Ammattitaidolla tehdään myös...

Meitä on huijattu.

(Tuollainen vahva, toteava aloitus on aina hyvä. Siinä ladotaan heti kuolleen miehen käden kortit heti pöytään, ja tehdään selväksi missä mennään, jos tällainen vitsailu suvaitaan. Kiitos, toki otan kahvia.)

Mikään tässä maailmassa ei ole ikuista, paitsi tyhmyys ja kirotusvireet.

(Tykkään myöskin aina kertoa suuria, universaaleja elämäntotuuksia. Jotenkin koen että elämä ennen internetiä ja kännyköitä on tehnyt minusta vahvemman ihmisen kuin jos olisin jo aikoinaan surffaillut netistä kuuropornoa. Kahviako? Kaada pois vaan.)

Miksi siis itse maailma olisi jotenkin erilainen?

(Tällaisia lauseita ei voisi aikaansaada ilman yhdeksän vuoden media-alan opiskelua. Ja kahvia, heh heh, josta puheenollen...)

Mitä jos sen huippuhetket koettiin n. viisi minuuttia sitten ja nyt koko pulju alkaa hajoilemaan?

(Pyrin kuitenkin kaikesta huolimatta säilyttämään nöyryyteni ja kansanomaisen läheisyyteni käyttämällä helposti lähestyttäviä termejä, kuten "pulju". Tai kahvi, joka muuten on loppunut.)

Jos yksi perustavaa laatua olevista universumin laista on se, että "ihan mikä tahansa objekti, huolimatta siitä onko se kivi-, eläin-, kasvi- tai Satakunnan kasvatteja, alkaa sisäisen hajoamisprosessinsa sen hetken jälkeen, kun lakisääteinen vakuutus sen korvaamisesta käyttäjälle on rauennut", niin eikö saman tulisi päteä myös maahan?

(Vaikka sitä ei usein huomaakaan, näiden juttujen hiomiseen menee kauan. Tämänkin lauseen "satakunta"-vitsiä miettiessä meni ainakin minuutti ja pari pannua kahvia. Koen kuitenkin että kahvi oli sen arvoista. Ei kun siis se. Ei kahvi. Mutta ottaisin mielelläni lisää sitä. Siis kahvia.)

Maan hajoaminen korjauskyvyttömäksi ei tietenkään tapahtuisi samoilla linjoilla kuin keskiverto kotielektroniikan.

(Kuten jälleen huomaatte, pyrin pitämään vertauskuvat lukijakunnan kaltaisina, eli hiukkasen maitoa ja ei sokeria. Miten niin minun pitäisi hillitä kahvinjuontiani?)

Todennäköisesti siis porukka ei alkaisi toteamaan "jotenkin tuo Kravun kääntöpiiri, se vaan on pikkaisen erilaisemman oloinen kuin tuo Kauriin kääntöpiiri. Onkohan kääntöpiireissä jotain vikaa?" ja sitten alettaisiin pohtia että ihan satavarmasti talvet olivat aikaisemmin jotenkin lyhyempiä, onkohan tuo elliptinen kiertorata enemmän ovaali kuin aiemmin?

(Kahvi pysyy mahdollisimman luonnollisena ja tuoreena, kun kuuntelen kahvia busseissa, junissa, kahvissa, sekä muissa liikennevälineissä joita käytän usein, ja käytän kahvia.)

Kuka tietää, ehkä ilmastonmuutoskin on vain merkki maan lunastuskunto-hetken lähestymisestä.

(Jotenkin tällainen yhteiskunnallinen tiedostaminen on aina ollut lähellä sydäntäni. Aina mahdollisuuksien mukaan pyrin käyttämään termejä "ilmastonmuutos", "kahvi", "kansainvälinen yhteisö", "kahvi" ja "lähimmäisten auttaminen" sekä "kahvi" mahdollisimman usein. Antakaa lisää kahvia.)

(Keskustelun vuoksi myönnettäköön sellainenkin vaihtoehto, että Jumala loi maailman, ja siksi Hän ainoastaan tietää milloin maa lakkaa olemasta kiinteä taivaankappale.

En kuitenkaan perehdy aiheeseen enempää, sillä kuten C.S.I.:Jerusalem-sarjan hyvin lyhyt, mutta sitäkin ytimekkäämpi ensimmäinen tuotantokausi osoitti, uskonnollisista jutuista ei nyt vaan saa kovin helpolla isoja massoja viihdyttävää tuotetta.

Niille, jotka eivät ole istuneet tv:n ääressä yhtä tiukasti kuin minä, tässä C.S.I.:Jerusalem-sarjan ensimmäinen jakso kokonaisuudessaan:

- Shalom.
- Shalom.
- Mitä tietoja meillä on ruumiista?
- Miespuolinen, n. 30-40-vuotias, puristaa käsissään kolmea aidosta lampaanvillasta kerittyä lankarullaa.
- Aha. Oliko muuta?
- Takapihalla on ainakin rekkalastillinen pingispalloja, ruumiin vieressä oli "Modernin mikrotalouden näkökulma jouluun: ei kannata"-kirjan pokkaripainos, ja hän oli kuulema ollut yhteydessä paikallisen kolmos-divarin jalkapallon sekajoukkueen vetäjään. Mitä uskot tapahtuneen?
- Minun mielipiteilläni ei ole merkitystä, tapahtunut oli Jumalan tahto.
- Eli ihan kuin kaikki muutkin tapaukset, sitähän minäkin. Mennään vahvalle, sokeriselle kahville.)

(Pidin viimeisestä lauseesta erityisesti. Siinä on kahvia. Kahvi on hyvää.)

Tärkein kysymys siis on: minne voimme palauttaa maailman?

(Pidän kahvista, enkä kun kysymyksistä, koska niihin on hauska saada helposti kahvia, eikä kun mielenkiintoisia kahveja, eikä kun vastauksia, eikä kun kahveja.)

Jos maailmankaikkeus noudattaa edes jonkinlaisia pelisääntöjä (olkoonkin että sillä on tapana tehdä shakissa siirrot jääkiekkomailalla), niin eikö meillä ole oikeus palauttaa epäkelvoksi havaittu asia?

(Toisinaan mietin pitäisikö minun rajoittaa kahvinjuontiani, jos se johtaa tällaisiin lauseisiin, mutta unohdan sen seuraavaan kahvikuppiin mennessä. Eikö se kahvi ole jo tippunut?!)

En tiedä teistä, mutta ainakaan en pyytänyt tällaista maailmaa.

(Hei, minä tiedän missä vaiheessa minun kahvinjuontini alkaa vaikuttamaan minun kirjoittamiseeni! Nyt irti siitä kahvipannusta tai alan leipomaan taikinanaamoja!)

Missä ihmeessä ovat yksisarviset? Maagiset metsätkin ovat ilmeisesti joutuneet Harry Potter-kirjojen paperiksi, tai sitten ne on kulotettu. Älkääkä edes pyytäkö aloittamaan merenneidoista.

(Kahvi. Kahvi. Kahvi. Kahvi. Kahvi. Kahvi. Kahvi. Kahvi. Kahvi.)

Tämä maailma tulisi palauttaa kosmiselle palautuskassalle, ja pyytää uusi, parempi versio tilalle.

(Niin, olikos tämä kahvimainos nyt sitten tässä?)