maanantai 5. marraskuuta 2007

T-sedän elämänopetuksia, osa III

Lapset.

Tänään T-sedällä on todella tärkeää asiaa, joten kuunnelkaa oikein tarkasti, sillä minä sanon tämän vain kerran.

Puhe on nimittäin neuleblogihirviöstä. Ei Jalmari, neuleblogihirviö tuskin on sänkysi alla.
Jos kuitenkin kuulet jotain ääntä sieltä, niin ole aivan hiljaa äläkä hengitä.

Ensimmäiset havainnot siitä ovat täällä ja täällä.

Rohkea, sarjakuvablogia pitävä nainen lähes uhrasi itsensä taistelussaan aikamme suurinta ---niin Anna-Maija? Napajäiden sulaminen? Kuivuus? Demokratian heikkenevä yleistila globaalissa infrastruktuurissa? Oletko sinä vaihtanut Hevoshullun tilauksen Vihreään lankaan? Taas?! No olkoon--- yhtä aikamme suurinta uhkaa vastaan.

Kaikki voivat itse käydä tarkistamassa tämänhetkisen tilanteen blogilistasta suoraan. Se ei ole kaunista luettavaa.

Miksikö tästä tulisi huolestua? Lapset, mehän olemme puhuneet aiemminkin meemeistä. Meemi on informaatiota, joka leviää viestinnän kulttuurievoluutiossa kuin geenit biologisessa evoluutiossa.

Meemi on siis esimerkiksi kappale, joka jää soimaan päähäsi, ja josta et tunnu pääsevän eroon, vaan hyräilet sitä jatkuvasti.
Ei Jaakko, äänet päässä ovat eri asia. Muistuta minua että puhutaan tuosta myöhemmin, ja ei, äänet päässäsi eivät saa osallistua.

Te ette varmaankaan muista vuotta 1996, mutta T-setä muistaa sen oikein hyvin. Silloin sai alkunsa yksi aikakautemme pahimmista meemeistä, Väinö.

Väinö oli J.Karjalaisen kappale, joka jostain syystä oli ihmisistä niin hauska, että se oli vuoden 1996 soitetuin kappale.
T-setä ei ymmärtänyt silloin, eikä ymmärrä vieläkään miksi se tyhjänpäiväinen ja ärsyttävä renkutus oli ihmisten mielestä niin hyvä ja---anteeksi Reima, T-setä ei huomannutkaan puristavansa kättäsi nyrkissään. Puhaltele siihen vähän aikaa, niin kyllä se siitä todennäköisesti paranee.

Joka tapauksessa siis Väinö soi kaikkialla ja kaikkien päässä. Se oli meemi. Tämä oli varmasti kaikkien mielestä harmitonta.

Kysykääpä kuitenkin huviksenne keneltä tahansa ala-asteen opettajalta vuosista 2004 eteenpäin.

Erityisesti kysykää oliko kivaa, että joka kerta kun mainitsi Väinö-nimen, niin 3/4 luokan pojista nosti käden pystyyn. Tarkistakaa vaikka väestörekisterikeskuksesta.

Meemit ovat vaarallisia. Siksi on tärkeää lopettaa neuleblogihirviön uhka ennen kuin se ehtii levitä naistenlehtiin.

Jos ihan mikä tahansa asia tässä maailmassa julkaistaan naistenlehdissä, voitte olla varmoja että se on saavuttanut niin syvät kampaamoissa käyvät kansanrivit, että paluuta ei ole.

Neuleblogit käyvät saman mutaation kuin kokkiohjelmat.
Perinteisestä "näin teemme ruokaa"-formaatista tuleekin yhtäkkiä mitä erilaisempia ja kummallisempia variaatioita. Jokaisella itseään kunnioittavalla medialla tulee olla ainakin yksi sellainen, mutta mielellään monta.

Ketään ei kiinnosta mikään oikeasti merkittävä, kun on mahdollisuus kertoa ihmisille kuinka nostokurjen päällä voi paistaa kananmunia. Kaikki haluavat kokiksi, koska se on niin mediaseksikästä. Kohta suomessa ei ole enää sairaanhoitajia, mutta kolmen tähden ja kahden komeetan-kokkeja on vaikka jokaiseen kulmakuppilaan.

Neuleblogit olisivat viimeinen niitti yhteiskunnalle sellaisena kuin sen tunnemme.

Siksi, lapset, laitan uskoni teihin. Taistelkaa neuleblogihirviötä vastaan.

Niin mitä, Liina? Ai olenko minä vain kateellinen neuleblogeille koska ne ovat suosittuja, ja oma blogini ei ole edes 5000:n suosituimman joukossa? Ja että neuleblogit ovat vain käsitöistä kiinnostuneiden ihmisten ylläpitämiä blogeja, eivätkä maailmanlopun viides ratsastaja?

Voi hyvänen aika. Ne ovat saaneet sinutkin.

4 kommenttia:

Pippis kirjoitti...

Valitettavasti tilanne näyttää jo menetetyltä. Neulonta/lanka/kudinkahvilat ovat jo levinneet kaupunkeihin. Jumalten nektari kahvi on paikoissa vain sivutuotteena tai houkuttimena pahaa-aavistamattomille toimistotyöntekijöille, jotka sisään astuttuaan sukkapuikoilla uhaten tukehdutetaan villakasojen alle. Raukkojen kuivahdettua lopputuotteista hiottaneen lisää kutimia.

T kirjoitti...

Emme voi vielä luovuttaa. Minä olen esimerkki siitä, että kutomisestakin voi päästä eroon.

Opettelin aikoinani kutomaan, siis kauan, kauan, kauan (siis todella kauan sitten, viime vuosituhannella) ennen kuin lehdissä alkoi olla juttuja näistä hiphoppareista jotka kutovat omat piponsa.

Mutta näin minne se tie olisi vienyt minut, ja luovuin siitä.

Ehkä meillä on toivoa, ainakin siis niin kauan kun Blogilistan ykkösenä on tämä "naisin jos saisin"-vai mikä se nyt olikaan blogi.

Polgara kirjoitti...

Minä olen jo Blogilistalla ilmoittanut, että mun lokissa EI suvaita mitään virkkuukutomisnypläystä, ei laihduttamista eikä sauvakävelyä! Sen pitäisi riittää! Nih!

T kirjoitti...

Sauvakävelyyn liittyvä tuntoni tiivistää erittäin hyvin Holecek sarjakuvissaan:
naapurit 1
-----
naapurit 2