Me ollaan Penasta huolissamme niin

Miten tulevien sukupolvien käy?

Enkä nyt tarkoita mitään kukkahattu, hampputakki ja tuohikengät-tyylistä pelottelua siitä että luonto tuhoutuu ja jonain päivänä ei ole ampiaisia kiusaamassa lapsia tms.

Tai no melkein olen.

Verkkouutiset kertovat että kulunut talvi oli ennätyksellisen lämmin, ja samankaltaista al dente-talvea on luvassa seuraavallakin tarjoilukierroksella.

Ilmastonmuutos on toki paha, paha asia (minäkin olen TIETENKIN nähnyt The day after tomorrow'n), mutta minua huolestuttaa suurempi asia.

Mitä jos meidän lapsistamme tulee nyssöjä?

Ollaanpa nyt hetki rehellisiä. Me emme välttämättä ole mukava kansa.

Itse asiassa on hyvä että useampi vuosisata sitten ei ollut nykyisenkaltaista matkakirjallisuutta, jossa kaikki kansallisuudet ovat kivoja, mukavia, ystävällisiä ja hauskoja.

Suomalaiset olisivat luultavasti päättäneet lauantai-illan nousuhumalassa käydä valloittamassa "sinisilmäisten, vaaleahiuksisten ja ennen kaikkea ystävällisten ihmisten maan" (ihan mikä tahansa muu maa, missä tahansa ilmansuunnassa meistä), ihan vaan piruuttaan.

(Itse asiassa jostain ihmeen syystä väheksytyn teorian mukaan Ruotsi valloitti aikoinaan Suomen kun kaikki nukkuivat krapulaa sunnuntai-aamuna.

Tapahtuneen jälkeen kukaan ei oikein jaksanut ajaa ruotsalaisia pois darrassa, ja lopulta kaikkeen paitsi jääpuikkoon ruumiinaukoissa (se sulaa pois) tottuu.)

Mikä tämän kaiken on aikaansaanut?

Monikin asia, mutta ennen kaikkea pakkanen.

Pakkanen kouli luonnettamme.
Meistä tuli vähäpuheisiä, kylmänoloisia ja joka säällä vähintään tuulipukuun pukeutuvia, koska eihän sitä koskaan tiedä milloin uusi jääkausi alkaa.

Ei-mukavuus ja tuulipuku on meidän brändimme tässä muuten ah-niin-helposti-lähestyttävien-ihmisten-maailmassa.

Jos pakkanen otetaan meiltä pois, mitä seuraavista sukupolvista tulee?

Brändittömiä julmassa, markkinatalouden termien hallitsemassa maailmassa.

Vielä pahempaa, heistä tulee kuitenkin tanskalaisia.

Siksipä on ryhdyttävä radikaaleihin toimenpiteisiin.

Ei, me emme ala suojelemaan luontoa ja yritä vähentää ilmastonmuutosta, me tarvitsemme nopeita liikkeitä.

Neuvo löytyy Saksasta.

Lähetetään koko konkkaronkka Siperiaan muutamaksi kuukaudeksi joka vuosi.

Amnesty International ja muutama muu pikkutaho ei saattaisi innostua tuollaisesta, mutta nyt on kyseessä kansallinen luonteenlaatumme.

Miten ihmeessä tulevaisuuden sukupolvet muutoin voisivat kokea sen riemun, jonka kokee vain hän, joka on hiihtänyt umpihangessa viisi kilometriä susien ulvoessa korvan juuressa ja pääsee lopulta istumaan koulussa 8 tuntia.

Ja huomenna sama juttu uudestaan.

Kyllähän lapset voivat vihata meitä tämän jälkeen, mutta sehän vaan kuuluu suomalaiseen perusluonteeseen.