Maailmankaikkeuden hylkimä

Maailmankaikkeus ei pidä minusta.

En tiedä onko se mitenkään henkilökohtaista, vai haluaako universumi vain jonkun itseänsä heikomman jota morkata? Tavallaan ymmärrän tämän, sillä kyllä minuakin ottaisi päähän jos kaikki puhuisivat vain jatkuvasti siitä kuinka laajenet joka hetki ja miten iso sinusta vielä tulee. Maailmankaikkeudella on vielä se huono puoli, että se ei voi mitenkään puolustautua ja sanoa että ei kukaan toistaiseksi vielä ole valittanut koosta ja eikös se ole tärkeintä miten sitä käyttää?

Koska on olemassa vain N määrä tähtiä joita voi räjäytellä valkoisiksi kääpiöiksi, universumi tarvitsee jonkun johon purkaa tarpeen tullen antipatioita, varsinkin erityisen huonon päivän jälkeen kun joku astronomi on taas heitellyt "universumimme on vielä nuori ja vasta kasvamassa"-kommentteja.

Miten sitten universumi kiusaa minua? Suoranainen interaktio on tietenkin poissuljettu; vaikka huutelisinkin kukkulan päällä puun alla haarniskassa "anna tulla vaan! Hoidetaan tämä kerralla alta pois!" osoittaisi huonoa makua ja ennen kaikkea huvin äkillistä loppua.
Ei, nämä asiat täytyy hoitaa niin, että koskaan ei voi olla varma oliko kyseessä pelkkä sattuma vai hihitteleekö joku jossain kosmisen nurkan takana.

Tämä ei itse asiassa ole ensimmäinen blogini. Yritin pitää sellaista aikoinaan nuoruudessani (1), mutta "sattumalta" serveri meni jotenkin sekaisin, ja se hävitti kaikki merkintäni. Suutuin tuosta sen verran, että en aloittanut uutta.

Myöhemmin kuitenkin ajattelin jonkinlaisen julkaisun luomista. Minullahan oli materiaalia sähköpostissani, kaikki kirjeenvaihtoni; niissä oli pari oikeasti hauskaa lausetta.
Leikkaus seuraavaan aamuun. Menen sähköpostiini, joka näyttää olevan huomattavan kevyempi kuin vielä eilen. Jotenkin 3/4 kirjeenvaihdostani, mukana ne pari oikeasti hauskaa lausetta sisältävää kirjettä, olivat hävinneet. Kun olin keinutellut itseäni kohtuullisen ajan tuolillani tuijottaen samalla tyhjyyteen, huomasin että sähköpostia ylläpitävä taho oli ilmoittanut pari päivää sitten että he päättivät pienentää käyttäjien postilaatikoita, ja ihmisillä on kaksi päivää keksiä mitä tekevät posteilleen (2)

Maailmankaikkeus - minä: 2 - 0

Voitte siis kuvitella miltä minusta tuntui kun avasin tänään blogini ja ilmoitus nenäni edessä oli "Serveri-ongelma, palveluun ei saada yhteyttä" (3)

Mutta tässä siis ollaan. Ehkä universumi lopultakin antoi periksi, tai sitten se vain laskee tällä hetkellä itsekseen "10...9...hihihi...8...."

(1) Ah, nuoruuteni. Aika jolloin olin vielä oikeasti hauska, enkä vääntänyt vitsiä siitä kuinka ammuin ihmisiä vain nähdäkseni heidän kuolevan. Tuolloin vielä tajusin että se ei ole yhtään hauskaa näin kerrottuna, vaan se on pikemminkin niitä juttuja, joita ymmärtääkseen pitää itse olla paikalla.

(2) Otsikko taisi muistaakseni olla "tekniikka tiedottaa, ilmoitus 2389-91". Ilmeisesti "ilmoitus postien tuhoamisesta" olisi ollut liian epätekninen.

(3) Kuulemanne omituinen ääni päivällä, joka kuulosti siltä kuin joltakulta olisi revitty sielu kahtia tai joku joka luuli juuri viimeinkin saaneensa rauhan kirjoittaa rauhassa ilman että jotain ikävää tapahtuu, ja juuri havaitsi että optimismi ei tod. kannata, olin siis minä.