T-sedän elämänopetuksia, osa IV

Hei kaikki lapsukaiset.

Tällä kertaa T-setä opettaa teille ajankohtaisia aiheita leikkien kautta.

Yhdysvaltain asuntokriisi-leikki menee seuraavasti: ensin jakaudutte kolmeen ryhmään.
Sitten yksi ryhmä saa hiekkamuotit, toinen ryhmä saa leluja, ja kolmas ryhmä saa hiekkalapiot.

Hiekkamuotit saanut ryhmä alkaa tekemään hiekkakakkuja.

Voidakseen tehdä todella hienoja hiekkakakkuja he kuitenkin tarvitsevat hiekkalapioita. Sen vuoksi heidän pitää pyytää toisilta hiekkalapioita lainaan.

Koska tällöin joillain ei olisi mitään tekemistä, heille tulee antaa leluja leikittäväksi.

Tällöin toinen ryhmä lupaa antaa omia lelujaan lainaan kolmannelle ryhmälle, jos he saavat leikkiä ensimmäisen ryhmän hiekkakakuilla.

Ensimmäinen ryhmä siis alkaa tehdä kakkuja, kolmas ryhmä leikkii leluilla ja toinen ryhmä katselee vierestä.

Pikkuhiljaa toinen ryhmä alkaa kyllästyä ja vaatia, että he saavat leikkiä ensimmäisen ryhmän tekemillä hiekkakakuilla.
Hiekkakakut kuitenkin hajoavat käsiin.

Toinen ryhmä alkaa vaatia ensimmäiseltä ryhmältä leluja takaisin, koska hiekkakakuilla ei voikaan leikkiä.

Ensimmäisellä ryhmällä on kuitenkin vain hiekkamuotteja sekä lapioita, eikä leluja.
Saadakseen leluja he joutuvat antamaan lapiot ja muotit kolmannelle ryhmälle, joka taas antaa lelut toiselle ryhmälle.

Nyt ensimmäisellä ryhmällä ei ole mitään, toinen ryhmä leikkii leluilla ja kolmannella ryhmällä on hiekkalapiot ja hiekkamuotit.

Mitä sanoit Olli-Tuomas? Monimutkaista ja tyhmää?
Sellaista se kapitalismi on, Olli-Tuomas; jos ei ole tarkka, käteen jää vaan mutapaukku ja suuhun hiekan maku.

Mutta tästä leikistä sinäkin varmaan tykkäät.
Sen nimi on Afrikan levottomuudet.

Taas jakaudutaan ryhmiin, mutta tällä kertaa vain kahteen. Yksi leikkijöistä valitaan Siirtomaaherraksi.

Lisäksi tarvitaan nauha, leluja sekä radiosoitin.

Jokin alue jaetaan kahtia joko nauhalla.

Lelut jaetaan tasan alueiden kesken, ja ryhmät menevät omille puolilleen aluetta.
Siirtomaaherra saa radiosoittimen, josta kuunnellaan musiikkia.

Kun Siirtomaaherra laittaa radion kiinni, kaikki pysähtyvät niille paikoilleen missä ovat, ja laskevat lelut maahan.

Siirtomaaherra tulee ja muuttaa alueiden jakoa ihan miten häntä huvittaa.
Ne lelut, jotka jäivät toisen ryhmän puolelle, ovat nyt toisen ryhmän käytössä, eikä toinen ryhmä saa leikkiä niillä.

Näin jatketaan, ja koko aikana kukaan ei saa valittaa Siirtomaaherran päätöksistä.

Kun tätä on jatkunut tarpeeksi kauan, kumpikin ryhmä saa yrittää viedä toisen ryhmältä leluja, huolimatta siitä miten nauha on vedetty.
Siirtomaaherra ei saa tehdä muuta kuin yrittää sanoa kaikille että kaikkien pitää kuunnella radiosoitinta, eikä alkaa rikkomaan sääntöjä nyt.

Hmm? Ai että tuollainen ei ole kivaa ja siinä vaan sattuu ja miksei voida jakaa leluja ja miksi sen Siirtomaaherran on oltava ilkeä? Voi Satu, sinulla on vielä niin paljon opittavaa ihmisluonteesta.

Viimeinen leikki on kaiken helpoin.

Menette kaikki riviin, ja ensimmäinen keksii jonkin adjektiivin eli jotain kuvaavan sanan.
Sitten tämä sana kuiskataan seuraavaksi rivissä olevalle, ja tämä kuiskaa sen seuraavalle, ja näin jatketaan kunnes on päästy rivi loppuun.

Tämän jälkeen rivin viimeinen kysyy jonkin luvun vaikka 1 ja 10 välillä ensimmäisenä olleelta, ja sitten lasketaan monesko tämä henkilö on rivissä.
Kyseisen henkilön kohdalla sitten viimeksi rivissä ollut, ja viimeisenä adjektiivin kuullut huutaa niin lujaa, että kaikki varmasti kuulevat että "se-ja-se on" ja tähän se adjektiivi.

Niin, Jani-Toni? Mikäkö tämän leikin nimi on? Sehän on Iltapäivälehdistön journalistinen taso.