maanantai 13. lokakuuta 2008

Game on, bitches

Toivottavasti en saa koskaan lapsia.

Otetaan nyt esimerkkinä vaikka Alexandra Kosteniuk sekä Venus ja Serena Williams.

Kaikkia kolmea yhdistää paitsi tietenkin naiseus (olisin muuten ottanut esimerkkiini miehiä, mutta "miehyys" ei ole yhtä hauska sana), myöskin se että he ovat omalla alallaan parhaita.

Kosteniuk on maailmanluokan shakinpelaaja, ja voittanut mm. vuoden 2008 shakin maailmanmestaruuden.

Williamsin sisaret taas ovat tenniksessä välillä niin ylivoimaisia, että välillä tuntuu että nurmikon sekä yleisön niskojen säästämiseksi pääpalkinnot voitaisiin ojentaa suoraan heille.

Tärkeintä on myöskin se, kuinka nämä kolme saavuttivat alojensa huipun.

Kosteniuk aloitti shakinpeluun harjoittelun viiden vanhana, Williamsit aloittivat tenniksen harjoittelun hyvin nuorina, ja kaikkia heitä opetettiin normaalikoulun sijaan kotiopetuksessa.

Olivatko he joitain ihmelapsia, joilla kävi niin hyvä tuuri että kun Jumala heitti kolikkoa (Albert Einstein oli siis melkein oikeassa), se jäi pystyyn?

Tutkimusten mukaan ei.
Shakki, toisin kuin väittävät ne korkea-otsaiset tyypit joita pyydetään elokuvateattereissa istumaan etupenkkiin siltä varalta, että elokuvakangas rikkoutuu ja laajakangas-elokuva pitää heijastaa nopeasti jonnekin, ei ole älykkyydestä kiinni.

Oxfordin ja Brunelin yliopiston tekemän tutkimuksen (Does chess need intelligence? - a study with young chess players) älykkyys korkeintaan haittaa. Jos jokin edesauttaa shakissa, niin kokemus.
Tästä kertoo jo se, että pelkästää erilaisia tapoja
aloittaa shakinpelaaminen sekä niiden eri variaatioita on virallisesti kirjattu 1327 kappaletta (Lähde: wikipedia).

Kun vastustaja siis siirtää nappulansa A2:sta A3.een, hyvä shakinpelaaja muistaa kokemuksesta mitä avausta käytetään, ja mikä siihen on yleensä tehonnut.

Tennis taas vaatii hyvää kuntoa, hyvää lihaskoordinaatiota ja kokemusta. Eihän se nyt sentään ole mitään shakinpe---hups.

Oikeastaan siis ihminen pystyy ihan melkein mihin tahansa, kunhan koulutus on aloitettu tarpeeksi nuorena.

Ei nyt sitten mitään henkilökohtaista tulevia tennistähtiä ja shakkimestareita kohtaan, mutta...ollaanpa nyt rehellisiä.

Tennis on kova ja rankka laji, eikä mikään oikeastaan takaa siinä menestystä. Koska siinä on mukana niin paljon fysiikkaa, jo pelkästään geenit ovat musta hevonen menestys-yhtälössä.

Todennäköisesti voitatte pari maakunta-turnausta, sitten alatte tappioputkenne ja sitten katkeroidutte ja alatte hommat joillain alalla missä kyvystä asettaa käsi juuri oikeaan kohtaan sekä purkamattomista aggressioista on vain hyötyä, kuten keinosiementäjäksi.

Shakkimestareidenneljä yleisintä syytä jotka saivat heidät aloittamaan shakinpeluun: raha, seksi, valta ja älykkyys.

Rahaa tuskin tulette kovinkaan paljoa saamaan shakinpeluulla, olisitte ryhtyneet ennemmin tenniksenpelaajaksi, joita kaikki haluvat sponsoroida.

Seksiä...lukekaa äskeinen vastaus uudestaan, mutta vaihtakaa viimeinen virke muotoon "paitsi jos ja vain jos näytätte Alexandra Kosteniukilta tai Carmen Kassilta."

Valtaa teillä on vain hillitä itsenne kun viimeisin 10-vuotias shakkinero hakkaa teidät, entisen 10-vuotiaan shakkineron, 5-0.

Älykkyys ja fiksuus eivät ole ihan sama asia, kuten tässä vaiheessa listausta jo tajusitte ilmeisinä neroina.

Mitä minä sitten opettaisin lapselleni?

Pokeria.

Pokerihan on loppujen lopuksi yhdistelmä todennäköisyyksien laskemista, onnea ja kivikasvoutta. Jos korttipakasta on pelattu kolme ässää pois, montako ässää on jäljellä? Uskallatko luottaa siihen että sitä ei ole kenelläkään? Pidä nyt kasvoilla ummetuksesta kärsivän ilme.

Koulutusta ei toki kannata aloittaa välittömästi kertomalla lapsukaiselle erilaisista pokeri-variaatioista, vaan tutustuttamalla peliin hiljalleen.

Korvaatte vaan saduissa vilahtavat satuhahmot korteilla ("...ja suuri pataässä sanoi herttajätkälle: avaa ovesi, tai puhkun ja puhallan korttitalosi nurin! Mutta herttajätkä olikin viisaampi kuin patajätkä sekä ruutujätkä ja oli piilottanut ässän hihaansa, ja rakentanut talonsa värisuorasta. Ja vaikka kuinka pataässä puhalsi, korttitalo ei foldannut.")

Sitten pikkuhiljaa aloittaisitte yhteenlaskun ja korttien laskun ja etenisitte siitä vastustajien korttien lukemiseen.
Lopulta, kun lapsenne olisi tarpeeksi iso, kertoisitte totuuden jokaisen maan kuninkaan ja kuningattaren suhteesta - siis toisiin kortteihin.

Wimbledonin pääpalkinto miesten sekä naisten voittajalle? Vuonna 2008 se oli n. 950 000 €.

Maailman shakkimestaruuden voitto? Palkinnon arvo vaihtelee. Voittopotin koko on tulevana vuonna 2009 miljoona dollaria, eli n. 730 000 €, ja kyseinen summa jaetaan voittajien kesken.

World Series Of poker-kierroksen vuoden 2008 voittajapalkinto? n. 6 665 000 €.

Niin, toivottavasti en saa koskaan lapsia.

Sillä minun lapseni veisi teidän lapsenne rahat pokeripöydässä.

3 kommenttia:

MK kirjoitti...

Uskon että tämä on vielä räikeämpää ironiaa kuin juttusi yleensä, ja sivuutan sen näin ollen viileästi. Minä en nimittäin pidä pokerista.

T kirjoitti...

Ah, ironia.

Minä en osaa edes pelata tämän koneen pasianssia kunnolla, joten en ole itsekään koskaan ymmärtänyt pokerin hienoutta.

Mutta koska tahdon kiusata ihmisiä internetissä, tahdoin kirjoittaa jutun jossa mainitaan "pokeri" mahdollisimman monta kertaa.

Aiheesta puheenollen, täällä ei edelleenkään ole KIIRA KORVEN ALASTONKUVIA tai VUOSILOMAKALENTEREITA tai KATOLILAISEN KOULUTYTÖN ASUA.

Jumala loi ihmiset, Samuel Colt teki heistä tasa-arvoisia, google sai jokaisen luulemaan että netistä löytyy mitä vaan ja suomeksi.

Anonyymi kirjoitti...

Kirjoittaja ei mitä ilmeisimmin tiedä shakista yhtään mitään.