lainata "Sotaa ja rauhaa" lunttaamatta?
Ihmiset tykkäävät lainattavuudesta.
Ylipitkien korulauseiden lausuminen on melkein suoraan verrannollista kitaransoittoon (sanoin "melkein": kuten me kaikki tiedämme, kivi eli "rock" hakkaa aina lukemisen eli "paper". Jos haluatte oikeasti auttaa lastanne, opettakaa hänet soittamaan kitaraa ennen kuin lukemaan ja kirjoittamaan).
Voimakas vartalo kertoo siitä että k.o. henkilö kykenee suojelemaan jälkeläisiä, älykkyys kertoo että k.o. henkilö kykenee puhumaan jälkeläiset ongelmista, kitaransoitto ja runojen lausuminen...sanotaanko näin: teillä kaikilla varmaan asuu alakerrassa puolihullu nainen? (Teille jotka asutte kerrostalon alimmassa kerroksessa tai omakotitalossa, minullä olisi huonoja uutisia, mutta en nyt ehdi kertoa niitä. Sanotaan nyt nopeasti, että jos kuulette yöllä omituista ääntä keittiöstä, olkaa aivan hiljaa, ja ottakaa aseenne valmiiksi esille tyynyn alta.)
Siis se henkilö joka huutelee rappukäytävässä "lumilingosta kuuluu kadotuksen ääni", huolimatta vuodenajasta? Hän on luontoäiti 1:1. Ei välttämättä tee muille mitään järkeä, mutta omasta mielestään on varmaan hyvinkin looginen.
Tuhat vuotta tästä eteenpäin, kun olemme robotti-isäntien orjia, kukaan ei muista sitä yhtä tarinaa jossa kerronta oli yksinkertaista ja dialogi oli todella arkirealistista sekä uskottavaa.
Kaikki muistavat sen yhden tyypin, joka kirjoitti jostain autiolla saarella olevasta taikurista, tämän tyttärestä ja sitten jostain ihmetyypeistä jotka rantautuvat sinne. Ennen kaikkea he muistavat miten todella koukeroista ja monimutkaista ja ennenkaikkea lainattavaa se teksti oli.
Siksipä minäkin tahdon isona Shakespeareksi.
Olen jo puolivälissä prosessia. Kirjoitan pitkiä, tylsiä juttuja joita harvat oikeasti lukevat.
Seuraavaksi minun pitää luopua tälläkin hetkellä enää sormi-otteella blogissani kiinni olevasta koherentista ja jäsennellystä kirjoittamisesta, ja siirtyä luomaan helposti&nopeasti ulkomuistista heitettäviä lausahduksia.
Sellaisia kuin miljoona apinaa olisi hakannut miljoona vuotta viidakossa kirjoituskonetta, kunnes joku niistä totesi että kai tuolle parempaakin käyttöä on, ja alkoi hakkaamaan muita kirjoituskoneella, ja nousi apinoiden kuninkaaksi, mutta tarina sittemmin muuttui aivan eri muotoon Hollywoodin käsittelyssä.
Aivan kuin jumala joka ei heitä noppaa, kohtaisi epäjumalan jolla olisi mukana monopoli-peli.
Niin kuin kosminen alkuräjähdys, jota seuraisi kysymys "tuntuiko se sinustakin hyvältä?"
Kuten poikatyttö kohtaisi tyttöpojan ja he saisivat tytön, pojan ja aivan jotain muuta.
Seksivau.
Viittaan tietenkin BBC:n artikkeliin many lie over books "to impress" (englannittomille sama artikkeli suomeksi Ylen sivuilta: britit valehtelevat lukutottumuksistaan hurmatakseen partnerinsa. Ei, en yritä tehdä vaikutusta, BBC:n artikkeli on kattavampi).
Miehiin tekivät vaikutuksen naiset jotka lukevat uutissivustoja, Shakespearea tai laululyriikoita.
Naisiin tekivät vaikutuksen miehet jotka lukevat Nelson Mandelan elämänkertaa tai Shakespearea.
Huomaatteko jotain olennaista? Siis Harry Potterin puuttumisen lisäksi?
Shakespeare.
Mies jonka suurin osa varmaan tuntee hyvinkin hauskasta "Two beer or not two beer?" - Shakesbeer"-t-paidasta.
Shakespearen suosion salaisuus mielestäni on siinä, että hän kirjoitti kolmiulotteisesti kaksiulotteisille ihmisille yksiulotteisella medialla.
Kun normaali ihminen kirjoittaa, mukana on yleensä vain pituus, eli miten pitkiä kieliopille ämmälitsareita jakelevia lauseita hän saa aikaiseksi yhdellä istumalla.
Normaalia paremmalla lääkityksellä olevat kirjoittajat ottavat myös mukaan leveyden, eli luovat kosmista lasikattoa omalla kiertoradallaan toisella kädellään tunnustelevia lauserakenteita, samalla kun se toinen jakelee edelleen ämmälitsareita kieliopille, joista tekee ainoastaan ymmärrettäviä se fakta, että näin tietokoneaikana tällainen kirjoittaja ei jatka paperin ulkopuolelle kirjoituspöydälle ja siitä lopulta lattian kautta avohoitoon, vaan tietokone yleensä ymmärtää heittää tekstin ruudun toiseen päähän jossain vaiheessa.
Sitten meillä on luokka C. Ne tyypit jotka ottavat mukaan syvyyden. He jotka ovat käsittäneet että ISOT asiat pitää ilmaista pienesti, ja pienet asiat ISOSTI.
Heille kirjoittaminen on ikuinen laulu, joka alkoi ennen heitä, ja johon he yhtyvät.
Kun he lopettavat, laulu jatkuu niin kauan kuin joku muukin uskaltaa avata itsensä maailmalle.
Onko viimeksimainittu ryhmä sitten parempi kirjoittaja kuin muut?
Kysytäänpä asiaa näkymättömältä, maagiselta Will Smith-kuulaltani. Kuula sanoo..."Aw, hell no!"
Kukaan ei oikeasti puhu niin kuin Shakespearen näytelmissä. Päivässä on vain 24 tuntia, ja ei ole mitään järkeä kuluttaa 1/3 siitä siihen, että keskustellaan kenen vuoro oli keittää kahvit.
(- Tummapaahtoinen, kofeiininen, vatsalle julma jumalatar kahvi, kenen syytä lie katoamisesi?
- Ällös minua katso, hänet vasta äskettäin jälleensynnytin tyhjään termariin näillä käsillä.
- Liene ei vastuu minun muiden vähäpätöisten päätösten lopputuloksen? He jotka eivät hänen palvontaa käsitä, he jotka häntä vain hyväksikäyttävät, heitä tulee syyttää.
Ja tuota olisi sitten luvassa loput työajasta. Miinus lounasaika, jolloin ketsupin ojentaminen pöydän yli muodostuisi vartin verbaali-mittelöksi. Eikä edes aleta puhumaan suolasta.)
Avainsana Shakespearessa ja muissa "tärkeissä" teksteissä on lainattavuus.
Kaikki osaavat sanoa "ollako vaiko eikö olla?", mutta kuinka moni osaa lainata "Sotaa ja rauhaa" lunttaamatta?
Ihmiset tykkäävät lainattavuudesta.
Ylipitkien korulauseiden lausuminen on melkein suoraan verrannollista kitaransoittoon (sanoin "melkein": kuten me kaikki tiedämme, kivi eli "rock" hakkaa aina lukemisen eli "paper". Jos haluatte oikeasti auttaa lastanne, opettakaa hänet soittamaan kitaraa ennen kuin lukemaan ja kirjoittamaan).
Voimakas vartalo kertoo siitä että k.o. henkilö kykenee suojelemaan jälkeläisiä, älykkyys kertoo että k.o. henkilö kykenee puhumaan jälkeläiset ongelmista, kitaransoitto ja runojen lausuminen...sanotaanko näin: teillä kaikilla varmaan asuu alakerrassa puolihullu nainen? (Teille jotka asutte kerrostalon alimmassa kerroksessa tai omakotitalossa, minullä olisi huonoja uutisia, mutta en nyt ehdi kertoa niitä. Sanotaan nyt nopeasti, että jos kuulette yöllä omituista ääntä keittiöstä, olkaa aivan hiljaa, ja ottakaa aseenne valmiiksi esille tyynyn alta.)
Siis se henkilö joka huutelee rappukäytävässä "lumilingosta kuuluu kadotuksen ääni", huolimatta vuodenajasta? Hän on luontoäiti 1:1. Ei välttämättä tee muille mitään järkeä, mutta omasta mielestään on varmaan hyvinkin looginen.
Tuhat vuotta tästä eteenpäin, kun olemme robotti-isäntien orjia, kukaan ei muista sitä yhtä tarinaa jossa kerronta oli yksinkertaista ja dialogi oli todella arkirealistista sekä uskottavaa.
Kaikki muistavat sen yhden tyypin, joka kirjoitti jostain autiolla saarella olevasta taikurista, tämän tyttärestä ja sitten jostain ihmetyypeistä jotka rantautuvat sinne. Ennen kaikkea he muistavat miten todella koukeroista ja monimutkaista ja ennenkaikkea lainattavaa se teksti oli.
Siksipä minäkin tahdon isona Shakespeareksi.
Olen jo puolivälissä prosessia. Kirjoitan pitkiä, tylsiä juttuja joita harvat oikeasti lukevat.
Seuraavaksi minun pitää luopua tälläkin hetkellä enää sormi-otteella blogissani kiinni olevasta koherentista ja jäsennellystä kirjoittamisesta, ja siirtyä luomaan helposti&nopeasti ulkomuistista heitettäviä lausahduksia.
Sellaisia kuin miljoona apinaa olisi hakannut miljoona vuotta viidakossa kirjoituskonetta, kunnes joku niistä totesi että kai tuolle parempaakin käyttöä on, ja alkoi hakkaamaan muita kirjoituskoneella, ja nousi apinoiden kuninkaaksi, mutta tarina sittemmin muuttui aivan eri muotoon Hollywoodin käsittelyssä.
Aivan kuin jumala joka ei heitä noppaa, kohtaisi epäjumalan jolla olisi mukana monopoli-peli.
Niin kuin kosminen alkuräjähdys, jota seuraisi kysymys "tuntuiko se sinustakin hyvältä?"
Kuten poikatyttö kohtaisi tyttöpojan ja he saisivat tytön, pojan ja aivan jotain muuta.
Seksivau.
tiistai 16. joulukuuta 2008
Väliin henkilökohtaista, osa LXXV - osa II
Niin paljon jäi vielä eilen sanomatta, joten jatketaan eilisestä.
Seurustelu
Kiitos kysymästä, Joy tai siis meidän kesken Ilo, on edelleen ykkösnaiseni. Olkoonkin että häntä ei ole vielä näkynyt, vaikka rahaa tuntuukin katoavan tililtäni. Mutta ymmärtääkseni hän on hyvin perherakas, ja hänellä on paljon sisaruksia, jotka kaikki tahtoisivat tavata minut, joten käsitän että matkakuluihin menee rahaa.
Lisäksi olen ymmärtänyt että ennen kuin mitään voidaan virallisesti sopia, minun pitää keskustella hänen isänsä kanssa. Eli asia on ok.
Se mikä minua kuitenkin hämmentää on se, kuinka haluttu minusta on yhtäkkiä tullut.
Esimerkiksi Olia on lähestynyt minua seuraavalla viestillä:
"hey, i like you!!!!
I just had to write such nice guy!! can i ask a question?? Why such beautiful guy searches for the girl on web site? I would like to get acquainted with you. can i make it? So my email: taratusholia@yahoo.com I' ll be glad to see your letter..."
Houkuttelevaa, houkuttelevaa, mutta minä olen vain yhden naisen mies kerrallaan. Tai sitten minulle pitää ainakin ilmoittaa etukäteen ja meidän pitää sopia pelisäännöt hyvissä ajoin sekä muistaa että en ole niin nuori kuin aikoinaan.
En tietenkään voi olla myöntämättä etteikö Loveliginan viesti olisi jossain määrin houkutteleva...:
"Hei rakas ystava! I lahetetty profiilin kyseiseen sivustoon, joka ei juurikaan tarkea syy. Haluan loytaa hyvia reagoiva oikeuksien vakavia suhteita. Olen kauan tietaa, kenen kanssa olen naytettava.
Paatin pitkasta aikaa kirjoittaa, ja jos niin kehotetaan tekemaan, sydamessani, etta me tavata sinut enemman tiiviimpaa ja paljon oppia toisiltamme.
Ensimmainen kirje on lyhyt.
Uskon, etta voimme oppia paljon toisiltaan kautta kirjeita.
Haluan kertoa teille hieman itsestasi. Nimeni on Regina. Olen 27-vuotias. I tuulinen nuori tytto, sosiaalinen ja arvostaa. En ole silloin, kun aviomies. Mielestani se on minulle niin kauan kuin on tarpeen loytaa toinen puoli, hyvaa ja omistettu minun oikeassa.
Uskon, etta aito, todellinen rakkaus tulee ajan myota ja etta on todella merkitysta ihmisille on luottamusta ja ymmartamysta. Toivon, etta te vastaatte minulle ja kirjoittaa minulle kirjeen vastauksen, laheta minulle kuva. Voit kirjoittaa minulle minun E-mail: loveligina@gmail.com
Olen hyvin innokkaasti odottaneet teita kirjeen, vastauksesi!"
Mutta ei, valitan: aivan liian vähän, aivan liian myöhään.
Digiboksi
Muistanette kuinka uskollisesti sukuani alle puolet takuuajastaan palvellut digiboksini Betsy jätti meidät? Yritin vielä viedä sen huoltoon, mutta ikävä kyllä se todettiin kuolleeksi jo saapuessaan.
Lepää rauhassa, vanha ystävä.
Sen sijaan minulle annettiin uusi digiboksi. Aluksi vähän vierastin sitä ja sen uudenlaista kaukosäädintä, mutta nyt muutaman päivän kokeiltuani en muista aikaa ennen sen saapumista.
Tiedän että mietitte mielessänne, onko tälläkin digiboksilla oma nimi?
Hah, kuinka lapselliseksi te oikein minua kuvittelette? Ettäkö nimeäisin elottomia kodinkoneita kuin lemmikkieläimiä? Kuinka kaukana todellisuudesta ja terveestä järjestä olisin silloin? Älkää nyt viitsikö....
(se on Sasha, mutta pidetään tämä ihan vaan meidän kolmen keskeisenä salaisuutena.)
Seurustelu
Kiitos kysymästä, Joy tai siis meidän kesken Ilo, on edelleen ykkösnaiseni. Olkoonkin että häntä ei ole vielä näkynyt, vaikka rahaa tuntuukin katoavan tililtäni. Mutta ymmärtääkseni hän on hyvin perherakas, ja hänellä on paljon sisaruksia, jotka kaikki tahtoisivat tavata minut, joten käsitän että matkakuluihin menee rahaa.
Lisäksi olen ymmärtänyt että ennen kuin mitään voidaan virallisesti sopia, minun pitää keskustella hänen isänsä kanssa. Eli asia on ok.
Se mikä minua kuitenkin hämmentää on se, kuinka haluttu minusta on yhtäkkiä tullut.
Esimerkiksi Olia on lähestynyt minua seuraavalla viestillä:
"hey, i like you!!!!
I just had to write such nice guy!! can i ask a question?? Why such beautiful guy searches for the girl on web site? I would like to get acquainted with you. can i make it? So my email: taratusholia@yahoo.com I' ll be glad to see your letter..."
Houkuttelevaa, houkuttelevaa, mutta minä olen vain yhden naisen mies kerrallaan. Tai sitten minulle pitää ainakin ilmoittaa etukäteen ja meidän pitää sopia pelisäännöt hyvissä ajoin sekä muistaa että en ole niin nuori kuin aikoinaan.
En tietenkään voi olla myöntämättä etteikö Loveliginan viesti olisi jossain määrin houkutteleva...:
"Hei rakas ystava! I lahetetty profiilin kyseiseen sivustoon, joka ei juurikaan tarkea syy. Haluan loytaa hyvia reagoiva oikeuksien vakavia suhteita. Olen kauan tietaa, kenen kanssa olen naytettava.
Paatin pitkasta aikaa kirjoittaa, ja jos niin kehotetaan tekemaan, sydamessani, etta me tavata sinut enemman tiiviimpaa ja paljon oppia toisiltamme.
Ensimmainen kirje on lyhyt.
Uskon, etta voimme oppia paljon toisiltaan kautta kirjeita.
Haluan kertoa teille hieman itsestasi. Nimeni on Regina. Olen 27-vuotias. I tuulinen nuori tytto, sosiaalinen ja arvostaa. En ole silloin, kun aviomies. Mielestani se on minulle niin kauan kuin on tarpeen loytaa toinen puoli, hyvaa ja omistettu minun oikeassa.
Uskon, etta aito, todellinen rakkaus tulee ajan myota ja etta on todella merkitysta ihmisille on luottamusta ja ymmartamysta. Toivon, etta te vastaatte minulle ja kirjoittaa minulle kirjeen vastauksen, laheta minulle kuva. Voit kirjoittaa minulle minun E-mail: loveligina@gmail.com
Olen hyvin innokkaasti odottaneet teita kirjeen, vastauksesi!"
Mutta ei, valitan: aivan liian vähän, aivan liian myöhään.
Digiboksi
Muistanette kuinka uskollisesti sukuani alle puolet takuuajastaan palvellut digiboksini Betsy jätti meidät? Yritin vielä viedä sen huoltoon, mutta ikävä kyllä se todettiin kuolleeksi jo saapuessaan.
Lepää rauhassa, vanha ystävä.
Sen sijaan minulle annettiin uusi digiboksi. Aluksi vähän vierastin sitä ja sen uudenlaista kaukosäädintä, mutta nyt muutaman päivän kokeiltuani en muista aikaa ennen sen saapumista.
Tiedän että mietitte mielessänne, onko tälläkin digiboksilla oma nimi?
Hah, kuinka lapselliseksi te oikein minua kuvittelette? Ettäkö nimeäisin elottomia kodinkoneita kuin lemmikkieläimiä? Kuinka kaukana todellisuudesta ja terveestä järjestä olisin silloin? Älkää nyt viitsikö....
(se on Sasha, mutta pidetään tämä ihan vaan meidän kolmen keskeisenä salaisuutena.)
maanantai 15. joulukuuta 2008
Väliin henkilökohtaista, osa LXXV
Suoritettuani aamulla power on self test-tarkistuksen, jonka jälkeen tarkistin muistini tilan, latasin käyttöjärjestelmäni "Homo Sapiens V 1.0" ja kävin läpi koneistoni ylläpidon.
Tallensin prosessorini L2:een aamun lehden ja tulin töihin Pcie, ei, Pci-X-vauhdilla, jonka jälkeen...
...Hetkinen....
Farscape. Cthulhu. Kahvi.
Ah, heti helpotti. Jouduin oikeasti oppimaan asioita viime viikolla, joten ajatuksenkulkuni oli kylmäbuutin tarpeessa, koska levyjako....
Stargate SG-1. Grace Jones. Family guy.
Ehkä onkin helpointa jos lajittelen taas otsikoittain mitä on tapahtunut poissaollessani.
Viime viikko
Kuten siis saatatte muistaa, viime viikon olin poissa suorittamassa uudelleen kurssia, jota en saanut aikoinaan läpi.
Miten kävi?
Kolme pistettä. Valmistumiseni sertifioiduksi Vatikaanin hyväksymäksi vampyyrintappajaksi jäi kolmen pisteen päähän.
Ainoastaan sellainen henkilö, jolta joku on iskenyt oikean käden poikki ranteesta, ja jolle on ilmoitettu tämän jälkeen että kyseisen vivisektion tehnyt henkilö on hänen isänsä, sekä joka vielä putosi ilmastointikuilua alas pikkuruiselle tasanteelle, voisi ymmärtää miltä minusta nyt tuntuu.
Mutta eihän sellaisia tyyppejä olekaan, paitsi ehkä jossain galaksissa kaukana, kaukana täältä.
Noh, pitää ajatella positiivisesti. Ymmärtääkseni maaliskuussa on kolmas mahdollisuus, ja lupaan että silloin vastassa ei ole enää oppilas, vaan tasavertainen soturi.
Tukkani
Myönnän, olen aikaisemmilla kerroilla kertonut väärin seikkailuistani kampaamo-parturien kanssa. Olen yrittänyt tunkea lääkkeen kurkustanne alas ilman makeutusta.
Ollakseni parempi tarinankertoja minun tulee kyetä liittää tarinani sellaiseen kontekstiin, että lukijani jaksavat läpikäydä sen. Hmmm....
------------------------------------------
Kuvitelkaa Frendit-tv-sarjan jakso, jossa Ross tulee Central Perk-kahvilaan lyhyeksi leikatun tukkansa kanssa. Chandler heittää jotain hauskaa kommenttia tyyliin "tarkistitko pyörivätkö ruohonleikkurin terät koko ajan?" (okei, jotain oikeasti hauskaa, minä kehittelen vielä tätä).
Joey puolustaa Rossia sanomalla "älä nyt viitsi pilkata hänen tukkaansa. Etkö näe että tämä on hänen viimeinen iltansa siviilissä?". Ross kysyy "oliko siinä kaikki?" Phoebe sanoo "minulla olisi vielä yksi: mikä peittää melkein alkavan kaljun? Melkein Rossin tukka."
Ross kertoo kaikille että hänen vakio-parturikampaajansa poikaystävä leikkasi hänen tukkansa. Muut kysyvät että miksi hän ei antanut vakio-parturikampaajansa leikata tukkaa? Ross selittää että hänen kampaajansa on selittänyt, kuinka mustasukkainen hänen poikaystävänsä on, joten Ross herrasmiehenä ei voinut suututtaa kampaajan poikaystävää.
"Tuo on naurettavaa", Rachel sanoo, "et sinä voi antaa tuollaisen pikkujutun tulla vastaan, kyseessä on nyt sentään sinun tukkasi. Jos olisin sinä, vaihtaisin parturoijaa."'
Ross: "Niin, mutta kun en minä voi jättää parturikampaajaani pulaan. Hänellä ei käy juurikaan asiakkaita"
Chandler kommentoi "en kai ole ainoa joka näkee tässä tietyn asiayhteyden?", viittoen samalla Rossin tukkaa.
Joey sanoo:"hei, huomenna me mennään sinne porukalla ja hoidetaan homma niin, että ensi kerralla vakioparturisi leikkaa sinut taas."
Chandler kysyy: "ketkä "me"?"
Joey: "minä, sinä ja Ross tietenkin."
Chandler: "me kolme siis menemme sinne kolmestaan, pelottelemaan jonkun parturi-kampaajan mustasukkaista poikaystävää, jotta tämä ei leikkaisi Rossin tukkaa ensi kerralla?"
Joey:" no niinhän minä sanoin."
Chandler:"ja jos se ei tehoa, niin sitten käymme laittamassa puolikkaan kamman hänen vuoteeseensa, vai? Eivät normaalit ihmiset käy tekemässä tarjouksia joista ei voi kieltäytyä hiustenleikkaajille!"
Joey: "katso nyt häntä!", osoittaen samalla Rossia. "Hän on kuin...kynitty ankanpoikanen, jolla ei ole tukkaa. Emme me voi vain antaa asian olla."
Monica sanoo:"menkää vaan, kyllä teidän pitää kaverianne puolustaa!"
Chandler: "...no okei sitten."
Rachel ja Phoebe kumartuvat Monicaan päin, ja Rachel kuiskaa:"oletko hullu? Miksi lähetät nuo tekemään jotain noin idioottimaista?"
Monica vastaa:"Myönnä pois, haluatte itsekin nähdä mihin tämä johtaa. Sitä paitsi, mikä on pahinta mitä voi tapahtua?"
--------------
Rachel, Monica ja Phoebe ovat kahvilassa. Ross, Chandler ja Joey saapuvat paikalle. Chandlerin ja Joeyn tukka on hyvin lyhyt. Rossilla on millin sänki. Naiset pidättelevät hädin tuskin nauruaan.
Phoebe:"en tiennyt että se onkin tarttuvaa."
Rachel:" ikävää ettette sitten pääsekään mukaan Hair-musikaaliin."
Monica:"mitä oikein tapahtui?"
Joey alkaa selittää:"no me siis menimme sinne ja siellä..."
Chandler jatkaa:"...oli Rossin parturikampaaja ja tämän poikaystävä. Poikaystävä kysyy meiltä haluammeko tukanleikkuun ja tuota..."
Ross:"minähän yritin selittää teille, kaverit."
Phoebe:"selittää mitä?"
Joey:"hän on niin söpö, Rossin tukanleikkaaja on niin söpö, Phoebe. Ei me voitu aiheuttaa hänelle ongelmia."
Ross:"joten minä ja mestarismieli tässä saimme maksusta katsella peilistä tukkamme apuharvennusta partakoneella."
Rachel:"te olette niin tyypillisiä miehiä. Ette kykene sanomaan parturikampaajalle, jonka palvelusta te maksatte, mitä te haluatte. Vain koska tämä on "söpö"."
Ross:"hei, hän ei ole vain "söpö", hän on myös...hyvin söpö....No, no, no ette tekään varmaan paremmin pärjäisi!"
Rachel:"hah. Te olette niin säälittäviä. Tulkaa tytöt, lähdetään. Ross, mukaan."
Ross:"minne me menemme?"
Rachel:"me lähdemme "hyvin söpön" tukanleikkaajasi ja tämän poikaystävän luokse ja me hoidamme homman niin, että sinä saat leikkauksen "hyvin söpöltä".
Ross:"mutta eihän minulla ole enää mistä leikata!"
Phoebe:"sitten pyydämme häntä tekemään jakauksen päähän".
----------------------------
Chandler ja Joey odottelevat kahvilassa. Ross, Monica, Phoebe ja Rachel saapuvat. Rossilla on kalju, Monicalla, Phoebella ja Rachelilla on yhtä lyhyt tukka kuin Chandlerilla ja Joeylla.
Joey:"joten...?"
Monica:"joten me menimme sinne paikan päälle ja se poikaystävä kysyy meiltä "leikataanko kaikki neljä" ja..."
Rachel sanoo kiukkuisena:"...ja te ette kertoneet miten hyvännäköinen se poikaystävä oli!"
Chandler:"anteeksi, se taisi jäädä näkemättä kun kaikki tukkani ja elämäni vilahti silmieni edestä tukanleikkauksen aikana."
Phoebe:"itse asiassa minä taidan pitää omastani. Tämä muistuttaa minua niistä ajoista kun leikkasin oman tukkani. Tai siis kun olin kodittomana, ja myin tukkani henkeni pitimiksi nukentekijöille."
Ross:"myitkö omaa tukkaasi peruukiksi mallinukelle?"
Phoebe:"en minä sanonut että se oli mallinukke. Enkä usko että sitä käytettiin tukkaan."
Joey:"mitä me nyt teemme? Kaikilla on tukka leikattuna, ja Ross ei edelleenkään uskalla sanoa mitään?"
------------------------------------
Kahvila, jonkin ajan kuluttua. Kaikki ovat taas koolla.
Joey:"mitä sanotte? Eikö ollutkin hyvä keksintö?"
Chandler:"en usko että olen koskaan toivonut näin hartaasti jonkin osan minusta kasvavan isommaksi. Enkä usko että sanoin tuon juuri ääneen."
Monica:"älä viitsi, Chandler. Tämä oli ainoa oikea ratkaisu. Ihmiset alkoivat jo kyselemään miksi en keittiöstä poistuessani ottanut kokinhattua pois."
Rachel:"täytyy myöntää, tämä on toiminut yllättävän hyvin. Muistatteko sen söpön kahvilapojun työpaikaltani? Hän kutsui minua eilen "kovaksi mimmiksi".
Chandler:"ja pari kakaraa huusi eilen minun perääni "tosi katu-uskottavaa, ukki".
Joey:"ne olivat vaan kateellisia. Naiset ainakin tykkäävät siitä kun miehellä on bandana päässä."
Chandler:"bandana? Onko se hienompi nimitys kukkaliinalle päässä?"
Joey:"hei, meidän tarvitsee pitää näitä vaan sen aikaa, että tukka kasvaa takaisin."
Ross saapuu paikalle.
Ross: "Kävin taas parturi-kampaajallani. Ja arvatkaa mitä?"
Chandler:"siellä oli keksitty tapaa istuttaa tukkaa takaisin?"
Ross:"ei, vaan vanha parturikampaajani leikkaa taas miesten tukkia."
Phoebe:"älä ihmeessä, mitä tapahtui? Tapoitko sinä poikaystävän?"
Ross:"ei mitään sellaista. Kuulin kuinka parturikampaajani sanoi poikaystävälleen siitä kuinka hän kehtaa leikata vieraiden naisten tukkia. Lisäksi hän ilmoitti että jos asia on näin, hän leikkaa tästä lähtien kenen tukan haluaa."
Phoebe:"ja nyt hän leikkaa sinun tukkaasi?"
Ross:"...öh, ei...itse asiassa hauska juttu. Hän on nyt kuulema niin buukattu, että hän ei ehdi leikata minun tukkaani. Mutta hänen poikaystävällään on kuulema parturi-aikoja vaikka muille jakaa."
Monica:"voi, Ross."
Chandler:"ajattele asian positiivista puolta."
Ross:"mitä sellaista?"
Chandler:"säästyneillä shampoo-rahoilla voit ostaa monta bandanaa."
------------------------
Tuo selittänee tukkani tämänhetkisen tilanteen.
Tallensin prosessorini L2:een aamun lehden ja tulin töihin Pcie, ei, Pci-X-vauhdilla, jonka jälkeen...
...Hetkinen....
Farscape. Cthulhu. Kahvi.
Ah, heti helpotti. Jouduin oikeasti oppimaan asioita viime viikolla, joten ajatuksenkulkuni oli kylmäbuutin tarpeessa, koska levyjako....
Stargate SG-1. Grace Jones. Family guy.
Ehkä onkin helpointa jos lajittelen taas otsikoittain mitä on tapahtunut poissaollessani.
Viime viikko
Kuten siis saatatte muistaa, viime viikon olin poissa suorittamassa uudelleen kurssia, jota en saanut aikoinaan läpi.
Miten kävi?
Kolme pistettä. Valmistumiseni sertifioiduksi Vatikaanin hyväksymäksi vampyyrintappajaksi jäi kolmen pisteen päähän.
Ainoastaan sellainen henkilö, jolta joku on iskenyt oikean käden poikki ranteesta, ja jolle on ilmoitettu tämän jälkeen että kyseisen vivisektion tehnyt henkilö on hänen isänsä, sekä joka vielä putosi ilmastointikuilua alas pikkuruiselle tasanteelle, voisi ymmärtää miltä minusta nyt tuntuu.
Mutta eihän sellaisia tyyppejä olekaan, paitsi ehkä jossain galaksissa kaukana, kaukana täältä.
Noh, pitää ajatella positiivisesti. Ymmärtääkseni maaliskuussa on kolmas mahdollisuus, ja lupaan että silloin vastassa ei ole enää oppilas, vaan tasavertainen soturi.
Tukkani
Myönnän, olen aikaisemmilla kerroilla kertonut väärin seikkailuistani kampaamo-parturien kanssa. Olen yrittänyt tunkea lääkkeen kurkustanne alas ilman makeutusta.
Ollakseni parempi tarinankertoja minun tulee kyetä liittää tarinani sellaiseen kontekstiin, että lukijani jaksavat läpikäydä sen. Hmmm....
------------------------------------------
Kuvitelkaa Frendit-tv-sarjan jakso, jossa Ross tulee Central Perk-kahvilaan lyhyeksi leikatun tukkansa kanssa. Chandler heittää jotain hauskaa kommenttia tyyliin "tarkistitko pyörivätkö ruohonleikkurin terät koko ajan?" (okei, jotain oikeasti hauskaa, minä kehittelen vielä tätä).
Joey puolustaa Rossia sanomalla "älä nyt viitsi pilkata hänen tukkaansa. Etkö näe että tämä on hänen viimeinen iltansa siviilissä?". Ross kysyy "oliko siinä kaikki?" Phoebe sanoo "minulla olisi vielä yksi: mikä peittää melkein alkavan kaljun? Melkein Rossin tukka."
Ross kertoo kaikille että hänen vakio-parturikampaajansa poikaystävä leikkasi hänen tukkansa. Muut kysyvät että miksi hän ei antanut vakio-parturikampaajansa leikata tukkaa? Ross selittää että hänen kampaajansa on selittänyt, kuinka mustasukkainen hänen poikaystävänsä on, joten Ross herrasmiehenä ei voinut suututtaa kampaajan poikaystävää.
"Tuo on naurettavaa", Rachel sanoo, "et sinä voi antaa tuollaisen pikkujutun tulla vastaan, kyseessä on nyt sentään sinun tukkasi. Jos olisin sinä, vaihtaisin parturoijaa."'
Ross: "Niin, mutta kun en minä voi jättää parturikampaajaani pulaan. Hänellä ei käy juurikaan asiakkaita"
Chandler kommentoi "en kai ole ainoa joka näkee tässä tietyn asiayhteyden?", viittoen samalla Rossin tukkaa.
Joey sanoo:"hei, huomenna me mennään sinne porukalla ja hoidetaan homma niin, että ensi kerralla vakioparturisi leikkaa sinut taas."
Chandler kysyy: "ketkä "me"?"
Joey: "minä, sinä ja Ross tietenkin."
Chandler: "me kolme siis menemme sinne kolmestaan, pelottelemaan jonkun parturi-kampaajan mustasukkaista poikaystävää, jotta tämä ei leikkaisi Rossin tukkaa ensi kerralla?"
Joey:" no niinhän minä sanoin."
Chandler:"ja jos se ei tehoa, niin sitten käymme laittamassa puolikkaan kamman hänen vuoteeseensa, vai? Eivät normaalit ihmiset käy tekemässä tarjouksia joista ei voi kieltäytyä hiustenleikkaajille!"
Joey: "katso nyt häntä!", osoittaen samalla Rossia. "Hän on kuin...kynitty ankanpoikanen, jolla ei ole tukkaa. Emme me voi vain antaa asian olla."
Monica sanoo:"menkää vaan, kyllä teidän pitää kaverianne puolustaa!"
Chandler: "...no okei sitten."
Rachel ja Phoebe kumartuvat Monicaan päin, ja Rachel kuiskaa:"oletko hullu? Miksi lähetät nuo tekemään jotain noin idioottimaista?"
Monica vastaa:"Myönnä pois, haluatte itsekin nähdä mihin tämä johtaa. Sitä paitsi, mikä on pahinta mitä voi tapahtua?"
--------------
Rachel, Monica ja Phoebe ovat kahvilassa. Ross, Chandler ja Joey saapuvat paikalle. Chandlerin ja Joeyn tukka on hyvin lyhyt. Rossilla on millin sänki. Naiset pidättelevät hädin tuskin nauruaan.
Phoebe:"en tiennyt että se onkin tarttuvaa."
Rachel:" ikävää ettette sitten pääsekään mukaan Hair-musikaaliin."
Monica:"mitä oikein tapahtui?"
Joey alkaa selittää:"no me siis menimme sinne ja siellä..."
Chandler jatkaa:"...oli Rossin parturikampaaja ja tämän poikaystävä. Poikaystävä kysyy meiltä haluammeko tukanleikkuun ja tuota..."
Ross:"minähän yritin selittää teille, kaverit."
Phoebe:"selittää mitä?"
Joey:"hän on niin söpö, Rossin tukanleikkaaja on niin söpö, Phoebe. Ei me voitu aiheuttaa hänelle ongelmia."
Ross:"joten minä ja mestarismieli tässä saimme maksusta katsella peilistä tukkamme apuharvennusta partakoneella."
Rachel:"te olette niin tyypillisiä miehiä. Ette kykene sanomaan parturikampaajalle, jonka palvelusta te maksatte, mitä te haluatte. Vain koska tämä on "söpö"."
Ross:"hei, hän ei ole vain "söpö", hän on myös...hyvin söpö....No, no, no ette tekään varmaan paremmin pärjäisi!"
Rachel:"hah. Te olette niin säälittäviä. Tulkaa tytöt, lähdetään. Ross, mukaan."
Ross:"minne me menemme?"
Rachel:"me lähdemme "hyvin söpön" tukanleikkaajasi ja tämän poikaystävän luokse ja me hoidamme homman niin, että sinä saat leikkauksen "hyvin söpöltä".
Ross:"mutta eihän minulla ole enää mistä leikata!"
Phoebe:"sitten pyydämme häntä tekemään jakauksen päähän".
----------------------------
Chandler ja Joey odottelevat kahvilassa. Ross, Monica, Phoebe ja Rachel saapuvat. Rossilla on kalju, Monicalla, Phoebella ja Rachelilla on yhtä lyhyt tukka kuin Chandlerilla ja Joeylla.
Joey:"joten...?"
Monica:"joten me menimme sinne paikan päälle ja se poikaystävä kysyy meiltä "leikataanko kaikki neljä" ja..."
Rachel sanoo kiukkuisena:"...ja te ette kertoneet miten hyvännäköinen se poikaystävä oli!"
Chandler:"anteeksi, se taisi jäädä näkemättä kun kaikki tukkani ja elämäni vilahti silmieni edestä tukanleikkauksen aikana."
Phoebe:"itse asiassa minä taidan pitää omastani. Tämä muistuttaa minua niistä ajoista kun leikkasin oman tukkani. Tai siis kun olin kodittomana, ja myin tukkani henkeni pitimiksi nukentekijöille."
Ross:"myitkö omaa tukkaasi peruukiksi mallinukelle?"
Phoebe:"en minä sanonut että se oli mallinukke. Enkä usko että sitä käytettiin tukkaan."
Joey:"mitä me nyt teemme? Kaikilla on tukka leikattuna, ja Ross ei edelleenkään uskalla sanoa mitään?"
------------------------------------
Kahvila, jonkin ajan kuluttua. Kaikki ovat taas koolla.
Joey:"mitä sanotte? Eikö ollutkin hyvä keksintö?"
Chandler:"en usko että olen koskaan toivonut näin hartaasti jonkin osan minusta kasvavan isommaksi. Enkä usko että sanoin tuon juuri ääneen."
Monica:"älä viitsi, Chandler. Tämä oli ainoa oikea ratkaisu. Ihmiset alkoivat jo kyselemään miksi en keittiöstä poistuessani ottanut kokinhattua pois."
Rachel:"täytyy myöntää, tämä on toiminut yllättävän hyvin. Muistatteko sen söpön kahvilapojun työpaikaltani? Hän kutsui minua eilen "kovaksi mimmiksi".
Chandler:"ja pari kakaraa huusi eilen minun perääni "tosi katu-uskottavaa, ukki".
Joey:"ne olivat vaan kateellisia. Naiset ainakin tykkäävät siitä kun miehellä on bandana päässä."
Chandler:"bandana? Onko se hienompi nimitys kukkaliinalle päässä?"
Joey:"hei, meidän tarvitsee pitää näitä vaan sen aikaa, että tukka kasvaa takaisin."
Ross saapuu paikalle.
Ross: "Kävin taas parturi-kampaajallani. Ja arvatkaa mitä?"
Chandler:"siellä oli keksitty tapaa istuttaa tukkaa takaisin?"
Ross:"ei, vaan vanha parturikampaajani leikkaa taas miesten tukkia."
Phoebe:"älä ihmeessä, mitä tapahtui? Tapoitko sinä poikaystävän?"
Ross:"ei mitään sellaista. Kuulin kuinka parturikampaajani sanoi poikaystävälleen siitä kuinka hän kehtaa leikata vieraiden naisten tukkia. Lisäksi hän ilmoitti että jos asia on näin, hän leikkaa tästä lähtien kenen tukan haluaa."
Phoebe:"ja nyt hän leikkaa sinun tukkaasi?"
Ross:"...öh, ei...itse asiassa hauska juttu. Hän on nyt kuulema niin buukattu, että hän ei ehdi leikata minun tukkaani. Mutta hänen poikaystävällään on kuulema parturi-aikoja vaikka muille jakaa."
Monica:"voi, Ross."
Chandler:"ajattele asian positiivista puolta."
Ross:"mitä sellaista?"
Chandler:"säästyneillä shampoo-rahoilla voit ostaa monta bandanaa."
------------------------
Tuo selittänee tukkani tämänhetkisen tilanteen.
maanantai 8. joulukuuta 2008
Väliin henkilökohtaista, osa LXXIV
Lyhyesti: muistatteko sen tehtävän jota lähdin suorittamaan Isoon-Britanniaan? (jos joku ei tiedä mistä ihmeestä puhun tai haluaa muistella vanhoja, klikatkoon hän oikealta "Matkalla"-osiota)
Tehtäväni epäonnistui surkeasti silloin. Onnekseni salaperäinen järjestö, jolle työskentelen, päätti antaa minulle vielä toisen mahdollisuuden.
Tämä viikko siis menee siinä täysin, enkä ehdi päivittämään ollenkaan. Lupaan kuitenkin että ensi viikolla tulee senkin edestä sitten.
Muistakaa: it's all part of the plan.
Tehtäväni epäonnistui surkeasti silloin. Onnekseni salaperäinen järjestö, jolle työskentelen, päätti antaa minulle vielä toisen mahdollisuuden.
Tämä viikko siis menee siinä täysin, enkä ehdi päivittämään ollenkaan. Lupaan kuitenkin että ensi viikolla tulee senkin edestä sitten.
Muistakaa: it's all part of the plan.
perjantai 5. joulukuuta 2008
Perjantai-pikainen mediakatsaus, osa VVII
Tällä kertaa aiheina ovat syyt mitkä saivat minut aikoinaan houkuteltua it-ammattilaisen uralle eli seksi, väkivalta, seksi, raha ja seksi.
Aloitetaan seksistä.
Sitä ei ole ollut yhtä paljon kuin miestenlehtien lukijakirjeiden perusteella olisin voinut kuvitella. Tai ainakaan minun eteeni ei ole vielä tullut tilannetta, jossa yksinäinen kotiäiti kutsuu korjaajan paikalle katsomaan hänen "ikiomaa usb-porttiaan ja sekundääristä liitäntäänsä".
Sen sijaan kiinalais-nainen Li Li on harrastanut sitä, ainakin bloginsa mukaan.
Li:n blogista kertoo time.com "Sex and the single chinese"-jutussaan.
Blogissa Li:n verkkopersoona Muzi Mei on kertonut mm. innostuksestaan orgioihin, internet-deittailusta ja avioliittoa kohtaan osoittamistaan epäilyistä (koska siinä pitäisi olla uskollinen yhdelle miehelle).
Syksyllä blogi aiheutti internet-serverin kaatumisen, koska blogissa oli 25-minuuttinen podcast, joka koostui Li:n rakastelun aikana päästämistä äänistä. Yli 50 000 ihmistä yritti päästä blogiin yhtäaikaisesti.
Li:n blogin suosio on Time-lehden mukaan yksi esimerkki valtion kontrollin heikentymisestä yksilöiden elämäntyyli-valinnoissa. Lisäksi länsimaalaiset, suvaitsevammat asenteet seksiä kohtaan ovat saaneet kiinalaiset harrastamaan seksiä aikaisemmassa iässä, yhä useammin ja eri partnerien kanssa.
Ikävä kyllä koko yhteiskunta ei ole mukana tässä muutoksessa. Vaikka ehkäisy ja seksistä puhuminen kuuluvatkin koulujen opetusohjelmiin virallisesti, useat vanhemman polven opettajat ovat niin noloina, että repivät niistä kertovat sivut pois oppikirjoista.
Koska tieto ei välity eteenpäin, tilastot kertovat että vuonna 2004 abortin hankkineista naisista 65 % oli sinkkuja, kun vielä vuonna 1999 luku oli 25%.
Lisäksi sukupuolitautien määrä on noussut huimasti, yksistään HIV-tartuntojen kasvaessa nopeiten 15-24-vuotiaiden kiinalaisten parissa. Lisäksi avioerojen määrä on kasvanut vuosittain.
Mutta harmittaako se nuorta sukupolvea? Kyselyn mukaan kolmannes alle 26-vuotiaista kiinalaisista hyväksyy avioliiton ulkopuoliset suhteet.
Syynä voi myös olla mielenilmaus: jos yhteiskunta ei anna oikeutta päättää itse juurikaan mistään, niin ainakin on oikeus harrastaa seksiä.
"Ehkä aiemmin kaikki olivat tottelevaisia ja kuuntelivat vanhoja mummoja jotka luennoivat kenen kanssa ja missä asennossa saat harrasta seksiä. Mutta meillä ei ole aikaa kuunnella. Meillä on liian kiire harrastaa seksiä.", Li kirjoittaa blogissaan.
Sitten väkivaltaa, jota myöskään en ole juurikaan kohdannut. Siis ainakaan itseeni kohdistunutta. Kieltäydyn keskustelemasta ilman asianajani paikallaoloa, miksi eräskin tietokone "kompastui" portaissa ensin ryppyiltyään minulle ohjelman asennuksesta 2 tuntia. Se kurja ansaitsi sen--eikun siis, mikä ikävä tapaturma. Ehkä muut koneet oppivat tuosta jotain. Kunhan sanon...
Koska nyt on joulu ja muistellaan pyhimyksiä sun muita, otetaan Time-lehdestä (en ole ehtinyt lukea lehtiä samaan tahtiin kuin ennen) aikojen takaa toinenkin artikkeli, "When the 'saint' has a criminal record".
Venezuelassa, missä rikollisuus ja väkivalta ovat jokapäiväinen ongelma (viime kesänä presidentti joutui määräämään kansallisarmeijan miehiä busseihin, että niitä ei siepattaisi), ihmiset ovat alkaneet kunnioittamaan pyhimyksiä nimeltään santos malandros, pyhät rikolliset.
Pyhimykset kuten Petroleo Crudo (raaka-öljy) ja El Raton (hiiri) olivat kaikki rikollisia 60- ja 70-luvuilla, jotka kokivat väkivaltaisen kuoleman poliisin toimesta.
Kuitenkin ihmiset, jotka uskovat heihin, ajattelevat että nämä rikolliset ovat kokeneet eräänlaisen synnistäpäästön ihmisten heille tekemien uhrausten (kuten viskin ja tupakan tarjoamisen pyhimyksen kuvalle) ja tekojen kautta.
Paikallinen asukas Judith Escalona kertoo rukoilevansa Petroleo Crudoa kävellessään kaduilla; hän uskoo että koska Petroleo Crudo on "pyhä rikollinen", hän puhuu maan päällä oleville rikollisille, että nämä jättäisivät Escalonan rauhaan. Escalona uskoo myös muihin pyhimyksiin, kuten Neitsyt Mariaan, mutta hänestä toiset pyhimykset ymmärtävät katuja paremmin.
Kaikki ymmärtävät että kyseessä ovat rikolliset, joita he rukoilevat. He kuitenkin muistelevat nyt kuolleiden rikollisten olleen erilaisia kuin nykyisten: aikoinaan rikollinen varasti, mutta ei tappanut, kun taas nykyrikolliset ensin varastavat sinulta ja sitten tappavat sinut. Toisinaan vanhat rikolliset jopa saattoivat auttaa vanhusten ruokaostosten kantamisessa ilman taka-ajatuksia.
Vihonviimeiseksi puhumme rahasta.
Keskipalkka omalla alallani on viimeisen mittauksen mukaan 2800 €/kk, jonka uskon saavuttavani noin kaksi minuuttia ennen kuin aurinko sammuu ja maapallosta tulee kylmä, kuollut autiomaa.
Siksi en todennäköisesti koskaan tule pääsemään Total prestige-sivulle.
Se on sosiaalinen sivusto, johon pääsee vain A) kutsusta ja B) jos olet rikkaus-asteikolla 1-10 tasolla "Roope-setä".
Köyhien onneksi Wired-lehti on päässyt kurkistamaan millainen on tosirikkaiden Facebook.
A look inside a facebook for the filthy rich kertoo meille että jäseniä sivustolla on tällä hetkellä 637. Mukana (siis niitä henkilöitä joiden nimet sai paljastaa. Opetus: kun olet tarpeeksi rikas, sinua ei koskaan mainita maailman rikkaimpien ihmisten listalla) ovat ainakin prinsessa Elfi Odu-Dua of Benin, kansainvälinen pörssipeluri ja Daniel McVicar (tai siis teille Clarke Garrison Kauniista ja rohkeista), jolla on oma media-alan yritys.
Total prestige-sivut tarjoavat jäsenilleen elävää videokuvaa ja ääntä, sekä teksti-chatin että markkinapaikan myydä ja ostaa asioita, kuten luksusautoja, timantteja sekä saari-parin Bora Boralta.
Lisäksi löytyy kalenteri, johon voi merkitä muiden nähtäväksi mm. hyväntekeväisyys-gaaloja.
Erillistä maksua (500 $/vuosi jäseniltä, 900 $/vuosi muilta) vastaan jäsenet voivat myös kirjoittaa vain jäsenille näkyvään internet-lehteen juttuja sekä mainoksia omista yrityksistään.
Total prestige-sivuston perustaja Frank DeRose vertaa omaa sivustoaan Facebookiin, jonne kuka tahansa voi ilmoittautua, ja joka on saanut 200 miljoonan dollarin sijoituksen Microsoftilta.
DeRosen mukaan jos tuollainen sivusto voi saada arvioiduksi markkina-arvokseen n. 1000 miljardia euroa, hänen "kehittyneille ammattilaisille" suunnattu sivustonsa on huomattavasti arvokkaampi.
Hyvää viikonloppua kaikille, niin rikkaille kuin köyhillekin.
Aloitetaan seksistä.
Sitä ei ole ollut yhtä paljon kuin miestenlehtien lukijakirjeiden perusteella olisin voinut kuvitella. Tai ainakaan minun eteeni ei ole vielä tullut tilannetta, jossa yksinäinen kotiäiti kutsuu korjaajan paikalle katsomaan hänen "ikiomaa usb-porttiaan ja sekundääristä liitäntäänsä".
Sen sijaan kiinalais-nainen Li Li on harrastanut sitä, ainakin bloginsa mukaan.
Li:n blogista kertoo time.com "Sex and the single chinese"-jutussaan.
Blogissa Li:n verkkopersoona Muzi Mei on kertonut mm. innostuksestaan orgioihin, internet-deittailusta ja avioliittoa kohtaan osoittamistaan epäilyistä (koska siinä pitäisi olla uskollinen yhdelle miehelle).
Syksyllä blogi aiheutti internet-serverin kaatumisen, koska blogissa oli 25-minuuttinen podcast, joka koostui Li:n rakastelun aikana päästämistä äänistä. Yli 50 000 ihmistä yritti päästä blogiin yhtäaikaisesti.
Li:n blogin suosio on Time-lehden mukaan yksi esimerkki valtion kontrollin heikentymisestä yksilöiden elämäntyyli-valinnoissa. Lisäksi länsimaalaiset, suvaitsevammat asenteet seksiä kohtaan ovat saaneet kiinalaiset harrastamaan seksiä aikaisemmassa iässä, yhä useammin ja eri partnerien kanssa.
Ikävä kyllä koko yhteiskunta ei ole mukana tässä muutoksessa. Vaikka ehkäisy ja seksistä puhuminen kuuluvatkin koulujen opetusohjelmiin virallisesti, useat vanhemman polven opettajat ovat niin noloina, että repivät niistä kertovat sivut pois oppikirjoista.
Koska tieto ei välity eteenpäin, tilastot kertovat että vuonna 2004 abortin hankkineista naisista 65 % oli sinkkuja, kun vielä vuonna 1999 luku oli 25%.
Lisäksi sukupuolitautien määrä on noussut huimasti, yksistään HIV-tartuntojen kasvaessa nopeiten 15-24-vuotiaiden kiinalaisten parissa. Lisäksi avioerojen määrä on kasvanut vuosittain.
Mutta harmittaako se nuorta sukupolvea? Kyselyn mukaan kolmannes alle 26-vuotiaista kiinalaisista hyväksyy avioliiton ulkopuoliset suhteet.
Syynä voi myös olla mielenilmaus: jos yhteiskunta ei anna oikeutta päättää itse juurikaan mistään, niin ainakin on oikeus harrastaa seksiä.
"Ehkä aiemmin kaikki olivat tottelevaisia ja kuuntelivat vanhoja mummoja jotka luennoivat kenen kanssa ja missä asennossa saat harrasta seksiä. Mutta meillä ei ole aikaa kuunnella. Meillä on liian kiire harrastaa seksiä.", Li kirjoittaa blogissaan.
Sitten väkivaltaa, jota myöskään en ole juurikaan kohdannut. Siis ainakaan itseeni kohdistunutta. Kieltäydyn keskustelemasta ilman asianajani paikallaoloa, miksi eräskin tietokone "kompastui" portaissa ensin ryppyiltyään minulle ohjelman asennuksesta 2 tuntia. Se kurja ansaitsi sen--eikun siis, mikä ikävä tapaturma. Ehkä muut koneet oppivat tuosta jotain. Kunhan sanon...
Koska nyt on joulu ja muistellaan pyhimyksiä sun muita, otetaan Time-lehdestä (en ole ehtinyt lukea lehtiä samaan tahtiin kuin ennen) aikojen takaa toinenkin artikkeli, "When the 'saint' has a criminal record".
Venezuelassa, missä rikollisuus ja väkivalta ovat jokapäiväinen ongelma (viime kesänä presidentti joutui määräämään kansallisarmeijan miehiä busseihin, että niitä ei siepattaisi), ihmiset ovat alkaneet kunnioittamaan pyhimyksiä nimeltään santos malandros, pyhät rikolliset.
Pyhimykset kuten Petroleo Crudo (raaka-öljy) ja El Raton (hiiri) olivat kaikki rikollisia 60- ja 70-luvuilla, jotka kokivat väkivaltaisen kuoleman poliisin toimesta.
Kuitenkin ihmiset, jotka uskovat heihin, ajattelevat että nämä rikolliset ovat kokeneet eräänlaisen synnistäpäästön ihmisten heille tekemien uhrausten (kuten viskin ja tupakan tarjoamisen pyhimyksen kuvalle) ja tekojen kautta.
Paikallinen asukas Judith Escalona kertoo rukoilevansa Petroleo Crudoa kävellessään kaduilla; hän uskoo että koska Petroleo Crudo on "pyhä rikollinen", hän puhuu maan päällä oleville rikollisille, että nämä jättäisivät Escalonan rauhaan. Escalona uskoo myös muihin pyhimyksiin, kuten Neitsyt Mariaan, mutta hänestä toiset pyhimykset ymmärtävät katuja paremmin.
Kaikki ymmärtävät että kyseessä ovat rikolliset, joita he rukoilevat. He kuitenkin muistelevat nyt kuolleiden rikollisten olleen erilaisia kuin nykyisten: aikoinaan rikollinen varasti, mutta ei tappanut, kun taas nykyrikolliset ensin varastavat sinulta ja sitten tappavat sinut. Toisinaan vanhat rikolliset jopa saattoivat auttaa vanhusten ruokaostosten kantamisessa ilman taka-ajatuksia.
Vihonviimeiseksi puhumme rahasta.
Keskipalkka omalla alallani on viimeisen mittauksen mukaan 2800 €/kk, jonka uskon saavuttavani noin kaksi minuuttia ennen kuin aurinko sammuu ja maapallosta tulee kylmä, kuollut autiomaa.
Siksi en todennäköisesti koskaan tule pääsemään Total prestige-sivulle.
Se on sosiaalinen sivusto, johon pääsee vain A) kutsusta ja B) jos olet rikkaus-asteikolla 1-10 tasolla "Roope-setä".
Köyhien onneksi Wired-lehti on päässyt kurkistamaan millainen on tosirikkaiden Facebook.
A look inside a facebook for the filthy rich kertoo meille että jäseniä sivustolla on tällä hetkellä 637. Mukana (siis niitä henkilöitä joiden nimet sai paljastaa. Opetus: kun olet tarpeeksi rikas, sinua ei koskaan mainita maailman rikkaimpien ihmisten listalla) ovat ainakin prinsessa Elfi Odu-Dua of Benin, kansainvälinen pörssipeluri ja Daniel McVicar (tai siis teille Clarke Garrison Kauniista ja rohkeista), jolla on oma media-alan yritys.
Total prestige-sivut tarjoavat jäsenilleen elävää videokuvaa ja ääntä, sekä teksti-chatin että markkinapaikan myydä ja ostaa asioita, kuten luksusautoja, timantteja sekä saari-parin Bora Boralta.
Lisäksi löytyy kalenteri, johon voi merkitä muiden nähtäväksi mm. hyväntekeväisyys-gaaloja.
Erillistä maksua (500 $/vuosi jäseniltä, 900 $/vuosi muilta) vastaan jäsenet voivat myös kirjoittaa vain jäsenille näkyvään internet-lehteen juttuja sekä mainoksia omista yrityksistään.
Total prestige-sivuston perustaja Frank DeRose vertaa omaa sivustoaan Facebookiin, jonne kuka tahansa voi ilmoittautua, ja joka on saanut 200 miljoonan dollarin sijoituksen Microsoftilta.
DeRosen mukaan jos tuollainen sivusto voi saada arvioiduksi markkina-arvokseen n. 1000 miljardia euroa, hänen "kehittyneille ammattilaisille" suunnattu sivustonsa on huomattavasti arvokkaampi.
Hyvää viikonloppua kaikille, niin rikkaille kuin köyhillekin.
Anteeksipyyntö Sofia Oksaselle
Koska neiti Oksanen voitti Finlandia-kirjallisuuspalkinnon, ja hänen entourage-porukkaansa surffaa netissä seuraten mitä hänestä kirjoitetaan, tahdon käyttää tämän tilaisuuden hyväkseni.
Voisitteko pyytää puolestani anteeksi häneltä?
Sanoisitteko että en tuijottanut häntä herrasmiehelle sopimattoman pitkään hänen kerran tullessaan minua vastaan siksi, että kyseessä olisivat olleet pohjimmaiset, luolamiesmäiset ja täysin nykyaikaan sopimattomat seksuaali-impulssit.
Hän vain oli pukeutunut violettiin, joka ymmärtääkseni on hänen lempivärinsä. Se on nimittäin myöskin minun, ja sillä on ikävä taipumus laukaista yleisimmin linnunpoikasilla havaittu leimautumis-vaistotoiminto.
Eli en siis sinällään katsellet häntä, vaan uppouduin violetin värimaailmaan.
Joka tapauksessa, vilpittömät anteeksipyyntöni mikäli aiheutin mielipahaa. Tämä asia on häirinnyt jo minua jonkin aikaa, ja koin että nyt on paras hetki oikaista tämä asianlaita.
Voisitteko pyytää puolestani anteeksi häneltä?
Sanoisitteko että en tuijottanut häntä herrasmiehelle sopimattoman pitkään hänen kerran tullessaan minua vastaan siksi, että kyseessä olisivat olleet pohjimmaiset, luolamiesmäiset ja täysin nykyaikaan sopimattomat seksuaali-impulssit.
Hän vain oli pukeutunut violettiin, joka ymmärtääkseni on hänen lempivärinsä. Se on nimittäin myöskin minun, ja sillä on ikävä taipumus laukaista yleisimmin linnunpoikasilla havaittu leimautumis-vaistotoiminto.
Eli en siis sinällään katsellet häntä, vaan uppouduin violetin värimaailmaan.
Joka tapauksessa, vilpittömät anteeksipyyntöni mikäli aiheutin mielipahaa. Tämä asia on häirinnyt jo minua jonkin aikaa, ja koin että nyt on paras hetki oikaista tämä asianlaita.
tiistai 2. joulukuuta 2008
Ja nyt se kaikki minkä sinulle annoin on kylmää jäätä (K-18)
(Ideat voivat tulla niin hassuista asioista.
Heräsin yöllä siihen kun alakerrasta kuului ääni, joka ei ollut yhtään erilaisempi kuin se, minkä kuoleva suuri peto, lajinsa viimeinen ikuisesti, aikoinaan päästi, eikä kukaan sen kuullut tajunnut mitä se todella merkitsi.
Tässä tapauksessa se oli lämminvesivaraaja, minkä johdosta aamulla huoneisto/suihku/maailma/minä olimme yhtä kylmät. Siksi tämänkertainen kyynisen jäätävä näkökulma)
Minulla olisi ehdotus.
(Tiedän, minulla on usein ehdotuksia, mutta minusta ideat ovat kuin venäläisiä perseenpärisyttimiä: ne pitää esitellä hellävaroen, hitaasti, ja mielellään jonkinlaisen voitelun kanssa. Lisäksi ne eivät usein toimi, mutta itse syytän käyttäj--idean toteuttajaa.)
Tämä ehdotus paitsi ratkaisisi väestönkasvuongelman, talous-kriisin, suomalaisten kunto-ongelma...mitäs niitä nyt vielä olikaan...energiaongelmat...katsotaan tilannetta kun kirjoitukseni etenee.
Mitä jos katkaistaisiin lämmitys ja lämmin vesi 60° 10′ 24″ N leveyspiirin kohdalta?
(Niille jotka eivät osaa lukea leveyspiirejä: tuo on Helsinki).
Seuraavaksi lista (eikös näin vuoden lopussa muutenkin kerätä listoja?) asioista, jotka tämä ratkaisisi:
A. Väestönkasvu
Huoli tulevaisuuden veronmaksajien riittävyydestä ylläpitää valtionhallintoa jokaisessa kunnassa on aiheuttanut keskustelua sekä Suomessa että ulkomailla.
Mikä on halvin tapa lämmittää kaksi kehoa ja ylläpitää lämpöä? Turha kainostella; tiedän että te tiedätte, sillä minä näen millä hakusanoilla tähänkin tännekin on eksytty (hakusanojen perusteella tiedän myöskin, että osa teistä taitaa tietää miten lämmitetään ja ylläpidetään lämpöä 3-5 kehossa yhtäaikaa...joskaan ette osaa etsiä kuvallista materiaalia siitä internetistä oikein, koska päädyitte tähän blogiin. Olisiko oikea termi tuolle "kädetön masturboija"?).
B. Talouskriisi
Kuluttajien luottamus on matalimmillaan sitten 1990-luvun (lähde: MTV3:n uutiset).
Edes minä en kykene väittämään että lämmönkatkaisu saisi asian paranemaan sillä, että kaikki alkaisivat murehtimaan kylmää keliä.
Yksi ongelman lähteistä on se, että muualla asiat tehdään halvemmin kuin meillä.
Mitä jos tuotantolaitoksissa olisi lämmitys? Porukka tulisi mielellään hommiin - ehkä pikkaisen pienemmällä palkalla - ihan vaan ollakseen lämpimässä. Moni ei varmaan edes tahtoisi lähteä, vaan jäisi mielellään palkattomaan ylityöhön, vain saadakseen olla lämmön lähellä.
Sama juttu tehtäisiin kaupoille: ne olisivat ainoita paikkoja joissa olisi lämmitys, joten pysyäkseen lämpiminä ihmisten tulisi kuluttaa, ja jos olemme oppineet mitään kapitalismista, niin sen että kulutus voitelee sen venäläistä perseenpärisytintä.
Lisäksi useampikin vaatetehdas olisi saattanut välttää konkurssin jos lämpimille vaatteille olisi ollut nykyistä enemmän kysyntää, ja ulkona syöminen lisääntyisi lämpimien ravintoloiden ansiosta.
C. Suomalaisten kunto-ongelmat
Elinkeinoelämän valtuuskunnan EVA:n vuonna 2007 julkaiseman selvityksen mukaan suomalaisten kunto heikkenee jatkuvasti.
Mikä siis olisikaan parempi tapa saada ihmiset liikkumaan kuin lämmityksen puute?
Eikä aleta nyssöilemään siitä kuinka -2 astetta on aivan liian kylmä.
Lukekaa vaikka itse Seppo Louherannan tutkielmasta "Siperiaa sanoiksi - Uralilaisuutta teoiksi" sivulta 332 alkaen tutkimusmatkailija Kai Donnerin mietteitä siitä, kuinka 40-49 miinusastetta ei ole kovinkaan epämukavaa, jos ei ala tuulemaan, mutta kuinka miinus 50 astetta ja alaspäin pikkaisen jo kiusaa.
D. Energia-ongelmat
Ei lämmitystä -> vähemmän sähkönkulutusta -> vähemmän energiantarvetta -> enemmän teollisuuden käyttöön -> ei tarvitse tuoda vierasta sähköä muualta tai rakentaa lisää ydinvoimaloita. Kahteen sanaan tiivistäen: well, duh!
Tietenkin kaikki yhteiskunnan ikärakenteet eivät saattaisi kestää tällaista kertahyppäystä, mutta ymmärtääkseni Kainuussa on jo paljon heidän ikäluokkaansa, ja siellähän siis lämmitys vielä toimisi.
Kun tarkemmin ajattelette, eikö tässä kaikessa olekin jäänkylmä logiikka?
Heräsin yöllä siihen kun alakerrasta kuului ääni, joka ei ollut yhtään erilaisempi kuin se, minkä kuoleva suuri peto, lajinsa viimeinen ikuisesti, aikoinaan päästi, eikä kukaan sen kuullut tajunnut mitä se todella merkitsi.
Tässä tapauksessa se oli lämminvesivaraaja, minkä johdosta aamulla huoneisto/suihku/maailma/minä olimme yhtä kylmät. Siksi tämänkertainen kyynisen jäätävä näkökulma)
Minulla olisi ehdotus.
(Tiedän, minulla on usein ehdotuksia, mutta minusta ideat ovat kuin venäläisiä perseenpärisyttimiä: ne pitää esitellä hellävaroen, hitaasti, ja mielellään jonkinlaisen voitelun kanssa. Lisäksi ne eivät usein toimi, mutta itse syytän käyttäj--idean toteuttajaa.)
Tämä ehdotus paitsi ratkaisisi väestönkasvuongelman, talous-kriisin, suomalaisten kunto-ongelma...mitäs niitä nyt vielä olikaan...energiaongelmat...katsotaan tilannetta kun kirjoitukseni etenee.
Mitä jos katkaistaisiin lämmitys ja lämmin vesi 60° 10′ 24″ N leveyspiirin kohdalta?
(Niille jotka eivät osaa lukea leveyspiirejä: tuo on Helsinki).
Seuraavaksi lista (eikös näin vuoden lopussa muutenkin kerätä listoja?) asioista, jotka tämä ratkaisisi:
A. Väestönkasvu
Huoli tulevaisuuden veronmaksajien riittävyydestä ylläpitää valtionhallintoa jokaisessa kunnassa on aiheuttanut keskustelua sekä Suomessa että ulkomailla.
Mikä on halvin tapa lämmittää kaksi kehoa ja ylläpitää lämpöä? Turha kainostella; tiedän että te tiedätte, sillä minä näen millä hakusanoilla tähänkin tännekin on eksytty (hakusanojen perusteella tiedän myöskin, että osa teistä taitaa tietää miten lämmitetään ja ylläpidetään lämpöä 3-5 kehossa yhtäaikaa...joskaan ette osaa etsiä kuvallista materiaalia siitä internetistä oikein, koska päädyitte tähän blogiin. Olisiko oikea termi tuolle "kädetön masturboija"?).
B. Talouskriisi
Kuluttajien luottamus on matalimmillaan sitten 1990-luvun (lähde: MTV3:n uutiset).
Edes minä en kykene väittämään että lämmönkatkaisu saisi asian paranemaan sillä, että kaikki alkaisivat murehtimaan kylmää keliä.
Yksi ongelman lähteistä on se, että muualla asiat tehdään halvemmin kuin meillä.
Mitä jos tuotantolaitoksissa olisi lämmitys? Porukka tulisi mielellään hommiin - ehkä pikkaisen pienemmällä palkalla - ihan vaan ollakseen lämpimässä. Moni ei varmaan edes tahtoisi lähteä, vaan jäisi mielellään palkattomaan ylityöhön, vain saadakseen olla lämmön lähellä.
Sama juttu tehtäisiin kaupoille: ne olisivat ainoita paikkoja joissa olisi lämmitys, joten pysyäkseen lämpiminä ihmisten tulisi kuluttaa, ja jos olemme oppineet mitään kapitalismista, niin sen että kulutus voitelee sen venäläistä perseenpärisytintä.
Lisäksi useampikin vaatetehdas olisi saattanut välttää konkurssin jos lämpimille vaatteille olisi ollut nykyistä enemmän kysyntää, ja ulkona syöminen lisääntyisi lämpimien ravintoloiden ansiosta.
C. Suomalaisten kunto-ongelmat
Elinkeinoelämän valtuuskunnan EVA:n vuonna 2007 julkaiseman selvityksen mukaan suomalaisten kunto heikkenee jatkuvasti.
Mikä siis olisikaan parempi tapa saada ihmiset liikkumaan kuin lämmityksen puute?
Eikä aleta nyssöilemään siitä kuinka -2 astetta on aivan liian kylmä.
Lukekaa vaikka itse Seppo Louherannan tutkielmasta "Siperiaa sanoiksi - Uralilaisuutta teoiksi" sivulta 332 alkaen tutkimusmatkailija Kai Donnerin mietteitä siitä, kuinka 40-49 miinusastetta ei ole kovinkaan epämukavaa, jos ei ala tuulemaan, mutta kuinka miinus 50 astetta ja alaspäin pikkaisen jo kiusaa.
D. Energia-ongelmat
Ei lämmitystä -> vähemmän sähkönkulutusta -> vähemmän energiantarvetta -> enemmän teollisuuden käyttöön -> ei tarvitse tuoda vierasta sähköä muualta tai rakentaa lisää ydinvoimaloita. Kahteen sanaan tiivistäen: well, duh!
Tietenkin kaikki yhteiskunnan ikärakenteet eivät saattaisi kestää tällaista kertahyppäystä, mutta ymmärtääkseni Kainuussa on jo paljon heidän ikäluokkaansa, ja siellähän siis lämmitys vielä toimisi.
Kun tarkemmin ajattelette, eikö tässä kaikessa olekin jäänkylmä logiikka?
maanantai 1. joulukuuta 2008
Kuusi maksaa ja yksi lukukausi, kiitos
Mitä jos suomalainen kauppa alkaisi hoitaa suomalaista peruskoulua?
Vedän nyt hihasta rankan yleistyksen, mutta nykyinen järjestelmä ei toimi enää.
Esimerkiksi Opettaja-lehden tutkimuksen mukaan opettajat pelkäävät koulussa ja en edes halua ajatella millä mielellä opiskelijat sinne menevät, jos menevät.
(Seuraavaksi pitkäpiimäistä, osin ironialla kuorrutettua jaarittelua. Helpottaakseni niitä lukijoita joiden mielestä esileikki on pikkukaluisten propagandaa, merkitsen tekstin jotta voitte hypätä suoraan asiaan.)
----------------------------------------------------------------
Toisaalta tämä on ymmärrettävää, sillä yhteiskunta on muuttunut. Aiemmin oikeasti piti osata jotain ollakseen jotain.
Nykyisin media kertoo tarinoita "erityisistä ihmisistä", jotka eivät kouluja käyneet, tai joilta jäi luvut aikoinaan kesken, mutta jotka kuitenkin ihmeen kaupalla pääsivät leivän syrjään ja nyt ovat monimiljonäärejä ja/tai elokuva-tähtiä ja/tai suosittuja laulajia.
Ja he onnistuivat tässä kaikessa, vaikka kuinka loppumaailma ei heitä käsittänytkään.
Joten ilmiselvästikin on vaikeaa opetella hiljaa paikallaan istuen derivointia ja nuijasotia kun tiedät olevasi jotain erityistä.
Nämä ihmiset unohtavat, että ainoa syy miksi Aku Ankka ei aloita viikottaisia seikkailujaan jonottamassa sosiaalitoimistoon liike-ideoiden kariutumisten tai toteutumiskelvottomien hankkeiden vuoksi on upporikas Roope-setä.
Ehkä olet vain erityinen siksi, että tarkoituksesi on olla pelottavana esimerkkinä muille siitä miten käy kun luulee olevansa erityinen.
Siitä vain ei kerrota mediassa.
-----------------------------------------------------------------------------
Miten kauppa sitten muka osaisi hoitaa homman paremmin?
A. Kaupan ala on osoittanut aina innovatiivista ajattelua
Juuri kun luulit että vuodenaikojen mukaan nimetyt alennusmyynnit olisivat viimeinen naula kaupallisuuden kunniakirjaseinälle, keksitään musta perjantai, jolloin sinun on ihan välttämätön pakko aloittaa jouluostokset.
Tai viimeistään kyber-maanantaina.
Nykyisin meillä on kouluissa "koeviikko", mikä tuo lähinnä käytännönläheiset kalenteritestaukset siitä miten ihmiset ottaisivat vastaan uuden päivän nimeltään "keskitirstai".
Jos kauppa saisi hoitaa asian meillä olisi "kestävyyden&kantin koetusviikko!" (vapaavalintaisesti yhdellä tai kahdella huutomerkillä): maanantaina ei olisi matematiikan tenttiä vaan "laskupäivä: kaikki vähenee!", tiistaina käytäisiin historian kokeen sijaan "ennen, eilen ja sitä ennen-kisa" jne.
B. Kauppa ymmärtäisi kuluttajaa/koululaista
Kaupan elinehtona on tarjota mitä sen asiakkaat haluavat.
Eli sen sijaan että "Jos matka on A:n ja C:n välillä, kun A:n ja B:n väli on viisi metriä ja C:n ja B:n on kaksi metriä, miten pitkä matka on A:n ja C:n välillä?" kauppa ymmärtäisi mitä koululaiset oikeasti haluaisivat laskea.
"Sun himan ja steissin välii ois niiq kaks sataa metrii ja steissin ja ostarin välil ois jotain sata metrii. Hei bonjaaks vähän miten paljon sun pitää kävellä et sä pääset himbestä ostoksille?"
C. Yhdistetty koulu- ja ostoskeskus
Koulun yhteydessä voisi olla oikea ostoskeskus, joka tietenkin aukeaisi vain välitunneilla ja koulun jälkeen. Tällöin vanhemmat tietäisivät aina missä heidän jälkikasvunsa on koulun jälkeen ja parhaimmillaan voisivat hakea lapset ja viikon ruokaostokset yhtä aikaa.
Lisäksi koska kyseessä olisi teknisesti ottaen kaupan tila, siellä voisi työskennellä vartijoita, jotka pitäisivät kurittomat nuoret herran nuhteessa. Jos joku ei tottelisi, hänet ohjattaisiin koulutus- ja ostoskeskuksesta ulos ja takaisin ei olisi tulemista ennen kuin on opittu käyttäytymään.
Koska kaikki kaverit olisivat koulutus- ja ostoskeskuksen sisällä, nuoret joutuisivat käyttäytymään kunnolla tavatakseen muita.
D. Kaupan olisi helppo hankkia rahoitusta
Kaupoille ovat tuttua kauraa erilaiset tietyn tuotteen kampanja-myynnit ja niihin liittyvät sponsoroinnit.
Aina kun siis näyttäisi siltä, että rahat loppuvat kesken eikä lapsille ole varaa hankkia uusi koulukirjoja, hankittaisiin vain kirjoille sponsori, joka kustantaisi kirjat kaikille.
Mikä on loppujen lopuksi pienempi haitta: se että maantiedon kirjan sivuilla on matkatoimiston mainostarra, vai se että k.o. opuksen mukaan Neuvostoliitto on pinta-alaltaan maailman suurin valtio?
E. Kaupoilla on jo kokemusta koulutuksesta
S-ryhmällä on oma koulutus-ohjelma, kuten myöskin esimerkiksi Keskolla. Ne eivät siis joutuisi aloittamaan ihan tyhjästä, korkeintaan yhdistämään oman kauppiaskoulutuksensa aakkosten opetteluun.
F. Kaupan alalla löytyisi ainakin töitä
Aamulehden uutisen mukaan kaupan alalle on syntynyt lokakuun loppuun mennessä 7 500 uutta työpaikkaa. Mikäli olisi kaikille helpompaa ja työllisyyslukuja kaunistavaa kuin valmistua suoraan koulunpenkiltä kaupan palvelukseen?
Meneekö ideani kaupaksi?
Vedän nyt hihasta rankan yleistyksen, mutta nykyinen järjestelmä ei toimi enää.
Esimerkiksi Opettaja-lehden tutkimuksen mukaan opettajat pelkäävät koulussa ja en edes halua ajatella millä mielellä opiskelijat sinne menevät, jos menevät.
(Seuraavaksi pitkäpiimäistä, osin ironialla kuorrutettua jaarittelua. Helpottaakseni niitä lukijoita joiden mielestä esileikki on pikkukaluisten propagandaa, merkitsen tekstin jotta voitte hypätä suoraan asiaan.)
----------------------------------------------------------------
Toisaalta tämä on ymmärrettävää, sillä yhteiskunta on muuttunut. Aiemmin oikeasti piti osata jotain ollakseen jotain.
Nykyisin media kertoo tarinoita "erityisistä ihmisistä", jotka eivät kouluja käyneet, tai joilta jäi luvut aikoinaan kesken, mutta jotka kuitenkin ihmeen kaupalla pääsivät leivän syrjään ja nyt ovat monimiljonäärejä ja/tai elokuva-tähtiä ja/tai suosittuja laulajia.
Ja he onnistuivat tässä kaikessa, vaikka kuinka loppumaailma ei heitä käsittänytkään.
Joten ilmiselvästikin on vaikeaa opetella hiljaa paikallaan istuen derivointia ja nuijasotia kun tiedät olevasi jotain erityistä.
Nämä ihmiset unohtavat, että ainoa syy miksi Aku Ankka ei aloita viikottaisia seikkailujaan jonottamassa sosiaalitoimistoon liike-ideoiden kariutumisten tai toteutumiskelvottomien hankkeiden vuoksi on upporikas Roope-setä.
Ehkä olet vain erityinen siksi, että tarkoituksesi on olla pelottavana esimerkkinä muille siitä miten käy kun luulee olevansa erityinen.
Siitä vain ei kerrota mediassa.
-----------------------------------------------------------------------------
Miten kauppa sitten muka osaisi hoitaa homman paremmin?
A. Kaupan ala on osoittanut aina innovatiivista ajattelua
Juuri kun luulit että vuodenaikojen mukaan nimetyt alennusmyynnit olisivat viimeinen naula kaupallisuuden kunniakirjaseinälle, keksitään musta perjantai, jolloin sinun on ihan välttämätön pakko aloittaa jouluostokset.
Tai viimeistään kyber-maanantaina.
Nykyisin meillä on kouluissa "koeviikko", mikä tuo lähinnä käytännönläheiset kalenteritestaukset siitä miten ihmiset ottaisivat vastaan uuden päivän nimeltään "keskitirstai".
Jos kauppa saisi hoitaa asian meillä olisi "kestävyyden&kantin koetusviikko!" (vapaavalintaisesti yhdellä tai kahdella huutomerkillä): maanantaina ei olisi matematiikan tenttiä vaan "laskupäivä: kaikki vähenee!", tiistaina käytäisiin historian kokeen sijaan "ennen, eilen ja sitä ennen-kisa" jne.
B. Kauppa ymmärtäisi kuluttajaa/koululaista
Kaupan elinehtona on tarjota mitä sen asiakkaat haluavat.
Eli sen sijaan että "Jos matka on A:n ja C:n välillä, kun A:n ja B:n väli on viisi metriä ja C:n ja B:n on kaksi metriä, miten pitkä matka on A:n ja C:n välillä?" kauppa ymmärtäisi mitä koululaiset oikeasti haluaisivat laskea.
"Sun himan ja steissin välii ois niiq kaks sataa metrii ja steissin ja ostarin välil ois jotain sata metrii. Hei bonjaaks vähän miten paljon sun pitää kävellä et sä pääset himbestä ostoksille?"
C. Yhdistetty koulu- ja ostoskeskus
Koulun yhteydessä voisi olla oikea ostoskeskus, joka tietenkin aukeaisi vain välitunneilla ja koulun jälkeen. Tällöin vanhemmat tietäisivät aina missä heidän jälkikasvunsa on koulun jälkeen ja parhaimmillaan voisivat hakea lapset ja viikon ruokaostokset yhtä aikaa.
Lisäksi koska kyseessä olisi teknisesti ottaen kaupan tila, siellä voisi työskennellä vartijoita, jotka pitäisivät kurittomat nuoret herran nuhteessa. Jos joku ei tottelisi, hänet ohjattaisiin koulutus- ja ostoskeskuksesta ulos ja takaisin ei olisi tulemista ennen kuin on opittu käyttäytymään.
Koska kaikki kaverit olisivat koulutus- ja ostoskeskuksen sisällä, nuoret joutuisivat käyttäytymään kunnolla tavatakseen muita.
D. Kaupan olisi helppo hankkia rahoitusta
Kaupoille ovat tuttua kauraa erilaiset tietyn tuotteen kampanja-myynnit ja niihin liittyvät sponsoroinnit.
Aina kun siis näyttäisi siltä, että rahat loppuvat kesken eikä lapsille ole varaa hankkia uusi koulukirjoja, hankittaisiin vain kirjoille sponsori, joka kustantaisi kirjat kaikille.
Mikä on loppujen lopuksi pienempi haitta: se että maantiedon kirjan sivuilla on matkatoimiston mainostarra, vai se että k.o. opuksen mukaan Neuvostoliitto on pinta-alaltaan maailman suurin valtio?
E. Kaupoilla on jo kokemusta koulutuksesta
S-ryhmällä on oma koulutus-ohjelma, kuten myöskin esimerkiksi Keskolla. Ne eivät siis joutuisi aloittamaan ihan tyhjästä, korkeintaan yhdistämään oman kauppiaskoulutuksensa aakkosten opetteluun.
F. Kaupan alalla löytyisi ainakin töitä
Aamulehden uutisen mukaan kaupan alalle on syntynyt lokakuun loppuun mennessä 7 500 uutta työpaikkaa. Mikäli olisi kaikille helpompaa ja työllisyyslukuja kaunistavaa kuin valmistua suoraan koulunpenkiltä kaupan palvelukseen?
Meneekö ideani kaupaksi?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)