Viha, rakkaat lukijat, on paremman termin puutteessa (1) hyvä asia.
Entä rakkaus, kaikki älähtävät?
Rakkaus sinällään on ihan kiva asia, mutta se ei ole sama kuin viha. Eräät maailman suurimmista epäoikeudenmukaisuuksista ja raakuuksista on tehty rakkauden nimissä. Ristiretkille lähdettiin koska haluttiin levittää Jumalan rakkauden sanaa. Useat sotaretket ovat alkaneet isänmaan rakkaudesta ja ylimmällä pallilla istuneen tyypin vähintään yhtä tasaveroisesta rakkaudesta valtaa kohtaan. Ihmiset tappavat toisiaan koska rakastavat heitä niin paljon, että eivät kestä ajatusta olla ilman heitä.
Kukaan ei koskaan myönnä vihaavansa sinällään mitään. Sen sijaan kaikki rakastavat liikaa.
Mutta tuo kaikki on vain sanakikkailua.
Rakkaus on sikäli huono tunne, että se vaatii aina vastakaikua. Rakkaus on kuin pimeys jonne tuijotetaan ja jonka toivotaan tuijottavan takaisin. (2)
Jos tätä vastausta ei tule, ihmisen valtaa toinen tunne, katkeruus. Katkeruus on kaikista pahinta, sillä se on lyhytkestoinen olotila, joka polttaa itsensä ja kantajansa loppuun nopeasti.
Rakkaus on siis hyvä sytytin, mutta se ei auta polttamaan koko Roomaa.
Maailmassa on miljoonia nunnia, jotka tekevät hyvää työtä päivästä toiseen. Silti menivätpä he minne vaan, aina kuuluu sama juttu: äiti Teresa sitä, äiti Teresa tätä, äiti Teresa tuolla, äiti Teresa täällä....Uskotteko oikeasti että nunna, joka on koko elämänsä yrittänyt auttaa pyytteettömästi jonkin kaikkien unohtaman kolmannen kehitysmaan asukkaita, uhraten terveytensä, parhaat vuotensa ja hiustensa luonnollisen kiillon, ei tunne edes pikkaisen katkeruutta siitä, että huolimatta tekemästään kaikki parrasvalot koulunäytelmässä osuvat aina pikku punahilkkaan, eivätkä koskaan toiseen puuhun vasemmalta lukien? (3)
Jos hän tekee kaiken vain rakkaudesta, luultavasti. Mutta entä jos hän tekee kaiken vihasta? Mitä jos hän vihaa epäoikeudenmukaisuutta, köyhyyttä ja teollisesti valmistettujen kemikaalien käyttöä markkinavoimien ihmisten mieleen iskostaman naiskuvan luomiseksi? Silloin asia voisi olla toisin.
Silloin hän kokisi että se että yksi heistä on nostettu esille, on vain hyvä asia, sillä nyt heidän asiansa saa huomiota, eivätkä hänen uhrauksensa ole turhia (4)
Viha on siis hyvä asia.
Ei suuria taiteilijoita ole syntynyt rakkaudesta kuvataiteisiin, vaan vihasta konventionaalisia käsityksiä vastaan, halusta ravistella luutuneita käsityksiä. Ei kukaan rakasta köyhyyttä vastaan taistelua, kaikki vihaavat köyhyyttä ja tahtovat hävittää sen maan päältä. Eivät ihmiset välttämättä halua seurustella, mutta he vihaavat yksinolemista (5)
Viha, rakkaat lukijat, on siis hyperinomainen (6) asia.
(1) Yritin ehdottaa itse hyperinomaista, mutta kielitoimistossa ollaan toisinaan niin näköalattomia.
(2) Sitten on tietenkin niitä jotka toivovat pimeyden lyövän silmää seksikkäästi takaisin, mutta parempi että emme käsittele näitä ihmisiä.
(3) Olin todella hyvä puu...
(4) ...mutta punahilkka oli vielä parempi.
(5) Käsi pystyyn kuka ei osannut odottaa että tämäkin tulisi jossain vaiheessa.
(6) Ja hitot minä mistään kielitoimiston suosituksesta välitän.
sunnuntai 26. elokuuta 2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti