T-sedän elämänopetuksia

No niin lapsoset (1)
Sillä välin kun T-sedän kahvi valmistuu, koska T-sedän kahvinkierrossa on taas verta, T-setä kertoo teille tärkeästä keskustelusta jonka tulette käymään vanhempienne kanssa.
Enkä nyt puhu "mehiläisistä ja kukista" (2), vaan "oletko sinä homo/lesbo?"- tai toisin sanoen "kenen joukoissa seisot"-keskustelu

T-setähän ei tunnetusti syrji ketään, T-sedän tunnuslause on ollut jo pitkään: niin kauan kun kukaan ei tule minun ja kahvin väliin, kenellekään ei tarvitse käydä pahasti.

Teidän vanhempannekaan eivät todennäköisesti syrji ketään, ja hyvällä tuurilla jakavat T-sedän elämänkatsomuksen, mutta heidän tulee olla varmoja.
Huolimatta siitä kuinka hyvin vanhempanne ovat antaneet teille geeninsä, kotikasvatuksen ja iskän tai äiskän "salaisen lehtikätkön" käyttöönne, he eivät voi olla aivan varmoja tietyn pisteen jälkeen esim. pelkäättekö te että teihin tarttuu tyttöbakteereja vai katseletteko te Tarzan-leffoja erityisestäkin syystä.

Siinä missä te olette kuvitelleet viettäneenne railakasta ja riemuisaa sinkku-elämää...se mitä se tarkoittaa teidän täytyy kysyä iskältä ja äiskältä, sillä T-setä ei tällaista ole kokenut...vanhempanne ovat olleet huolissaan kuulevatko he pikkujalkojen tassahtelua kodissaan muuten kuin naapurin tuodessa koiransa, joka kuulemma vain tykkää heistä, vierailulle.

Tällöin tullaan käymään aiemmin mainittu "kenen joukoissa seisot?"-keskustelu.
Tälle, toisin kuin meihiläisille ja kukille, ei ole määritelty tiettyä kaavaa. On kuitenkin joitain seikkoja, jotka tulevat keskustelussa esille.

1. Oletko sinä homo/lesbo?
2. Sillä ei oikeastaan ole väliä, mutta oletko nyt ihan varma asiasta?
3. Tärkeintä on kuitenkin että sinä olet onnellinen.
4. Ei kai isä/äiti ole ollut niin voimakas roolimalli, että et uskalla tavata vastakkaista sukupuolta?

Vaikka nuo kohdat tulivatkin nyt tuossa järjestyksessä, ne voivat vaihdella, mutta tärkeintä on kuitenkin muistaa, että ne tulevat yleensä yhtenä sykkynä, eli erikseen niihin ei ehdi reagoida.
Vastausvaihtoehdot ovat joko
A. Kyllä
B. Ei
C. Jokin muu, mikä

T-setä voi kertoa kokemuksesta, että kohta C. ei toimi kovinkaan hyvin, jos ollenkaan. Varsinkaan jos kohta C. tarkoittaa nauruun purskahtamista ja lähes täydellistä repeämistä kohdan 4. jälkeen.

Eli T-sedän neuvo on: alkakaa jo tässä harjoittelemaan peilin edessä sanomaan vakavalla naamalla "kyllä" ja "ei", sillä eihän sitä koskaan tiedä. Kun tämä hetki sitten koittaa, olette valmiita.

Jos muuten vanhempanne kysyvät miksi toistelette peilin edessä kahta sanaa, niin älkää vaan menkö kertomaan että T-setä netissä neuvoi tekemään niin. T-setä ei nimittäin ole vielä keksinyt mitkä ovat vastausvaihtoehdot kun kiltit keskusrikospoliisin sedät tulevat ja "tekö olette olleet yhteydessä alaikäisiin lapsiin netin välityksellä?"-keskustelu alkaa.

Mutta nyt T-sedän kahvi onkin valmista, joten hei hei ensi kertaan \o_

(1) Johtuen aikuisille, tai ainakin sellaisiksi ilmoittautuneiden henkilöiden, suunnattujen blogien kilpailutilanteesta on aika välillä houkutella uusinta markkinointisegmenttiä, eli "hädin tuskin lukemaan oppineita, todennäköisesti huumorista kovin vähän tajuavia, mutta vanhempien lapsilukot ohittamaan oppineita post-lapsia eli pre-teinejä." Eli liian nuoria World of Warcraftiin, liian vanhoja Pokemoneihin, juuri sopivan ikäisiä pitämään juttujani hauskoina.

(2) Korjatkaa siinä vaiheessa kun menee väärin: lapsille siis kerrotaan "kukista", jotka houkuttelevat kirkkailla väreillä ja hajuilla. Näillä houkuttumilla on tarkoitus saada "ampiaisten" huomio, jotta ne tulevat kukkaan tekemään...jotain...jonka jälkeen ne surraavat pois ja kukka alkaa houkuttelemaan seuraavaa "ampiaista". Kun tätä on tapahtunut tarpeeksi kertaa, kukka lisääntyy.
Vau.
Tuollaiset jutut tekevät niin selvää jälkeä pikku-ipanoiden moraalisesta näkökulmasta ihmissuhteisiin, että Pikku Kakkonen saa esittää Pelle Hermannin aika monta kerta uusintana ennen kuin lapset ymmärtävät taas mustan ja valkoisen eron.