Parisuhteessa ja sinkkuna aterioimisesta

Olen aina ihmetellut suuresti tutkimuksia, joiden mukaan sinkkuna oleminen tulee kalliimmaksi kuin parisuhteessa eläminen.
Jostain kumman syystä aina kun asiaa tutkitaan mediassa, otetaan peruselintarvikkeista ne peruspaketit, jotka tietenkin ovat isoja. Tästä tehdään sitten perustavaa laatua olevat arviot että koska tietenkin sinkut käyttävät esim. voita niin harvoin leivän päällä (1), se varmasti huononee ja suurin osa siitä jää käyttämättä.

En tiedä millaista nälkäpalkkaa toimittajille nykyään maksetaan, mutta minunkin ansiotuloilla on mahdollista ylläpitää 24/7 sähkövirtaa talouteeni, mm. jääkaappiin. Vaikka en käytäkään voita jatkuvasti leivän päällä (2), ei yksikään säästöpakkaus ole vielä homehtunut.

Itse asiassa luulisin sinkkujen ruokamenojen olevan huomattavasti pienempien kuin parisuhteessa eläjien.
Parisuhteessa eläjien on ylläpidettävä parisuhdettaan, ikään kuin se olisi kolmas osapuoli kahden ihmisen välissä (3). Yksi rituaali tähän ruuan tekeminen yhdessä. En usko että perunalihalaatikon lämmittäminen mikroaaltouunissa on kovinkaan omiaan vahvistamaan suhteen peruskivetyksiä. Siksi ruuan on oltavan mahdollisimman monimutkaista, pitkäkestoista ja diplomi-insinöörimäisiä yli-ihmisen kykyjä vaativia valmistusprosesseja sisältävää. (4)

Tällaiset tapahtumat vaativat investointeja. Mausteet, raaka-aineet, valmistusvälineet, käytetty energia jne. Ja koko homma pitää tehdä vähintään kahdelle. Ja lähes joka päivä, sillä kuten me tiedämme, parisuhdetta pitää hoitaa, tai muuten käy ohkaisesti.

Selvä. Entä minä, sinkku? Lämmin ateria töissä päivällä, ja illalla mysliä rasvattomassa vaniljajogurtissa. Luultavasti viikon ruoka-annokseni maksaa yhtä paljon kuin parisuhteessa eläjien yksi ateria.

Jääkö minulle sitten ylimääräistä rahaa käyttööni tästä askeettisesta elämästä johtuen?

Ei juurikaan. Ostan ylimääräisellä rahalla voita.


(1) Älkää kysykö mihin muuhun media luulee sinkkujen käyttävän voita.

(2) Hei. Mitä minä sanoin kyselemistä?

(3) Jos kuvittelette nyt mitä uskon teidän kuvittelevan, te olette vielä kipeämpiä kuin minä. Jos kysytte nyt hiljaa mielessänne "ja mitä sinä oikein uskoit meidän kuvittelevan?", kuulutte juuri tämän blogin kohdeyleisöön.

(4) Maailman suurimpiin rakkaustarinoihin kuuluu yhteinen kärsimys.
Romeo ja Julia: kuolivat lopussa.
West Side Story: toinen rakastavaisista kuolee lopussa.
Titanic: Leonardo DiCaprio joko kävi salamannopean evoluution, ja kehitti kidukset ja hallitsee seitsemää merta, tai sitten hän kuoli.

En tiedä teistä, mutta minä alan huomata tässä tietynlaisen kaavan.