torstai 23. lokakuuta 2008

Tai ainakin isommat tuopit (ohjaajan versio) K-18

(Kunniaa taas jaossa oikeaan osoitteeseen: 30 sivua mainoksia ennen sisällysluetteloa, ja 130 sivua siitä ennen kuin tuli ensimmäinen toimitettu juttu vastaan, mutta olihan se sen arvoista. Details-lehden juttu "Is being well hung the key to happiness?" oli tämän turinan lähtökohtana.)

Onko koolla oikeasti merkitystä?

Jos muuten kysytte nyt viattomasti "ai minkä?" niin te olette AIVAN väärässä blogissa. Menkää nyt kun vielä voitte. Lähtekää ja yrittäkää säilyttää tuo erityisyys mikä teillä on, niin kauan kuin kykenette. Me odottelemme teitä täällä vielä kun maailma on vienyt erityisyytenne teiltä.

Jos kysyitte "viattomasti" ääneen "ai minkä?", olette AIVAN oikeassa blogissa (paitsi jos ihmettelitte minne subjekti oikein oli jäänyt tuosta lauseesta. Silloin olette TODELLA väärässä blogissa).

Asiasta on itse asiassa kolme eri koulukuntaa.

Ensimmäisen koulukunnan näkökulman esilletuomiseksi lainaan kommenttia eräästä lempielokuvastani, jonka tarkkaa nimeä en muista, mutta kyseessä oli alkuperäisen elokuvan 15:s jatko-osa eli hyvin suosittu elokuva, saatatte jopa tunnistaa sen itsekin: "Kyllä. Kyllä. Kyllä. Kyllä. Kyllä. Kyllä. Kyllä. Kylläkylläkylläkylläkyllä. Voi luoja, kylläääääääää!!!"

Toinen koulukunta taas on ottanut aivan erilaisen näkökulman aiheeseen. Käytän tässäkin äsken mainitsemaani elokuvaa, koska paitsi osuvaa kommentointia, myös sen tietyt aspektit tavallaan liittyyvät käsiteltävään aiheeseen: "Oi ei. Oi ei. Oi ei. Oieioieioiei. Oi ei. Oi ei. Oi ei."

Kolmas koulukunta taas on ottanut neutraalin kannan asiaan, ja ei itse asiassa voi vähempää välittää koko asiasta. Tosin jos elokuviin on luottaminen, myös jo nyt käsiteltyyn, niin tämän koulukunnan mielipide ei ole lopullisesti sinetöity, ja se muuttuu hyvin nopeasti jos/kun putkimies tai pizzakuski tulee.

Ajatuksenkulkumme on kuitenkin tavallaan väärä. Olemme ottaneet lähtökohdaksi vastakkaisen sukupuolen, emmekä sitä sukupuolta jota asia oikeasti koskettaa.

Jotta, ja nyt oletan paitsi että kahvitauot ovat pitempiä torstaisin, myös että joku vastakkaisen sukupuolen edustaja vielä oikeasti lukee tätä, voisitte ymmärtää miestä, seuraavaksi pieni (okei, huono sanavalinta) psykologinen katsaus miehen mieleen.

Kaikki miehet, joille tämä on jo tuttua, voivat kelata sivua alas ja hyräillä samalla Black Sabbathin "Ironman"-kappaletta, niin kuin yleensäkin ihan minkä tahansa median tarjoaman tylsän kohdan aikana.
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Me tiedämme, että yleisesti ottaen pidätte meistä tällaisina, eikä koolla ole suurimmalle osalle teistä merkitystä. Me myös tiedämme, että jos pistämme kätemme laatikkoon jossa on tutkimuksia ihmisen seksuaalisuudesta, käteemme osuu varmasti tutkimus joka vahvistaa tämän.

Emme me halua omistaa isompaa pelkästään teidän vuoksenne. Me haluamme isomman muiden miesten vuoksi.

Toisin kuin Jerry Seinfeld aikoinaan kertoi, miehet eivät menneet kuuhun siksi, että voisivat sitten yrittää pokata naisia sanomalla "moi, kävin äsken kuussa, näitkö minut siellä?" (no ainakaan yksinomaan siksi).

Miehet menivät sinne koska sinne on niin hitsin vaikea päästä, ja koska heillä oli mahdollisuus päästä sinne. Tämäkin oli vain kuorrutusta varsinaiseen syyhyn: koska moni ei pääse.

Astronautit ovat puolijumalia kuolevaisten miesten keskuudessa, koska he kävivät siellä minne normaalit miehet eivät koskaan tule ulottumaan.

Astronauttien ei koskaan baarissa tarvitse maksaa omia Sex on the beach-drinkkejään (jotka he tietenkin muita vitsikkäämpinä tilaavat jäillä eli "on the rocks"), koska muut miehet eivät anna halpamaisen valuutan liata jumalaisia sormia, jotka ovat koskettaneet taivasta.

Ei, siihen ei liity...juurikaan...mitään homoseksuaalista. Miehet vaan kunnioittavat suuresti sitä kun toisella on jotain mitä heillä ei ole, ja tuskin koskaan tulee olemaan. Se on luonnon oma hassu henkinen kaulapanta, joka estää miehiä syöksymästä toistensa kurkkuun heti näköetäisyydeltä.

Jos ette vieläkään usko, suosittelen lukemaan British Jourmal of Urology-yhdistyksen vuoden 2006 raportin, jossa mainitaan mm. kuinka "esihistorialliset luolissa-asujat liittivät vahvuuden ja voiman symbolisesti peniksen kokoon, kuten myös viriiliyden ja hedelmällisyyden".
----------------------------------------------------------------------------------------------
Koolla on siis merkitystä muuallakin kuin pohdittaessa laitetaanko se sanan "olohuone" eteen.

Erityisen tärkeää on huomioida kuitenkin se fakta, että koko ei missään nimessä ole suhteessa käyttöön.

Asia kiteytyy oikeasti vähän samaan tapaan kuin päivänpolttavissa geopoliittisissa kysymyksissä: "voi olla että meillä on ydinase, ja voi olla että meillä ei ole ydinasetta, mutta hitsi vieköön jos me ei käyttäydytä kuin ylimieliset p*askiaiset teitä n*rttuja kohtaan. Nyt v***u polvillenne siitä ja poistakaa meidät matkustus- ja pakotelistaltanne, l*tukat!"

Vaikka miten koirat tekisivät tarpeensa kintuillenne valojen vaihtumista odotellessa, vaikka miten autot ajaisivat lätäkön yli ja kastelisivat teidät valojen vaihtuessa odotellessa, vaikka kuinka myöhästyisitte ainoasta bussista tuntiin koska valot eivät vaihtuneet ajoissa, ja vaikka ette saaneetkaan sitä unelmienne työpaikkaa koska haisitte kuselta, tulitte märissä vaatteissa ja vieläpä myöhässä, millään tällä ei ole merkitystä.

Vain koska teillä on housuissanne teräksenluja, toisesta päästä paksumpi kuin toisesta oleva useamman tuuman pituinen esine...joka ei siis ole rautanaula.

Kysykää vaikka keneltä tahansa multikansallisen korporaation toimitusjohtajalta, vaihtaisiko hän kovapalkkaisen & vaikutusvaltaisen työnsä nudistirannan kahvilanpitäjän, joka pystyy tuomaan kerralla pöytään kuusi kuppia kahvia ja 12 munkkirinkeliä, virkaan.
Hän luultavasti valehtelisi teille, mutta kun kukaan ei ole paikalla, maailman surullisin näkymä nimeltään "mies, mittanauha ja mittaamattomat kyyneleet" asettuisi taas paikoilleen.

Ratkaisu nuorten miesten masennukseen voi oikeasti olla toisinaan kiinni viidestä ylimääräisestä tuumasta.
Paljonko yhteiskunta mahtaisi säästää kustantamalla peniksenpidennysleikkauksen halukkaille 18-vuotiaille, eikä joutuisi tuhlaamaan tämän jälkeen rahaa näiden syrjäytyneisyyden ehkäisemiseksi? Uskokaa pois, kukaan joka joutuu tilaamaan erikseen "omaa kokoaan" olevia kondomeita ei tasan tarkkaan yritä eristäytyä yhteiskunnasta.

Joojoo, pidennysleikkaus voi lopulta jättää tunnottomaksi ja impotentiksi, mutta hei: matka sinne oli varmasti sen arvoinen.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

En mä tiedä. Nämä vaan vetää jotenkin niin sanattomaksi. (Tosiasiallisesti epäilen sinun nauttivan omilla kahvitunneillasi jotain miestä väkevämpää, jotain vahvaa tai ainakin tiukkaa.)

Tässä saa peniskateuskin ihan uuden ulottuvuuden, syvän sellaisen.

- Alcinoe

T kirjoitti...

Alcinoe: kiitos kauniista sanoista jälleen :)
Itse asiassa nyt on toinen niistä vuodenhetkistä jolloin olen luovimmillani.

Keväisin ja syksyisin kun on viileää (lempilämpötilani) mutta aurinkoista (saa minut energiseksi), käyn ylikierroksilla, mutta en kuumene liikaa.

Lopputuloksena syntyy tällaisia kosmisin siveltimenvedoin maailmaankaikkeutta kuvaavia maalaa-numeroiden-mukaan-teoksia.

Onneksi kohta on taas pimeää ja kylmää, ja voin alkaa angstaamaan ;)

Alcinoe kirjoitti...

Sitä odotellessa. Minähän jo vallan kuumenen ajatuksestakin angstia. Slurps.

T kirjoitti...

Alcinoe: Ikävä kyllä angstini on keski-ikäistynyt minun mukanani.

Enää se ei vietä pitkiä aikoja pimeässä, ainoastaan kynttilänvalo seuranaan ja ahdistu siitä kuinka varjot leikkivät hiipuvan valon ympärillä.

Nykyisin angstini löhöää kuvitteellisessa 1800-luvulta peräisin olevassa tuolissa aamutakki päällään, kaataa Morada Realia kristalliseen viinilasiin, huokaisee syvään ja pohtii kuinka vaikeaa onkaan, kun tämän pullon jälkeen jäljellä on vain valkoviiniä.