Perjantai-pikainen mediakatsaus, osa VIII

Hyvää viikonloppua kaikille. Itse lähden tästä juhlistamaan sitä että tämä blogi täyttää tänään vuoden, neljä kuukautta ja 13 päivää eli noin vuoden, neljä kuukautta ja 12 päivää ja 23 tuntia enemmän kuin oletin.

Jos perheen ainoan miespuolisen henkilön menettäminen oli kriisi Albaniassa, kannattiko siitä puhua? Ehkä ei.

Viimeisin tutkimus kriisien kohtaamisesta kertoo että surua ei välttämättä tarvitse jakaa.
Newsweek kertoo artikkelissa "Why it's OK to keep your feelings to yourself" että itse asiasta puhumattomuus voi olla joillekin parempi vaihtoehto.

Psykologian apulaisprofessori Mark Seery seurasi ja analysoi yli 2000 amerikkalaisen tapaa kohdata 9.11.2001 tapahtunutta kaksoistorneihin kohdistunutta terrori-iskua.

Kaksi vuotta kestäneen tutkimuksen mukaan he, jotka eivät puhuneet asiasta, tuntuivat selviävän traumasta itse asiassa muita paremmin. Heillä oli vähemmän henkisiä ja fyysisiä ongelmia kuin sellaisilla, jotka kertoivat puhuneensa ongelmistaan.

Tutkimusta ei kuitenkaan ole otettu kritiikittä vastaan. Muiden tutkijoiden mukaan ihmiset, jotka eivät ole puhuneet tunteistaan koskien terrori-iskua, eivät vain yksinkertaisesti kokeneet terrori-iskua yhtä syvällisesti kuin muut.

Oletustapahtuma ainakin on se, että uusien aikojen myötä vanhat tavat kuolevat. Sen vuoksi Albaniassakaan tytöistä ei välttämättä tule poikia enää.

"Albanian custom fades - woman as family man" kertoo vanhasta tavasta, jossa nainen on ryhtynyt mieheksi, jos muita miespuolisia perheenjäseniä ei ole.

New York Times kertoo että perinne alkoi yli 500 vuotta sitten. Tällöin sodat ja sukuriidat aiheuttivat sen, että toisinaan perheen kaikki miehet olivat kuolleet. Perheellä kuitenkin piti olla perheenpäänä mies, sillä muutoin suvun naimattomat naiset olivat voimattomia ja turvattomia silloisessa kulttuurissa.

Tällöin syntyi vannoutuneen neitsyen tapa.

Naiset vannoivat pysyvänsä neitsyeinä, leikkasivat tukkansa ja pukeutuivat kuin miehet. Vastineeksi heitä kohdeltiin kuin miehiä, he saivat kantaa asetta, omistaa asioita ja liikkua vapaasti. Kukaan ei nauranut heille, vaan itse asiassa heitä arvostettiin ja kunnioitettiin suuresti.

Toisinaan tämä oli myös naisen ainoa tapa päästä ylöspäin patriarkaalisessa yhteisössä.

Tällainen ajatuksenkulku voisi olla, että jos systeemin muuttaminen ei onnistu, miten olisi systeemissä olijan muuttaminen?

Otetaanpa esimerkki.
Yhdysvalloissa vain puolet työntekijöistä säästää tarpeeksi sikäläiseen eläkesäästöjärjestelmään nimeltään 401(k)program (lisätietoa siitä: answerbag.com: What does 401(k) program do?).

Kun he sitten pääsevät eläkkeelle, heillä ei olekaan eläkettä tarpeeksi, mikä luonnollisesti aiheuttaa ongelmia.

Yksi syy oli se, että eläke-säästäminen oli vapaaehtoista ja itseasiassa 401(k) program- eläkejärjestelmään piti erikseen hakea.
Mutta kun asia käännettiinkin ylösalaisin, eli eläke-järjestelmästä piti erikseen erota, uusien eläkesäästäjien määrä nousi 50 prosentista suoraan 85 prosenttiin vuodessa.

Wired.com:in jutussa "David Laibson: tweak human behavior to fix the exonomy" haastatellun käyttäytymistutkimukseen erikoistuneen ekonomistin David Laibsonin mukaan "useat isot ongelmat voitaisiin ratkaista kunhan käyttöön otettaisiin oletustapahtumat".

Tämänkertaisen mediakatsauksen aihe voisi olla vinksinvonksin tai ainakin heikunkeikun eli mitä jos asioita ajateltaisiin toisin, nurinpäin?