maanantai 27. elokuuta 2007

Palkkaratkaisu

Tiedättekö mikä on Suomen vaikein ammatti?

Se on eduskunnan palkoista päättävän palkkiotoimikunnan puheenjohtajan paikka. Aina tietyin väliajoin hän joutuu tulemaan julkisuuteen, ja kolmannen asteen kasvonilmeillään (1) ja selittämään kuinka sellaisten henkilöiden palkkaa, jotka ansaitsevat jo enemmän viikossa kuin muut kuukaudessa, tulisi nostaa vielä. Syynä ovat yleensä mm. kohonneet elinkustannukset, eli täytyyhän kansanedustajienkin ajaa taksilla. Lisäksi tietenkin mukana on pyrkimys saada vain alan parhaimmat. (2)

Tämä herättää kysymyksen siitä, että eikö saman pitäisi päteä myös muilla aloilla? Eikö sairaanhoitajille pitäisi maksaa aivan huimia summia, että saataisiin vain alan parhaimmat mukaan? Entä opettajat? He vastaavat nuorisomme tulevaisuudesta. Eikö heidän pitäisi olla alansa ehdotonta huippua?

No mutta totta kai, kaikki sanovat. Miksi näin ei tehdä? Koska kun oikein tarkkaan mietitään, niin onko oikeastaan sellaista ammattia missä ei tarvita juuri alan huippuja?

No miksi sitten kansanedustajien pitäisi olla alan huippuja, eikä muiden? Koska aikuisten maailmassakin pätevät leikkikentän säännöt; se kuka keksii leikin ensimmäisenä, saa keksiä säännöt (3)

Siksi minulla on yksinkertainen ehdotus.

Thunderdome. Two man enter, one man leave (4)

Väkivalta ei tietenkään ratkaise mitään ongelmia. Sen sijaan väkivalta on osoittanut olevansa erinomainen keino poistaa ongelmanaiheuttajat.

Ajatelkaa nyt hetki.
Työnantajapuoli kertoo kuinka paljon he suostuvat maksamaan jos he voittavat. Työntekijäpuoli tekee saman eli kertoo paljonko he haluavat jos he voittavat.

Tämän jälkeen molempien puolien mestarit astuvat kehään, ja sitten katsotaan kumpi on satsannut enemmän "neuvotteluihin".

Nyt te tiedättekin mietitte miten käy naisvaltaisten alojen, esim. sairaanhoitajien? Nehän ovat kaiki sellaisia sisar hento valkoisia. Ensinnäkin muutama tuntemani sairaanhoitaja on näyttänyt siltä, että he sparraavat vapaa-aikana alligaattoripainissa. Toisekseen onhan siellä lääkintävahtimestareita.

Mutta entäs sellaisten alojen kanssa, jossa lähinnä vain ollaan istumatyössä, sanotaan nyt vaikka bussikuskit.

Myönnetään, useat heistä ovat hiukan huonossa hapessa, mutta heillä onkin salainen ase (5)

Miten tämä edes poikkeaisi nykyisestä järjestelmästä? Nykyään henkisellä tasolla tapahtuva toisten mätkiminen ja tallaaminen vain siirtyisi konkreettisemmalle tasolle. Ja ei unohdeta kansantaloudellisia tekijöitä. Tiedättekö miten suosittua Ultimate Fighting on? Ajatelkaa jos jokainen sen katsojista maksaisi 10 € nähdäkseen Suomen kiihkeät palkkaneuvottelut.

Onhan tämä radikaali ajatusleikki, mutta miettikää kuinka kovasti te olisitte valmiit tappelemaan ylimääräisestä tonnista palkkakuittiinne?


(1) Ensimmäinen taso on ns. pokerinaama. Pokerinaamat kykenevät ilmeenkään värähtämättä katselemaan kun Bambin äiti kuolee tai kun E.T lähtee kotiin. Lottoarvonnan tarkkailijat toivovat kuoltuaan syntyvänsä uudestaan tällaisina henkilöinä.

Kakkostaso on ns. kivikasvo. Tällaisen henkilön kasvonilme ei ole muuttunut sitten syntymän, jolloin se asettui osoittamaan lievää pettymystä ja suunnatonta halveksuntaa loppumaailmaa kohtaan. Voit heitellä vaikka puutarhatonttuja tällaisen henkilön naamaa vasten, eikä ilme muutu.

Kolmosasteelle ei ole nimeä. Jos sille olisi nimi, se tekisi siitä inhimillisen; maailmanhistoria tuntee patsaita joiden ilme on muuttunut nopeammin kuin näiden henkilöiden. Tiedättekö mistä botox tehdään? Näiden tyyppien verta lämmitetään että sitä voisi ruiskuttaa normaaliin ihmiseen.

(2) Tästä on olemassa kaksi koulukuntaa.
Toisen mukaan kansanedustajille tulisi maksaa aivan kirjavia rahasummia (purppuranvärisiä, vihreitä ja sinisiä seteleitä), jotta mukaan saataisiin kaikkein fiksuimmat ja parhaimmat yhteiskunnallisesti ajattelevat mielet.

On kuitenkin heitä, joiden mielestä palkan ei pitäisi olla mitään erityistä, sillä silloin mukaan saataisiin ne jotka todella oikeasti haluavat vaikuttaa asioihin (eli juuri ne vallanhimoiset tyypit, joista historia yrittää aina varoittaa).

Mitäkö mieltä minä olen? Uskoisin että jos Nokian toimitusjohtajalle luvattaisiin kaksi kertaa se mitä hän nyt ansaitsee, jos hän suostuisi kansanedustajaksii, hän kieltäytyisi. Hänkin varmaan haluaa olla asemassa jossa on oikeasti valtaa.

(3) Lisäksi hiekkaa ei saa syödä, ja jos tulee vessahätä, housut pitää ottaa ensin pois.

(4) Mad Max 3 on loistava elokuva. Sen tulisi kuulua jokaisen itseään kunnioittavan yhteiskunnallisia aineita opiskelevan kurssin opetusmateriaaliin.
Se opettaa melko suoraan miten maailmalle käy jos kansanedustajille ei makseta niin hyvää palkkaa, että vain parhaat haluavat hoitamaan yhteiskunnan asioita.

(5) Katse. Se kehittyy ihmisille joka on ajanut samaa ympyrää koko työikänsä, ja saanut kuulla samat tyhmät kysymykset päivästä toiseen.
Loppujen lopuksi se on sellainen, että eläkeikään asti selvinneet bussikuskit työskentelevät bussivarikoilla. He poistavat busseista niitä isoja mainostarroja vain tuijottamalla niitä. Edes mainokset eivät uskalla olla poistumatta sen katseen alla.

Ei kommentteja: