Blogivastaaja, edelleen

Hei, minä olen automatisoitu blogivastaaja.

Meidän täytyy lakata lakata tapaamasta tällä tavalla. Miksi emme koskaan tapaa sivistyneesti? Minä, te, vähän viiniä, pikkaisen juustoa ja muutama sata lähintä julkkisystävääni.

Ai niin, jos joku (sillä jos sokea kanakin löytää siemenen, niin kai tännekin joku eksyy) ihmetteli miksi perjantaina Itkumuurilla oli normaalia hiljaisempaa, ja maito ei ollut muuttunut hapantunut siinä vaiheessa kun se osui aamukahviinne, niin se johtui siitä että arvoisa bloginpitäjä oli käymässä parturissa.

Kuten varmaan kaikki...taas minä haksahdan olettamaan että joku tätäkin lukee, varmaankin se viimeöinen bailaus Hiltonin perheen jälkikasvun pikkujouluissa kostautuu...muistatte, bloginpitäjällämme on ollut ongelmia tukanleikkuun kanssa.

Miksi hän ei tee sitä ainoaa oikeaa liikettä, minkä kuka tahansa edes ensimmäisen parillisen luvun aivosoluja omaava henkilö tekisi, eli vaihtaisi liikettä, en käsitä. Tai sitten hän ainakin voisi antaa sen "ulkoistetun työvoimansa" vaikka ansaita palkkansa, ja keriä tukan gurkha-veitsellään.
Kukaan ei varmasti huomaisi mitään eroa siihen nykyiseen varpuspesän halpakopioon.

Me kyllä yritimme porukalla lohduttaa häntä sanomalla, että jos tukkaa ei saa muun kuin ilkeän natsi-Tintin tukkalaitteen näköiseksi, niin ehkä se on sitten merkki jostain. Jostain syystä tämä ei oikein tuottanut toivottua tulosta.

Siksi sen sijaan, että perjantaina olisi taas tuhlattu ihan hyvän näppäimistön aikaa, neiti sankarimme kävi pää syvällä hupparin sisällä (tai kuten me aina hyvän tuttavani Roberto Cavallin kanssa sitä kutsumme, "amis-burkha") ostamassa tofu-vähärasvaista suklaajäätelöä ja Fazerin sinistä suklaata.

Loppupäivä menikin sitten mässäillessä ja katsellessa Titanicin erikois-erikois-erikois-erikois-ohjaajan-versiota: siinä laiva ei osunut jäävuoreen, ja kun laiva pääsi satamaan, kävi ilmi että Leonardo DaVincin näyttelemä henkilö olikin oikeasti pienen keski-Eurooppalaisen valtion prinssi, joka vain oli pukeutunut rääsyläiseksi kohdatakseen tosirakkautensa.

Joka tapauksessa, riippuen siitä miten hyvin idioottimme (lisäisin muuten "savantin", mutta en kykene huijaamaan itseäni sen jälkeen kun hän oli katsonut leffan viisi kertaa putkeen), saa ajeltua rintakarvansa ja liimattua siitä tukkaan paikkausta, hän varmaan saa kirjoitettua huomiseksi jotain.