Kaikelle tulisi olla hintansa

"Kyynikko tietää kaiken hinnan, mutta ei minkään arvoa." Noin totesi aikoinaan Oscar Wilde.

Hänen ajoistaan tilanne on kehittynyt siten, että kyynismi on saavuttanut hallitsevan markkina-aseman.
Sen sijaan nokkelia sanaleikkejä, jotka kuvastavat ihmiselämää sattuvasti ja hauskasti, on viimeksi tavattu kadunkulmassa kerjäämässä vokaalia.

Maailma olisi niin paljon helpompi käsitellä interaktiivisena, 3D-mallinnettuna, myös hajun sisältävänä pelinä, jos kaikella olisi hintansa.

Ikävä kyllä näin ei ole, vaan joitain asioita on pidetty "liian arvokkaina" hinnoiteltavaksi.

Tästä ei ole seurannut muuta kuin pittoreskejä tilannekuvauksia arjalaisista impyistä vehreällä kukkapellolla piehtaroimassa kukkasten keskellä + joku toteamassa syvällisesti että on asioita, joille ei voi laittaa hintaa.

Hei pennut, ensinnäkin ne ovat jonkun maksetulla työvoimalla kukkimaan saatuja kasveja. Tuolla on luonnonvaraista hetteikköä missä voi juoksennella ihan vapaasti.
Toisekseen kun heinä-allergianne iskevät peliin, antihistamiineja saa valuuttaa vastaan apteekista, eli sitten viimeistään asioilla on hinta.

Ja kolmanneksi, siellä on myrkkysumakkia.

Esimerkki asioista, mitä kukaan ei ole tahtonut hinnoitella, on ihmiselämä. Kuinka joku voisi laittaa hintalapun ihmisen haaveille, toiveille, ajatuksille? Joku heikompi yksilö sanoisi että ainakaan orjakauppiailla ei ole ollut ongelmia, mutta ei mennä helppoa polku pitkin.

Mutta hetkinen. Ihmiselämähän on hinnoiteltu.
Venäjän väestömäärää on nimittäin yritetty saada kasvuun synnytyspalkkioiden avulla, ja lopputulokset ovat olleet aika lupaavia.

Miksei tätä voitaisi ottaa laajemmin käyttöön?

Yksi termi: Keynesiläinen talousteoria.

Kaikki varmaan muistavat taloustieteen tunneilta, että Keynesiläisen talousteorian mukaan valtio pystyy vaikuttamaan makrotalouden kautta talouskasvuun.
Erityisesti tarjontapuolen taloustieteen avulla olisi mahdollista luoda potentiaaliset olosuhteet talouskasvulle.

Yksinkertaistettuna valtion tulisi kuluttaa rahaa, jolloin kansalaiset alkaisivat kuluttamaan itsekin enemmän, sillä rahaa olisi enemmän liikenteessä.
Ihmiset alkaisivat myös sijoittamaan enemmän, ja talous olisi kunnossa.

Siksi kaikelle tulisi laittaa hinta.

Tätä periaatetta on jo paikoin käytetty onnistuneesti: urheilukisoissa menestyneet henkilöt on palkittu paitsi kakkukahveilla, yleensä myös rahallisesti, tunnustuksellisesti ja mökkitontillisesti.

Mitä jos se levitettäisiin kaikkialle?

Olet ollut loistava sairaanhoitaja -> kas tässä valtionpalkinto.
Teitpä todella hyvää työtä lakaistessasi nuo lehdet -> kas tässä valtionpalkinto.
Jopas oli hyvää perunakukkoa -> kas tässä valtionpalkinto.

Kaikelle kuitenkin tulisi laittaa hinta, jonka mukaan palkinto määräytyisi.
Onko se, että hyppää korkeammalle kuin muut, arvokkaampaa kuin se, että osaa nikottelematta sanoa "Ph'nglui mglw'nafh Cthulhu R'lyeh wgah'nagl fhtagn"?

Mutta myöntäkää pois, eikö se rohkaisi tekemään parhaansa, kun koskaan ei tietäisi milloin valtionpalkinto osuisi omalle kohdalle?