Tekotaiteellista blo**aamista taas vaihteeksi

Kuuli hän bloggaamisesta,
asioiden julkiruotimisesta.
Yhtään kiveä ei jätetty kääntämättä,
Mikään aihe jäänyt ei käsittelemättä.

"Aikanani haastoin minäkin,
kerroin asioitani muillekin.
Vaan salaisuudet, ne pidin
ja mieleni lukkojen taakse kätkin.

Mikä ihmislapsen saa netissä huutamaan,
tuntemuksensa kaikille julkituomaan?
Sen nyt selvitän,
Sen varmuudella tiedän."

Alkoi uurastus ja puhina,
näppäimistön nakutus ja nettisivujen suhina.
Vaan ei auennut blogien merkitys,
ja mieleen hiipi epäilys.

"Liekö näillä oikeastaan mitään tekemistä,
muuta kuin lukijoiden ajanviemistä.
Kuten ihmisten elämän tarkoitus,
on näidenkin ikävän karkoitus."

Mutta ihmismieli on pettävä,
vangitsee ja vartioi se yksin itseä.
Kerran sinne ajatus eksynyt,
tuomittu jäämään on se nyt.

Ei voinut hän antaa asian olla,
päästää irti suosiolla.
Kaihertamaan jäi ajatus häntä,
kiduttaa se, eikä irti päästä.

"Mutta täytyy tässä olla jotain takana,
muutakin kuin liika vapaa-aika.
En saata uskoa että viihdettä vain,
on takana oltava jonkin lain.

Jokin kaiken tämän aikaansaa,
kirjoittamaan pakottaa.
Sen vielä keksin,
kunhan mietin ensin."

Jää häneltä työ,
menee päivä, menee yö.
Bloggaaminen mysteerinsä salaa,
tarvitaan siis lisää aikaa.

Jäävät häneltä omaiset,
aikaa vievät loiset.
Milloin heitä tarvitsee,
sellainen joka saloja ratkaisee?

Ei kuitenkaan edisty asia,
ajatus kulkee kuin suossa.
Kunnes koittaa oivalluksen hetki,
avaimen ratkaisuun kun keksi.

"Luulin, on vain tie E8,
liikennettä siellä aina ruuhkaksi.
Mutta sehän onkin sitä itseään,
tie bloggaamisen perimpään.

Matemaattinen kuvio,
mukana Lie-joukkio.
Kaiken mahdollisen syy sillä selvitetään,
joten myös blogien salat esille levitetään."

Kuluu aikaa, kohta aikoja
ei hänestä vain kuulla.
Huolestuneet menevät vierailulle,
katsomaan mitä kuuluu hänelle.

Vaan ei enää hän, vaan se,
enemmänkin eläin, tai mikä lie.
Mielipuolisuus huokuu,
keho huojuu.

Vain tahto on yhä voimissaan,
järkkymätön ja katse kohteessaan.
Tavoite yhä on sama:
bloggaamisen syy on ratkaistava.

"Houkat ja heikot poistukaa,
työni tehdä antakaa!
Blogien viisasten kiven vielä löydän,
tarkoitusperän kaikki ällikällä lyövän!"

Pienet tragediat ihmiskuntaa riivaa,
ne huomaamatta jäävät, mutta meitä ne piinaa.
Loppu joka aina kohdataan,
surun usein tuo mukanaan.

Löydettiin hänet keskeltä paperien,
aivan kuin vielä blogia lukien.
Mieli kesti, keho ei,
lopulta rasitus voiton vei.

Selvisikö salaisuus koskaan,
tapahtuiko kaikki turhaan?
Pienet tragediat, kerrottiin jo,
ovat usein ihmisen kohtalo.

Vain sana jäi, eikä siitä ratkea,
onko se kysymys, vai jonkin alkua.
Ratkaiskaa te, se teille voi selvitä,
sana on yksinkertaisuudessaan: "Minä".

Hyvää kalevalanpäivää kaikille!