lauantai 18. elokuuta 2007

Kampaajalla

Kävin eilen kampaajalla.
Jostain kumman syystä antamani suulliset ohjeet eivät ole koskaan materialisoituneet siten kuten olin ajatellut itse pääasiaan, eli tukkaani. Yleensä "päältä vähän pitempi, sivuilta ja takaa lyhyeksi" on johtanut joko tukkamalliin joka on viimeistä huutoa Hitler Jugendin nuorisopäivillä tai henkilöillä jotka ajavat avolavallista autoa, ja joiden rekkarin vieressä ovat tarrat "tööttää jos tykkäät Klu-Klux Klanista" ja "Herra on pelastajani".

Tällä kertaa hiusmuotoilun lopputulos on jotain mitä vain kerran aiemmin on tavattu ihmiskunnan historiassa. Edellinen henkilö joutui menemään sukupuolenvaihdosleikkaukseen, hankkimaan kestopigmentin iholleen, laihduttamaan 30 kiloa, keksimään aikakoneen ja muuttamaan 80-luvulle, jossa tekaisi itselleen uuden henkilöllisyyden ja loi itse asiassa ihan hyvän uran elokuva-ja laulutähti Grace Jonesina, koko ajan kantaen sitä ihmeellistä kampaustaan (1)

Nyt molemmat--- ai, toinen luovutti jo---sinä mietit miksi kuitenkin käyn tuolla kyseisessä parturikampaajalla? Nokkiko lemmikkipapukaija liian lujaa lapsena ja nyt aikuisena useamman kuin yhden asian muistaminen kauemmin kuin minuutin on vaikeaa? Vai onko kyseessä jotain huomattavasti kipeämpää? Ja jos on, niin kuinka? Ja jos on kovin, niin onko siitä mahdollista saada kuvia?

Rehellinen vastaus on, että vaikka yritänkin jokaisen hiustenleikkuun jälkeen vähentää asiointia kämpän ulkopuolella, sillä pelkään törmääväni vahingossa paikallisen militantin Mustat Pantterit-kerhon haaraosaston kehonrakentajiin pimeällä takakujalla kesken steroidikauppojen (maailma ei ole reilu, mutta sillä on sairas huumorintaju), niin pidän parturoijastani.
Hän on jollain tavalla välitön (moitti minua kun viimeksi en jäänyt odottamaan. Yritin selittää että hänellä oli kesken ainakin kaksi naisten tukkien värjäystä, mutta hän kertoi että hänhän olisi voinut leikata tukkani sillää aikaa kun muiden väri kuivui, ja että sikäli selitykseni ei kelpaa. ) mikä on viehättävä ominaisuus varsinkin kun sen tekee sinua 50 kiloa ja puoli metriä pienempi olento(2).

Olen toki käynyt "vieraissa", mistä toki sain myös sapiskaa ( ;) ), mutta kohtelu siellä on vähän niin kuin automatisoidussa koirien salvaus-tehtaassa: menet paikoillesi, sinut leikataan ja lähtiessäsi olosi on kevyempi jostain syystä.
Ei minkäänlaista persoonallista kosketusta. Sisään- lopputulos -kassan kautta ulos.

Tässä automatisoidussa ja pikakelaus-nappi pohjassa toimivassa maailmassa on välillä hauskaa törmätä johonkin joka rikkoo kaavan. Sen vuoksi käyn tällä parturikampaajalla, vaikka joudunkin kestämään sen että ihmiset katsovat minua niin kuin tappaisin vain aikaani ennen kuin linnoittaudun vesitorniin ja alan ampumaan ihmisiä kiväärillä.

(1) Tiedän, ette varmaan olleet kuulleet tästä aiemmin, mutta se johtuu pelkästään siitä että kun asia tuli lopulta esille, se yritettiin vaieta aika perusteellisesti hiljaiseksi, sillä kaikki maailman salaiset palvelut tykkäävät James Bond-leffoista, eivätkä halunneet kertoa Roger Moorelle että tämä oli ollut sängyssä miehen kanssa. Tässä ei tietenkään aivan onnistuttu; eräs elokuvakäsikirjoittaja sai nähdäkseen dokumentit ja sai siitä idean The Crying Game-elokuvaan. Juu, ette kai te OIKEASTI luulleet että joku keksisi tuollaista?

Ikävä kyllä tuottajien vaatimuksesta kampaus, kestopigmentti, laihdutus, uusi identiteetti ja aikakone jouduttiin jättämään pois lopullisesta elokuvasta, minkä vuoksi k.o. elokuvan ohjaajan versio on varmaan yksi kaikkien aikojen odotetuimmista leffoista, tietenkin pois lukien Free Willy-leffan ohjaajan versio.

(2) Tähän pätee siis sama universaali illuusio kuten silloin kun kronologisesti ansioituneet naispuoliset henkilöt, joiden muotimaku jäi 50-luvulle, näkö 60-luvulle, maailmankatsomus 70-luvulle ja käsitys sinusta 80-luvulle jolloin olit n. 5-vuotias, sanovat "katso, sehän taitaa tykätä sinusta", kun käsilaukkuun mahtuva pikkuhurtta räksyttää sinulle ja yrittää epätoivoisesti hypätä kurkkuusi.
Tämän ihmislajin piti kuolla jo ihmiskunnan alkuajoilla, viimeistään silloin kun he jäivät huutelemaan muiden juostessa pakoon "ei mutta onpas kissimirrillä hampaat. Kis-kis-kis...", mutta toisin kuin Darwin esitti, evoluutiokaan ei ehdi ihan kaikkea huomaamaan.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

"koirien salvaustehdas" xD

T kirjoitti...

Jo kaksi lukijaa.
Tämä ei lupaa hyvää loistavasti alkaneelle kulttikirjailijan (<1 lukijaa) uralleni.

Riitta kirjoitti...

jep.Pakko myöntää,että tämä kyky pitää lukija irti kahvikupista lähes niin kauan että se on kylmää,on uskomatonta.
Ja t-sedän verbaliikka on aina ollut vartaansa vailla. Mietin tässä,että lehtitoimittajan työ olisi t-sedälle nappi valinta. Kerrankin olisi lehti jota jaksaisi lukea mielenkiinnolla kannesta kanteen. Ja jossa ei olisi muita kuin kahvi mainoksia :D
tv. t-sedän uskollinen fani,vuosien takaa ;)