Mikä on maailman noloin ostos?

(Tiedän, otsikossa ei koskaan saisi olla kysymystä. Toisaalta minunkin pitäisi olla oikeasti tekemässä työtä, eikä kirjoittamassa blogia, joten kaksi negaatiota kumoaa toisensa ja lopputuloksena on positiivi. Eli oikeastaan tämä on juuri niin kuin pitääkin.)

Onko se...kuukautisside?

Jos olette mies, ja ostamassa kuukautissidettä, ja myyjänä on nainen, hän ajattelee että onpas siinä huomaavainen hetero elämänkumppani, kun noin ottaa huomioon rakkaansa. Kunpa hänen kaltaisiaan olisi enemmän, niin elämä olisi aina kuin Reginasta.

Jos myyjänä on mies, hän ajattelee että jaaha, eukolla on taas Japanin lippu puolitangassa, ja laittoi sinut suorittamaan henkistä seppukua. Tunnen tuskasi, henkinen veljeni kastroidussa mieheydessä.

Jos olette nainen, ja myyjänä on nainen, niin tuohan on yhtä luonnollista kuin auringonnousu - ja lasku. Ei sitä tarvitse pohtia erikseen.

Jos myyjänä on mies, hän EI halua ajatella sitä, tai tätä, mitään siihen liittyvää.

(Tiedättekö miksi joillain on tatuoituna "1%" ihoonsa? Se on prosenttiluku maailman ihmisistä jotka kuuluvat moottoripyöräjengiin.

Se on myös vankilatatuointi, joka kertoo että tämä henkilö kuuluu niihin, jotka ovat valmiit suorittamaan cunnilinguksen naiselle kun luteinisoivan hormonin lisääntynyt määrä aiheuttaa follikkelin puhkeamisen.

Tämä joka taasen johtaa siihen, että osa follikkelista muodostaa keltarauhasen, joka tuottaa progesteronia ja estradiolia.
Progesteroni puolestaan aikaansaa kohdun limakalvon muuttumisen erittävään tilaan.

Ellei hedelmöittymistä tapahdu, progesteroni- ja estradiolitasot putoavat johtaen keltarauhasen surkastumiseen ja kohdun limakalvon irtoamiseen.

Mutta me miehet siis emme tahdo ajatella sitä.

Lähde: Wikipedia)

Palataksemme kuitenkin alkuperäiseen aiheeseen, eli mikä on maailman noloin ostos; miten olisi kondomi?

Älkää nyt höpsikö.

Jos mies ostaa kondomeja, se on merkki kaikkeen varautuvasta luonteesta.
Jos mies ostaa extra-pitkiä, "juomutettu hänen nautinnokseen", luonnonystävällisestä, ei-todellakaan-testattu-eläimillä-materiaalista tehtyjä kondomeja, hän on nykyaikainen Prinssi Valkoinen (orhi kuuluu pakettiin).

Jos nainen ostaa kondomeja, se on merkki nykyaikaisesta, omasta kehostaan ja mielestään päättävästä naisesta, joka ei ole alistunut miesten sorto-ikeen alle.
Jos ne ovat vieläpä pimeässä loistavia, naisella on huumorintajua, tai todella likinäköinen poikaystävä.

Seksileffoja sisältävät pornolehdet?

Ensinnäkin, tiedättekö montako asiakasta kassa keskiverrolla kioskilla joutuu palvelemaan päivässä?
Ette kai te oikeasti luule, että myyjä kirjoittaa työpäivän päätteeksi päiväkirjaansa "Rakas päiväkirja, tänään joku pervo osti pornolehden. Sika. Kirjoitan taas huomenna lisää, hei."

Raaka totuus on että hän, kuten me kaikki muutkin, ei välitä teistä.
(Kyllä, olitte samalla kertaa väärässä ja oikeassa, kuinka ironista tuo onkaan?)

Toisekseen on jossain määrin todennäköistä että myyjä itsekin näinkin dekadentteina aikoina katselee ja lueskelee samoja lehtiä ja elokuvia kotonaan tyttöystävänsä tai poikaystävänsä tai molempien kanssa.

Vieläpä sitä todennäköisemmin, mitä vanhempia, ja oikeallepäin puoluekartassa he ovat (lähde: Kauppalehti).

Oikea vastaus: miesten nenäkarvojen trimmeri.

Naisilla ei tätä ongelmaa ole. Heidän oletetaan olevan karvattomia.
-----------------------------------------------------------------------------------------------------
Tässä välissä, täyttääkseni ehdonalaiseni vaatimukset (siis sen lisäksi että pysyn 300 metrin päässä sirkuspelleistä), lyhyt, aiemmin tekemäni, historiallinen katsaus naisten karvattomuuteen:
Erään teorian mukaan kaikki alkoi vuonna 1915.
Tuolloin tulivat muotiin hihattomat mekot, ja aivan uusi hyödynnettävä alue markkinavoimille.

Tarkka alku tälle kaikelle on toukokuu 1915, jolloin Harper’s Bazaar-niminen paremman väestön naistenlehti aloitti kainalokarva-kampanjan.

Ensimmäisessä mainoksessa esiintyi vyötäröstä ylöpäin nuori nainen, joka kuvauksen mukaan oli puettuna esiliinaan ja toogan kaltaiseen asuun joka peitti yhden olkapään.

Hänen kätensä olivat pään yläpuolella paljastaen täysin sileäksi ajellut kainalokuopat. Mainoksen tekstinä oli ”kesämekko ja nykyaikainen tanssi yhdistettynä tekevät välttämättömäksi inhottavan karvan poistamisen”.

Seuraavan kolmen kuukauden aikana sanan ”kainalo” käyttö koki kasvun.
Muutama mainos mainitsi puhtauden tärkeimmäksi motiiviksi poistaa kainalokarvat mutta useimmissa mainoksissa viitattiin kainalokarvojen poistamisen olevan IN-juttu.

Tyypillisessä mainoksessa luki esimerkiksi ”muodikkaan naisen mielestä hänen kainaloidensa tulee olla yhtä sileät kuin hänen kasvojensa.”

Pikkuhiljaa kainalokarvojen poistaminen valui alaspäin yhteiskuntaa ja työläisetkin alkoivat ajaa kainalokarvojaan. Tähän vaikutti erityisesti hihattomien mekkojen suosio.

Lopulta vuonna 1917 ensimmäiset kainalokarvojen ajamista puoltavat mainokset ilmestyivät muihin kuin hienoston naistenlehtiin.
Varsinaiset naisten karvanpoistovälineet ilmestyivät kauppoihin muuten vasta 1922.

Säärikarvojen ajamisen syy on epämääräisempi.
Sitä ei koskaan mainostettu samoissa määrin kuin kainalokarvojen ajamista, lähinnä säädyllisyys-syistä; kainalokuopan paljastaminen tuolloin lehdessä oli hiukan eri asia kuin koko säären näyttäminen.

Todennäköisimmän teorian mukaan syynä säärikarvojen ajamiseen oli kuuluisa toisen maailmansodan pin up-tyttö Betty Grable, joka esitteli kuvissa karvattomia sääriään.
Tällöin säären näyttämisestä tuli tavallaan isänmaallinen teko.

Tämä yhdistettynä lyhyempiin hameisiin ja sukkahousuihin, joissa säärikarvat näyttivät tyhmiltä, teki karvattomuudesta nopeasti yleisen asian.

Toisen teorian mukaan kreikkalaisissa patsaissa ei yhdelläkään naisella ole häpykarvoitusta, mikä osoittaa että naisten karvattomuus olisi jonkinlainen ideaali naisellinen kauneuskäsite, joka on syvällä läntisessä kulttuurissa.
(Lähde: Straightdope.com)
-----------------------------------------------------------------------------------
Karvattomuus naisten osalta on siis ihan, jos ei nyt luonnollinen asia, niin ainakin siitä on tehty sellainen yhteisellä, sanattomalla, äänettömällä ja näkymättömällä musteella kirjoitetulla olemattomalla sopimuksella.

Miesten karvattomuus taas on vähän hiinä ja hiinä. Jos olet metroseksuaali, menestyvä jalkapalloilija, saat vaikka vetää mekon päällesi, ja se on ok.

Jos kuitenkin olet vain lähiliikenneseksuaali ja liikunta oli koulussa "ne tunnit kun näin elämäni välähtävän silmieni edessä", mekko ei ole ok.

Miesten nenäkarvojen trimmeri on kaiken tämän tiivistymä, epäpyhä Graalin malja.

Hienoilla, seksikkäillä, menestyvillä miehillä ei ole nenäkarvoja.
Kiitos hyvien geenien, heidän nenäkarvansa haihtuvat saman tien kun nenäkarvojen kantajie feromonit yhdistyvät ilmaan.

Meillä muilla on sellaiset puskat, että katsomalla nenäämme päin näkee suoraan, että emme ole luonnollisesti vaaleaveriköitä.

Siksi me tarvitsemme trimmereitä.

Niitä ei kuitenkaan saa välttämättä lähikitskalta, tai edes lähikaupasta. Niitä varten pitää mennä ainakin johonkin suureen kauppaketjun liikkeeseen.

Ensimmäisessä tapauksessa ei tarvitse patoinsinööri-matematiikkaa tietääkseen, että paine siihen, että kassa huutaa toiselle kassalle pahimpaan ruuhka-aikaan "HEI PALJONKO TÄN NENÄKARVOJEN POISTOON TARKOITETUN LAITTEEN HINTA OLI?!" kasvaa joka hetki, jonka olette maksamatta k.o. laitetta ja pakenematta paikalta.

Ja vaikka kaikki menisikin hyvin, voitteko olla aivan varma että kassamyyjä ei luonut ah-aivan-niin-nopeaa-vilkaisua-että-jos-ette-olisi-osanneet-odottaa-sitä-
ette-olisi-sitä-huomanneet nenäänne?

Milloin joku viimein huomaa markkinaraon ja alkaa myymään nenäkarvojen trimmereitä netin kautta, ja lähettää ne paketissa jossa lukee "Leatherman-monitoimityökalut" tai "Kuukauden Chuck Norris-leffa-elokuvakerho"?