Väliin henkilökohtaista, osa XXVII

Iltavuorot eivät ole hyvästä tälle blogille.

Katsokaa nyt tuota eilistäkin merkintää. Miksi minä yritin puristaa huumorikivestäni huumoriverta lihavista ihmisistä? Lihavat ihmiset eivät ole rikkoneet EAM-sääntöä.

(Ymmärtääksenne EAM-sääntöä, tässä pikku tarina: tällä viikolla tullessani junalla töihin vaunussani oli joku elämän valttikortteja pikkaisen liian kauan hihassa säilyttäneen näköinen tyyppi, joka poltti niin että koko vaunu haisi.

Minä en kuitenkaan sanonut hänelle mitään, täysin kolmesta syystä.

1) Tyyppi näytti pipossaan ja pitkässä parrassaan entiseltä maalaistontulta, jolta yhteiskunnan rakennemuutos, ilmaston muuttuminen, ja EU:n Suomelle epäedullinen ruokosokerin viljelyn tukipäätös olivat vieneet työn ja savusaunan jossa asua.

Minulla ei ollut sydäntä alkaa motkottamaan jostain kiellosta taruhahmolle, jolta on viety torppa alta.

2) Minä en usko "kausaalis-mekanistiseen bile-teoriaan".

Tämän teorian mukaan jos tammikuussa sallitaan laitapuolen kulkijoiden tupakointi vaunussa, niin seuraavana vappuna humanistit kaappaavat junanvaunun viettääkseen siellä käytännöllisen filosofian kreikkalaisen platoniset pohdiskelu-bileet.

Jossain vaiheessa sinne saapuvat myös tilastotieteen opiskelijat kylmä kalja kourassaan ja kuuma läppäri sylissään pohtimaan, onko nyt keskimäärin hyvä olla.

Lopuksi teekkarit ilmestyvät paikalle vain lakanat päällään, ja kun filosofian opiskelijat kysyvät näiltä, että luulivatko teekkarit että kyseessä ovat tooga-juhlat, nämä vastaavat "mhitkä tooga-juhlat? Me vhaan juhlitaan phyykkipäivää."

Mutta koska tälle ilmiölle ei ole vielä omaa wikipedia-merkintää, en usko siihen.

3) Tämä henkilö antoi minun olla rauhassa, eli Ei Alkanut Mulle = EAM. Vastavuoroisesti minäkään EAM hänelle.)

Miksi minä siis aloin veistelemään epätoivoisia vitsejä lihavista ihmisistä, jotka eivät todellakaan ole ansainneet sitä?

Koska minä olen enemmän aamuihminen.

Armeija opetti minut tappamaan ja heräämään aikaisin.

Ensimmäisenä mainittu käskettiin lopettamaan armeijan jälkeen, tai no ehkä voimakas kehoitus on parempi sana kuvaamaan sitä, lähinnähän se oli toive, mutta aikaisin herääminen on vaikeampi unohtaa.

Jotenkin vain olen luovimmillani sen jälkeen, kun olen ensin läpikäynyt sanoinkuvaamattomat ja pimeät aamurituaalini, ja materialisoitunut fyysisesti työpaikalleni sekä alkanut nauttimaan nestettä, jota ihmiset kutsuvat "kahviksi".

Kun olen saanut mieleni syövereistä ujutettua kirjalliseen muotoon jotain, josta ensimmäisen maistiaisen sai peruskoulun äidinkielenopettajani kirjoittaessani annetun "mitä tein kesälomallani"-aineen sijaan "tiedän mitä teit kesälomallasi"-aineen (sain muuten kirjoittaja-stipendin ns. "kirjallisten ansioideni" vuoksi), annan työn nujertaa mielenkiinnon elämää kohtaan, kunnes taas koittaa aamu.

Entä kun olen iltavuorossa?

Pakotan itseni nukkumaan pitkään aamulla, nousen, menen suihkuun, luen päivän lehden nauttien samalla aamiaista, katselen digiboksiltani eilen tallentamiani ohjelmia, kuntoilen, käyn suihkussa, tulen töihin.

Sitten yritän ruoskia itsestäni kahvin avulla edes jotain hauskaa tai oivaltavaa, yleensä vain muokaten lapsena kuulemiani pikku-Kalle-vitsejä.

Lisäksi en saa enää ajatteluani off-tilaan, koska iltaisin ei ole niin paljon tehtävää.

Arvatkaa onko hauskaa kun viimein pääsee kotiin, ja toivoo aivojen ymmärtää lopettaa ymmärtäminen, mutta itse asiassa koko yö meneekin siinä, kun superego, Id ja ego istuvat mieli-pöytään ja alkavat yhdessä kirjoittamaan alitajunnassa Damages-sarjan seuraavaa tuotantokautta?

Eikä tuo edes ole kielikuva. Näin koko keskiviikon unta siitä miten Damages tulee loppumaan. Enkä edes erityisemmin välitä tuosta sarjasta.

Eli ei mitään henkilökohtaista lihavia kohtaan, te vain olitte pikku-Kalle-vitsissä jonka muistin.

Sen sijaan vaaleanpunaiset miestenpaidat ovat nykyajan vastine Egyptin vitsauksille. Vaaleanpunaisia miestenpaitoja seuraavat yleensä aina vakosamettihousut, sarjakuva-aiheiset solmiot ja lopuksi vapaan pukeutumisen perjantai.

Ensi viikolla olen kuitenkin taas aamu-vuorossa. Katsotaan millaista jälkeä silloin syntyy.