Imperiumin vastaisku - lupauksia, lupauksia...

Mitä jos maailmasta loppuvat pahikset?

Ollaanpa nyt rehellisiä, heitä ei ole kovinkaan paljoa.

Joko heitä on korjannut kuolema joko luonnostaan tai sitten sitä piti auttaa, tai sitten he vain jäävät eläkkeelle, tai sitten he "järkiintyvät" ja antavat demokratialle mahdollisuuden.

Fidel Castron eroilmoitus oli synkkä viesti kaikille pahisten tarvitsijoille.

Lohdutusta osin tuo se, että Castro luultavasti jää taustalle vaikuttamaan, ja uudesta johtajasta tulee jonkin sortin ihmiskäsinukke, mutta ei se silti tunnu samalta. Selkeät hallintosuhteet ovat tärkeitä pahisten tapauksissa.

Eikä edes aleta jostain Osama Bin Ladenista.

Ovathan ne videoterveiset sieltä luolasta aina yhtä kivoja pikantteja muistamisia, mutta kuten Foreign Policy-sivusto kertoo jutussaan The Top 10 stories you missed in 2007, Bin Ladenia ei oikeasti kannateta, ja hänen oma opettajansakin on hylännyt hänet.

Ainoat valonpilkut oikeastaan ovat mm. Myanmarin/Burman sotilasjuntta ja Zimbabwen presidentti Robert Mugabe.

Ääni luokan takaa kysyy miksi me tarvitsemme edes pahiksia?
Eikö olisi parempi jos kaikki olisivat hyviksiä?

Ensinnäkin, mistä ihmeestä James Bond-leffoihin sitten löydettäisiin tarpeeksi kovia vastustajia Bondille? Neuvostoliiton hajoaminen oli todella kova isku käsikirjoittajille.

Kaikki jotka ovat nähneet James Bond and licence to kill-leffan ovat varmaan samaa mieltä kanssani siitä, että joku hifanen huumeidenmyyjä ei tuohon hommaan riitä.

Toisekseen, ketä me sitten paheksuisimme?

Ihmisluontoon kuuluu (tahtoisin ainakin uskoa näin) pyrkimys yhteiseen hyvään.
Siinä ohessa pitää päästä paheksumaan niitä jotka eivät halua yhteistä hyvää.

Se on vähän niin kuin negatiivisten tunteiden ulostuomista hyväksytysti ihmisyyden wc:ssä.

Pahisten halveksuminen on hyväksytty tapa väheksyä muita ihmisiä. Äiti Teresan kuvan liimaaminen tikkataulun maalitauluksi on tietenkin hauskaa hetken aikaa, mutta sitten alkaa epäilyttämään.

Kokeilkaas samaa jonkin pahiksen naamalla; huomattavasti pitkäkestoisempaa.

Viimeisenä, jos meillä ei ole ketään yhteistä ulkopuolista vihollista, joka vie huomiomme, alamme keskittyä itseemme.

Miksi meidän oikeastaan pitää vihata ketään? Eikö kaikesta huolimatta olisi parempi jos kaikki olisivat ystäviä keskenään? Miksi minä juon tätä kahvia, vaikka se aiheuttaa närästystä? Eikö täällä pitäisi siivot---Katsokaa! Cobra Commander!

Hitto vie, Cobra Commander! Vielä me sinut kiinni saadaan!