Lomauudistus

Hiihtoloma on turha.

(Ei, en ole siirtänyt osakemarkkinoille (huomattavia) rahasummia, jotka sijaitsevat tyttönimelläni avatulla tililläni Liechtenilaisessa pikkupankissa osakemarkkinoille, ja huomannut kuinka firmojen tuotto tippuu aina näin lomien aikaan.

Ei, ne rahasummat saavat odottaa sitä että olen edelleen rikas tulevaisuudessa kun herään kryogeneettisestä unestani, jahka siis jäädytän itseni kun vielä kykenen näkemään suuremmin kurottamatta varpaani.

Käsken herättää itseni siinä vaiheessa kun joku on keksinyt että ranskalaiset ovat itse asiassa terveysruokaa ja että nahkavaatteet on helpointa pestä.)

Pointtini on että termi "hiihto" on aivan turha "loman" edessä.

"Hiihtoloman" terminologia vie meidät viime vuosituhannelle, jolloin paitsi talvisin oli vielä lunta myös muuallakin kuin pohjoisimmassa Suomessa, ihmiset harrastivat hiihtämistä vapaaehtoisesti.

Nykyterminologia määrittelee hiihtämisen "joksikin, mitä muut tekevät".

Aikoinaan, pimeänä aikakautena, kun ihmiskunta ei vielä ollut saanut maistaa internetin suloista nektaria ja villieläimet mersun eturitilää, koululaiset joutuivat hiihtämään kouluun joka aamu vähintään 5 kilometriä.

Tämä johtui siitä, että jonkun mieleltään kieroutuneen logistiikka- ja kaupunkisuunnittelu-asiantuntijan mukaan kaikki Suomen koulut tuli asettaa siten, että ne olivat vähintään 5 kilometriä ihan mistä tahansa muusta ihmisasumuksesta.

Talvella tämä ei niinkään ollut ongelma, mutta kesällä hiihtäminen oli vähän hankalampaa.
Sen kuitenkin koettiin kasvattavan luonnetta, ja suksilla oli helpompi potkia susia taaemmaksi koulumatkalla.
(Lähde: tämän blogin jokaisen lukijan vanhemmat ja isovanhemmat. Kysykää vaikka.)

Johtuen edellämainitusta luonteenkasvattamisesta, sen sijaan että koululaisille olisi suotu edes yksi viikko vapaata susien potkimisesta ja aikaa vetää henkeä, heille annettiin hiihtoloma.

Yksi viikko, jonka koko pointti oli se että porukka oli sen jäljiltä niin väsynyttä ja hengästynyttä, että he eivät jaksaneet muuta kuin käydä taas koulua ja potkia susia (erään legendan mukaan EU:n ympäristölainsäädännössä, jolla suojellaan villieläimiä on erikseen maininta "...eikä sitten potkita niitä susia enää.").

Eli eräänlainen kurissa ja nuhteessa pito sekä luonteenkasvatus-viikko.

Ajat ovat kuitenkin muuttuneet.

Nykyajan ihminen joutuisi matkustamaan kaus pohjoiseen ennen kuin tapaisi susia joita voisi potkia. Toisekseen kuri&nuhde ei ole enää kovassa huudossa, se koetaan luovuutta ja ihmisoikeuksia rajoittavaksi.

Siksi "hiihto"loma on uudistamisen tarpeessa.

Parempi termi olisi medialoma.

Nykyaikaisen ihmisen pitää pysyäkseen ajantasalla seurata ainakin yhtä uutislehteä, kahta eri radiokanavaa, kolmea eri tv-kanavaa, neljää eri aikakausilehteä, ja viittä erilaista nettisivustoa tai blogia ja kaikkia kotiinjaettavia ilmaisjakelulehtiä.

Lisäksi pitäisi pysyä ajantasalla peliteollisuuden tarjonnasta, musiikkiteollisuuden tuotoksista ja aikuisviihdeteollisuuden...panostuksista.

Miten kukaan voi pystyä tuohon samalla kun yrittää ylläpitää toisen vuosituhannen työympäristöä, 90-luvun juppi-imagoa, 80-lukulaisia mediatottumuksia ja 70-lukulaista intiimielämää?

Siksi tarvitaan medialoma.

Yhden viikon aikana imetään itseen kaikki mahdollinen mitä median eri toimialat ovat saaneet tuotettua. Tällaisen loman jälkeen on taas mukava palata työpaikalle, ja heitellä huolettomasti kahvikeskustelussa "On se niin hienoa kuinka meidänkin eduskunnan ahdistelutapaukset ovat nousseet esille Espanjassa".

Joku voi nyt kysellä että eikös sitä lomaa voisi yksinkertaisesti käyttää vaan lomailuun, mutta mitäs järkeä siinä olisi?

Pikkaisen asennetta peliin, hei.