Väliin henkilökohtaista, XX

Muistattehan mitä kirjoitin viimeksi tasapainosta?

Se mikä jäi mainitsematta oli se, että ns. hyvää tuuria seuraava paha tuuri korreloi moninkertaisesti tuhovoimassaan.

Yksinkertaisemmin: jos tämä olisi opettavainen satu, niin tässä sadussa yhden erityisen kastemadon kunnianhimoinen yritys johdattaa kansansa päivänvaloon tuhansien, kenties miljoonien vuosien pimeyden jälkeen, loppuisi siihen että paikallisella tilhi-parvella olisi erityisen hyvä lounas.

Tarinan opetus: ei ole opetusta. P*skahommia nyt vaan tapahtuu.

Vielä yksinkertaisemmin: jokainen toivonpilkahdus elämässäni tullaan infernorusentamaan välittömästi.

Mitä hyvää minulle on tapahtunut?

Sain kadoksissa olleen ulkoisen kiintolevyni takaisin (se oli lähtenyt huoltoon Saksaan (?!), jossa se oli "kadonnut". Se siitä saksalaisesta kirjanpidosta...lopulta se löytyi tukkimiehen kirjanpidon avulla, eli "piti olla X ulkoista kiintolevyä, mutta meillä onkin X+1. Olisikohan tuo se puuttuva..?") ja sitä myöten laajahkon por---krhm--2-D-mallinnetun aikakauden vapaamielisyyden kuvastoa laajasti ja kattavasti esittelevän mintti-kuntoisen kokoelmani takaisin.

Sain tänään myös säleverhot ikkunoihin, odotettuani niitä vain 9 kuukautta, mutta kukapa tuosta välittää.

Paitsi ehkä vastakkaisen kerrostalon lintubongarit, jotka saattoivat järkyttyä aamuisin nähdessään alkuliman nousevan vuoteesta, muuttuvan alkueläimeksi vessaan mennessä, vaihtuvan puuttuvaksi linkiksi mennessään hakiessaan aamulehteä, ja kädelliseksi saadessaan kahvia.

Ja näin yleisellä tasolla, asuntoni ylilentävistä lentokoneista ei ole irronnut vessan kohdalta jääpalasta, joka olisi osunut takaraivooni.

Mitä pahaa minulle on tapahtunut?

Noh, tilini on tällä hetkellä niin absoluuttisessa nollapisteessä, että länsimainen fysiikan alan kirjallisuus tulisi kirjoittaa uusiksi. Tänään pitäisi olla palkkapäiväni, mutta vielä ei ole rahoja kuulunut.

Se kuolenko nälkään ennen maanantaita ei ole niin tärkeää kuin se, pystynkö maksamaan asuntolainani ajallaan.

En usko että asuntoani oltaisiin ulosmittaamassa välittömästi, mutta joudun luultavasti kiemurtelemaan, selittelemään ja nuoleskelemaan pankkiinpäin asteikolla 1- 10 ( jossa kymmenen tarkoittaa pankin portaiden puhdistamista hammasharjalla) 13:lla.

Juurikin tästä syystä en lottoa. En halua edes ajatella millainen kraateri jäisi toimittamaan muistoa minusta muille, jos voittaisin jättipotin.

Eli jos minusta ei kuulu mitään maanantaina, etsikää uutisista hassuista pikkujutuista tarinaa miehestä, jonka lävisti jäinen virtsajääpuikko.

Jos mitään ihmeitä ei tapahdu, palaamme normaaliin lähetykseen maanantaina.