Väliin henkilökohtaista, osa XXXII

Minä en ole homo.

Siis ihan vaan jotta tuo tulisi kaikille selväksi, vaikka käytänkin yllättävän paljon aikaani tässä blogissa tukka-asioideni läpikäymiseen.

Kävin taas eilen parturi-kampaajalla raivaamassa tilaa korvien ja silmien kohdalta, kuten vain tosimiehet asian ilmaisevat.

Hyvän hetero-ystäväni suosituksesta (joka on luvannut hommata minulle edullisesti kasvojenhoito-balsamia ja muita ihonhoitotuotteita, koska olen karski, itseäni ihaileva, mutta en siis mitenkään homomaisesti, mies) selitin parturi-kampaajalleni että tahtoisin kokeilla jotain uutta.

Normaalin siistitään&trimmataan-operaation sijaan pyysin että päältä otettaisiin normaalia enemmän pois. Tätä seurasi normaali kyllä/eikös se ole vähän homppelia/ei-kyselysessio, jonka päätteeksi molemmat olimme tyytyväisiä keskustelun lopputulokseen.

Vaikka tuskin kumpikaan meistä pääsisi Harvardin Yliopiston väittelykerhoon, vietimme ihan mukavasti aikaa jutellen niitä näitä, samalla kun hän onnistui jälleen olemaan leikkaamatta korviani saksilla ja minä onnistuin ajattelemaan tyttöjä.

Mitä sanoisin sitten lopputuloksesta?

Edelleenkin tulen käymään parturi-kampaajallani, ja olen valmis suosittelemaan häntä.
Sen sijaan alan epäilemään että toisin kuin loppuosa minusta, tukkani voi olla jotain muuta kuin hetero.

Jos tämänkertaista kampausta tulisi jotenkin luonnehtia, niin kuvitelkaa että opiskelette ja olette soluasunnossa. Keskellä yötä yhtäkkiä joku potkaisee ovenne sisään, ja seuraavanlainen dialogi käydään läpi:
- KOMPPANIASSA HERÄTYS!
- Ei kai taas...
- Montako kertaa meidän täytyy tehdä tämä?
- Hei oikeasti, tämä on jo viides yö putkeen, tämä ei ole enää hauskaa....
- OLETTEKO TE HOMOJA!? MINÄ AINAKAAN EN OLE!
- Öööh, ei, mutta tytöillä ei kohta ole enää ollenkaan pikkuhousuja jos me käymme varastamassa joka niitä joka yö ja...
- EI VÄITETÄ VASTAAN! KAIKKI HETEROT MUKAANI! MARS MARS!
- Ja minun piti levätä tänä yönä...

Jos joku ei vielä tajunnut ilmeistä, henkilöllä, joka potki oven sisään, on minun tukkani.

Oikeastaan kai pitäisi olla ylpeä tästä tukasta, sehän on sentään Yhdysvaltain armeijan salainen ase.

Sikäläiset sotilaat menevät aina taisteluun hattu tai kypärä päässä, jotta tilanteen ollessa todella tukala he voivat ottaa ne pois.

Tällöin paljastuu yleensä niin syvällä kaapissa piileskelevän henkilön tukkalaite, että kontrasti koipalloja täynnä olevan tukan, kaupunkisissi-asusteen, ja M-60-konekiväärin välillä on niin jyrkkä, että kukaan joka sen näkee ei voi tehdä muuta kuin kieriskellä maassa ja nauraa itsensä kuoliaaksi.

Mutta ihan vain korostaakseni omaa heterouttani, koska siis en ole homo, otin RobotRabbitin blogista itselleni uuden, miehekkään taustakuvan.

Muita ilmoitusluonteisia asioita: uusi rakkaani saapuu tänään.

Hänessä on AMD Athlon 64x2 5000+ prosessori, 2 gigan muisti, 500 gigan SATA-kiintolevy, tallentava supermulti dvd-asema ja nVidia nV 8400GS 256 Mb -näytönohjain.

En jaksa odottaa että pääsen painelemaan hänen nappuloitaan, tunnustelemaan hänen syvimpiä piirejään, kokeilemaan hänen suorituskykyään, murskaamaan numeroita, vierittämään kuvaa...

Kuten sanottua, en ole homo.
Mutta olen it-nörtti.

Palaamme normaaliin lähetykseen huomenna.