Poikkitieteellisen taiteellinen näkemys siitä, miksi teille tapahtuu pahoja asioita

Mitä on elämä?

Ne teistä, jotka vasta saivat ensimmäisen > 0,5 litran kahviannoksenne itseensä, varmaan siirtyivät lukemaan päivän Viiviä ja Wagneria.

Ne teistä, jotka ovat jo saaneet < 0,5 litraanne, alkoivat varmaan pohtimaan jotain todella syvällistä, ja idän filosofioita mukailevaa vertauskuvaa, jossa isot asiat ilmaistaan pienin esimerkein.

Silläkin uhalla, että nyt nämäkin ihmiset siirtyvät Viiviin ja Wagneriin, te olette väärässä.

Elämä on tilapäinen, paikallisesti entropiaa eli vapaata energiaa kuluttava ilmiö, jonka mahdollistavat proteiini-pohjaiset kemikaalireaktiot ja jonka jatkuvuuden takaavat nukleoproteiinit (DNA tai RNA), mutta joka on tuomittu epäonnistumaan lopulta.
(Lähde: Life and energy)

Elämä, siis tiivistäen, on energiaa.

(Jos olen väärässä, älkää vaan tulko korjaamaan.
Jos kuulutte tähän porukkaan, pyydän oikein kiltisti kermavaahdon kanssa, jonka päällä on Newtonin omena, että älkää vaan tulko korjaamaan.)

Mitä on ihminen?

(Voi kuulostaa siltä että minä suorastaan kerjään että ihmiset lähtevät lukemaan Viiviä ja Wagneria, mutta kestäkää nyt vielä hetki.)

Tämä on kysymys jonka varaan moni omaelämänkerran haamuukirjoittaja, naistenlehden toimittaja sekä patologi on perustanut menestyksekkään uransa, joten en vaivaa teitä sillä.

Ihminen on loppujen lopuksi kvarkeista ja leptoneista koostuva materian keskittymä.
(Lähde: Kemian ja Fysiikan kurssi)

Kvarkit ja leptonit ovat materiahiukkasia, jotka muodostavat protoneja ja neutroneita, jotka taas muodostavat kaiken.

Kukaan ei oikein tiedä mistä materiahiukkaset tulevat. Ne vain näyttävät ilmaantuvan jostain, jopa tyhjiössä.

Kvarkit ja leptonit muodostavat kolme materian perhettä, jotka aikaansaavat (yksinkertaistaen) reaktioita, jotka taas aikaansaavat (yksinkertaistaen edelleen) kaiken.
(Lähde: Mistä maailma koostuu?)

Kaikki, jotka eivät vilkuile Viivi ja Wagner-sarjakuvaa toisessa selainikkunassa, yhä mukana? Hyvä.

Mitä jos kaikki pahat asiat jotka tapahtuvat teille ovatkin oikeastaan fysikaalinen ilmiö, joka on selitettävissä yksinkertaisella varauksen muuttumisella elämänä tunnetussa energiavirrassa?

On vanha uskomus että pahat asiat tapahtuvat kolmen ryhmissä.

Mitä jos nämä "kolmen tapahtumat" ovatkin vain materian perheiden fysikaalisten hajoamisten (toisen ja kolmannen perheen hiukkaset ovat raskaita ja epästabiileja, joten ne hajoavat nopeasti ensimmäisen perheen hiukkasiksi) lopputulos, jonka me koemme arvomaailmassamme epäonneksi?

Mitä tämä sitten tarkoittaa?

Että elämä sellaisenaa ei ole mitään muuta kuin satunnaiseti ilmaantuvien, toiminnoiltaan jossain määrin tuntemattomien, pientäkin pienempien hippusten aikaansaamaa ketjureaktiota?

Kunnes asiaa käsitellään Viivi ja Wagner-sarjakuvassa, emme voi olla varmoja.