Väliin henkilökohtaista, osa XIX

Päivän epistola käsittelee tasapainoa.

Maailman surullisimpana itkuvirtenä, jota säestää maailman pienin näkymätön viulu, veisataan seuraavaa:

Minulla on teoria maailman toiminnasta.
Ei välttämättä koko systeemistä, mutta alan tajuta hienomekaniikkaa jolla toimivat ne ulokkeet, joiden pääasiallinen tehtävä on tarjota tuolia ja vetää se hetkeä myöhemmin altani pois.

Kaikki päätyy loppujen lopuksi tasapainon ylläpitämiseen.

Kuulin eilen illalla kofeiini-pitoisesta donitsista. Molekyyli-tieteisiin erikoistunut tohtori Robert Bohannon on kehittänyt tavan millä kofeiinia, ei vain kahvin makua, on mahdollista lisätä leipomotuotteisiin.
Mukana tuotekehittelyssä olleen yrityksen mukaan yksi leivonnainen vastaa n. kahta kuppia kahvia.

Nyt kun otetaan huomioon, että tämä tieto kerrotaan henkilölle, joka on juhlallisesti luvannut alkaa polttamaan heti kun joku keksiin kahvi-tupakan (jotta voisi tappaa itsensä kaksi kertaa nopeammin), niin arvaatte hymyni astekulman.

Tämä ilouutinen tietenkin piti ilmoittaa kaikille kännykälläni...jonka olin onnellisesti unohtanut töihin.

Kännykkäni ei ole minulle paitsi puhelin, johon en koskaan vastaa, vaan myöskin kello ja ennen kaikkea herätyskello.

Mutta ei hätää, onhan minulla askelmittari, jonka olin juuri saanut saman päivänä työpaikalta lahjana. Siinä oli kello! Tilanne pelastettu!

Tietenkin jouduin käyttämään askelmittarin lisäksi minitaskulamppua, sillä olen tottunut nukkumaan pimeässä, ja askelmittaria taas ei oltu suunniteltu öisten katujen kulkijoille, eli siinä ei ollut fosforinäyttöä. Mutta tokihan olin valmis kärsimään pikkaisen herätäkseni ajoissa.

En nyt osaa tarkalleen profiloida lukijakuntaani, mutta villinä veikkauksena tuskin kovin moni teistä on yrittänyt unenpöpperössä ensin paikallistaa yöpöydältä pimeässä lilliputeilla alihankintana valmistettua taskulamppua, ja sen perään askelmittaria käsikopelolla. Ihan vaan vinkkinä: älkää kokeilkokaan.

Lopulta kuitenkin koitti heräämisen aika askelmittarin mukaan. Normaalia sisäänpäin kääntynyttä "aaaaarrrrrgggggghhhhaamu"-huutoa, ja 206 naksahdusta, kun luuranko haki paikkaansa, myöhemmin olin valmis kohtaamaan maailman.

Ihmettelin vain sitä, kun lehtiluukku kolahti; yleensä se tapahtuu tuntia aiemmin. Hetken pörrättyäni katsoin kellon digiboksista, ja se kertoi että aika todellakin oli tunti askelmittarin ilmoittamaan kellonaikaa aiempi.

Eikun takaisin pehkuihin...jossa en tietenkään enää saanut unta, vaan kääntelehdin levottomasti 45 minuuttia, kunnes kyljissäni oli vauhtiraidat, ja nousin ylös.

Eli jos juttuni on normaalia väsyneempää, tuossa selitys.

Tänään kuitenkin piti puhua tasapainosta.
Äskeinen esimerkki osoitti miten homma toimii: jotain hyvää seuraa aina jotain pahaa.

Hienommin ilmaistuna: voittamaani kosmista kalastus-reissua syvään etelään seuraa jossain vaiheessa tilanne, jossa universumi on saanut minut epämiellyttävään asentoon ja sanoo "röhki kuin sika".

Wiccalaisilla on kolminkertaisen paluun laki: "teitpä hyvää tai pahaa, saat kaiken takaisin kolminkertaisena."

Minullakin on kolminkertaisen paluun laki: "teitpä hyvää tai pahaa, universumi laittaa sinut röhkimään kuin sika. Pahimmillaan kolme kertaa."

Palaamme normaaliin lähetykseen jälleen mahdollisimman pian.