tiistai 26. helmikuuta 2008

Tässä blogimerkinnässä on seksiä

Meidän täytyy ottaa käyttöön aikuisiän järjestely-avioliitot.

Ennen kuin ryhdytte pohtimaan kummalle puolelle 1800-luvulle jäänyttä sovinisti/sika-anatomiaani tulette potkimaan maihinnousukengillänne, kuunnelkaa hetki.

Ihmisluonteessa on jonkin sortin valmistusvirhe.

En tiedä tuliko se pakkaus- vai suunnitteluvaiheessa, mutta se aiheuttaa kuitenkin ongelmia.

Ihmiset kokevat viehtymystä itseään erilaisempaa kohtaan.

Henkilöt jotka puhuvat perunoista kokevat jostain syystä sellaiset tyypit, jotka höpisevät aina "multaomenoista", todella kiehtovina.

Farscape-sarjaa katsoneet pitävät Star Trek-faneja nörtteinä, mutta kuitenkin jotenkin hengenheimolaisina.

Nyrkillä tapettavan näköiset miehenpuolikkaat tahtovat tietää kaiken pienen kerrostalon kokoisista lihansyöjä-dinosauruksista.

Naiset jotka eivät vahingoittaisi kärpästäkään, kirjoittelevat rakkauskirjeitä sarjamurhaajille.

(Kyllä, myös me miehet haksahdamme tähän. Me kuitenkin saimme, emme enemmän tervettä järkeä, vaan vähemmän hoitoviettiä.

Jos siis tyttöystävämme ulvoo kuulle ja pukeutuu aina täysmustaan, mutta hän paljastuukin emo:ksi, me pyydämme häntä odottamaan JUURI SIINÄ, ME KÄYMME OSTAMASSA TUPAKKAA.

Toinen vaihtoehto on että kyseessä on oikeasti "kuuletko ääniä, joita muut eivät kuule"-testit vältellyt mielipuoli.

Me kuitenkin suostumme kestämään tätä, sillä luvassa on useimmiten tällaisissa tapauksissa villiapinoidenkin kadehtimaa puolieläimellistä seksiä, jonka kliimaksissa vartaloidenne ollessa ihmiseritteistä liimautuneena kuin yhdeksi et tiedä enää huudatko tuskasta vai nautinnosta.

(jep, wanha totuus: jos et tiedä mitä teet tippuville blogin lukijaluvuille, kirjoita seksistä. Huonosti.)

Tai siis kestämme kunnes emme jaksaa enää herätä kesken yötä siihen, että kumppani pitää rambo-puukko kurkulla ja sanoo "Ishtar käski kysyä oletko valmis kuolemaan rakkauden vuoksi?"

Okei, oikeastaan meidän tilanteemme ei poikkea mitenkään naisista.)

Ongelmia syntyykin siitä, että tämän erilaisuuden tulee olla oikealla tavalla erilaista.

Väärällä tavalla erilaista on se, kun joku kertoo sinulle todella päteviä pörssivinkkejä, ja joka toisessa lauseessa kertoo kuinka sinun tulee kerätä omaisuutta sitä päivää varten Atlantikset pojat nousevat taas.

Oikealla tavalla erilaista on se, että joku osaa potkia kumipalloa paremmin kuin muut.

Eläimillä kaikki on helpompaa.
Niillä on tietyt vaistot ja reaktiot, joiden mukaan ne toimivat.
Nälkä -> syödään.
Väsyttää -> nukutaan.
Kiima-aika-> paritellaan.

Omituisen näköinen tyyppi, joka heiluttaa kävelykeppiään oraville ja kyyhkysille, ja kiroilee näille käsittämättömyyksiä, ei itse asiassa ole avohoidossa.

Hän on käytännöllisen filosofian professori, jonka väitöskirja "Schopenhauerilaisen filosofian lauseiden välistä lukematta jääneet Hegeliläiset ajatukset" aiheutti suuren kohun käytännöllisen filosofian opiskelijoiden parissa.

Ikävä kyllä transendentaallinen idealismi absoluuttisen hengen puristuksessa ei oikein voinut kilpailla niiden kanssa, joilla oli moottoripyörä.

Tietenkin kattilassakin on vikaa. Vastakkaisella sukuopuolella EI todennäköisesti ole tarjota samaa kuin teorialle siitä kuinka imeytyminen ja Gibbs julistavat moninaisuutta ferromagneettisille Ashkin-Teller-malleille kun Z
²

(Paitsi tietenkin kun k.o teorian tekijä on tämän näköinen. Ihan oikeasti se on Danica Mckellar)

Siksi uhkana on se, että Suomessa on tulevaisuudessa enemmän sellaisia, jotka osaavat potkia palloa ja kirjoittelevat vangeille, kuin sellaisia jotka osaisivat ratkaista paljonko on 2+2.

Sen vuoksi me tarvitsemme aikuisiän järjestelyavioliittoja.
Luulisi että jääkiekkoilijoilta liikenee muutama malli myös tekniikan ylioppilaille.

Voihan se tuntua raa'alta molemmista osapuolista, mutta sovitaan että suljette suunne, korvanne, silmänne ja mahdollisimman paljon lopuista aisteista ja ajattelette Suomea.

Ei kommentteja: