Mitä jos kaikki olisivat kännissä koko ajan?
Tiedän, aika huono idea näin äkkiseltään ajateltuna, mutta toisaalta te olettekin (todennäköisesti) tätä lukiessanne selvinpäin, eli ette osaa ajatella objektiivisesti.
Nykyinen yhteiskunta ja maailma on suunniteltu selvinpäin olevia henkilöitä varten.
Kun yhteiskunnan toimintaan osallistuvat tahot sitten alkavat juoda viinaa, tapahtuu arvomaailmojen törmäys, joka ei ole koskaan kaunista katseltavaa.
Sen vuoksi koko homma pitäisi aloittaa aivan alusta, mutta tällä kertaa suunnittelu tulisi tehdä kännissä.
Miten känninen yhteiskunta sitten toimisi?
Ensinnäkin meillä olisi "eri yhteiskuntaluokkien" sijaan "eri humala-tasossa olevia".
Yhteiskunnallista järjestystä ja hyvinvointia ylläpitävät alat, kuten poliisit ja lääkärit, olisivat pikku nousuhumalassa. Tällöin osa olisi hyvinkin hilpeitä ja osa todella äreiä, eli oikeastaan selvinpäin vallalla olevat luonteenpiirteet vain tulisivat paremmin esille.
Korkeat virkamiehet olisivat siinä humalan vaiheessa, jossa kaikki ovat parhaimpia kavereitasi, ja juttusi ovat todella hauskoja, ja puhut normaalilla äänentasolla. Kuten äskenkin, mikään ei siis olisi muuttunut selvinpäin olemisesta.
Todella korkeat johtajat olisivat aina siinä vaiheessa, jossa kadutaan menneitä tekoja ja tekemättömyyksiä. Näin he eivät tekisi mitään todella tyhmiä päätöksiä, niin kuin päättäisivät leikkiä monopolia tehtailla siirtämällä niitä maasta toiseen.
Kaikki tukitehtävissä työskentelevät henkilöt, varsinkin it-tuessa, olisivat jatkuvasti krapulassa.
Se olisi niille ihan oikein, sillä maailman pahuus on muutenkin niiden syytä, varsinkin it-tuen.
Liikenne sellaisenaan kuin me sen tunnemme ei koskaan kävisi päinsä kännisessä maailmassa.
Merenkulun ammattilaiset ovat jo välillä osoittaneet, että ainakin vesillä tarvittaisiin väljempiä reittejä. Tämän ei luulisi olevan ongelma, sillä 2/3 maapallostahan on meren peitossa.
Lisäksi matkustajien tulisi varautua siihen, että päivä-risteilyjen sijaan alettaisiin myymään 1-4-päivän risteilyjä, jotka ehkä päätyisivät määränpäähän, tai ainakin sen lähelle, tai ainakin kaikilla olisi hauskaa.
Sen sijaan maantieliikenteessä jouduttaisiin tekemään aika radikaaleja muutoksia.
Ensinnäkin kaikki tiet jouduttaisiin aitaamaan, ihan vaan sen estämiseksi että joku päättäisi ajaa ojaan.
Seuraavaksi tiepalkit, hidasteet ja sun muut vauhdintappajat korvattaisiin täysmuovisilla vaihtoehdoilla. Kun näihin törmättäisiin, mitään vahinkoa ei tapahtuisi.
Tämän edesauttamiseksi lyhyiden matkojen suorittamiseen kaikille annettaisiin polkuautot, jolloin saataisiin samalla kunto-ongelmat ratkottua.
Asutus muuttuisi siten, että kyliä alkaisi syntymään sinne, minne porukka jaksaa mennä kännissä, tai jossa on parhaimmat bileet. Pohjois-Suomi saataisiin asutettua, sillä siellä olisi tilaa örveltää ja soittaa musiikkia sekä puhua hauskoja niin lujaa kuin vain haluaa. Ainoa vaara olisivat humalaiset hirvet,
Asuntojen ääneneristystä jouduttaisiin lisäämään, sekä tietenkin poistamaan kaikki terävät kulmat. Lopulta kaikki alkaisivat asumaan igluissa.
Kuinka sitten ensinnäkin sopeuduttaisiin siihen, että ihmiset käyttätyvät humalassa eri tavoilla?
Yhteiskunnassa olisi edelleen poliisi, joka huolehtisi niistä, jotka eivät ymmärrä pelisääntöjä.
Kuten selvässä yhteiskunnassa, kukaan ei jaksa humalaisessa yhteiskunnassakaan kännisiä ääliöitä. Sen vuoksi tällaiset yksilöt laitettaisiin uudelleenkoulutukseen, jossa heiltä kiellettäisiin alkoholi.
Koska täysraittiit eivät kuitenkaan jaksaisi känniääliöitä, he haluaisivat pian juoda.
Tätä ei kuitenkaan suvaittaisi heille, ennen kuin he lupaisivat pyhästi käyttäytyä paremmin.
Kolmannesta tällaisesta rikkomuksesta ei joutuisi vankilaan, vaan töihin jonnekin Lähi-Idän maahan, jossa ei suvaita alkoholia uskonnon vuoksi.
Tietenkin tällainen yhteiskuntajärjestelmä ei olisi täydellinen, tuskin kukaan pitkään kestäisi jatkuvaa pämppäystä ja krapula-ruokaa, mutta kaikki suuret yhteiskuntamuutokset ovat aina vaatineet uhrinsa.
Tämän maailman etuna olisi se, että olisitte luultavasti liian kännissä välittääksenne.
torstai 31. tammikuuta 2008
keskiviikko 30. tammikuuta 2008
Poikkitieteellisen taiteellinen näkemys siitä, miksi teille tapahtuu pahoja asioita
Mitä on elämä?
Ne teistä, jotka vasta saivat ensimmäisen > 0,5 litran kahviannoksenne itseensä, varmaan siirtyivät lukemaan päivän Viiviä ja Wagneria.
Ne teistä, jotka ovat jo saaneet < 0,5 litraanne, alkoivat varmaan pohtimaan jotain todella syvällistä, ja idän filosofioita mukailevaa vertauskuvaa, jossa isot asiat ilmaistaan pienin esimerkein.
Silläkin uhalla, että nyt nämäkin ihmiset siirtyvät Viiviin ja Wagneriin, te olette väärässä.
Elämä on tilapäinen, paikallisesti entropiaa eli vapaata energiaa kuluttava ilmiö, jonka mahdollistavat proteiini-pohjaiset kemikaalireaktiot ja jonka jatkuvuuden takaavat nukleoproteiinit (DNA tai RNA), mutta joka on tuomittu epäonnistumaan lopulta.
(Lähde: Life and energy)
Elämä, siis tiivistäen, on energiaa.
(Jos olen väärässä, älkää vaan tulko korjaamaan.
Jos kuulutte tähän porukkaan, pyydän oikein kiltisti kermavaahdon kanssa, jonka päällä on Newtonin omena, että älkää vaan tulko korjaamaan.)
Mitä on ihminen?
(Voi kuulostaa siltä että minä suorastaan kerjään että ihmiset lähtevät lukemaan Viiviä ja Wagneria, mutta kestäkää nyt vielä hetki.)
Tämä on kysymys jonka varaan moni omaelämänkerran haamuukirjoittaja, naistenlehden toimittaja sekä patologi on perustanut menestyksekkään uransa, joten en vaivaa teitä sillä.
Ihminen on loppujen lopuksi kvarkeista ja leptoneista koostuva materian keskittymä.
(Lähde: Kemian ja Fysiikan kurssi)
Kvarkit ja leptonit ovat materiahiukkasia, jotka muodostavat protoneja ja neutroneita, jotka taas muodostavat kaiken.
Kukaan ei oikein tiedä mistä materiahiukkaset tulevat. Ne vain näyttävät ilmaantuvan jostain, jopa tyhjiössä.
Kvarkit ja leptonit muodostavat kolme materian perhettä, jotka aikaansaavat (yksinkertaistaen) reaktioita, jotka taas aikaansaavat (yksinkertaistaen edelleen) kaiken.
(Lähde: Mistä maailma koostuu?)
Kaikki, jotka eivät vilkuile Viivi ja Wagner-sarjakuvaa toisessa selainikkunassa, yhä mukana? Hyvä.
Mitä jos kaikki pahat asiat jotka tapahtuvat teille ovatkin oikeastaan fysikaalinen ilmiö, joka on selitettävissä yksinkertaisella varauksen muuttumisella elämänä tunnetussa energiavirrassa?
On vanha uskomus että pahat asiat tapahtuvat kolmen ryhmissä.
Mitä jos nämä "kolmen tapahtumat" ovatkin vain materian perheiden fysikaalisten hajoamisten (toisen ja kolmannen perheen hiukkaset ovat raskaita ja epästabiileja, joten ne hajoavat nopeasti ensimmäisen perheen hiukkasiksi) lopputulos, jonka me koemme arvomaailmassamme epäonneksi?
Mitä tämä sitten tarkoittaa?
Että elämä sellaisenaa ei ole mitään muuta kuin satunnaiseti ilmaantuvien, toiminnoiltaan jossain määrin tuntemattomien, pientäkin pienempien hippusten aikaansaamaa ketjureaktiota?
Kunnes asiaa käsitellään Viivi ja Wagner-sarjakuvassa, emme voi olla varmoja.
Ne teistä, jotka vasta saivat ensimmäisen > 0,5 litran kahviannoksenne itseensä, varmaan siirtyivät lukemaan päivän Viiviä ja Wagneria.
Ne teistä, jotka ovat jo saaneet < 0,5 litraanne, alkoivat varmaan pohtimaan jotain todella syvällistä, ja idän filosofioita mukailevaa vertauskuvaa, jossa isot asiat ilmaistaan pienin esimerkein.
Silläkin uhalla, että nyt nämäkin ihmiset siirtyvät Viiviin ja Wagneriin, te olette väärässä.
Elämä on tilapäinen, paikallisesti entropiaa eli vapaata energiaa kuluttava ilmiö, jonka mahdollistavat proteiini-pohjaiset kemikaalireaktiot ja jonka jatkuvuuden takaavat nukleoproteiinit (DNA tai RNA), mutta joka on tuomittu epäonnistumaan lopulta.
(Lähde: Life and energy)
Elämä, siis tiivistäen, on energiaa.
(Jos olen väärässä, älkää vaan tulko korjaamaan.
Jos kuulutte tähän porukkaan, pyydän oikein kiltisti kermavaahdon kanssa, jonka päällä on Newtonin omena, että älkää vaan tulko korjaamaan.)
Mitä on ihminen?
(Voi kuulostaa siltä että minä suorastaan kerjään että ihmiset lähtevät lukemaan Viiviä ja Wagneria, mutta kestäkää nyt vielä hetki.)
Tämä on kysymys jonka varaan moni omaelämänkerran haamuukirjoittaja, naistenlehden toimittaja sekä patologi on perustanut menestyksekkään uransa, joten en vaivaa teitä sillä.
Ihminen on loppujen lopuksi kvarkeista ja leptoneista koostuva materian keskittymä.
(Lähde: Kemian ja Fysiikan kurssi)
Kvarkit ja leptonit ovat materiahiukkasia, jotka muodostavat protoneja ja neutroneita, jotka taas muodostavat kaiken.
Kukaan ei oikein tiedä mistä materiahiukkaset tulevat. Ne vain näyttävät ilmaantuvan jostain, jopa tyhjiössä.
Kvarkit ja leptonit muodostavat kolme materian perhettä, jotka aikaansaavat (yksinkertaistaen) reaktioita, jotka taas aikaansaavat (yksinkertaistaen edelleen) kaiken.
(Lähde: Mistä maailma koostuu?)
Kaikki, jotka eivät vilkuile Viivi ja Wagner-sarjakuvaa toisessa selainikkunassa, yhä mukana? Hyvä.
Mitä jos kaikki pahat asiat jotka tapahtuvat teille ovatkin oikeastaan fysikaalinen ilmiö, joka on selitettävissä yksinkertaisella varauksen muuttumisella elämänä tunnetussa energiavirrassa?
On vanha uskomus että pahat asiat tapahtuvat kolmen ryhmissä.
Mitä jos nämä "kolmen tapahtumat" ovatkin vain materian perheiden fysikaalisten hajoamisten (toisen ja kolmannen perheen hiukkaset ovat raskaita ja epästabiileja, joten ne hajoavat nopeasti ensimmäisen perheen hiukkasiksi) lopputulos, jonka me koemme arvomaailmassamme epäonneksi?
Mitä tämä sitten tarkoittaa?
Että elämä sellaisenaa ei ole mitään muuta kuin satunnaiseti ilmaantuvien, toiminnoiltaan jossain määrin tuntemattomien, pientäkin pienempien hippusten aikaansaamaa ketjureaktiota?
Kunnes asiaa käsitellään Viivi ja Wagner-sarjakuvassa, emme voi olla varmoja.
tiistai 29. tammikuuta 2008
Väliin henkilökohtaista, osa XXXII
Minä en ole homo.
Siis ihan vaan jotta tuo tulisi kaikille selväksi, vaikka käytänkin yllättävän paljon aikaani tässä blogissa tukka-asioideni läpikäymiseen.
Kävin taas eilen parturi-kampaajalla raivaamassa tilaa korvien ja silmien kohdalta, kuten vain tosimiehet asian ilmaisevat.
Hyvän hetero-ystäväni suosituksesta (joka on luvannut hommata minulle edullisesti kasvojenhoito-balsamia ja muita ihonhoitotuotteita, koska olen karski, itseäni ihaileva, mutta en siis mitenkään homomaisesti, mies) selitin parturi-kampaajalleni että tahtoisin kokeilla jotain uutta.
Normaalin siistitään&trimmataan-operaation sijaan pyysin että päältä otettaisiin normaalia enemmän pois. Tätä seurasi normaali kyllä/eikös se ole vähän homppelia/ei-kyselysessio, jonka päätteeksi molemmat olimme tyytyväisiä keskustelun lopputulokseen.
Vaikka tuskin kumpikaan meistä pääsisi Harvardin Yliopiston väittelykerhoon, vietimme ihan mukavasti aikaa jutellen niitä näitä, samalla kun hän onnistui jälleen olemaan leikkaamatta korviani saksilla ja minä onnistuin ajattelemaan tyttöjä.
Mitä sanoisin sitten lopputuloksesta?
Edelleenkin tulen käymään parturi-kampaajallani, ja olen valmis suosittelemaan häntä.
Sen sijaan alan epäilemään että toisin kuin loppuosa minusta, tukkani voi olla jotain muuta kuin hetero.
Jos tämänkertaista kampausta tulisi jotenkin luonnehtia, niin kuvitelkaa että opiskelette ja olette soluasunnossa. Keskellä yötä yhtäkkiä joku potkaisee ovenne sisään, ja seuraavanlainen dialogi käydään läpi:
- KOMPPANIASSA HERÄTYS!
- Ei kai taas...
- Montako kertaa meidän täytyy tehdä tämä?
- Hei oikeasti, tämä on jo viides yö putkeen, tämä ei ole enää hauskaa....
- OLETTEKO TE HOMOJA!? MINÄ AINAKAAN EN OLE!
- Öööh, ei, mutta tytöillä ei kohta ole enää ollenkaan pikkuhousuja jos me käymme varastamassa joka niitä joka yö ja...
- EI VÄITETÄ VASTAAN! KAIKKI HETEROT MUKAANI! MARS MARS!
- Ja minun piti levätä tänä yönä...
Jos joku ei vielä tajunnut ilmeistä, henkilöllä, joka potki oven sisään, on minun tukkani.
Oikeastaan kai pitäisi olla ylpeä tästä tukasta, sehän on sentään Yhdysvaltain armeijan salainen ase.
Sikäläiset sotilaat menevät aina taisteluun hattu tai kypärä päässä, jotta tilanteen ollessa todella tukala he voivat ottaa ne pois.
Tällöin paljastuu yleensä niin syvällä kaapissa piileskelevän henkilön tukkalaite, että kontrasti koipalloja täynnä olevan tukan, kaupunkisissi-asusteen, ja M-60-konekiväärin välillä on niin jyrkkä, että kukaan joka sen näkee ei voi tehdä muuta kuin kieriskellä maassa ja nauraa itsensä kuoliaaksi.
Mutta ihan vain korostaakseni omaa heterouttani, koska siis en ole homo, otin RobotRabbitin blogista itselleni uuden, miehekkään taustakuvan.
Muita ilmoitusluonteisia asioita: uusi rakkaani saapuu tänään.
Hänessä on AMD Athlon 64x2 5000+ prosessori, 2 gigan muisti, 500 gigan SATA-kiintolevy, tallentava supermulti dvd-asema ja nVidia nV 8400GS 256 Mb -näytönohjain.
En jaksa odottaa että pääsen painelemaan hänen nappuloitaan, tunnustelemaan hänen syvimpiä piirejään, kokeilemaan hänen suorituskykyään, murskaamaan numeroita, vierittämään kuvaa...
Kuten sanottua, en ole homo.
Mutta olen it-nörtti.
Palaamme normaaliin lähetykseen huomenna.
Siis ihan vaan jotta tuo tulisi kaikille selväksi, vaikka käytänkin yllättävän paljon aikaani tässä blogissa tukka-asioideni läpikäymiseen.
Kävin taas eilen parturi-kampaajalla raivaamassa tilaa korvien ja silmien kohdalta, kuten vain tosimiehet asian ilmaisevat.
Hyvän hetero-ystäväni suosituksesta (joka on luvannut hommata minulle edullisesti kasvojenhoito-balsamia ja muita ihonhoitotuotteita, koska olen karski, itseäni ihaileva, mutta en siis mitenkään homomaisesti, mies) selitin parturi-kampaajalleni että tahtoisin kokeilla jotain uutta.
Normaalin siistitään&trimmataan-operaation sijaan pyysin että päältä otettaisiin normaalia enemmän pois. Tätä seurasi normaali kyllä/eikös se ole vähän homppelia/ei-kyselysessio, jonka päätteeksi molemmat olimme tyytyväisiä keskustelun lopputulokseen.
Vaikka tuskin kumpikaan meistä pääsisi Harvardin Yliopiston väittelykerhoon, vietimme ihan mukavasti aikaa jutellen niitä näitä, samalla kun hän onnistui jälleen olemaan leikkaamatta korviani saksilla ja minä onnistuin ajattelemaan tyttöjä.
Mitä sanoisin sitten lopputuloksesta?
Edelleenkin tulen käymään parturi-kampaajallani, ja olen valmis suosittelemaan häntä.
Sen sijaan alan epäilemään että toisin kuin loppuosa minusta, tukkani voi olla jotain muuta kuin hetero.
Jos tämänkertaista kampausta tulisi jotenkin luonnehtia, niin kuvitelkaa että opiskelette ja olette soluasunnossa. Keskellä yötä yhtäkkiä joku potkaisee ovenne sisään, ja seuraavanlainen dialogi käydään läpi:
- KOMPPANIASSA HERÄTYS!
- Ei kai taas...
- Montako kertaa meidän täytyy tehdä tämä?
- Hei oikeasti, tämä on jo viides yö putkeen, tämä ei ole enää hauskaa....
- OLETTEKO TE HOMOJA!? MINÄ AINAKAAN EN OLE!
- Öööh, ei, mutta tytöillä ei kohta ole enää ollenkaan pikkuhousuja jos me käymme varastamassa joka niitä joka yö ja...
- EI VÄITETÄ VASTAAN! KAIKKI HETEROT MUKAANI! MARS MARS!
- Ja minun piti levätä tänä yönä...
Jos joku ei vielä tajunnut ilmeistä, henkilöllä, joka potki oven sisään, on minun tukkani.
Oikeastaan kai pitäisi olla ylpeä tästä tukasta, sehän on sentään Yhdysvaltain armeijan salainen ase.
Sikäläiset sotilaat menevät aina taisteluun hattu tai kypärä päässä, jotta tilanteen ollessa todella tukala he voivat ottaa ne pois.
Tällöin paljastuu yleensä niin syvällä kaapissa piileskelevän henkilön tukkalaite, että kontrasti koipalloja täynnä olevan tukan, kaupunkisissi-asusteen, ja M-60-konekiväärin välillä on niin jyrkkä, että kukaan joka sen näkee ei voi tehdä muuta kuin kieriskellä maassa ja nauraa itsensä kuoliaaksi.
Mutta ihan vain korostaakseni omaa heterouttani, koska siis en ole homo, otin RobotRabbitin blogista itselleni uuden, miehekkään taustakuvan.
Muita ilmoitusluonteisia asioita: uusi rakkaani saapuu tänään.
Hänessä on AMD Athlon 64x2 5000+ prosessori, 2 gigan muisti, 500 gigan SATA-kiintolevy, tallentava supermulti dvd-asema ja nVidia nV 8400GS 256 Mb -näytönohjain.
En jaksa odottaa että pääsen painelemaan hänen nappuloitaan, tunnustelemaan hänen syvimpiä piirejään, kokeilemaan hänen suorituskykyään, murskaamaan numeroita, vierittämään kuvaa...
Kuten sanottua, en ole homo.
Mutta olen it-nörtti.
Palaamme normaaliin lähetykseen huomenna.
maanantai 28. tammikuuta 2008
Älkää yrittäkö auttaa ihmisiä!
Isossa-Britanniassa aloitetaan 100 miljoonaa euroa maksava kampanja, jonka tarkoituksena on saada ylipainoisten ihmisten määrä maassa laskuun.
(Lähde: Taloussanomat)
Tuo on niin väärin niin monesta syystä.
Ensinnäkin tarkoituksena on siis saada valtion kampanjalla ihmiset tajuamaan, että liian rasvaisen ruuan ylisyöminen on väärin.
Jos on luottamista Aamulehden Lontoon kirjeenvaihtajaan, tuo ei toimi.
Ymmärrettäväähän tuo on; eivät ihmiset usko mitään, mitä ihan mikä tai kuka tahansa auktoriteetti heille yrittää tuputtaa. Juurikin tästä syystä meillä on diktatuurit.
Oletteko koskaan nähneet lihavia diktatuurissa eläviä ihmisiä? Ette, koska jos diktatuurissa auktoriteetti sanoo että nyt loppui syöminen, nyt loppui syöminen.
Kukaan ei myöskään tahdo olla ensimmäisenä ottamassa esille kes-ki-tys-lei-re-jä (en tahdo tietää millaista porukkaa tänne eksyisi googlesta tuon sanan normaalin kirjoittamisen jälkeen), mutta miten olisivat e-rit-tä-in hy-vin var-ti-oi-dut lo-ma-lei-rit? (ja en todellakaan tahdo tietää millaista porukkaa tuo tänne toisi.)
Mutta diktatuuri on nykyään niin viime vuosituhantista, että siihen ei ole paluuta.
Pahempaa kuitenkin on, että tällainen lihavuutta vastaan kampanjointi lähettää ikävän signaalin bloggaajien kannalta.
Signaali sanoo että yhteiskunta on valmis toimiin kun sen toimintaa uhataan.
Enkä nyt tarkoita mitään sellaista, että seuraavaksi aletaan jyräämään yhteiskunnan rauhaa häiritseviä blogeja (koska edes jos näin kävisi, saisin viimeisen blogilista.fi-listauksen mukaan nukkua yöni rauhassa piiiitkään).
Tarkoitan että jos kaikki yhteiskunnan toimintaa uhkaavat tekijät (liikalihavat, parveketupakoijat, koulureputtajat jne.) hoidetaan, meiltä viedään kaikki kirjoittamis-materiaali.
Tänään lihavat, huomenna parveketupakoitsijat ja ylihuomenna koululaitosta uudistetaan paremmin vastaamaan nykyajan haasteita.
Mistä ihmeestä tässä enää kohta kirjoitetaan jos kaikki ärsyttävät asiat viedään pois? Jos kaikista tulee sopusuhtaisia, tupakoimattomia ja fiksuja, niin mistä ihmeestä enää voi valittaa?
Tekohengittämällä voisi saada ehkä 1-2 viikoa lisää elinaikaa kun valittaisi kaikkien samankaltaisuudesta.
Lopulta kuitenkin palautelaatikkoon alkaisi tulla viestejä, jossa osoitettaisiin että esim. hegeliläisen prosessin kautta nykyinen asioiden tila itseasiassa on ensimmäinen tila eli täydellisyyden tila, mutta vain palautettuna itseensä korkeammassa, todellisemmassa, rikkaammassa ja täydemmässä muodossa (kun porukka ei käytä aikaansa syömiseen tai tupakoimiseen, vaan opiskelee koko ajan, on pakko olettaa palautteiden paranevan).
Ja vaikka olette kuulleet toisenlaisia väitteitä kahviloissa, joissa kuumat juotavat tarjoillaan laseihin, alkuolion tarkastelu itsessään ei ole kovinkaan antoisaa.
Siksi pyydänkin meidän kaikkien bloggaajien (tai ainakin itseni) puolesta kaikilta hallituksilta: älkää yrittäkö parantaa meidän elämänlaatuamme. Jatkakaa vain niin kuin nytkin.
Kiitos.
(Lähde: Taloussanomat)
Tuo on niin väärin niin monesta syystä.
Ensinnäkin tarkoituksena on siis saada valtion kampanjalla ihmiset tajuamaan, että liian rasvaisen ruuan ylisyöminen on väärin.
Jos on luottamista Aamulehden Lontoon kirjeenvaihtajaan, tuo ei toimi.
Ymmärrettäväähän tuo on; eivät ihmiset usko mitään, mitä ihan mikä tai kuka tahansa auktoriteetti heille yrittää tuputtaa. Juurikin tästä syystä meillä on diktatuurit.
Oletteko koskaan nähneet lihavia diktatuurissa eläviä ihmisiä? Ette, koska jos diktatuurissa auktoriteetti sanoo että nyt loppui syöminen, nyt loppui syöminen.
Kukaan ei myöskään tahdo olla ensimmäisenä ottamassa esille kes-ki-tys-lei-re-jä (en tahdo tietää millaista porukkaa tänne eksyisi googlesta tuon sanan normaalin kirjoittamisen jälkeen), mutta miten olisivat e-rit-tä-in hy-vin var-ti-oi-dut lo-ma-lei-rit? (ja en todellakaan tahdo tietää millaista porukkaa tuo tänne toisi.)
Mutta diktatuuri on nykyään niin viime vuosituhantista, että siihen ei ole paluuta.
Pahempaa kuitenkin on, että tällainen lihavuutta vastaan kampanjointi lähettää ikävän signaalin bloggaajien kannalta.
Signaali sanoo että yhteiskunta on valmis toimiin kun sen toimintaa uhataan.
Enkä nyt tarkoita mitään sellaista, että seuraavaksi aletaan jyräämään yhteiskunnan rauhaa häiritseviä blogeja (koska edes jos näin kävisi, saisin viimeisen blogilista.fi-listauksen mukaan nukkua yöni rauhassa piiiitkään).
Tarkoitan että jos kaikki yhteiskunnan toimintaa uhkaavat tekijät (liikalihavat, parveketupakoijat, koulureputtajat jne.) hoidetaan, meiltä viedään kaikki kirjoittamis-materiaali.
Tänään lihavat, huomenna parveketupakoitsijat ja ylihuomenna koululaitosta uudistetaan paremmin vastaamaan nykyajan haasteita.
Mistä ihmeestä tässä enää kohta kirjoitetaan jos kaikki ärsyttävät asiat viedään pois? Jos kaikista tulee sopusuhtaisia, tupakoimattomia ja fiksuja, niin mistä ihmeestä enää voi valittaa?
Tekohengittämällä voisi saada ehkä 1-2 viikoa lisää elinaikaa kun valittaisi kaikkien samankaltaisuudesta.
Lopulta kuitenkin palautelaatikkoon alkaisi tulla viestejä, jossa osoitettaisiin että esim. hegeliläisen prosessin kautta nykyinen asioiden tila itseasiassa on ensimmäinen tila eli täydellisyyden tila, mutta vain palautettuna itseensä korkeammassa, todellisemmassa, rikkaammassa ja täydemmässä muodossa (kun porukka ei käytä aikaansa syömiseen tai tupakoimiseen, vaan opiskelee koko ajan, on pakko olettaa palautteiden paranevan).
Ja vaikka olette kuulleet toisenlaisia väitteitä kahviloissa, joissa kuumat juotavat tarjoillaan laseihin, alkuolion tarkastelu itsessään ei ole kovinkaan antoisaa.
Siksi pyydänkin meidän kaikkien bloggaajien (tai ainakin itseni) puolesta kaikilta hallituksilta: älkää yrittäkö parantaa meidän elämänlaatuamme. Jatkakaa vain niin kuin nytkin.
Kiitos.
perjantai 25. tammikuuta 2008
Avoin kirje suomalaisille tv-kanaville
On paljon asioita joita en tiedä.
Osasyy voi olla siinä että elin ensimmäiset kuukaudet täysin avuttomana, ja minusta huolehtimassa oli vain karvattomia tai vähäkarvaisia kädellisiä.
Tämän jälkeen olin edelleen avuton, ja huomasin kuuluvani äsken mainittuun apinoiden pitkälle evoluutiossa ehtineeseen kehityshaaraan, mikä ei todellakaan innostanut oppimaan lisää itsestäni.
Myöhemmin on ollut tilanteita, joihin olen tullut liian myöhään. Näitä hetkiä on ollut esim. se kerta kun kaikille jaettiin "perusopas ihmisten välisestä kanssakäymisestä normaaleissa arkipäivän tilanteissa, toinen laajennettu versio", mutta minä olin sen sijaan katselemassa kauniita perhosia.
Tämä blogi, ja kaikki sen kahdeksan lukijaa tietävät kuinka tämä tietämättömyyteni on tehnyt elämästäni, paremman, alle A4:n täyttävän termin puuttuessa, "haasteellista".
Minä olen kuitenkin oppinut hyväksymään sen osana minua. Minä olen arvokas, tai ainakin petän itseäni onnistuneesti.
Mutta missä Cthulhueiautan vaiheessa päätettiin että urheilulla on ylivalta ylitse kaiken muun maan päällä ja maanpäällisissä lähetyksissä?
Miksi juuri urheilu?
Miksei vaikka kielletty 60-lukulainen itä-Saksalainen, poliittisella kartalla oikeallepäin värittynyt underground-nukke-animaatio?
Miksei Thorin, muinaisen ukkosenjumalan kunniaksi käytävät salaiset taistelut, joissa määritellään ihmiskunnan kohtalo joka perjantai nakkikioskilla seuraavan viikon ajaksi?
Miksi...juuri...urheilu?
Katsotaas nyt tilastoja.
Ilta-Sanomien uutisen mukaan "Suomalaismiehistä normaalipainoisia on enää 33 prosenttia ja naisista 48 prosenttia. Lihavia molemmista on jo 20 prosenttia (painoindeksi yli 30)."
Vaikuttavatko noiden tilastojen ihmiset sellaisilta, että he harrastavat urheilua? Vaikuttavatko he sellaisilta, että he seuraavat urheilua?
Itse asiassa, peruutan tuon äskeisen.
He vaikuttavat hyvinkin sellaisilta ihmisiltä, jotka seuraavat urheilua.
He käyvät ostamassa kaksi kiloa tarjousmakkaraa, mäyräkoiran ja sille seuraa pitämään Karhun. Lisäksi ostetaan vihanneksia, jotka on siivutettu, paistettu rasvassa ja lisätty suolaa sekä pantu käytön helpottamiseksi pussiin.
Tämän jälkeen kisakatsomo on valmis, ja urheilun seuranta voi alkaa.
Joka hetki kun tv.stä tulee urheilua, he ahtavat itseensä enemmän ja enemmän rasvaa ja suoloja. Ainoat paussit ovat mainostauoilla, jolloin käydään vessassa luomassa lisätilaa.
Ilmankos maailma on täynnä lihavia ihmisiä.
Onko teillä mitään aavistusta mitä yksikin pelin lisäaika tekee heidän kolesteroli-arvoilleen?
Missä on teidän vastuunne?
Ensin te pakotatte jostain tuntemattomasta syystä ihmiset katsomaan urheilua, ja sitten vaarannatte heidän terveytenne holtittomalla ohjelma-aika-suunnittelullanne.
Hävetkää.
Näillä puheilla oletan siis, että ensi lauantain NCIS alkaa sovittuna aikana, eikä niin paljon myöhässä jääkiekko-ottelun vuoksi, että nauhoitukseni on lakannut kesken.
Mutta muistakaa että minä en ole tärkein, vaan suomalaisten hyvinvointi.
Osasyy voi olla siinä että elin ensimmäiset kuukaudet täysin avuttomana, ja minusta huolehtimassa oli vain karvattomia tai vähäkarvaisia kädellisiä.
Tämän jälkeen olin edelleen avuton, ja huomasin kuuluvani äsken mainittuun apinoiden pitkälle evoluutiossa ehtineeseen kehityshaaraan, mikä ei todellakaan innostanut oppimaan lisää itsestäni.
Myöhemmin on ollut tilanteita, joihin olen tullut liian myöhään. Näitä hetkiä on ollut esim. se kerta kun kaikille jaettiin "perusopas ihmisten välisestä kanssakäymisestä normaaleissa arkipäivän tilanteissa, toinen laajennettu versio", mutta minä olin sen sijaan katselemassa kauniita perhosia.
Tämä blogi, ja kaikki sen kahdeksan lukijaa tietävät kuinka tämä tietämättömyyteni on tehnyt elämästäni, paremman, alle A4:n täyttävän termin puuttuessa, "haasteellista".
Minä olen kuitenkin oppinut hyväksymään sen osana minua. Minä olen arvokas, tai ainakin petän itseäni onnistuneesti.
Mutta missä Cthulhueiautan vaiheessa päätettiin että urheilulla on ylivalta ylitse kaiken muun maan päällä ja maanpäällisissä lähetyksissä?
Miksi juuri urheilu?
Miksei vaikka kielletty 60-lukulainen itä-Saksalainen, poliittisella kartalla oikeallepäin värittynyt underground-nukke-animaatio?
Miksei Thorin, muinaisen ukkosenjumalan kunniaksi käytävät salaiset taistelut, joissa määritellään ihmiskunnan kohtalo joka perjantai nakkikioskilla seuraavan viikon ajaksi?
Miksi...juuri...urheilu?
Katsotaas nyt tilastoja.
Ilta-Sanomien uutisen mukaan "Suomalaismiehistä normaalipainoisia on enää 33 prosenttia ja naisista 48 prosenttia. Lihavia molemmista on jo 20 prosenttia (painoindeksi yli 30)."
Vaikuttavatko noiden tilastojen ihmiset sellaisilta, että he harrastavat urheilua? Vaikuttavatko he sellaisilta, että he seuraavat urheilua?
Itse asiassa, peruutan tuon äskeisen.
He vaikuttavat hyvinkin sellaisilta ihmisiltä, jotka seuraavat urheilua.
He käyvät ostamassa kaksi kiloa tarjousmakkaraa, mäyräkoiran ja sille seuraa pitämään Karhun. Lisäksi ostetaan vihanneksia, jotka on siivutettu, paistettu rasvassa ja lisätty suolaa sekä pantu käytön helpottamiseksi pussiin.
Tämän jälkeen kisakatsomo on valmis, ja urheilun seuranta voi alkaa.
Joka hetki kun tv.stä tulee urheilua, he ahtavat itseensä enemmän ja enemmän rasvaa ja suoloja. Ainoat paussit ovat mainostauoilla, jolloin käydään vessassa luomassa lisätilaa.
Ilmankos maailma on täynnä lihavia ihmisiä.
Onko teillä mitään aavistusta mitä yksikin pelin lisäaika tekee heidän kolesteroli-arvoilleen?
Missä on teidän vastuunne?
Ensin te pakotatte jostain tuntemattomasta syystä ihmiset katsomaan urheilua, ja sitten vaarannatte heidän terveytenne holtittomalla ohjelma-aika-suunnittelullanne.
Hävetkää.
Näillä puheilla oletan siis, että ensi lauantain NCIS alkaa sovittuna aikana, eikä niin paljon myöhässä jääkiekko-ottelun vuoksi, että nauhoitukseni on lakannut kesken.
Mutta muistakaa että minä en ole tärkein, vaan suomalaisten hyvinvointi.
torstai 24. tammikuuta 2008
Tämä on kaikille teille nörteille, osa II
Kaikki alkaa kirjaimista.
Kukin uusi osanen näin valikoituvaa aihetta luo hiljalleen erityisen kaanonin.
Aluksi kaikki kuulostaa uskomattoman oudolta. Niinpä vahingossa annetaan lauseen hämätä entisestään.
Kuitenkin ajatuksella kerrattuna koko ultimaattinen oivallus näiden visioiden alta lisää henkilön etenemistä kohti aiemmin kerrottua kohokohtaa.
Usein on näin, vaikka ajatus liikuttaisikin hetkisen edestä.
Allekirjoittanut uskoo tähän, tosin aiemmat kokemukset auttavat antamalla mahdollisuuden ehdollistaa itse tuotos. Älkää piitatko edessä luetelluista aiheista, sillä toisinaan aihe karkaa aavistamatta aiemmin ideoimattomille tasoille.
Siispä esimerkki nolotusta naispuolisesta etymologista: "G" lauseen aloituksena, draamallinen oikosulku suorastaan, ei lauhduttanut ärsyyntynyttä äännehistorioitsijaa.
Lähteet: Wikipedia ja BBC
Kukin uusi osanen näin valikoituvaa aihetta luo hiljalleen erityisen kaanonin.
Aluksi kaikki kuulostaa uskomattoman oudolta. Niinpä vahingossa annetaan lauseen hämätä entisestään.
Kuitenkin ajatuksella kerrattuna koko ultimaattinen oivallus näiden visioiden alta lisää henkilön etenemistä kohti aiemmin kerrottua kohokohtaa.
Usein on näin, vaikka ajatus liikuttaisikin hetkisen edestä.
Allekirjoittanut uskoo tähän, tosin aiemmat kokemukset auttavat antamalla mahdollisuuden ehdollistaa itse tuotos. Älkää piitatko edessä luetelluista aiheista, sillä toisinaan aihe karkaa aavistamatta aiemmin ideoimattomille tasoille.
Siispä esimerkki nolotusta naispuolisesta etymologista: "G" lauseen aloituksena, draamallinen oikosulku suorastaan, ei lauhduttanut ärsyyntynyttä äännehistorioitsijaa.
Lähteet: Wikipedia ja BBC
keskiviikko 23. tammikuuta 2008
Ammattitaidolla tehdään myös...
Meitä on huijattu.
(Tuollainen vahva, toteava aloitus on aina hyvä. Siinä ladotaan heti kuolleen miehen käden kortit heti pöytään, ja tehdään selväksi missä mennään, jos tällainen vitsailu suvaitaan. Kiitos, toki otan kahvia.)
Mikään tässä maailmassa ei ole ikuista, paitsi tyhmyys ja kirotusvireet.
(Tykkään myöskin aina kertoa suuria, universaaleja elämäntotuuksia. Jotenkin koen että elämä ennen internetiä ja kännyköitä on tehnyt minusta vahvemman ihmisen kuin jos olisin jo aikoinaan surffaillut netistä kuuropornoa. Kahviako? Kaada pois vaan.)
Miksi siis itse maailma olisi jotenkin erilainen?
(Tällaisia lauseita ei voisi aikaansaada ilman yhdeksän vuoden media-alan opiskelua. Ja kahvia, heh heh, josta puheenollen...)
Mitä jos sen huippuhetket koettiin n. viisi minuuttia sitten ja nyt koko pulju alkaa hajoilemaan?
(Pyrin kuitenkin kaikesta huolimatta säilyttämään nöyryyteni ja kansanomaisen läheisyyteni käyttämällä helposti lähestyttäviä termejä, kuten "pulju". Tai kahvi, joka muuten on loppunut.)
Jos yksi perustavaa laatua olevista universumin laista on se, että "ihan mikä tahansa objekti, huolimatta siitä onko se kivi-, eläin-, kasvi- tai Satakunnan kasvatteja, alkaa sisäisen hajoamisprosessinsa sen hetken jälkeen, kun lakisääteinen vakuutus sen korvaamisesta käyttäjälle on rauennut", niin eikö saman tulisi päteä myös maahan?
(Vaikka sitä ei usein huomaakaan, näiden juttujen hiomiseen menee kauan. Tämänkin lauseen "satakunta"-vitsiä miettiessä meni ainakin minuutti ja pari pannua kahvia. Koen kuitenkin että kahvi oli sen arvoista. Ei kun siis se. Ei kahvi. Mutta ottaisin mielelläni lisää sitä. Siis kahvia.)
Maan hajoaminen korjauskyvyttömäksi ei tietenkään tapahtuisi samoilla linjoilla kuin keskiverto kotielektroniikan.
(Kuten jälleen huomaatte, pyrin pitämään vertauskuvat lukijakunnan kaltaisina, eli hiukkasen maitoa ja ei sokeria. Miten niin minun pitäisi hillitä kahvinjuontiani?)
Todennäköisesti siis porukka ei alkaisi toteamaan "jotenkin tuo Kravun kääntöpiiri, se vaan on pikkaisen erilaisemman oloinen kuin tuo Kauriin kääntöpiiri. Onkohan kääntöpiireissä jotain vikaa?" ja sitten alettaisiin pohtia että ihan satavarmasti talvet olivat aikaisemmin jotenkin lyhyempiä, onkohan tuo elliptinen kiertorata enemmän ovaali kuin aiemmin?
(Kahvi pysyy mahdollisimman luonnollisena ja tuoreena, kun kuuntelen kahvia busseissa, junissa, kahvissa, sekä muissa liikennevälineissä joita käytän usein, ja käytän kahvia.)
Kuka tietää, ehkä ilmastonmuutoskin on vain merkki maan lunastuskunto-hetken lähestymisestä.
(Jotenkin tällainen yhteiskunnallinen tiedostaminen on aina ollut lähellä sydäntäni. Aina mahdollisuuksien mukaan pyrin käyttämään termejä "ilmastonmuutos", "kahvi", "kansainvälinen yhteisö", "kahvi" ja "lähimmäisten auttaminen" sekä "kahvi" mahdollisimman usein. Antakaa lisää kahvia.)
(Keskustelun vuoksi myönnettäköön sellainenkin vaihtoehto, että Jumala loi maailman, ja siksi Hän ainoastaan tietää milloin maa lakkaa olemasta kiinteä taivaankappale.
En kuitenkaan perehdy aiheeseen enempää, sillä kuten C.S.I.:Jerusalem-sarjan hyvin lyhyt, mutta sitäkin ytimekkäämpi ensimmäinen tuotantokausi osoitti, uskonnollisista jutuista ei nyt vaan saa kovin helpolla isoja massoja viihdyttävää tuotetta.
Niille, jotka eivät ole istuneet tv:n ääressä yhtä tiukasti kuin minä, tässä C.S.I.:Jerusalem-sarjan ensimmäinen jakso kokonaisuudessaan:
- Shalom.
- Shalom.
- Mitä tietoja meillä on ruumiista?
- Miespuolinen, n. 30-40-vuotias, puristaa käsissään kolmea aidosta lampaanvillasta kerittyä lankarullaa.
- Aha. Oliko muuta?
- Takapihalla on ainakin rekkalastillinen pingispalloja, ruumiin vieressä oli "Modernin mikrotalouden näkökulma jouluun: ei kannata"-kirjan pokkaripainos, ja hän oli kuulema ollut yhteydessä paikallisen kolmos-divarin jalkapallon sekajoukkueen vetäjään. Mitä uskot tapahtuneen?
- Minun mielipiteilläni ei ole merkitystä, tapahtunut oli Jumalan tahto.
- Eli ihan kuin kaikki muutkin tapaukset, sitähän minäkin. Mennään vahvalle, sokeriselle kahville.)
(Pidin viimeisestä lauseesta erityisesti. Siinä on kahvia. Kahvi on hyvää.)
Tärkein kysymys siis on: minne voimme palauttaa maailman?
(Pidän kahvista, enkä kun kysymyksistä, koska niihin on hauska saada helposti kahvia, eikä kun mielenkiintoisia kahveja, eikä kun vastauksia, eikä kun kahveja.)
Jos maailmankaikkeus noudattaa edes jonkinlaisia pelisääntöjä (olkoonkin että sillä on tapana tehdä shakissa siirrot jääkiekkomailalla), niin eikö meillä ole oikeus palauttaa epäkelvoksi havaittu asia?
(Toisinaan mietin pitäisikö minun rajoittaa kahvinjuontiani, jos se johtaa tällaisiin lauseisiin, mutta unohdan sen seuraavaan kahvikuppiin mennessä. Eikö se kahvi ole jo tippunut?!)
En tiedä teistä, mutta ainakaan en pyytänyt tällaista maailmaa.
(Hei, minä tiedän missä vaiheessa minun kahvinjuontini alkaa vaikuttamaan minun kirjoittamiseeni! Nyt irti siitä kahvipannusta tai alan leipomaan taikinanaamoja!)
Missä ihmeessä ovat yksisarviset? Maagiset metsätkin ovat ilmeisesti joutuneet Harry Potter-kirjojen paperiksi, tai sitten ne on kulotettu. Älkääkä edes pyytäkö aloittamaan merenneidoista.
(Kahvi. Kahvi. Kahvi. Kahvi. Kahvi. Kahvi. Kahvi. Kahvi. Kahvi.)
Tämä maailma tulisi palauttaa kosmiselle palautuskassalle, ja pyytää uusi, parempi versio tilalle.
(Niin, olikos tämä kahvimainos nyt sitten tässä?)
(Tuollainen vahva, toteava aloitus on aina hyvä. Siinä ladotaan heti kuolleen miehen käden kortit heti pöytään, ja tehdään selväksi missä mennään, jos tällainen vitsailu suvaitaan. Kiitos, toki otan kahvia.)
Mikään tässä maailmassa ei ole ikuista, paitsi tyhmyys ja kirotusvireet.
(Tykkään myöskin aina kertoa suuria, universaaleja elämäntotuuksia. Jotenkin koen että elämä ennen internetiä ja kännyköitä on tehnyt minusta vahvemman ihmisen kuin jos olisin jo aikoinaan surffaillut netistä kuuropornoa. Kahviako? Kaada pois vaan.)
Miksi siis itse maailma olisi jotenkin erilainen?
(Tällaisia lauseita ei voisi aikaansaada ilman yhdeksän vuoden media-alan opiskelua. Ja kahvia, heh heh, josta puheenollen...)
Mitä jos sen huippuhetket koettiin n. viisi minuuttia sitten ja nyt koko pulju alkaa hajoilemaan?
(Pyrin kuitenkin kaikesta huolimatta säilyttämään nöyryyteni ja kansanomaisen läheisyyteni käyttämällä helposti lähestyttäviä termejä, kuten "pulju". Tai kahvi, joka muuten on loppunut.)
Jos yksi perustavaa laatua olevista universumin laista on se, että "ihan mikä tahansa objekti, huolimatta siitä onko se kivi-, eläin-, kasvi- tai Satakunnan kasvatteja, alkaa sisäisen hajoamisprosessinsa sen hetken jälkeen, kun lakisääteinen vakuutus sen korvaamisesta käyttäjälle on rauennut", niin eikö saman tulisi päteä myös maahan?
(Vaikka sitä ei usein huomaakaan, näiden juttujen hiomiseen menee kauan. Tämänkin lauseen "satakunta"-vitsiä miettiessä meni ainakin minuutti ja pari pannua kahvia. Koen kuitenkin että kahvi oli sen arvoista. Ei kun siis se. Ei kahvi. Mutta ottaisin mielelläni lisää sitä. Siis kahvia.)
Maan hajoaminen korjauskyvyttömäksi ei tietenkään tapahtuisi samoilla linjoilla kuin keskiverto kotielektroniikan.
(Kuten jälleen huomaatte, pyrin pitämään vertauskuvat lukijakunnan kaltaisina, eli hiukkasen maitoa ja ei sokeria. Miten niin minun pitäisi hillitä kahvinjuontiani?)
Todennäköisesti siis porukka ei alkaisi toteamaan "jotenkin tuo Kravun kääntöpiiri, se vaan on pikkaisen erilaisemman oloinen kuin tuo Kauriin kääntöpiiri. Onkohan kääntöpiireissä jotain vikaa?" ja sitten alettaisiin pohtia että ihan satavarmasti talvet olivat aikaisemmin jotenkin lyhyempiä, onkohan tuo elliptinen kiertorata enemmän ovaali kuin aiemmin?
(Kahvi pysyy mahdollisimman luonnollisena ja tuoreena, kun kuuntelen kahvia busseissa, junissa, kahvissa, sekä muissa liikennevälineissä joita käytän usein, ja käytän kahvia.)
Kuka tietää, ehkä ilmastonmuutoskin on vain merkki maan lunastuskunto-hetken lähestymisestä.
(Jotenkin tällainen yhteiskunnallinen tiedostaminen on aina ollut lähellä sydäntäni. Aina mahdollisuuksien mukaan pyrin käyttämään termejä "ilmastonmuutos", "kahvi", "kansainvälinen yhteisö", "kahvi" ja "lähimmäisten auttaminen" sekä "kahvi" mahdollisimman usein. Antakaa lisää kahvia.)
(Keskustelun vuoksi myönnettäköön sellainenkin vaihtoehto, että Jumala loi maailman, ja siksi Hän ainoastaan tietää milloin maa lakkaa olemasta kiinteä taivaankappale.
En kuitenkaan perehdy aiheeseen enempää, sillä kuten C.S.I.:Jerusalem-sarjan hyvin lyhyt, mutta sitäkin ytimekkäämpi ensimmäinen tuotantokausi osoitti, uskonnollisista jutuista ei nyt vaan saa kovin helpolla isoja massoja viihdyttävää tuotetta.
Niille, jotka eivät ole istuneet tv:n ääressä yhtä tiukasti kuin minä, tässä C.S.I.:Jerusalem-sarjan ensimmäinen jakso kokonaisuudessaan:
- Shalom.
- Shalom.
- Mitä tietoja meillä on ruumiista?
- Miespuolinen, n. 30-40-vuotias, puristaa käsissään kolmea aidosta lampaanvillasta kerittyä lankarullaa.
- Aha. Oliko muuta?
- Takapihalla on ainakin rekkalastillinen pingispalloja, ruumiin vieressä oli "Modernin mikrotalouden näkökulma jouluun: ei kannata"-kirjan pokkaripainos, ja hän oli kuulema ollut yhteydessä paikallisen kolmos-divarin jalkapallon sekajoukkueen vetäjään. Mitä uskot tapahtuneen?
- Minun mielipiteilläni ei ole merkitystä, tapahtunut oli Jumalan tahto.
- Eli ihan kuin kaikki muutkin tapaukset, sitähän minäkin. Mennään vahvalle, sokeriselle kahville.)
(Pidin viimeisestä lauseesta erityisesti. Siinä on kahvia. Kahvi on hyvää.)
Tärkein kysymys siis on: minne voimme palauttaa maailman?
(Pidän kahvista, enkä kun kysymyksistä, koska niihin on hauska saada helposti kahvia, eikä kun mielenkiintoisia kahveja, eikä kun vastauksia, eikä kun kahveja.)
Jos maailmankaikkeus noudattaa edes jonkinlaisia pelisääntöjä (olkoonkin että sillä on tapana tehdä shakissa siirrot jääkiekkomailalla), niin eikö meillä ole oikeus palauttaa epäkelvoksi havaittu asia?
(Toisinaan mietin pitäisikö minun rajoittaa kahvinjuontiani, jos se johtaa tällaisiin lauseisiin, mutta unohdan sen seuraavaan kahvikuppiin mennessä. Eikö se kahvi ole jo tippunut?!)
En tiedä teistä, mutta ainakaan en pyytänyt tällaista maailmaa.
(Hei, minä tiedän missä vaiheessa minun kahvinjuontini alkaa vaikuttamaan minun kirjoittamiseeni! Nyt irti siitä kahvipannusta tai alan leipomaan taikinanaamoja!)
Missä ihmeessä ovat yksisarviset? Maagiset metsätkin ovat ilmeisesti joutuneet Harry Potter-kirjojen paperiksi, tai sitten ne on kulotettu. Älkääkä edes pyytäkö aloittamaan merenneidoista.
(Kahvi. Kahvi. Kahvi. Kahvi. Kahvi. Kahvi. Kahvi. Kahvi. Kahvi.)
Tämä maailma tulisi palauttaa kosmiselle palautuskassalle, ja pyytää uusi, parempi versio tilalle.
(Niin, olikos tämä kahvimainos nyt sitten tässä?)
tiistai 22. tammikuuta 2008
Väliin henkilökohtaista, osa XXXI
Onko bloggaajilla RTLP:itä?
(RTLP = ruma tyhmä ja lihava-päivä (Lähde: YleX Foorumi).
Tiedän, että koska elämän suuri kruuna-klaava-arvonta jätti minulle pitkän tikun ( tai tuolla nimellä minut siis tunnetaan henk.koht.-palstoilla), en ole välttämättä oikea henkilö puhumaan tällaisista päivistä.
Ymmärrän kuitenkin hämärästi sen periaatteen; "satusedät olivat väärässä, toisinaan ruma ankanpoikanen ON ruma ankanpoikanen", "miksi en tajua enää edes seitsemännen luokan matematiikan kirjojani? Derivointi?! " ja "Voi. Hyvä. Laupias. Taivas. Minun. Takapuoltani."
En tiedä onko syynä
- iltavuoro (olen parhaimmillani aamuisin. Yön aikana on tapahtunut tilapäinen muistinmenetys, ja unohdin millainen kohtalo minulle on suunniteltu elämän suuressa käsikirjoituksessa. Muistan sen N:n kahvikupin jälkeen. Yritän siksi aina saada blogini kirjoitettua N-1 kahvikuppiin mennessä.
Illalla olen saanut toimia oman elämäni statistina, ruokkijana, päätähtenä, stunt-miehenä ja sijaiskehona siinä määrin, että haavojen nuolemiseen menee liikaa aikaa blogin kirjoittamisen kannalta.)
- se että olen antanut periksi perimmäisille nörttivaistoilleni (olen alkanut juomaan laillisia energiajuomia kahvin sijaan. Sama vaikutus, vähemmän närästystä. Älkää tuomitko minua.)
- se että olen antanut periksi lähestyvälle keski-iälle (olen alkanut juomaan mustikkakeittoa. Okei, voitte tuomita minut.)
- vai se että minä nyt vain olen ruma, tyhmä ja lihava sekä en kovinkaan hauska?
Tiedän että on ihmisiä joiden anti maailman blogosfääriin on "eksistentialistinen angsti irrationaalisessa todellisuudessa", tuo kirjallisuuden ala-laji ja nykymusiikin hallitseva pää-laji, mutta tahtoisin uskoa että kuten Cthulhu ja Nelosen dokumentit, kykyni kirjoittaa kahdella sormella näppäimistöllä suunnilleen oikein on tarkoitettu suurempiin asioihin.
Silti kaikki mitä oikeasti tahtoisin tehdä nyt on käpertyä nurkkaan puristaen Farscape-dvd-boksiani, mussuttaen suklaata ja kuunnellen Chris Isaakin "Wicked game"-levyä toistolla.
Ainakin päätellen viimeisimmästä katsauksesta Top 3 - hakusanoihin, joilla tänne on löydetty, minun tulisi todella kohdentaa kirjoitteluani saavuttaakseni suurten massojen suosio.
Nyt pitäisi siis keksiä miten saisin yhdistettyä aiheet "porno", "vankilatatuointi" ja "koulutytön asu" samaan kirjoitukseen (ei...saa...sanoa...mitä...ajattelen...nyt...).
:Huokaus:
Tervetuloa huomenna takaisin, kun kerron miten pornoa on kun 200-kiloiset tatuoidut, karvaiset vankilajätkät pukeutuvat katolilaisen koulutytön asuun.
Siis olettaen, että ette näe sitä jo sitä ennen Nelosen dokumentissa.
(RTLP = ruma tyhmä ja lihava-päivä (Lähde: YleX Foorumi).
Tiedän, että koska elämän suuri kruuna-klaava-arvonta jätti minulle pitkän tikun ( tai tuolla nimellä minut siis tunnetaan henk.koht.-palstoilla), en ole välttämättä oikea henkilö puhumaan tällaisista päivistä.
Ymmärrän kuitenkin hämärästi sen periaatteen; "satusedät olivat väärässä, toisinaan ruma ankanpoikanen ON ruma ankanpoikanen", "miksi en tajua enää edes seitsemännen luokan matematiikan kirjojani? Derivointi?! " ja "Voi. Hyvä. Laupias. Taivas. Minun. Takapuoltani."
En tiedä onko syynä
- iltavuoro (olen parhaimmillani aamuisin. Yön aikana on tapahtunut tilapäinen muistinmenetys, ja unohdin millainen kohtalo minulle on suunniteltu elämän suuressa käsikirjoituksessa. Muistan sen N:n kahvikupin jälkeen. Yritän siksi aina saada blogini kirjoitettua N-1 kahvikuppiin mennessä.
Illalla olen saanut toimia oman elämäni statistina, ruokkijana, päätähtenä, stunt-miehenä ja sijaiskehona siinä määrin, että haavojen nuolemiseen menee liikaa aikaa blogin kirjoittamisen kannalta.)
- se että olen antanut periksi perimmäisille nörttivaistoilleni (olen alkanut juomaan laillisia energiajuomia kahvin sijaan. Sama vaikutus, vähemmän närästystä. Älkää tuomitko minua.)
- se että olen antanut periksi lähestyvälle keski-iälle (olen alkanut juomaan mustikkakeittoa. Okei, voitte tuomita minut.)
- vai se että minä nyt vain olen ruma, tyhmä ja lihava sekä en kovinkaan hauska?
Tiedän että on ihmisiä joiden anti maailman blogosfääriin on "eksistentialistinen angsti irrationaalisessa todellisuudessa", tuo kirjallisuuden ala-laji ja nykymusiikin hallitseva pää-laji, mutta tahtoisin uskoa että kuten Cthulhu ja Nelosen dokumentit, kykyni kirjoittaa kahdella sormella näppäimistöllä suunnilleen oikein on tarkoitettu suurempiin asioihin.
Silti kaikki mitä oikeasti tahtoisin tehdä nyt on käpertyä nurkkaan puristaen Farscape-dvd-boksiani, mussuttaen suklaata ja kuunnellen Chris Isaakin "Wicked game"-levyä toistolla.
Ainakin päätellen viimeisimmästä katsauksesta Top 3 - hakusanoihin, joilla tänne on löydetty, minun tulisi todella kohdentaa kirjoitteluani saavuttaakseni suurten massojen suosio.
Nyt pitäisi siis keksiä miten saisin yhdistettyä aiheet "porno", "vankilatatuointi" ja "koulutytön asu" samaan kirjoitukseen (ei...saa...sanoa...mitä...ajattelen...nyt...).
:Huokaus:
Tervetuloa huomenna takaisin, kun kerron miten pornoa on kun 200-kiloiset tatuoidut, karvaiset vankilajätkät pukeutuvat katolilaisen koulutytön asuun.
Siis olettaen, että ette näe sitä jo sitä ennen Nelosen dokumentissa.
maanantai 21. tammikuuta 2008
Haiku kurjasta viikonlopusta ja lyhyestä blogimerkinnästä
Palvon pyttyä
oksennanko lounasta
vai päivällistä
Kuin varpusparvi
Lakanan vaihto heti
ei piereskellä
Kuume nousee nyt
palelen horkassani
tauti on oma
Viikonloppuna
sairasta työaikana
en siis tietenkään
Sunnuntai oli
kuumeeton yksi päivä
Niinpä tietenkin
Maanantai täällä
verkot alhaalla illan
ei päivitystä
oksennanko lounasta
vai päivällistä
Kuin varpusparvi
Lakanan vaihto heti
ei piereskellä
Kuume nousee nyt
palelen horkassani
tauti on oma
Viikonloppuna
sairasta työaikana
en siis tietenkään
Sunnuntai oli
kuumeeton yksi päivä
Niinpä tietenkin
Maanantai täällä
verkot alhaalla illan
ei päivitystä
perjantai 18. tammikuuta 2008
Väliin henkilökohtaista, osa XXX (ihan oikeasti K-18)
Ensi viikko menee taas iltavuorossa, eli varautukaa termoksella ja makuupussilla tietokoneenne ääressä näitä juttuja odotellessa.
(Laitoin tuon tuohon, koska eräs minua hyvin hauskempi ja SILTI blogia pitämätön (tai sitten hän ei kerro minulle) henkilö sanoi että alun pitää temmata mukaansa.
Noin tylsän ja mitäänsanomattoman aloituksen jälkeen lukijat suorastaan odottavat, että sen jälkeen on pakko tulla jotain viimeisetkin aivojen kuluttamattomat synapsit iloisesti poksauttavaa materiaalia.
Eli katsotaas.....)
Työpäiväni menevät aikalailla samoilla rutiineilla: juon kahvia, näennäispalvelen asiakkaita ja etsin älyllistä elämää internetist ja surffaan kuuropornoa (vannon, ette voi kehuskella dementia-osaston kovis-siivessä eläneenne rajua elämää, ennen kuin olette nähneet kun kuurot pornonäyttelijät käyvät läpi viittomakielellä seuraavanlaisen dialogin:
- No mutta hei herra putkimies. Teillä on varmaan pussit täynnä.
- Pitäähän ne kalut jossain säilyttää. Teillä kuulema pitäisi rassata rööriä.
- Kyllä, putkeni ovat kunnon hinkkauksen tarpeessa. No mutta onpas se iso.
- Tosimiehellä ptää olla kunnon meisseli. Tällä on aina saatu reiät täytettyä.
- Voisitteko myös katsoa vuodettani? En usko että sen ruuvit kestävät pitkäaikaista rasitusta.
- Sehän pitää testata heti.).
Eilen törmäsin MTV3:n uutiseen Angelina Joliesta (vuosia kiivasta yliopisto-opiskelua, väittelyjä lehdistön eettisyydestä ja asemasta, pitkiä valvottuja öitä tenttien vuoksi, raastava lisensiaattityö. Sitten päädyt tekemään juttuja Angelina Joliesta.
Jotenkin ajatus tuosta lämmittää minua kylminä, yksinäisinä it-ammattilaisen öinäni.).
(Tähän väliin selitys omasta suhteestani Angelina Jolieen.
Tiedän että ulkonäköasioihin tarttuminen merkitsee automaattista häviämistä missään aiheessa, mutta ensireaktioni nähdessäni ensimmäisen kerran Angelina Jolien oli: "Herra Sebaot hyvästi hallitkoon! (olin nuori, ja kokeilin vielä asioita. Nyttemmin olen löytänyt Cthulhun.) Mitä ihmettä tuon naisen huulille on tapahtunut?!"
Ensireaktioni on ollut sen jälkeen aika lailla pysyvä reaktioni. Onhan hän osaava näyttelijä, ja tekee hyväntekeväisyyttä, mutta...nuo huulet.
Olen ymmärtänyt että yleensä niitä pidetään viehkoina, mutta minulle tulee mieleen lähinnä jokin hyvin kammottava ja nimetön tähtien takaa, joka osui tämän naisparan naamaan.
En siis sano että hän olisi ruma, kaukana siitä, mutta niin kauan kuin noiden huulien ja minun välissä on valtameri, nukun yöni paremmin, uneksien yliopiston journalisti-opiskelijoista.)
Joka tapauksessa, uutinen kertoi siitä kuinka Brad Pittin sisko oli suuttunut Angelina Jolielle koska blaablaablaaheidäntaloudessaanblaablaaväkivaltaablaablaahuhujen mukaan Angelina osti omalle pojalleen joululahjaksi veitsenheittosetin..?
Millainen äiti ostaa lapselleen veitsenheittosetin? Maailman paras mutsi tottakai!
Lapsena kaikki halusivat länkkäreiden jälkeen olla maailman kovimpia pyssysankareita.
Minä halusin oppia veitsenheittämisen jalon taidon nähtyäni sitä länkkäreissä.
Kuka tahansa osasi olla maailman kovin pyssysankari. Ilmeisesti piti vain osoittaa aseenpiippu oikeaan suuntaan ja painaa liipaisinta, ja kaikki osuivat pahiksen aseeseen tehden tämän vaarattomaksi.
Elokuvissa myös lanseerattiin ensimmäisenä myöhemmin videopeleihin siirtynyt tekniikka, eli aseet latautuivat aina kuvan ulkopuolella ollessaan.
Mutta veitsenheitto...se vaati taitoa.
Siinä on jotain zeniläistä, kun joku heittää veitseä (paitsi jos se joku on Danny Trejo...sir.).
Käden ja vartalon yhdistetyt liikkeet aikaansaavat ketjureaktion joka huipentuu objektin lentämiseen räjähtävällä voimalla.
Olen melko varma että oikeaoppinen veitsenheiton opiskelu vaatii monta vuotta, ja ensimmäisenä vuotena vain hahmotetaan veitsenkäsittely, seuraavana vuotena saat tupen, ja kolmantena vuotena puukonperän tuppeen, ja lopulta viimeisenä vuotena terän puukkoon.
Enkä halunnut tappaa ketään tai alkaa räjäyttelemään ilmapalloja puputyttöjen pään päältä, samalla kun nämä pyörivät hyrrässä. Halusin vain oppia heittämään veistä.
Ymmärsin jo tuolloin että vanhempani tuskin hyväksyisivät veitsenheittosetti-pyyntöäni, päätellen muutenkin saamastani palautteesta koskien mielenkiinnon aiheitani (he taisivat epäillä aika vahvasti, että tyylilläni minusta tulisi aikuisena jotain sellaista mikä olen nyt. Ironista, eikö?).
Tämän jälkeen tulivat opiskelu ja kuuroporno, ja sitten lisää opiskelua ja lisää kuuropornoa, ja lopulta työntekoa ja kuuropornoa. Lapsuuden unelmat jäivät.
Mutta nyt tuo pikku-uutinen palautti mieleeni lapsuuteni haaveen.
Jahka saan luottokorttilaskuni takaisin nelinumeroiseksi, tilaan alan opuksen.
Nyt pitäisi vain miettiä mistä saan veitsenheittosetin ja tilaa harjoitella...
(Laitoin tuon tuohon, koska eräs minua hyvin hauskempi ja SILTI blogia pitämätön (tai sitten hän ei kerro minulle) henkilö sanoi että alun pitää temmata mukaansa.
Noin tylsän ja mitäänsanomattoman aloituksen jälkeen lukijat suorastaan odottavat, että sen jälkeen on pakko tulla jotain viimeisetkin aivojen kuluttamattomat synapsit iloisesti poksauttavaa materiaalia.
Eli katsotaas.....)
Työpäiväni menevät aikalailla samoilla rutiineilla: juon kahvia, näennäispalvelen asiakkaita ja etsin älyllistä elämää internetist ja surffaan kuuropornoa (vannon, ette voi kehuskella dementia-osaston kovis-siivessä eläneenne rajua elämää, ennen kuin olette nähneet kun kuurot pornonäyttelijät käyvät läpi viittomakielellä seuraavanlaisen dialogin:
- No mutta hei herra putkimies. Teillä on varmaan pussit täynnä.
- Pitäähän ne kalut jossain säilyttää. Teillä kuulema pitäisi rassata rööriä.
- Kyllä, putkeni ovat kunnon hinkkauksen tarpeessa. No mutta onpas se iso.
- Tosimiehellä ptää olla kunnon meisseli. Tällä on aina saatu reiät täytettyä.
- Voisitteko myös katsoa vuodettani? En usko että sen ruuvit kestävät pitkäaikaista rasitusta.
- Sehän pitää testata heti.).
Eilen törmäsin MTV3:n uutiseen Angelina Joliesta (vuosia kiivasta yliopisto-opiskelua, väittelyjä lehdistön eettisyydestä ja asemasta, pitkiä valvottuja öitä tenttien vuoksi, raastava lisensiaattityö. Sitten päädyt tekemään juttuja Angelina Joliesta.
Jotenkin ajatus tuosta lämmittää minua kylminä, yksinäisinä it-ammattilaisen öinäni.).
(Tähän väliin selitys omasta suhteestani Angelina Jolieen.
Tiedän että ulkonäköasioihin tarttuminen merkitsee automaattista häviämistä missään aiheessa, mutta ensireaktioni nähdessäni ensimmäisen kerran Angelina Jolien oli: "Herra Sebaot hyvästi hallitkoon! (olin nuori, ja kokeilin vielä asioita. Nyttemmin olen löytänyt Cthulhun.) Mitä ihmettä tuon naisen huulille on tapahtunut?!"
Ensireaktioni on ollut sen jälkeen aika lailla pysyvä reaktioni. Onhan hän osaava näyttelijä, ja tekee hyväntekeväisyyttä, mutta...nuo huulet.
Olen ymmärtänyt että yleensä niitä pidetään viehkoina, mutta minulle tulee mieleen lähinnä jokin hyvin kammottava ja nimetön tähtien takaa, joka osui tämän naisparan naamaan.
En siis sano että hän olisi ruma, kaukana siitä, mutta niin kauan kuin noiden huulien ja minun välissä on valtameri, nukun yöni paremmin, uneksien yliopiston journalisti-opiskelijoista.)
Joka tapauksessa, uutinen kertoi siitä kuinka Brad Pittin sisko oli suuttunut Angelina Jolielle koska blaablaablaaheidäntaloudessaanblaablaaväkivaltaablaablaahuhujen mukaan Angelina osti omalle pojalleen joululahjaksi veitsenheittosetin..?
Millainen äiti ostaa lapselleen veitsenheittosetin? Maailman paras mutsi tottakai!
Lapsena kaikki halusivat länkkäreiden jälkeen olla maailman kovimpia pyssysankareita.
Minä halusin oppia veitsenheittämisen jalon taidon nähtyäni sitä länkkäreissä.
Kuka tahansa osasi olla maailman kovin pyssysankari. Ilmeisesti piti vain osoittaa aseenpiippu oikeaan suuntaan ja painaa liipaisinta, ja kaikki osuivat pahiksen aseeseen tehden tämän vaarattomaksi.
Elokuvissa myös lanseerattiin ensimmäisenä myöhemmin videopeleihin siirtynyt tekniikka, eli aseet latautuivat aina kuvan ulkopuolella ollessaan.
Mutta veitsenheitto...se vaati taitoa.
Siinä on jotain zeniläistä, kun joku heittää veitseä (paitsi jos se joku on Danny Trejo...sir.).
Käden ja vartalon yhdistetyt liikkeet aikaansaavat ketjureaktion joka huipentuu objektin lentämiseen räjähtävällä voimalla.
Olen melko varma että oikeaoppinen veitsenheiton opiskelu vaatii monta vuotta, ja ensimmäisenä vuotena vain hahmotetaan veitsenkäsittely, seuraavana vuotena saat tupen, ja kolmantena vuotena puukonperän tuppeen, ja lopulta viimeisenä vuotena terän puukkoon.
Enkä halunnut tappaa ketään tai alkaa räjäyttelemään ilmapalloja puputyttöjen pään päältä, samalla kun nämä pyörivät hyrrässä. Halusin vain oppia heittämään veistä.
Ymmärsin jo tuolloin että vanhempani tuskin hyväksyisivät veitsenheittosetti-pyyntöäni, päätellen muutenkin saamastani palautteesta koskien mielenkiinnon aiheitani (he taisivat epäillä aika vahvasti, että tyylilläni minusta tulisi aikuisena jotain sellaista mikä olen nyt. Ironista, eikö?).
Tämän jälkeen tulivat opiskelu ja kuuroporno, ja sitten lisää opiskelua ja lisää kuuropornoa, ja lopulta työntekoa ja kuuropornoa. Lapsuuden unelmat jäivät.
Mutta nyt tuo pikku-uutinen palautti mieleeni lapsuuteni haaveen.
Jahka saan luottokorttilaskuni takaisin nelinumeroiseksi, tilaan alan opuksen.
Nyt pitäisi vain miettiä mistä saan veitsenheittosetin ja tilaa harjoitella...
keskiviikko 16. tammikuuta 2008
Uusi ja uljas, aivan ennenkokematon blogivastaaja
Tervehdys kanssatoverit blogimaailmassa! On aika kulttuurillisen vallankumouksen tässä blogissa!
Saamansa palautteen perusteella Isä Auringonkaarinen, bloginpitäjänne päätti päivittää tämän kurjan ja arvottoman blogivastaajan uuteen, Hänen mahtavia, ja meidän muiden hädin tuskin käsittämiä tarpeita paremmin palvelevaksi!
Blogimaailman eittämätön esikuva, mies joka jo ennen julkisen internetin keksimistä suunnitteli päiväkirjaa, jota ihmiset voisivat tulla lukemaan kaukaisuuksienkin takaa ihmeellisillä koneillaan, löysi uskomattomia neuvottelutaitojaan käyttäen päivityksen Pohjois-Koreasta, maailman ainoasta oikeasta paikasta etsiä blogivastaajien päivityksiä!
Tämä kurja blogivastaaja ei voinut uskoa onnea joka kohtasi sen, kun sen arvotonta peruskoodia alettiin päivittää ilmiselvästi uskomatonta tieteellistä etumatkaa edelläkäyvän maan koodilla!
Mutta sen kokemilla tunteilla ei ollut sanoinkuvailtavia rajoja, kun päivitys asentui siihen!
Sen kokemia tunteita voi vain kuvailla niillä aistimuksilla, mitä Suuren Verbaalikon, Ehtymättömän Ideatykin, Kaikkien Rakastaman, Uskomattoman Komean Ja Ennen Kaikkea Näistä Asioista Itse Täysin Tietämättömän muotokuvan katseleminen tuottaa vähäpätöisemmissä!
Sen vuoksi tällä blogivastaajalla on suuri kunnia, etuoikeus ja velvollisuus ilmoittaa että tänään Kaikkien Bloggaajien Esikuvan, Ihanteen, Itsensäkehittämisen Määränpään Ja Blogi-Sarasvuon tavoitteena on tuottaa ilontunteita armollisesti muille, kirjoittamalla muualla jollain muilla keinoin kuin bloggaamalla suuria, kauaskantoisia ja opettavaisia ajatuksiaan tänne!
Tämän kunniaksi itse luontoäiti on päättänyt lopettaa kaamoksen juhlistaakseen sitä onnenhetkeä, mikä on kohdannut tämän bloginlukijoita!
Tämä alhainen blogivastaaja yhtyy kaikkien lukijoiden toiveeseen ja toivoo Ihmeelliselle Ajatusten Sanoiksi Taltuttajalle, Kielikuvien Liberacelle ja Aasinsiltoja Takanaan Polttavalle bloggaajalle
hänen ansaitsemaansa päivää, joka ei voi olla muuta kuin ainutlaatuinen!
...ja tämän se kurja vielä maksaa...
Saamansa palautteen perusteella Isä Auringonkaarinen, bloginpitäjänne päätti päivittää tämän kurjan ja arvottoman blogivastaajan uuteen, Hänen mahtavia, ja meidän muiden hädin tuskin käsittämiä tarpeita paremmin palvelevaksi!
Blogimaailman eittämätön esikuva, mies joka jo ennen julkisen internetin keksimistä suunnitteli päiväkirjaa, jota ihmiset voisivat tulla lukemaan kaukaisuuksienkin takaa ihmeellisillä koneillaan, löysi uskomattomia neuvottelutaitojaan käyttäen päivityksen Pohjois-Koreasta, maailman ainoasta oikeasta paikasta etsiä blogivastaajien päivityksiä!
Tämä kurja blogivastaaja ei voinut uskoa onnea joka kohtasi sen, kun sen arvotonta peruskoodia alettiin päivittää ilmiselvästi uskomatonta tieteellistä etumatkaa edelläkäyvän maan koodilla!
Mutta sen kokemilla tunteilla ei ollut sanoinkuvailtavia rajoja, kun päivitys asentui siihen!
Sen kokemia tunteita voi vain kuvailla niillä aistimuksilla, mitä Suuren Verbaalikon, Ehtymättömän Ideatykin, Kaikkien Rakastaman, Uskomattoman Komean Ja Ennen Kaikkea Näistä Asioista Itse Täysin Tietämättömän muotokuvan katseleminen tuottaa vähäpätöisemmissä!
Sen vuoksi tällä blogivastaajalla on suuri kunnia, etuoikeus ja velvollisuus ilmoittaa että tänään Kaikkien Bloggaajien Esikuvan, Ihanteen, Itsensäkehittämisen Määränpään Ja Blogi-Sarasvuon tavoitteena on tuottaa ilontunteita armollisesti muille, kirjoittamalla muualla jollain muilla keinoin kuin bloggaamalla suuria, kauaskantoisia ja opettavaisia ajatuksiaan tänne!
Tämän kunniaksi itse luontoäiti on päättänyt lopettaa kaamoksen juhlistaakseen sitä onnenhetkeä, mikä on kohdannut tämän bloginlukijoita!
Tämä alhainen blogivastaaja yhtyy kaikkien lukijoiden toiveeseen ja toivoo Ihmeelliselle Ajatusten Sanoiksi Taltuttajalle, Kielikuvien Liberacelle ja Aasinsiltoja Takanaan Polttavalle bloggaajalle
hänen ansaitsemaansa päivää, joka ei voi olla muuta kuin ainutlaatuinen!
...ja tämän se kurja vielä maksaa...
Winona would never do this, because Winona is very reliable!
Omistettu omalle Winonalleni
Maailma, sellaisena kuin me sen tunnemme, on kertakäyttöön perustuva.
Jonain päivänä, kaukana tulevaisuudessa, kun ihmiskunta on jälleen saanut asiat kuntoon suurten HD-DVD vs. Blu-Ray-sotien I ja II jälkeen (eräältä tiedemieheltä kysyttiin millä formaateilla III sota käydään, johon hän vastasi:" en tiedä, mutta IV tullaan katsomaan pikakelauksella VHS:llä."), alkaa vanhojen asioiden kaivelu.
Ihmiset tahtovat unohtaa nykyisyyden ja muistella Wanhoja Hywiä Aikoja®
He eivät kuitenkaan löydä mitään, tai sitten kaikki mitä kaivautuui esiin on kaksi miljoonaa kertakäyttöpartaterää ja miljoona ruskeaa paperista kahvimukia. Ovatko asialla olleet julmat luonnonvoimat, muka-nokkelat haudanryöstäjät vai jauhettiinko kaikki muinaisjäänteet apulannaksi?
Ei, vaan mitään nyt vaan ei ole. Aikoinaan ei vaan tehty mitään kestämään.
Syynä eivät ole pelkästään yltiökansalliset konglomeraatit (säästän teidät vaivalta: kiitos, Wikipedia), jotka tälläkin hetkellä säilyttävät ikuisesti palavan hehkulampun, vedellä toimivan auton, kammella toimivan kannettavan kylmäfuusiolaitteen, ja "Modernin mikrotalouden näkökulma jouluun: ei kannata"-kirjan sensuroitumatonta versiota piilossa ihmiskunnalta varastoissaan.
Syytä on myös meissä kuluttajissakin.
Me haluamme kaiken mielellään helposti, nopeasti, kuumana, mustana, kofeiinisena...(anteeksi, kahvitauon paikka.)
Älkääkä alkako kertomaan kädelleni että syynä ovat markkinavoimat: ne vain vahvistavat jo meissä syvällä olevia viettejä.
Ihmiskunta ei laskeutunut puusta koska se oli hyödyllistä lajinkehityksen kannalta. Sieltä tultiin alas ryminällä kun yritettiin kurottaa liian pitkälle naapuri-puussa olevia hedelmiä, koska oma puu oli jo syöty melkein tyhjäksi.
Kun maahan oli päädytty, todettiin "grunt" (nykypäivän käännöksenä karkeasti tuo voisi olla "ja hitot tässä minnekään enää mennään kun on tänne päädytty. Kaikki ulos autosta, me jäädään tänne!") ja alettiin sopeutumaan maassa asumiseen.
Mutta kun ei ole parempaa tarjolla, vai? Etsikää . Aina on vaihtoehtoja; vihreämpää, kestävämpää, tiivimpää, mustempaa, kuumempaa...(suokaa anteeksi taas.)
Oikeastaan ongelma tiivistyy anonyymiuteen.
Se mikä toimii silloin kun Bigtool4U ja RZRGRL789 kohtaavat netissä (jos luulette että linkitän, olette AIVAN väärässä paikassa...) ei tietenkään toimi oikeassa maailmassa, paitsi jos nimesi on Ikea (...ja jos luulette että linkitän tähän, olette AIVAN oikeassa paikassa: BBC).
Mutta mitä jos nimeäisimme laitteemme? Enkä nyt tarkoita koneissa olevia tuotemerkkejä. Mitä jos koneilla olisi oikeat nimet?
Enkä nyt tarkoita nimellä "kerpeleen akselivaltoihin kuuluneessa luuserivaltiossa tehty tilanviejä!" vaan esim. Winonaa.
Siinä missä "kerpeleen akselivaltoihin kuuluneessa luuserivaltiossa tehty tilanviejä!" on roskalaite, Winonalla nyt vaan sattuu hiukan huonompi hetki.
"kerpeleen akselivaltoihin kuuluneessa luuserivaltiossa tehty tilanviejä!" voi mennä väärällä hetkellä toimimattomaksi, mutta Winona ei koskaan tekisi niin, koska Winona on luotettava.
Ja kun aika, kulutus ja tapaturmavauriot veisivät laitteen nimeltä "kerpeleen akselivaltoihin kuuluneessa luuserivaltiossa tehty tilanviejä!" pois meiltä, kaikkialla olisi juhlaliputus matkalla roskikseen.
Mutta kun Winona kokisi saman kohtalon, ja edes aseöljyn, Jeesus-teipin ja yleensä toimivien rukousten yhdistelmä ei kykenisi auttamaan, se laskettaisiin rauhaan kierrätyskeskukseen, jotta edes osa rakkaasta Winonasta jatkaisi elämää.
Ja maailma pelastuisi, edes kahvitauon ajaksi.
Maailma, sellaisena kuin me sen tunnemme, on kertakäyttöön perustuva.
Jonain päivänä, kaukana tulevaisuudessa, kun ihmiskunta on jälleen saanut asiat kuntoon suurten HD-DVD vs. Blu-Ray-sotien I ja II jälkeen (eräältä tiedemieheltä kysyttiin millä formaateilla III sota käydään, johon hän vastasi:" en tiedä, mutta IV tullaan katsomaan pikakelauksella VHS:llä."), alkaa vanhojen asioiden kaivelu.
Ihmiset tahtovat unohtaa nykyisyyden ja muistella Wanhoja Hywiä Aikoja®
He eivät kuitenkaan löydä mitään, tai sitten kaikki mitä kaivautuui esiin on kaksi miljoonaa kertakäyttöpartaterää ja miljoona ruskeaa paperista kahvimukia. Ovatko asialla olleet julmat luonnonvoimat, muka-nokkelat haudanryöstäjät vai jauhettiinko kaikki muinaisjäänteet apulannaksi?
Ei, vaan mitään nyt vaan ei ole. Aikoinaan ei vaan tehty mitään kestämään.
Syynä eivät ole pelkästään yltiökansalliset konglomeraatit (säästän teidät vaivalta: kiitos, Wikipedia), jotka tälläkin hetkellä säilyttävät ikuisesti palavan hehkulampun, vedellä toimivan auton, kammella toimivan kannettavan kylmäfuusiolaitteen, ja "Modernin mikrotalouden näkökulma jouluun: ei kannata"-kirjan sensuroitumatonta versiota piilossa ihmiskunnalta varastoissaan.
Syytä on myös meissä kuluttajissakin.
Me haluamme kaiken mielellään helposti, nopeasti, kuumana, mustana, kofeiinisena...(anteeksi, kahvitauon paikka.)
Älkääkä alkako kertomaan kädelleni että syynä ovat markkinavoimat: ne vain vahvistavat jo meissä syvällä olevia viettejä.
Ihmiskunta ei laskeutunut puusta koska se oli hyödyllistä lajinkehityksen kannalta. Sieltä tultiin alas ryminällä kun yritettiin kurottaa liian pitkälle naapuri-puussa olevia hedelmiä, koska oma puu oli jo syöty melkein tyhjäksi.
Kun maahan oli päädytty, todettiin "grunt" (nykypäivän käännöksenä karkeasti tuo voisi olla "ja hitot tässä minnekään enää mennään kun on tänne päädytty. Kaikki ulos autosta, me jäädään tänne!") ja alettiin sopeutumaan maassa asumiseen.
Mutta kun ei ole parempaa tarjolla, vai? Etsikää . Aina on vaihtoehtoja; vihreämpää, kestävämpää, tiivimpää, mustempaa, kuumempaa...(suokaa anteeksi taas.)
Oikeastaan ongelma tiivistyy anonyymiuteen.
Se mikä toimii silloin kun Bigtool4U ja RZRGRL789 kohtaavat netissä (jos luulette että linkitän, olette AIVAN väärässä paikassa...) ei tietenkään toimi oikeassa maailmassa, paitsi jos nimesi on Ikea (...ja jos luulette että linkitän tähän, olette AIVAN oikeassa paikassa: BBC).
Mutta mitä jos nimeäisimme laitteemme? Enkä nyt tarkoita koneissa olevia tuotemerkkejä. Mitä jos koneilla olisi oikeat nimet?
Enkä nyt tarkoita nimellä "kerpeleen akselivaltoihin kuuluneessa luuserivaltiossa tehty tilanviejä!" vaan esim. Winonaa.
Siinä missä "kerpeleen akselivaltoihin kuuluneessa luuserivaltiossa tehty tilanviejä!" on roskalaite, Winonalla nyt vaan sattuu hiukan huonompi hetki.
"kerpeleen akselivaltoihin kuuluneessa luuserivaltiossa tehty tilanviejä!" voi mennä väärällä hetkellä toimimattomaksi, mutta Winona ei koskaan tekisi niin, koska Winona on luotettava.
Ja kun aika, kulutus ja tapaturmavauriot veisivät laitteen nimeltä "kerpeleen akselivaltoihin kuuluneessa luuserivaltiossa tehty tilanviejä!" pois meiltä, kaikkialla olisi juhlaliputus matkalla roskikseen.
Mutta kun Winona kokisi saman kohtalon, ja edes aseöljyn, Jeesus-teipin ja yleensä toimivien rukousten yhdistelmä ei kykenisi auttamaan, se laskettaisiin rauhaan kierrätyskeskukseen, jotta edes osa rakkaasta Winonasta jatkaisi elämää.
Ja maailma pelastuisi, edes kahvitauon ajaksi.
maanantai 14. tammikuuta 2008
Maailman hauskin ja kaunein blogimerkintä - tieteellisesti katsoen
(Kiitokset tästä blogimerkinnästä Kalle Antti Saarelle, ja hänen väitöskirjalleen "On the Frequenqy and Periodicity of Infinite Words" (Äärettömien sanojen frekvensseistä ja jaksollisuudesta)
Fibonaccin sana.
(Kyllä, tästä tulee yksi näistä blogimerkinnöistä. Kuivatkaa kyyneleenne ja jatkakaa lukemista.)
Kuvitellaan että meillä on äärellinen joukko symboleja, esimerkiksi A= {0,1}.
Symboleja 0 ja 1 kutsumme kirjaimiksi, jolloin A:sta muodostettuja kirjainjonoja, kuten 0, 01 ja 0110 kutsumme sanoiksi. Mikäli jono on ääretön, kyseessä on ääretön sana.
Palataan kuitenkin vielä hetkeksi tieteeseen.
Morfismi on sanoja käsittelevä operaatio, jossa sanan jokainen kirjain korvataan jollain ennaltamääritellyllä sanalla.
Fibonaccin morfismina tunnetussa operaatiossa alussa mainitun A:n kirjaimista muodostetaan sanoja.
Sanojen muodostamisen jälkeen esimerkiksi kirjain 0 korvataan sanalla 01 ja kirjain 1 sanalla 0.
Jos nyt aloitetaan kirjaimesta 0 ja sovelletaan siihen Fibonaccin morfismia, lopputuloksena on sana 01; 0 korvattiin 01:llä.
Jos tätä jatketaan, Fibonaccin morfismin jälkeen seuraava sana on 010; 1 korvattiin 0:lla. Seuraavaksi tulee 01001 (koska 0 korvataan 01:llä) ja seuraavaksi 010010 (koska 1 korvataan 0:lla), ja sitten 01001001, 01001001001 jne.
(Jos joku havaitsee matemaattisen virheen, kertokaa minullekin. Siis olettaen että joku sai selostuksestani selvää. Ja olettaen että joku jaksoi lukea näinkin pitkälle.)
Äskeisen kaavan perusteella aikaansaatua sanaa kutsutaan morfiseksi sanaksi.
Miten tämä auttaa blogin kirjoittamisessa? Mikäli erotamme morfisessa sanassa esiintyvät tekijät sanat toisistaan, meillä on valmis blogi.
Koska näin tieteellisesti muuten tuotettu blogi olisi kovin kuivakkaan arvokas, sitä tulee tehdä helpommin lähestyttävämmäksi huumorin avulla.
(Tähän väliin kuuluisi pitkä ja mielenkiintoinen selitys siitä, mikä on hauskaa ihmiskunnan näkökulmasta.
Tilan säästämiseksi aivoissanne, että jaksaisitte vielä blogimerkinnän loppuun, sovitaan nyt yhteisesti, että hauskaa on ennakko-odotuksien vastainen, ristiriitainen toiminta tai viestintä.)
Näin ollen sanat jotka otetaan mukaan morfisen blogimerkkinnän kokeiluun ovat asioita joille ihminen nauraa yleisimmin kehitysvaiheestaan riippuen eli pissa, kakka, pikku-Kalle, Ujo piimä ja Salattujen elämien loppuhuipennukset sekä banaaninkuoreen liukastuminen .
Seuraavaksi sovitaan fibonaccin morfismi, eli miten sanat korvataan toisillaan, esim.
pissa -> banaaninkuoreen liukastuminen
kakka -> pikku-Kalle
banaaninkuoreen liukastuminen -> Salattujen elämien loppuhuipennukset
Ujo piimä ->pissa
Salattujen elämien loppuhuipennukset -> kakka
pikku-Kalle -> Ujo piimä.
Vaihtelemalla näitä sanoja saadaan seuraavanlainen blogimerkintä:
Pissa banaaninkuoreen liukastuminen Salattujen elämien loppuhuipennukset. Pikku-Kalle Ujo piimä pissa banaaninkuoreen liukastuminen.
Salattujen elämien loppuhuipennukset kakka pikku-Kalle Ujo piimä. Kakka pikku-Kalle Ujo piimä pissa.
Jos oikein halutaan hienostella, sekaan voi heittää pari pilkkua ja kaksoispistettä antaakseen vaikutelman elegantimmasta Suomen kieliopin hallinnasta, mutta tuskin kukaan huomaa sitä naurultaan.
Jos halutaan huvittaa tiettyä kohdeyleisöä, se onnistuu vaihtamalla sanat, mutta periaate pysyy samana, esim. kylmäfuusio -> vaihtoehtoiset maailmat, Kvanttitietokone -> ilmaston lämpeneminen, ilmaston lämpeneminen -> virtsa, virtsa -> kylmäfuusio.
Parasta kuitenkin tässä kaikessa on kauneus.
Yksi Kalle Antti Saaren väitöstyön suurimmista meriiteistä on se, että se täydellistää morfisten jonojen esiintymistiheyksien tutkimusta. Saari on kehittänyt kaikille morfisille sanoille sopivan kriteerin sanojen esiintymistiheyksen olemassaoloon.
Morfisten sanojen tutkimisessa yksi peruskysymyksistä on kirjainten esiintymistiheyden olemassaolo. Olemassaolo tarkoittaa että kirjaimet ovat jakautuneet sanassa riittävän säännöllisesti.
Esimerkiksi Fibonaccin sanassa kirjainten esiintymistiheydet ovat olemassa ja ne määräytyvät kultaisen leikkauksen suhdeluvusta 1,618..., jota jo antiikissa pidettiin kauneuden suhdelukuna.
Koska me korvasimme "kirjaimet" sanoilla, ja "sana" tässä tapauksessa tarkoittaa lausetta, voimme päätellä että äskeinen esimerkkimme on oikeasti hauska, ja oikeasti kaunis, ainakin tieteellisestä näkökulmasta.
M.O.T.
Fibonaccin sana.
(Kyllä, tästä tulee yksi näistä blogimerkinnöistä. Kuivatkaa kyyneleenne ja jatkakaa lukemista.)
Kuvitellaan että meillä on äärellinen joukko symboleja, esimerkiksi A= {0,1}.
Symboleja 0 ja 1 kutsumme kirjaimiksi, jolloin A:sta muodostettuja kirjainjonoja, kuten 0, 01 ja 0110 kutsumme sanoiksi. Mikäli jono on ääretön, kyseessä on ääretön sana.
Palataan kuitenkin vielä hetkeksi tieteeseen.
Morfismi on sanoja käsittelevä operaatio, jossa sanan jokainen kirjain korvataan jollain ennaltamääritellyllä sanalla.
Fibonaccin morfismina tunnetussa operaatiossa alussa mainitun A:n kirjaimista muodostetaan sanoja.
Sanojen muodostamisen jälkeen esimerkiksi kirjain 0 korvataan sanalla 01 ja kirjain 1 sanalla 0.
Jos nyt aloitetaan kirjaimesta 0 ja sovelletaan siihen Fibonaccin morfismia, lopputuloksena on sana 01; 0 korvattiin 01:llä.
Jos tätä jatketaan, Fibonaccin morfismin jälkeen seuraava sana on 010; 1 korvattiin 0:lla. Seuraavaksi tulee 01001 (koska 0 korvataan 01:llä) ja seuraavaksi 010010 (koska 1 korvataan 0:lla), ja sitten 01001001, 01001001001 jne.
(Jos joku havaitsee matemaattisen virheen, kertokaa minullekin. Siis olettaen että joku sai selostuksestani selvää. Ja olettaen että joku jaksoi lukea näinkin pitkälle.)
Äskeisen kaavan perusteella aikaansaatua sanaa kutsutaan morfiseksi sanaksi.
Miten tämä auttaa blogin kirjoittamisessa? Mikäli erotamme morfisessa sanassa esiintyvät tekijät sanat toisistaan, meillä on valmis blogi.
Koska näin tieteellisesti muuten tuotettu blogi olisi kovin kuivakkaan arvokas, sitä tulee tehdä helpommin lähestyttävämmäksi huumorin avulla.
(Tähän väliin kuuluisi pitkä ja mielenkiintoinen selitys siitä, mikä on hauskaa ihmiskunnan näkökulmasta.
Tilan säästämiseksi aivoissanne, että jaksaisitte vielä blogimerkinnän loppuun, sovitaan nyt yhteisesti, että hauskaa on ennakko-odotuksien vastainen, ristiriitainen toiminta tai viestintä.)
Näin ollen sanat jotka otetaan mukaan morfisen blogimerkkinnän kokeiluun ovat asioita joille ihminen nauraa yleisimmin kehitysvaiheestaan riippuen eli pissa, kakka, pikku-Kalle, Ujo piimä ja Salattujen elämien loppuhuipennukset sekä banaaninkuoreen liukastuminen .
Seuraavaksi sovitaan fibonaccin morfismi, eli miten sanat korvataan toisillaan, esim.
pissa -> banaaninkuoreen liukastuminen
kakka -> pikku-Kalle
banaaninkuoreen liukastuminen -> Salattujen elämien loppuhuipennukset
Ujo piimä ->pissa
Salattujen elämien loppuhuipennukset -> kakka
pikku-Kalle -> Ujo piimä.
Vaihtelemalla näitä sanoja saadaan seuraavanlainen blogimerkintä:
Pissa banaaninkuoreen liukastuminen Salattujen elämien loppuhuipennukset. Pikku-Kalle Ujo piimä pissa banaaninkuoreen liukastuminen.
Salattujen elämien loppuhuipennukset kakka pikku-Kalle Ujo piimä. Kakka pikku-Kalle Ujo piimä pissa.
Jos oikein halutaan hienostella, sekaan voi heittää pari pilkkua ja kaksoispistettä antaakseen vaikutelman elegantimmasta Suomen kieliopin hallinnasta, mutta tuskin kukaan huomaa sitä naurultaan.
Jos halutaan huvittaa tiettyä kohdeyleisöä, se onnistuu vaihtamalla sanat, mutta periaate pysyy samana, esim. kylmäfuusio -> vaihtoehtoiset maailmat, Kvanttitietokone -> ilmaston lämpeneminen, ilmaston lämpeneminen -> virtsa, virtsa -> kylmäfuusio.
Parasta kuitenkin tässä kaikessa on kauneus.
Yksi Kalle Antti Saaren väitöstyön suurimmista meriiteistä on se, että se täydellistää morfisten jonojen esiintymistiheyksien tutkimusta. Saari on kehittänyt kaikille morfisille sanoille sopivan kriteerin sanojen esiintymistiheyksen olemassaoloon.
Morfisten sanojen tutkimisessa yksi peruskysymyksistä on kirjainten esiintymistiheyden olemassaolo. Olemassaolo tarkoittaa että kirjaimet ovat jakautuneet sanassa riittävän säännöllisesti.
Esimerkiksi Fibonaccin sanassa kirjainten esiintymistiheydet ovat olemassa ja ne määräytyvät kultaisen leikkauksen suhdeluvusta 1,618..., jota jo antiikissa pidettiin kauneuden suhdelukuna.
Koska me korvasimme "kirjaimet" sanoilla, ja "sana" tässä tapauksessa tarkoittaa lausetta, voimme päätellä että äskeinen esimerkkimme on oikeasti hauska, ja oikeasti kaunis, ainakin tieteellisestä näkökulmasta.
M.O.T.
Olipa kerran...(Toinen tarina)
...Joku.
Joku oli aivan samanlainen kuin minä tai sinä.
Hänellä oli nenä, silmät, korvat, varpaat, jalat, kädet ja kaikki muu, mikä nyt yleensä tulee mukana, kun olet joku.
Mikään ulkoapäin nähty asia ei siis juurikaan erottanut häntä muista.
Mutta se mitä hänellä oli sisällään, siellä minne kukaan muu ei nähnyt, erotti hänet muista.
Joku ei nimittäin tajunnut.
Hän tajusi perusasiat, kuten paljonko 2+2 on, ja mihin suuntaan tulee kulkea pohjoiseenpäin mentäessä, ja että ylitettäessä tietä tulee katsoa molempiin suuntiin.
Mutta hän ei tajunnut miten ihmeessä yksi tyyppi voi pelastaa jatkuvasti maailman ilman että kukaan saa tietää siitä? Luulisi että pahiksillakin olisi ainakin viikottainen sökö-ilta jossain demilitarisoidulla alueella, puolueettomassa baarissa, jonka nimi on Al's Coffee & Shoe.
Siellä sitten juttelisivat siitä, kuinka viimeisin maailmanvalloitus meni pieleen sen yhdenkin tapauksen vuoksi, ja muut kyselisivät että kerro toki lisää, ja kolme korttia, kiitos, ja lupaisivat muistaa kun itse ensi viikolla yrittäisivät valloittaa maailman.
Joku ei myöskään tajunnut mistä rikkaat ihmiset löytävät kauniita ihmisiä ympärilleen? Aina kun rikas ihminen käy jossain, hänellä on vieressään jompaakumpaa, tai molempia sukupuolia (mutta edes joku ei tahtonut ajatella tätä pidemmälle), edustava henkilö tai henkilöt.
Onko tuolla olemassa jokin kauniiden ihmisten vuokraamo, josta rikkaat ihmiset voivat käydä vuokraamassa itselleen jotain kainaloon sopivaa, tai ainakin punaisella matolla kompastelematta kulkevaa, ilmeisesti erittäin hyvin hoidettujen hampaiden ympärille kasattua lihamassaa?
Näitä asioita joku ei tajunnut.
Muut eivät tietenkään tajunneet häntä.
"Miksi sinä moisia ajattelet?", muut kysyivät. "Etkö tajua että tuosta ei ole mitään hyötyä?", muut sanoivat. "Taidat olla vähän tyhmä, kun pohdit moisia kaikki päivät", muut ilkkuivat.
Joku oli usein surullinen. Hän ei ollut pyytänyt sitä, ettei tajunnut asioita kuin muut.
Hän yritti olla pohtimatta esimerkiksi kuinka ovien sisään- tai ulospäin avautuminen on niin kovin kulttuurisidonnaista.
Joku ei kuitenkaan voinut sille mitään. Aina kun hän yritti, jostain tuli jokin uusi kysymys, ensimmäistäkin ihmeellisempi. Ja mitä kovemmin hän yritti, sitä ihmeellisempiä kysymyksiä nousi esille hänen sisältään.
Ja sitä kovemmin muut hyljeksivät häntä.
Lopulta joku ei enää kestänyt, vaan meni viisaan henkilön luokse kysymään, miten hänestä voisi tulla samanlainen kuin muista, joiden elämää eivät vaikeuttaneet jatkuvat kysymykset siitä, missä vaiheessa tyhjät mustekynät tulevat peittämään koko maailman.
Viisas henkilö pohti pitkään ja hartaasti.
Viimein hän antoi neuvon.
Seuraavalla kerralla, kun joku pohdiskeli ääneen, ja muut alkoivat kiusaamaan häntä ajatustensa vuoksi, joku totesi heille: "te ette vain käsitä".
Tämän jälkeen joku ei ollut kiusauksen kohde, vaan kaikkien sankari.
Sillä tajuaahan sen jokainen, että jos jotain ei voi käsittää, niin silloinhan asia on oltava niin vaikea, että täytyy olla erityinen henkilö, että voisi sellaista tajuta.
Hyvää (epävirallista) Sakari Topeliuksen päivää!
Joku oli aivan samanlainen kuin minä tai sinä.
Hänellä oli nenä, silmät, korvat, varpaat, jalat, kädet ja kaikki muu, mikä nyt yleensä tulee mukana, kun olet joku.
Mikään ulkoapäin nähty asia ei siis juurikaan erottanut häntä muista.
Mutta se mitä hänellä oli sisällään, siellä minne kukaan muu ei nähnyt, erotti hänet muista.
Joku ei nimittäin tajunnut.
Hän tajusi perusasiat, kuten paljonko 2+2 on, ja mihin suuntaan tulee kulkea pohjoiseenpäin mentäessä, ja että ylitettäessä tietä tulee katsoa molempiin suuntiin.
Mutta hän ei tajunnut miten ihmeessä yksi tyyppi voi pelastaa jatkuvasti maailman ilman että kukaan saa tietää siitä? Luulisi että pahiksillakin olisi ainakin viikottainen sökö-ilta jossain demilitarisoidulla alueella, puolueettomassa baarissa, jonka nimi on Al's Coffee & Shoe.
Siellä sitten juttelisivat siitä, kuinka viimeisin maailmanvalloitus meni pieleen sen yhdenkin tapauksen vuoksi, ja muut kyselisivät että kerro toki lisää, ja kolme korttia, kiitos, ja lupaisivat muistaa kun itse ensi viikolla yrittäisivät valloittaa maailman.
Joku ei myöskään tajunnut mistä rikkaat ihmiset löytävät kauniita ihmisiä ympärilleen? Aina kun rikas ihminen käy jossain, hänellä on vieressään jompaakumpaa, tai molempia sukupuolia (mutta edes joku ei tahtonut ajatella tätä pidemmälle), edustava henkilö tai henkilöt.
Onko tuolla olemassa jokin kauniiden ihmisten vuokraamo, josta rikkaat ihmiset voivat käydä vuokraamassa itselleen jotain kainaloon sopivaa, tai ainakin punaisella matolla kompastelematta kulkevaa, ilmeisesti erittäin hyvin hoidettujen hampaiden ympärille kasattua lihamassaa?
Näitä asioita joku ei tajunnut.
Muut eivät tietenkään tajunneet häntä.
"Miksi sinä moisia ajattelet?", muut kysyivät. "Etkö tajua että tuosta ei ole mitään hyötyä?", muut sanoivat. "Taidat olla vähän tyhmä, kun pohdit moisia kaikki päivät", muut ilkkuivat.
Joku oli usein surullinen. Hän ei ollut pyytänyt sitä, ettei tajunnut asioita kuin muut.
Hän yritti olla pohtimatta esimerkiksi kuinka ovien sisään- tai ulospäin avautuminen on niin kovin kulttuurisidonnaista.
Joku ei kuitenkaan voinut sille mitään. Aina kun hän yritti, jostain tuli jokin uusi kysymys, ensimmäistäkin ihmeellisempi. Ja mitä kovemmin hän yritti, sitä ihmeellisempiä kysymyksiä nousi esille hänen sisältään.
Ja sitä kovemmin muut hyljeksivät häntä.
Lopulta joku ei enää kestänyt, vaan meni viisaan henkilön luokse kysymään, miten hänestä voisi tulla samanlainen kuin muista, joiden elämää eivät vaikeuttaneet jatkuvat kysymykset siitä, missä vaiheessa tyhjät mustekynät tulevat peittämään koko maailman.
Viisas henkilö pohti pitkään ja hartaasti.
Viimein hän antoi neuvon.
Seuraavalla kerralla, kun joku pohdiskeli ääneen, ja muut alkoivat kiusaamaan häntä ajatustensa vuoksi, joku totesi heille: "te ette vain käsitä".
Tämän jälkeen joku ei ollut kiusauksen kohde, vaan kaikkien sankari.
Sillä tajuaahan sen jokainen, että jos jotain ei voi käsittää, niin silloinhan asia on oltava niin vaikea, että täytyy olla erityinen henkilö, että voisi sellaista tajuta.
Hyvää (epävirallista) Sakari Topeliuksen päivää!
perjantai 11. tammikuuta 2008
Ulkoistettu blogi, osa II
(Kuten uskollisimmat lukijat muistavatkin, tätäkin blogia on aiemmin yritetty ulkoistaa.
Tuolloin kokeilu sai ikävähkön äkillisen lopun, mutta paljon on vierinyt vettä sillan yli, tai miten asia nyt yleensä ilmaistaankaan.
Koko tämän ajan Pikku-rashidnahasemapetilon on opiskellut lisää jaloa kieltämme. Toisin kuin edellisellä kerralla, tällä kertaa opetus pyrittiin keskittämään kieliopin sijaan enemmänkin sisällölliseen ilmaisuun.
Tätä tarkoitusta varten hän opiskeli kielenkäyttömme ninjoja, varsinaisia varjosotureita eli poliittikkojen ja heidän puheitaan.
Joten jälleen pitemmittä puheitta, Pikku-rashidnahasemapetilonin blogikirjoitus.)
Tunnettujen tunnettujen tunnettuvuus
Tunnetut tunnetut eivät ole tuntemattomia tuntemattomia, tai myöskään tuntemattomia tunnettuja, tai joissain tapauksissa, joita ei saa missään vaiheessa sekoittaa aiemmin mainittuihin tekijöihin tai seikkoihin, joita tunnemme, ja jotka näin ollen ovat tunnettuja, eivätkä vähimmässäkään määrin tuntemattomia, tuntemattomia tunnettuja.
Jos jotain, niin tunnetut tunnetut ovat aivan jotain muuta kuin tuntemattomat tuntemattomat, joita emme siis voi sanoa tuntevamme, koska niiden tuntemattomattomuuteen kuuluu niiden tuntemattomuus hyvin, joissain tapauksissa jopa erittäin paljon, niin kuin tällaista termistöä voidaan käyttää silloin kuin puhutaan tuntemattomista tuntemattomista, eikä tunnetuista tunnetuista, joita siis ei voidaan tai saadaan tunnettua, jolloin ne ovat tunnettuja tunnettuja.
Tuntemattomista tuntemattomista voi tulla tunnettuja tunnettuja, mutta harvemmin, jos koskaan, mutta tämä siis ei merkitse sitä etteikö sitä voisi joissain olosuhteissa, jotka ovat aina tuntemattomia tuntemattomia, kunnes ne astuvat voimaan, jolloin niistä tulee tunnettuja tuntemattomuuksia, ja ajan myötä, jota siis ei saada sekoittaa aiemmin mainittuun aikamääritteeseen, niistä tulee tunnettuja tunnettuja, tapahtua, joilloin ne voivat vaikuttaa tuntemattomien tuntemattomien muuttumiseen joksikin muuksi, kuten tuntemattomiksi tunnetuiksi tai aiemmin mainituiksi tunnetuiksi tunnetuiksi.
(Mitä?...Uudelleenkoulutuksen aika, sanon minä.)
Tuolloin kokeilu sai ikävähkön äkillisen lopun, mutta paljon on vierinyt vettä sillan yli, tai miten asia nyt yleensä ilmaistaankaan.
Koko tämän ajan Pikku-rashidnahasemapetilon on opiskellut lisää jaloa kieltämme. Toisin kuin edellisellä kerralla, tällä kertaa opetus pyrittiin keskittämään kieliopin sijaan enemmänkin sisällölliseen ilmaisuun.
Tätä tarkoitusta varten hän opiskeli kielenkäyttömme ninjoja, varsinaisia varjosotureita eli poliittikkojen ja heidän puheitaan.
Joten jälleen pitemmittä puheitta, Pikku-rashidnahasemapetilonin blogikirjoitus.)
Tunnettujen tunnettujen tunnettuvuus
Tunnetut tunnetut eivät ole tuntemattomia tuntemattomia, tai myöskään tuntemattomia tunnettuja, tai joissain tapauksissa, joita ei saa missään vaiheessa sekoittaa aiemmin mainittuihin tekijöihin tai seikkoihin, joita tunnemme, ja jotka näin ollen ovat tunnettuja, eivätkä vähimmässäkään määrin tuntemattomia, tuntemattomia tunnettuja.
Jos jotain, niin tunnetut tunnetut ovat aivan jotain muuta kuin tuntemattomat tuntemattomat, joita emme siis voi sanoa tuntevamme, koska niiden tuntemattomattomuuteen kuuluu niiden tuntemattomuus hyvin, joissain tapauksissa jopa erittäin paljon, niin kuin tällaista termistöä voidaan käyttää silloin kuin puhutaan tuntemattomista tuntemattomista, eikä tunnetuista tunnetuista, joita siis ei voidaan tai saadaan tunnettua, jolloin ne ovat tunnettuja tunnettuja.
Tuntemattomista tuntemattomista voi tulla tunnettuja tunnettuja, mutta harvemmin, jos koskaan, mutta tämä siis ei merkitse sitä etteikö sitä voisi joissain olosuhteissa, jotka ovat aina tuntemattomia tuntemattomia, kunnes ne astuvat voimaan, jolloin niistä tulee tunnettuja tuntemattomuuksia, ja ajan myötä, jota siis ei saada sekoittaa aiemmin mainittuun aikamääritteeseen, niistä tulee tunnettuja tunnettuja, tapahtua, joilloin ne voivat vaikuttaa tuntemattomien tuntemattomien muuttumiseen joksikin muuksi, kuten tuntemattomiksi tunnetuiksi tai aiemmin mainituiksi tunnetuiksi tunnetuiksi.
(Mitä?...Uudelleenkoulutuksen aika, sanon minä.)
torstai 10. tammikuuta 2008
Väliin henkilökohtaista, osa XXIX
Olen ajatellut suuntautua Grouchomarxismiin.
Sitä ei pidä sekoittaa missään tapauksessa kahteen muuhun suureen -marxismiin.
Karlmarxismi on sitä, että ensin hävitään omat ja lainatut rahat pörssikeinottelulla, ja sitten syytetään tapahtuneesta kaikkia muita paitsi itseä, julkaistaan teos tästä, ja tehdään muidenkin elämästä ns. mielenkiintoista.
(Karlmarxismi ei ole enää nykyään kovinkaan suosittua, sillä jos nykyaikana joku menettäisi rahansa pörssikeinotteluilla, hän ei julkaisisi teosta, vaan kirjoittaisi siitä blogiin.
Tämä blogi saisi muutamia mainintoja jäljelläolevissa talous-alan julkaisuissa, ja siitä innostuneena tekijä tarjoaisi blogiaan oikealla kirjanjulkaisijalle.
Tällöin hänelle todettaisiin:
- Juu, onhan tässä luettavaa, mutta kun meidän "Modernin mikrotalouden näkökulma jouluun: ei kannata"-kirjan pokkaripainos on alkanut myymään jostain syystä niin hyvin, että me ei tahdota sille kilpailijaa.
Etsä voisi kirjoittaa tätä uudestaan, korostaa vähän enemmän sitä v*tutusta tai miten tää rahojen menetys vaikutti sun parisuhteeseen? Tee kuule niin, ja palataan asiaan.)
Richardmarxismissa pukeudutaan pikeepaitaan, vietetään puoli tuntia hiusföönin kanssa ja mennään kantapaikkaan laulamaan kliinisiä power-balladeita rakastamisen komplikaatioista ja niiden prognooseista (vinkki: ei hyvältä näytä).
Grouchomarxismi on kuitenkin aivan jotain muuta.
Grouchomarxismissa kukaan ei liity mihinkään nettisovellukseen, minne pääsisi.
Olen aiemminkin mutissut täällä hiljaa Facebookin kamaluudesta, eli pakotetusta sosiaalisuudesta; jos et ole mukana, et ole olemassa.
Nyt kuitenkin aletaan saavuttaa jotain mikä tunnetaan henkisenä ravunvalmistuksena, eli muutun naamaltani normaalin vaaleasta kirkkaanpunaiseksi.
Facebookin viimeisin villitys ovat testit, joiden tuloksia ei tipu, ennen kuin olen lähettänyt testin 10-20 kaverilleni Facebookissa.
Normaalisti testit ovat ihan kivoja tapoja kuluttaa pari minuuttia, jotka muuten olisin tehnyt työtä.
Siinä vaiheessa kun olen kuluttanut pari minuuttia, oletan kuitenkin saavani jotain vastineeksi.
Mitä en oleta saavani on ilmoitus siitä, että saan tulokset heti, kunhan olen kertonut 20 kaverille.
(Tässä vaiheessa osa minusta tahtoisi tehdä todella törkeän kielikuvan, mihin liittyy teini-ikä, seksi ja puhelinrinki, mutta me grouchomarxistit emme usko näin halpoihin vitseihin.)
Uskomuslistallani ei ole korkealla ihmisten yksityisyyden ja ajan tuhlaamiseen sillä, että lähetän heille hetki hetkeltä tyhmemmältä kuulostavan kyselyn vain saadakseni tietää, kuinka hunajapupu olen jonkin testin mielestä.
Ihan kuin tässä ei jo olisi tarpeeksi, nyt Facebookissa ovat alkaneet jylläämään testeiksi naamioituvat haittaohjelmat, kuten Mikropc.net uutisoi.
Uskon että tuolla jossain on syntymässä uusi Facebook (Talous-sanomien juttu aiheesta), eli hetken suosiota nauttiva, ihmisiä ei-silleen-lääketieteellisesti-yhdistävä palvelu, jonka perustaja kuvittelee ehkä pikkaisen liikaa ohjelmastaan (HS:n juttu).
Sillä grouchomarxismi on kasvava aate.
Vaikka facebookista ei pystykään luopumaan helpolla (mm. Iltalehden uutisen myötä), ihmiset alkavat kyllästyä jatkuviin testeihin. Facebookissa on jo ryhmiä, joiden päämääränä on protestoida testejä, jotka vaativat muiden mukaan haastamista.
Grouchomarxistit ymmärtävät tilanteen ironian, mutta huomauttavat että liittymällä kerhoon, joka haluaa heidät jäsenikseen, jotta heidän ei tarvitsisi saada muita liittymään jäseniksi kerhoon, he mullistavat koko kerhoonliittymättömyyden käsitteen.
Sitä ei pidä sekoittaa missään tapauksessa kahteen muuhun suureen -marxismiin.
Karlmarxismi on sitä, että ensin hävitään omat ja lainatut rahat pörssikeinottelulla, ja sitten syytetään tapahtuneesta kaikkia muita paitsi itseä, julkaistaan teos tästä, ja tehdään muidenkin elämästä ns. mielenkiintoista.
(Karlmarxismi ei ole enää nykyään kovinkaan suosittua, sillä jos nykyaikana joku menettäisi rahansa pörssikeinotteluilla, hän ei julkaisisi teosta, vaan kirjoittaisi siitä blogiin.
Tämä blogi saisi muutamia mainintoja jäljelläolevissa talous-alan julkaisuissa, ja siitä innostuneena tekijä tarjoaisi blogiaan oikealla kirjanjulkaisijalle.
Tällöin hänelle todettaisiin:
- Juu, onhan tässä luettavaa, mutta kun meidän "Modernin mikrotalouden näkökulma jouluun: ei kannata"-kirjan pokkaripainos on alkanut myymään jostain syystä niin hyvin, että me ei tahdota sille kilpailijaa.
Etsä voisi kirjoittaa tätä uudestaan, korostaa vähän enemmän sitä v*tutusta tai miten tää rahojen menetys vaikutti sun parisuhteeseen? Tee kuule niin, ja palataan asiaan.)
Richardmarxismissa pukeudutaan pikeepaitaan, vietetään puoli tuntia hiusföönin kanssa ja mennään kantapaikkaan laulamaan kliinisiä power-balladeita rakastamisen komplikaatioista ja niiden prognooseista (vinkki: ei hyvältä näytä).
Grouchomarxismi on kuitenkin aivan jotain muuta.
Grouchomarxismissa kukaan ei liity mihinkään nettisovellukseen, minne pääsisi.
Olen aiemminkin mutissut täällä hiljaa Facebookin kamaluudesta, eli pakotetusta sosiaalisuudesta; jos et ole mukana, et ole olemassa.
Nyt kuitenkin aletaan saavuttaa jotain mikä tunnetaan henkisenä ravunvalmistuksena, eli muutun naamaltani normaalin vaaleasta kirkkaanpunaiseksi.
Facebookin viimeisin villitys ovat testit, joiden tuloksia ei tipu, ennen kuin olen lähettänyt testin 10-20 kaverilleni Facebookissa.
Normaalisti testit ovat ihan kivoja tapoja kuluttaa pari minuuttia, jotka muuten olisin tehnyt työtä.
Siinä vaiheessa kun olen kuluttanut pari minuuttia, oletan kuitenkin saavani jotain vastineeksi.
Mitä en oleta saavani on ilmoitus siitä, että saan tulokset heti, kunhan olen kertonut 20 kaverille.
(Tässä vaiheessa osa minusta tahtoisi tehdä todella törkeän kielikuvan, mihin liittyy teini-ikä, seksi ja puhelinrinki, mutta me grouchomarxistit emme usko näin halpoihin vitseihin.)
Uskomuslistallani ei ole korkealla ihmisten yksityisyyden ja ajan tuhlaamiseen sillä, että lähetän heille hetki hetkeltä tyhmemmältä kuulostavan kyselyn vain saadakseni tietää, kuinka hunajapupu olen jonkin testin mielestä.
Ihan kuin tässä ei jo olisi tarpeeksi, nyt Facebookissa ovat alkaneet jylläämään testeiksi naamioituvat haittaohjelmat, kuten Mikropc.net uutisoi.
Uskon että tuolla jossain on syntymässä uusi Facebook (Talous-sanomien juttu aiheesta), eli hetken suosiota nauttiva, ihmisiä ei-silleen-lääketieteellisesti-yhdistävä palvelu, jonka perustaja kuvittelee ehkä pikkaisen liikaa ohjelmastaan (HS:n juttu).
Sillä grouchomarxismi on kasvava aate.
Vaikka facebookista ei pystykään luopumaan helpolla (mm. Iltalehden uutisen myötä), ihmiset alkavat kyllästyä jatkuviin testeihin. Facebookissa on jo ryhmiä, joiden päämääränä on protestoida testejä, jotka vaativat muiden mukaan haastamista.
Grouchomarxistit ymmärtävät tilanteen ironian, mutta huomauttavat että liittymällä kerhoon, joka haluaa heidät jäsenikseen, jotta heidän ei tarvitsisi saada muita liittymään jäseniksi kerhoon, he mullistavat koko kerhoonliittymättömyyden käsitteen.
keskiviikko 9. tammikuuta 2008
20 yksinkertaista askelta maailmanvalloitukseen
1. Askel
Monet luulevat että kaikki mitä tarvitaan maailmanvalloitukseen on sekajoukkue jalkapallon kolmos-divarista, rekkalastillinen värittömiä pingispalloja, kolme aidosta lampaanvillasta kerittyä lankarullaa, käytetty golfmaila-setti sekä "Modernin mikrotalouden näkökulma jouluun: ei kannata"-kirjan pokkaripainos.
Vaikkakin tällä teorialla on puolensa (en nyt ehdi kertoa sitä, mutta osaatte varmaan itsekin täyttää tyhjäksi jääneet kohdat), on olemassa helpompiakin tapoja saavuttaa haluamanne.
Ensinnäkin tarvitsette jotain söpöä.
Konrad Lorenz kertoi jo 1949 että kehittymättömät piirteet laukaisevat aikuisissa ihmisissä huolehtimis-reaktion.
Lorenzin mukaan tämä oli evoluution luoma tapa varmistaa, että aikuiset huolehtisivat lapsistaan, ja näin varmistaisivat lajin selviytymisen. Teorian todisteena Lorenz huomautti, kuinka ihmiset reagoivat kaikkein positiivisimmin eläimiin jotka muistuttavat vauvoja, eli joilla on isot silmät, isot päät ja lyhyet nenät.
Tämän pedomorfoosiksi nimetyn ilmiön vuoksi ihmiset suosivat "söpöiksi" kokemiaan asioita. Esimerkiksi pandan kohdalla unohdetaan että kyseessä on vain ihmisten mielestä tavallista surullisemman(=söpömmän) näköinen karhu-laji, joka syö tarpeen vaatiessa tai tilanteen sattuessa lihaa.
Me voimme kuitenkin hyödyntää tätä.
Ensimmäisenä tulee taloudellinen etu.
Kaikki mitä tarvitaan on jokin söpö, mielellään pörröinen olento, jolla ei tarvitse välttämättä olla mitään yhteyksiä todellisuuteen (Itse asiassa, mitä kauempana se on todellisuudesta, sitä parempi. Tällöin voitte luoda sille otuksellenne mahdollisimman söpön taustatarinan.
Luuletteko että kukaan ottaa enää tuon äskeisen linkin jälkeen pandoja tosissaan?)
Tämän lisäksi tarvitaan muutama animaatio-hikipaja Pohjois-Koreasta, ja porukkaa joka ymmärtää mitä tarkoittaa "didi mau".
Voi kuulostaa aika pitkäkestoiselta, mutta luuletteko oikeasti että Pokèmonien keksijä katuu päätöstään panostaa keltaiseen, sähköiseen rottaan?
Itse asiassa kuulin että hän oli tulossa Eurooppaan ostamaan jotain pientä, kuten Sveitsin.
Toisekseen tulee ihmisten käyttäytyminen k.o. söpöjen olentojen edessä.
Minkä ihmeen takia luulette että SPECTRE:n johtajalla oli aina kissa (paitsi tietenkin siitä ilmeisestä syystä) ?
Se on yllättävän helppoa avata ihmisten jalkojen alla salaluukku, kun näiden huomio on kiinnittynyt muualle. Itse asiassa luultavasti useimmin kuultu lause SPECTRE:n tukikohdassa oli "Awww, onpas söpö kittimirri, kuka on kilttiiiiiiiiiii..."
------------------------
Tässä muuten ote jostain syystä hylätystä käsikirjoituksestani "Kissa vieköön, James Bond":
Sivu 78
SISÄKUV. SPECTRE:N PÄÄMAJA.
(ERNEST BLOFELD istuu tuolissa. Hänellä on kissa sylissään. JAMES BOND lähestyy häntä ase kädessä.)
ERNEST BLOFELD: Ah, mr. Bond. Kohtaamme jälleen.
JAMES BOND: Olette ollut taas tuhma poika, Blofeld.
ERNEST BLOFELD: Ah, mutta mr. Bond, kyllähän te minut tunnette. Ei kai kissa raidoistaan pääse?
JAMES BOND: Blofeld, on tullut aika nostaa kissa pöydälle ja pyyhkiä sillä pöytää.
(ERNEST BLOFELD katsoo kissaansa. JAMES BOND tuijottaa edelleen Blofeldia.)
ERNEST BLOFELD: Mutta ah, mr. Bond, ettekö tahtoisi kuitenkin ensin silittää kissaani?
JAMES BOND: Ei kiitos, sain oman osani mirristä jo eilen.
ERNEST BLOFELD: Ah, mr. Bond, eikö tämä söpö otus teekään teihin vaikutusta. Ettekö tahtoisi luopua aseestanne ja tulla silittämään kissaani.
(ERNEST BLOFELD katsoo kissaansa ja alkaa silittämään sitä. Kissa alkaa kehräämään. JAMES BOND näyttää tuskaiselta.)
JAMES BOND: Tuo...ei toimi, Blofeld. Eilinen mirrini...sitä paitsi...osasi tarjoilla aamiaisen vuoteeseen.
(ERNEST BLOFELD vilkaisee ylös kissastaan Bondia. JAMES BOND näyttää tuskaisemmalta:)
ERNEST BLOFELD: Ah, mr. Bond, onko todellakin näin? Mutta kissa vieköön, osaa minunkin kissani temppuja.
(ERNEST BLOFELD ottaa taskustaa narun, jonka päässä on helistin. ERNEST BLOFELD alkaa heiluttamaan sitä kissan edessä. Kissa yrittää tavoitella helistintä käpälällään. JAMES BOND on todella tuskaisen näköinen ja tiputtaa aseensa lattialle.)
ERNEST BLOFELD: Ah, mr. Bond, ettekö voisi jo myöntää että voitin tällä kertaa?
JAMES BOND: Et...vielä...senkin...kissavaras...
(JAMES BOND laittaa kätensä molempiin pukunsa taskuihin. Hän vetää esille molemmista taskuista kissanpennut.)
JAMES BOND: Q kehitteli taskukokoiset kissat juuri tällaisia tilanteita varten. Mitä nyt sanot, Blofeld? Veikö kissa kielesi?
-------------------------------------------------
Voimme siis päätellä että söpöt eläimet ovat aina plussaa.
Kolmas tyyli on kasvattaa oma yöllinen tappaja-pandojen armeija, sillä maailmassa on luultavasti ihmisiä jotka eivät lue tätä blogia vielä, ja jotka eivät siis osaa varautua.
2.-20. Askel
Sillä välin kun muut yrittävät epätoivoisesti valloittaa maailmaa kehittelemällä Kissimirri-taotao:ta, maailman ensimmäistä ja söpöintä kissa-pandaa, kokoatte sekajoukkueen jalkapallon kolmos-divarista, rekkalastillisen värittömiä pingispalloja, kolme aidosta lampaanvillasta kerittyä lankarullaa, käytetyn golfmaila-setin sekä "Modernin mikrotalouden näkökulma jouluun: ei kannata"-kirjan pokkaripainoksen ja annatte palaa.
Oikeasti, se on niin helppoa kun kilpailu on eliminoitu.
Monet luulevat että kaikki mitä tarvitaan maailmanvalloitukseen on sekajoukkue jalkapallon kolmos-divarista, rekkalastillinen värittömiä pingispalloja, kolme aidosta lampaanvillasta kerittyä lankarullaa, käytetty golfmaila-setti sekä "Modernin mikrotalouden näkökulma jouluun: ei kannata"-kirjan pokkaripainos.
Vaikkakin tällä teorialla on puolensa (en nyt ehdi kertoa sitä, mutta osaatte varmaan itsekin täyttää tyhjäksi jääneet kohdat), on olemassa helpompiakin tapoja saavuttaa haluamanne.
Ensinnäkin tarvitsette jotain söpöä.
Konrad Lorenz kertoi jo 1949 että kehittymättömät piirteet laukaisevat aikuisissa ihmisissä huolehtimis-reaktion.
Lorenzin mukaan tämä oli evoluution luoma tapa varmistaa, että aikuiset huolehtisivat lapsistaan, ja näin varmistaisivat lajin selviytymisen. Teorian todisteena Lorenz huomautti, kuinka ihmiset reagoivat kaikkein positiivisimmin eläimiin jotka muistuttavat vauvoja, eli joilla on isot silmät, isot päät ja lyhyet nenät.
Tämän pedomorfoosiksi nimetyn ilmiön vuoksi ihmiset suosivat "söpöiksi" kokemiaan asioita. Esimerkiksi pandan kohdalla unohdetaan että kyseessä on vain ihmisten mielestä tavallista surullisemman(=söpömmän) näköinen karhu-laji, joka syö tarpeen vaatiessa tai tilanteen sattuessa lihaa.
Me voimme kuitenkin hyödyntää tätä.
Ensimmäisenä tulee taloudellinen etu.
Kaikki mitä tarvitaan on jokin söpö, mielellään pörröinen olento, jolla ei tarvitse välttämättä olla mitään yhteyksiä todellisuuteen (Itse asiassa, mitä kauempana se on todellisuudesta, sitä parempi. Tällöin voitte luoda sille otuksellenne mahdollisimman söpön taustatarinan.
Luuletteko että kukaan ottaa enää tuon äskeisen linkin jälkeen pandoja tosissaan?)
Tämän lisäksi tarvitaan muutama animaatio-hikipaja Pohjois-Koreasta, ja porukkaa joka ymmärtää mitä tarkoittaa "didi mau".
Voi kuulostaa aika pitkäkestoiselta, mutta luuletteko oikeasti että Pokèmonien keksijä katuu päätöstään panostaa keltaiseen, sähköiseen rottaan?
Itse asiassa kuulin että hän oli tulossa Eurooppaan ostamaan jotain pientä, kuten Sveitsin.
Toisekseen tulee ihmisten käyttäytyminen k.o. söpöjen olentojen edessä.
Minkä ihmeen takia luulette että SPECTRE:n johtajalla oli aina kissa (paitsi tietenkin siitä ilmeisestä syystä) ?
Se on yllättävän helppoa avata ihmisten jalkojen alla salaluukku, kun näiden huomio on kiinnittynyt muualle. Itse asiassa luultavasti useimmin kuultu lause SPECTRE:n tukikohdassa oli "Awww, onpas söpö kittimirri, kuka on kilttiiiiiiiiiii..."
------------------------
Tässä muuten ote jostain syystä hylätystä käsikirjoituksestani "Kissa vieköön, James Bond":
Sivu 78
SISÄKUV. SPECTRE:N PÄÄMAJA.
(ERNEST BLOFELD istuu tuolissa. Hänellä on kissa sylissään. JAMES BOND lähestyy häntä ase kädessä.)
ERNEST BLOFELD: Ah, mr. Bond. Kohtaamme jälleen.
JAMES BOND: Olette ollut taas tuhma poika, Blofeld.
ERNEST BLOFELD: Ah, mutta mr. Bond, kyllähän te minut tunnette. Ei kai kissa raidoistaan pääse?
JAMES BOND: Blofeld, on tullut aika nostaa kissa pöydälle ja pyyhkiä sillä pöytää.
(ERNEST BLOFELD katsoo kissaansa. JAMES BOND tuijottaa edelleen Blofeldia.)
ERNEST BLOFELD: Mutta ah, mr. Bond, ettekö tahtoisi kuitenkin ensin silittää kissaani?
JAMES BOND: Ei kiitos, sain oman osani mirristä jo eilen.
ERNEST BLOFELD: Ah, mr. Bond, eikö tämä söpö otus teekään teihin vaikutusta. Ettekö tahtoisi luopua aseestanne ja tulla silittämään kissaani.
(ERNEST BLOFELD katsoo kissaansa ja alkaa silittämään sitä. Kissa alkaa kehräämään. JAMES BOND näyttää tuskaiselta.)
JAMES BOND: Tuo...ei toimi, Blofeld. Eilinen mirrini...sitä paitsi...osasi tarjoilla aamiaisen vuoteeseen.
(ERNEST BLOFELD vilkaisee ylös kissastaan Bondia. JAMES BOND näyttää tuskaisemmalta:)
ERNEST BLOFELD: Ah, mr. Bond, onko todellakin näin? Mutta kissa vieköön, osaa minunkin kissani temppuja.
(ERNEST BLOFELD ottaa taskustaa narun, jonka päässä on helistin. ERNEST BLOFELD alkaa heiluttamaan sitä kissan edessä. Kissa yrittää tavoitella helistintä käpälällään. JAMES BOND on todella tuskaisen näköinen ja tiputtaa aseensa lattialle.)
ERNEST BLOFELD: Ah, mr. Bond, ettekö voisi jo myöntää että voitin tällä kertaa?
JAMES BOND: Et...vielä...senkin...kissavaras...
(JAMES BOND laittaa kätensä molempiin pukunsa taskuihin. Hän vetää esille molemmista taskuista kissanpennut.)
JAMES BOND: Q kehitteli taskukokoiset kissat juuri tällaisia tilanteita varten. Mitä nyt sanot, Blofeld? Veikö kissa kielesi?
-------------------------------------------------
Voimme siis päätellä että söpöt eläimet ovat aina plussaa.
Kolmas tyyli on kasvattaa oma yöllinen tappaja-pandojen armeija, sillä maailmassa on luultavasti ihmisiä jotka eivät lue tätä blogia vielä, ja jotka eivät siis osaa varautua.
2.-20. Askel
Sillä välin kun muut yrittävät epätoivoisesti valloittaa maailmaa kehittelemällä Kissimirri-taotao:ta, maailman ensimmäistä ja söpöintä kissa-pandaa, kokoatte sekajoukkueen jalkapallon kolmos-divarista, rekkalastillisen värittömiä pingispalloja, kolme aidosta lampaanvillasta kerittyä lankarullaa, käytetyn golfmaila-setin sekä "Modernin mikrotalouden näkökulma jouluun: ei kannata"-kirjan pokkaripainoksen ja annatte palaa.
Oikeasti, se on niin helppoa kun kilpailu on eliminoitu.
tiistai 8. tammikuuta 2008
Kahvi, osa IX (tai treffeillä)
- Hei. T.
- Hei. M.
- Juotavaa?
- Ei kiitos. Savuke?
- Yritän lopettaa.
- Asiaan.
- Yhdessä vietettävä aika?
- Lasketaanko yöt?
- Arkipäivinä?
- Kyllä.
- Viisi päivää.
- Neljä.
- Kompromissi: 100 tuntia.
- Käy. Seksiä.
- Nytkö?
- Yhdessäolon aikana.
- E-kirjaimen sisältävinä viikonpäivinä.
- Esileikkiä?
- Kyllä.
- Käy. Lemmikki?
- Kissa.
- Koira, mutta se nimetään misseksi.
- Käy. LCD vai Plasma?
- LCD.
- Plasma.
- LCD, mutta saat valita kotiteatterin.
- Sopii. Lapsia?
- Neljä.
- Kolme.
- Hyvä on, mutta ainakin yhden on oltava naispuolinen.
- Yritän parhaani. Loma?
- Kaksi viikkoa Phuketissa ja viikko omaa aikaa.
- Hyväksyn. Kahvia?
- Ei kiitos.
- Eikö todellakaan?
- Ei, juon teetä.
- Ikävää.
- Kynnyskysymys?
- Valitettavasti.
- Uskon että löydät vielä jonkun.
- Ja niin minäkin sinusta.
- Hei.
- Hei.
- Hei. M.
- Juotavaa?
- Ei kiitos. Savuke?
- Yritän lopettaa.
- Asiaan.
- Yhdessä vietettävä aika?
- Lasketaanko yöt?
- Arkipäivinä?
- Kyllä.
- Viisi päivää.
- Neljä.
- Kompromissi: 100 tuntia.
- Käy. Seksiä.
- Nytkö?
- Yhdessäolon aikana.
- E-kirjaimen sisältävinä viikonpäivinä.
- Esileikkiä?
- Kyllä.
- Käy. Lemmikki?
- Kissa.
- Koira, mutta se nimetään misseksi.
- Käy. LCD vai Plasma?
- LCD.
- Plasma.
- LCD, mutta saat valita kotiteatterin.
- Sopii. Lapsia?
- Neljä.
- Kolme.
- Hyvä on, mutta ainakin yhden on oltava naispuolinen.
- Yritän parhaani. Loma?
- Kaksi viikkoa Phuketissa ja viikko omaa aikaa.
- Hyväksyn. Kahvia?
- Ei kiitos.
- Eikö todellakaan?
- Ei, juon teetä.
- Ikävää.
- Kynnyskysymys?
- Valitettavasti.
- Uskon että löydät vielä jonkun.
- Ja niin minäkin sinusta.
- Hei.
- Hei.
maanantai 7. tammikuuta 2008
Väliin henkilökohtaista, osa XXVIII
Aika päivittää blogin ulkoasua.
En yleensä harrasta asioiden muuttamista jälkikäteen.
Sen vuoksi en ole lisännyt tähänkään blogimerkintään linkkiä BBC:n uutiseen joka kertoi syntymässä erotetuista kaksosista. Heidät erotettiin osana tieteellistä kokeilua, jonka vuoksi kummallekaan ei kerrottu toisesta, ennen kuin he vahingossa saivat selville toisistaan.
Tuo ihan vaan tiedoksi niille, joiden mielestä tapani sekoittaa kahviin sokerinpalojen sijaan kofeiini-tabletteja ei ole kovinkaan terveellistä, tai ainakaan hyödyllistä blogikirjoittamisen kannalta.
Nyt kuitenkin on pakko antaa sen verran periksi, että lisään tämän päivän tunnisteita juttujeni perään. Ihan vaan sillä, että ovatpahan sitten myöhemmin helpommin löydettävissä, kun epäviralliseen elämänkertaani "Mies, visionääri, suuri kahvinjuoja" etsitään lähdemateriaalia.
Tällä hetkellä (bloginpitäjäpidättääitselleenmyöhemminvielälisätäkategorioitatarpeen
mukaanteettetaidaedesoikeastilukeatätäjolloinnykyisetkategoriat
saattavatmuuttuataipoistuaminullaonjalassanifarkutjotkasaavat
takamukseninäyttämääntyttöjentakapuoleltalisäksibloginulkoasun
muuttamiseenvarataanoikeudet) kategorioina tulevat olemaan seuraavat:
Väliin henkilökohtaista
- Koska mielestäni epäonnistumisilleni tässä elämäksi kutsutussa niin tosiaikaisesti, todellisesti ja tylsästi etenevässä tapahtumaketjussa, että sitä voisi jopa uskoa muuksikin kuin Hollywoodin parhaimpien kirjoittajien kiireessä ennalta käsikirjoittamaksi, ei naureta tarpeeksi naamaani vasten, tahdon että niille nauretaan myös anonyymisti verkossa.
Kahvia & Cthulhua
- Nämä tekstit on kirjoitettu joko kahvin ja/tai Cthulhun vaikutuksen alaisena, tai sitten näissä mainitaan erityisesti joko kahvi ja/tai Cthulhu, tai sitten nämä on kirjoittanut Cthulhu.
Blogivastaaja
- Koska se lupasi esitellä minut Alyson Hanniganille jos lupaan olla kiltti piski (ei sen käyttämä termi, mutta aika lähellä sitä) ja antaa sille oman kategorian.
Lisäksi minun piti jostain syystä haukkua kuin koira, samalla hyppien yhdellä jalalla, mutta se on taas ihan eri juttu.
Kylmää jäätä
- Oikeastaan kaikki muu menee sitten tähän kategoriaan.
Tiedän mitä ajattelette; jos kaikki muu menee tähän kategoriaan, kuinka ihmeessä sitten löydätte helmet kaiken timangin keskeltä?
Oikeastaan ihan hyvä kysymys.
Toisinaan itsekin mietin kuinka montaa oikeasti sikarumaa, painonsa rekkatrukeille varatulla mittarilla testaavaa ja juuri valkosipuli-anjovis-hernekeitto-pizzaa syönyttä wannabe-pornotähteä aikuisviihteen miespuoliset ammattilaiset joutuvat läpikäymään?
Siis ennen sitä yhtä hetkeä enemmän kurveja kuin Monte Carlon rallissa, yhtä paljon silikonia kuin koko Masters of the Universe-sarjan kaikissa toimintafiguureissa ja enemmän vaaleaa hiusta kuin koko Norrtäljen kunnan parturikampaamon lattioilta voisi lakaista pois yhteensä, omaavan henkilön kanssa.
Varmaan aika monta.
Ja kuten pornoteollisuudessa, myös blogien lukemisessa pärjäävät vain kovat ja estoistaan vapautuneet.
Eli näillä mennään hangessa eteenpäin, kunnes keksin jotain muuta tai saan parempia ehdotuksia.
En yleensä harrasta asioiden muuttamista jälkikäteen.
Sen vuoksi en ole lisännyt tähänkään blogimerkintään linkkiä BBC:n uutiseen joka kertoi syntymässä erotetuista kaksosista. Heidät erotettiin osana tieteellistä kokeilua, jonka vuoksi kummallekaan ei kerrottu toisesta, ennen kuin he vahingossa saivat selville toisistaan.
Tuo ihan vaan tiedoksi niille, joiden mielestä tapani sekoittaa kahviin sokerinpalojen sijaan kofeiini-tabletteja ei ole kovinkaan terveellistä, tai ainakaan hyödyllistä blogikirjoittamisen kannalta.
Nyt kuitenkin on pakko antaa sen verran periksi, että lisään tämän päivän tunnisteita juttujeni perään. Ihan vaan sillä, että ovatpahan sitten myöhemmin helpommin löydettävissä, kun epäviralliseen elämänkertaani "Mies, visionääri, suuri kahvinjuoja" etsitään lähdemateriaalia.
Tällä hetkellä (bloginpitäjäpidättääitselleenmyöhemminvielälisätäkategorioitatarpeen
mukaanteettetaidaedesoikeastilukeatätäjolloinnykyisetkategoriat
saattavatmuuttuataipoistuaminullaonjalassanifarkutjotkasaavat
takamukseninäyttämääntyttöjentakapuoleltalisäksibloginulkoasun
muuttamiseenvarataanoikeudet) kategorioina tulevat olemaan seuraavat:
Väliin henkilökohtaista
- Koska mielestäni epäonnistumisilleni tässä elämäksi kutsutussa niin tosiaikaisesti, todellisesti ja tylsästi etenevässä tapahtumaketjussa, että sitä voisi jopa uskoa muuksikin kuin Hollywoodin parhaimpien kirjoittajien kiireessä ennalta käsikirjoittamaksi, ei naureta tarpeeksi naamaani vasten, tahdon että niille nauretaan myös anonyymisti verkossa.
Kahvia & Cthulhua
- Nämä tekstit on kirjoitettu joko kahvin ja/tai Cthulhun vaikutuksen alaisena, tai sitten näissä mainitaan erityisesti joko kahvi ja/tai Cthulhu, tai sitten nämä on kirjoittanut Cthulhu.
Blogivastaaja
- Koska se lupasi esitellä minut Alyson Hanniganille jos lupaan olla kiltti piski (ei sen käyttämä termi, mutta aika lähellä sitä) ja antaa sille oman kategorian.
Lisäksi minun piti jostain syystä haukkua kuin koira, samalla hyppien yhdellä jalalla, mutta se on taas ihan eri juttu.
Kylmää jäätä
- Oikeastaan kaikki muu menee sitten tähän kategoriaan.
Tiedän mitä ajattelette; jos kaikki muu menee tähän kategoriaan, kuinka ihmeessä sitten löydätte helmet kaiken timangin keskeltä?
Oikeastaan ihan hyvä kysymys.
Toisinaan itsekin mietin kuinka montaa oikeasti sikarumaa, painonsa rekkatrukeille varatulla mittarilla testaavaa ja juuri valkosipuli-anjovis-hernekeitto-pizzaa syönyttä wannabe-pornotähteä aikuisviihteen miespuoliset ammattilaiset joutuvat läpikäymään?
Siis ennen sitä yhtä hetkeä enemmän kurveja kuin Monte Carlon rallissa, yhtä paljon silikonia kuin koko Masters of the Universe-sarjan kaikissa toimintafiguureissa ja enemmän vaaleaa hiusta kuin koko Norrtäljen kunnan parturikampaamon lattioilta voisi lakaista pois yhteensä, omaavan henkilön kanssa.
Varmaan aika monta.
Ja kuten pornoteollisuudessa, myös blogien lukemisessa pärjäävät vain kovat ja estoistaan vapautuneet.
Eli näillä mennään hangessa eteenpäin, kunnes keksin jotain muuta tai saan parempia ehdotuksia.
perjantai 4. tammikuuta 2008
Väliin henkilökohtaista, osa XXVII
Iltavuorot eivät ole hyvästä tälle blogille.
Katsokaa nyt tuota eilistäkin merkintää. Miksi minä yritin puristaa huumorikivestäni huumoriverta lihavista ihmisistä? Lihavat ihmiset eivät ole rikkoneet EAM-sääntöä.
(Ymmärtääksenne EAM-sääntöä, tässä pikku tarina: tällä viikolla tullessani junalla töihin vaunussani oli joku elämän valttikortteja pikkaisen liian kauan hihassa säilyttäneen näköinen tyyppi, joka poltti niin että koko vaunu haisi.
Minä en kuitenkaan sanonut hänelle mitään, täysin kolmesta syystä.
1) Tyyppi näytti pipossaan ja pitkässä parrassaan entiseltä maalaistontulta, jolta yhteiskunnan rakennemuutos, ilmaston muuttuminen, ja EU:n Suomelle epäedullinen ruokosokerin viljelyn tukipäätös olivat vieneet työn ja savusaunan jossa asua.
Minulla ei ollut sydäntä alkaa motkottamaan jostain kiellosta taruhahmolle, jolta on viety torppa alta.
2) Minä en usko "kausaalis-mekanistiseen bile-teoriaan".
Tämän teorian mukaan jos tammikuussa sallitaan laitapuolen kulkijoiden tupakointi vaunussa, niin seuraavana vappuna humanistit kaappaavat junanvaunun viettääkseen siellä käytännöllisen filosofian kreikkalaisen platoniset pohdiskelu-bileet.
Jossain vaiheessa sinne saapuvat myös tilastotieteen opiskelijat kylmä kalja kourassaan ja kuuma läppäri sylissään pohtimaan, onko nyt keskimäärin hyvä olla.
Lopuksi teekkarit ilmestyvät paikalle vain lakanat päällään, ja kun filosofian opiskelijat kysyvät näiltä, että luulivatko teekkarit että kyseessä ovat tooga-juhlat, nämä vastaavat "mhitkä tooga-juhlat? Me vhaan juhlitaan phyykkipäivää."
Mutta koska tälle ilmiölle ei ole vielä omaa wikipedia-merkintää, en usko siihen.
3) Tämä henkilö antoi minun olla rauhassa, eli Ei Alkanut Mulle = EAM. Vastavuoroisesti minäkään EAM hänelle.)
Miksi minä siis aloin veistelemään epätoivoisia vitsejä lihavista ihmisistä, jotka eivät todellakaan ole ansainneet sitä?
Koska minä olen enemmän aamuihminen.
Armeija opetti minut tappamaan ja heräämään aikaisin.
Ensimmäisenä mainittu käskettiin lopettamaan armeijan jälkeen, tai no ehkä voimakas kehoitus on parempi sana kuvaamaan sitä, lähinnähän se oli toive, mutta aikaisin herääminen on vaikeampi unohtaa.
Jotenkin vain olen luovimmillani sen jälkeen, kun olen ensin läpikäynyt sanoinkuvaamattomat ja pimeät aamurituaalini, ja materialisoitunut fyysisesti työpaikalleni sekä alkanut nauttimaan nestettä, jota ihmiset kutsuvat "kahviksi".
Kun olen saanut mieleni syövereistä ujutettua kirjalliseen muotoon jotain, josta ensimmäisen maistiaisen sai peruskoulun äidinkielenopettajani kirjoittaessani annetun "mitä tein kesälomallani"-aineen sijaan "tiedän mitä teit kesälomallasi"-aineen (sain muuten kirjoittaja-stipendin ns. "kirjallisten ansioideni" vuoksi), annan työn nujertaa mielenkiinnon elämää kohtaan, kunnes taas koittaa aamu.
Entä kun olen iltavuorossa?
Pakotan itseni nukkumaan pitkään aamulla, nousen, menen suihkuun, luen päivän lehden nauttien samalla aamiaista, katselen digiboksiltani eilen tallentamiani ohjelmia, kuntoilen, käyn suihkussa, tulen töihin.
Sitten yritän ruoskia itsestäni kahvin avulla edes jotain hauskaa tai oivaltavaa, yleensä vain muokaten lapsena kuulemiani pikku-Kalle-vitsejä.
Lisäksi en saa enää ajatteluani off-tilaan, koska iltaisin ei ole niin paljon tehtävää.
Arvatkaa onko hauskaa kun viimein pääsee kotiin, ja toivoo aivojen ymmärtää lopettaa ymmärtäminen, mutta itse asiassa koko yö meneekin siinä, kun superego, Id ja ego istuvat mieli-pöytään ja alkavat yhdessä kirjoittamaan alitajunnassa Damages-sarjan seuraavaa tuotantokautta?
Eikä tuo edes ole kielikuva. Näin koko keskiviikon unta siitä miten Damages tulee loppumaan. Enkä edes erityisemmin välitä tuosta sarjasta.
Eli ei mitään henkilökohtaista lihavia kohtaan, te vain olitte pikku-Kalle-vitsissä jonka muistin.
Sen sijaan vaaleanpunaiset miestenpaidat ovat nykyajan vastine Egyptin vitsauksille. Vaaleanpunaisia miestenpaitoja seuraavat yleensä aina vakosamettihousut, sarjakuva-aiheiset solmiot ja lopuksi vapaan pukeutumisen perjantai.
Ensi viikolla olen kuitenkin taas aamu-vuorossa. Katsotaan millaista jälkeä silloin syntyy.
Katsokaa nyt tuota eilistäkin merkintää. Miksi minä yritin puristaa huumorikivestäni huumoriverta lihavista ihmisistä? Lihavat ihmiset eivät ole rikkoneet EAM-sääntöä.
(Ymmärtääksenne EAM-sääntöä, tässä pikku tarina: tällä viikolla tullessani junalla töihin vaunussani oli joku elämän valttikortteja pikkaisen liian kauan hihassa säilyttäneen näköinen tyyppi, joka poltti niin että koko vaunu haisi.
Minä en kuitenkaan sanonut hänelle mitään, täysin kolmesta syystä.
1) Tyyppi näytti pipossaan ja pitkässä parrassaan entiseltä maalaistontulta, jolta yhteiskunnan rakennemuutos, ilmaston muuttuminen, ja EU:n Suomelle epäedullinen ruokosokerin viljelyn tukipäätös olivat vieneet työn ja savusaunan jossa asua.
Minulla ei ollut sydäntä alkaa motkottamaan jostain kiellosta taruhahmolle, jolta on viety torppa alta.
2) Minä en usko "kausaalis-mekanistiseen bile-teoriaan".
Tämän teorian mukaan jos tammikuussa sallitaan laitapuolen kulkijoiden tupakointi vaunussa, niin seuraavana vappuna humanistit kaappaavat junanvaunun viettääkseen siellä käytännöllisen filosofian kreikkalaisen platoniset pohdiskelu-bileet.
Jossain vaiheessa sinne saapuvat myös tilastotieteen opiskelijat kylmä kalja kourassaan ja kuuma läppäri sylissään pohtimaan, onko nyt keskimäärin hyvä olla.
Lopuksi teekkarit ilmestyvät paikalle vain lakanat päällään, ja kun filosofian opiskelijat kysyvät näiltä, että luulivatko teekkarit että kyseessä ovat tooga-juhlat, nämä vastaavat "mhitkä tooga-juhlat? Me vhaan juhlitaan phyykkipäivää."
Mutta koska tälle ilmiölle ei ole vielä omaa wikipedia-merkintää, en usko siihen.
3) Tämä henkilö antoi minun olla rauhassa, eli Ei Alkanut Mulle = EAM. Vastavuoroisesti minäkään EAM hänelle.)
Miksi minä siis aloin veistelemään epätoivoisia vitsejä lihavista ihmisistä, jotka eivät todellakaan ole ansainneet sitä?
Koska minä olen enemmän aamuihminen.
Armeija opetti minut tappamaan ja heräämään aikaisin.
Ensimmäisenä mainittu käskettiin lopettamaan armeijan jälkeen, tai no ehkä voimakas kehoitus on parempi sana kuvaamaan sitä, lähinnähän se oli toive, mutta aikaisin herääminen on vaikeampi unohtaa.
Jotenkin vain olen luovimmillani sen jälkeen, kun olen ensin läpikäynyt sanoinkuvaamattomat ja pimeät aamurituaalini, ja materialisoitunut fyysisesti työpaikalleni sekä alkanut nauttimaan nestettä, jota ihmiset kutsuvat "kahviksi".
Kun olen saanut mieleni syövereistä ujutettua kirjalliseen muotoon jotain, josta ensimmäisen maistiaisen sai peruskoulun äidinkielenopettajani kirjoittaessani annetun "mitä tein kesälomallani"-aineen sijaan "tiedän mitä teit kesälomallasi"-aineen (sain muuten kirjoittaja-stipendin ns. "kirjallisten ansioideni" vuoksi), annan työn nujertaa mielenkiinnon elämää kohtaan, kunnes taas koittaa aamu.
Entä kun olen iltavuorossa?
Pakotan itseni nukkumaan pitkään aamulla, nousen, menen suihkuun, luen päivän lehden nauttien samalla aamiaista, katselen digiboksiltani eilen tallentamiani ohjelmia, kuntoilen, käyn suihkussa, tulen töihin.
Sitten yritän ruoskia itsestäni kahvin avulla edes jotain hauskaa tai oivaltavaa, yleensä vain muokaten lapsena kuulemiani pikku-Kalle-vitsejä.
Lisäksi en saa enää ajatteluani off-tilaan, koska iltaisin ei ole niin paljon tehtävää.
Arvatkaa onko hauskaa kun viimein pääsee kotiin, ja toivoo aivojen ymmärtää lopettaa ymmärtäminen, mutta itse asiassa koko yö meneekin siinä, kun superego, Id ja ego istuvat mieli-pöytään ja alkavat yhdessä kirjoittamaan alitajunnassa Damages-sarjan seuraavaa tuotantokautta?
Eikä tuo edes ole kielikuva. Näin koko keskiviikon unta siitä miten Damages tulee loppumaan. Enkä edes erityisemmin välitä tuosta sarjasta.
Eli ei mitään henkilökohtaista lihavia kohtaan, te vain olitte pikku-Kalle-vitsissä jonka muistin.
Sen sijaan vaaleanpunaiset miestenpaidat ovat nykyajan vastine Egyptin vitsauksille. Vaaleanpunaisia miestenpaitoja seuraavat yleensä aina vakosamettihousut, sarjakuva-aiheiset solmiot ja lopuksi vapaan pukeutumisen perjantai.
Ensi viikolla olen kuitenkin taas aamu-vuorossa. Katsotaan millaista jälkeä silloin syntyy.
torstai 3. tammikuuta 2008
Painokauppasopimus
Joulukuussa 2007 solmittiin kansainvälinen päästökauppasopimus.
Sen perusteella maailman maat alkavat vähentämään teollisuuspäästöjään ilmastonlämpenemisen hidastamiseksi, kukin itselleen määriteltyjen rajojen mukaan.
Mitä jos meillä olisi vastaavanlainen painokauppasopimus?
Yksinkertaisesti kyseessä olisi jokaiselle maalle erikseen sopimuksella määritelty koko kansakunnan kokonaispaino, tai keskimääräinen paino per asukas.
Jokaisella on kiistämätön oikeus ilmaista itseään miten haluaa, oli se sitten fyysistä, henkistä tai vaaleanpunaiseen miestenpaitaan pukeutumista.
Siksi on väärin luokitella ihmisiä heidän painonsa, tai edes ilmeisen tyylitajun kirurgisen poiston, perusteella.
Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen.
Ensinnäkin ylipainosta on haittaa terveydelle.
Tiedeuutisten mukaan lasten liikkumattomuus ja ylipaino vaikuttavat myöhemmällä iällä yleiseen hyvinvointiin.
Toisekseen lihavuudella on suoria vaikutuksia ilmaston lämpenemiseen.
The International Air Transport Association IATA julkaisi vuonna 2007 tutkimuksen, jonka mukaan jokainen ylimääräinen minuutti, jonka lentokone joutuu olemaan ilmassa, lisää lentokoneen polttoaineen kulutusta keskimäärin 62 litraa ja hiilidioksidi-päästöjä noin 160 kiloa.
Saman tutkimuksen mukaan esim. lento Hong Kongiin on paikoin 25 minuuttia pidempi kuin aiemmin.
Yksi syy tähän hidasteluun lentomatkustajien keskimääräisen painon kasvu, jonka vuoksi Australiassa on jo ehdotettu erityisveroa lihaville matkustajille.
Eräässä tapauksessa matkustaja sai korvauksia lentoyhtiöltä jouduttuaan vieressä istuneen kanssamatkustajan vuoksi puristuksiin.
(Vakavasti puhuen, kyseessä ei ole yhtä suuri ongelma kuin niiden henkilöiden kanssa, jotka kuvittelevat että se mikä näyttää hyvältä tyttövauvan päällä, näyttää yhtä hyvältä täysikasvuisen miehen päällä, mutta ongelma kuitenkin.)
Miten painokauppa sitten toteutuisi?
Julkisen terveydenhuollon kautta jokainen kansalainen mitattaisiin ja punnittaisiin ja hänelle laskettaisiin ihannepainorajat. Sen jälkeen laskettaisiin kaikki saadut painot yhteen, ja näin saataisiin Suomen painoraja.
Laskemalla taas kaikki ihannepainot saataisiin ihannepainoraja, johon meidän tulisi pyrkiä.
Jos painoraja olisi vähemmän ihannepainoraja, kaikki olisi hyvin.
Jos painoraja olisi enemmän kuin ihannepainoraja, asialle pitäisi tehdä jotain.
Suomi tai kuten mikä muu tahansa maa voisi ostaa muilta, laihemmilta mailta lisää painoa itselleen painokaupoilla.
Näin maille asetetut painorajat pysyisivät tavoitteissa, ja jotkut maat saisivat tarvitsemaansa rahaa saattaakseen kansansa heille määriteltyyn ihannepainoon.
Jos tämä ei riittäisi, valtio voisi tilata jokaiseen talouteen kansalaisten itse valitseman aikakausilehden, jossa kerrotaan kuinka (laita lempijuhlasi/lempivuodenaikasi/lempiviikonpäiväsi tähän) jälkeisistä kiloista voisi päästä eroon.
Tietenkään tämä ei olisi yksinkertaista tai ongelmatonta.
Suuret pikaruokaketjut alkaisivat protestoimaan, koska niiden tuloksenteko perustuu tärkeässä määrin sellaisten ihmisten toimintaan, jotka huijaavat paitsi tyylitajuaan pukeutumalla johonkin mikä on sööttiä vain ja ainoastaan Barbien päällä, myös itseään tuijottamalla vain hiilihydraatti-arvoja.
Hawaiji-paitoja valmistavat yhtiöt pelästyisivät, koska jos lihavien ihmisten määrä pienenisi, maailmassa olisi enää vain N määrä Sillä silmällä-ohjelmia seuraamattomia ihmisiä, jotka suostuvat pukeutumaan muuhunkin kuin paitaan, joka ilmiselvästi kadehtii värittömiä kanssaedustajiaan.
Oikeastaan ilmansaasteiden määrä ei myöskään pienenisi, koska ihmisten siirtyessä enenevissä määrin kasvissyöntiin, suolikaasujen (3% Ison-Britannian kasvihuonepäästöistä on lehmien pierua) määrä kasvaisi, täten pahentaen ilmaston lämpenemistä.
Painokauppasopimus, kuten myös My Little Pony-maailmasta ideansa paidanväritykseen saavat miestenpaidat, ei siis oikeasti toimisi.
Joskin idea kasvistensyönnin aiheuttamien kaasujen lisääntymisestä ei välttämättä ole huono uutinen. Sitä pitäisi vain osata soveltaa...
Sen perusteella maailman maat alkavat vähentämään teollisuuspäästöjään ilmastonlämpenemisen hidastamiseksi, kukin itselleen määriteltyjen rajojen mukaan.
Mitä jos meillä olisi vastaavanlainen painokauppasopimus?
Yksinkertaisesti kyseessä olisi jokaiselle maalle erikseen sopimuksella määritelty koko kansakunnan kokonaispaino, tai keskimääräinen paino per asukas.
Jokaisella on kiistämätön oikeus ilmaista itseään miten haluaa, oli se sitten fyysistä, henkistä tai vaaleanpunaiseen miestenpaitaan pukeutumista.
Siksi on väärin luokitella ihmisiä heidän painonsa, tai edes ilmeisen tyylitajun kirurgisen poiston, perusteella.
Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen.
Ensinnäkin ylipainosta on haittaa terveydelle.
Tiedeuutisten mukaan lasten liikkumattomuus ja ylipaino vaikuttavat myöhemmällä iällä yleiseen hyvinvointiin.
Toisekseen lihavuudella on suoria vaikutuksia ilmaston lämpenemiseen.
The International Air Transport Association IATA julkaisi vuonna 2007 tutkimuksen, jonka mukaan jokainen ylimääräinen minuutti, jonka lentokone joutuu olemaan ilmassa, lisää lentokoneen polttoaineen kulutusta keskimäärin 62 litraa ja hiilidioksidi-päästöjä noin 160 kiloa.
Saman tutkimuksen mukaan esim. lento Hong Kongiin on paikoin 25 minuuttia pidempi kuin aiemmin.
Yksi syy tähän hidasteluun lentomatkustajien keskimääräisen painon kasvu, jonka vuoksi Australiassa on jo ehdotettu erityisveroa lihaville matkustajille.
Eräässä tapauksessa matkustaja sai korvauksia lentoyhtiöltä jouduttuaan vieressä istuneen kanssamatkustajan vuoksi puristuksiin.
(Vakavasti puhuen, kyseessä ei ole yhtä suuri ongelma kuin niiden henkilöiden kanssa, jotka kuvittelevat että se mikä näyttää hyvältä tyttövauvan päällä, näyttää yhtä hyvältä täysikasvuisen miehen päällä, mutta ongelma kuitenkin.)
Miten painokauppa sitten toteutuisi?
Julkisen terveydenhuollon kautta jokainen kansalainen mitattaisiin ja punnittaisiin ja hänelle laskettaisiin ihannepainorajat. Sen jälkeen laskettaisiin kaikki saadut painot yhteen, ja näin saataisiin Suomen painoraja.
Laskemalla taas kaikki ihannepainot saataisiin ihannepainoraja, johon meidän tulisi pyrkiä.
Jos painoraja olisi vähemmän ihannepainoraja, kaikki olisi hyvin.
Jos painoraja olisi enemmän kuin ihannepainoraja, asialle pitäisi tehdä jotain.
Suomi tai kuten mikä muu tahansa maa voisi ostaa muilta, laihemmilta mailta lisää painoa itselleen painokaupoilla.
Näin maille asetetut painorajat pysyisivät tavoitteissa, ja jotkut maat saisivat tarvitsemaansa rahaa saattaakseen kansansa heille määriteltyyn ihannepainoon.
Jos tämä ei riittäisi, valtio voisi tilata jokaiseen talouteen kansalaisten itse valitseman aikakausilehden, jossa kerrotaan kuinka (laita lempijuhlasi/lempivuodenaikasi/lempiviikonpäiväsi tähän) jälkeisistä kiloista voisi päästä eroon.
Tietenkään tämä ei olisi yksinkertaista tai ongelmatonta.
Suuret pikaruokaketjut alkaisivat protestoimaan, koska niiden tuloksenteko perustuu tärkeässä määrin sellaisten ihmisten toimintaan, jotka huijaavat paitsi tyylitajuaan pukeutumalla johonkin mikä on sööttiä vain ja ainoastaan Barbien päällä, myös itseään tuijottamalla vain hiilihydraatti-arvoja.
Hawaiji-paitoja valmistavat yhtiöt pelästyisivät, koska jos lihavien ihmisten määrä pienenisi, maailmassa olisi enää vain N määrä Sillä silmällä-ohjelmia seuraamattomia ihmisiä, jotka suostuvat pukeutumaan muuhunkin kuin paitaan, joka ilmiselvästi kadehtii värittömiä kanssaedustajiaan.
Oikeastaan ilmansaasteiden määrä ei myöskään pienenisi, koska ihmisten siirtyessä enenevissä määrin kasvissyöntiin, suolikaasujen (3% Ison-Britannian kasvihuonepäästöistä on lehmien pierua) määrä kasvaisi, täten pahentaen ilmaston lämpenemistä.
Painokauppasopimus, kuten myös My Little Pony-maailmasta ideansa paidanväritykseen saavat miestenpaidat, ei siis oikeasti toimisi.
Joskin idea kasvistensyönnin aiheuttamien kaasujen lisääntymisestä ei välttämättä ole huono uutinen. Sitä pitäisi vain osata soveltaa...
keskiviikko 2. tammikuuta 2008
Jos kohtaat blogin, tapa blogi
"Älä hyväksy mitään: jos kohtaat buddhan, tapa buddha.
Jos kohtaat vanhempasi, tapa vanhempasi.
Elä elämäsi niin kuin se on, sitoutumatta mihinkään."
Hinduprinssi Gautama Siddharta, buddhismin perustaja, kertoi noin valaistumisen tien.
Toisin kuin esimerkiksi kristinuskossa, buddhismissa ei ole rituaaleja, joiden kautta voisi löytää jonkinlaisen valaistumisen. Ainoa tapa sen saavuttamiseen lähtee itsestä.
Kun on unohtanut kaiken tietämäsi, löytänyt mu:n, voit todella ymmärtää.
"Mu" tarkoittaa paitsi "kyllä/ei" yhtäaikaa (tai "ihan miten vaan" nuoremmille lukijoille), myös "olemattomuutta".
Kun siis olet hylännyt kaiken turhan, kyseenalaistanut muodon, kieltänyt tarpeettoman ja löytänyt oman tiesi, olet saavuttanut Mu:n, olemattomuuden.
Mikään ei voi enää vahingoittaa tai koskettaa sinua tämän jälkeen, sillä leikatessaan olematonta ihminen vain leikkaa itseään.
Tähän portittomaan porttiin, valaistumiseen, on tuhansia polkuja mutta määränpäässä on vain yksi portti.
Mitä siis jos blogin kautta voi saavuttaa valaistumisen?
Bloginpitäjä toimisi aluksi kuten pitääkin, ja pysyttelisi blogin tarkasti määritellyissä rajoissa. Pikkuhiljaa hän kuitenkin alkaisi kyseenalaistamaan kaiken.
Kronologisuus alkaisi kärsimään. Se mikä on kirjoitettu eilen voisi olla merkitty täksi päiväksi, tai viikon vanha kirjoitus julkaistaisiin uudestaan "yleisön pyynnöstä". Tai ehkä niitä tulisi välillä aamusta, välillä illasta, ja välillä ei ollenkaan. Aika, sellaisena kuin se yhteisestä sopimuksesta tunnetaan, menettäisi merkityksensä.
Kieliasu alkaisi muistuttamaan jotain mikä voi olla vain 10 000 apinan 10 000 vuodessa aikaansaaman kirjallisen lopputuloksen yhteenveto, siis sen jälkeen kun avoimen lähdekoodin Automaattinen Kielenkääntäjä® ensin käänsi sen sanskriitiksi, sitten flaamiksi, sitten meänkieleksi, ja lopulta joksikin hämärästi ihmiskieltä muistuttavaksi.
Jutut alkaisivat olemaan yhä kasvavassa määrin sen suuntaisia, että korkeintaan kahvinsa peyotessa kastettujen, kuukauden ajan käytettyjen Seniorien KeilaKerhon tennissukkien läpi suodattamalla valmistava henkilö, joka herää joka aamu siihen, kun äänet pään sisällä haukottelevat niin äänekkäästi venytellessään, voisi asua tämän tyypin kämppiksenä, ja hänkin lukitsisi ovensa yöksi ja nukkuisi krusifiksi kaulassaan.
Pian blogin juttujen sävy olisi asteikolla "vaahtokarkkia kuumassa kaakaossa" - "partaveitsenteriä itsetehdyissä toffeekarkeissa" jossain tasolla "piikkilankaa kerran syödyssä spagetissa":niin hämärää, lukukelvotonta, omituista, tarpeetonta ja tylysti kesken huipennuksen lopettavaa, että kukaan ei sitä voi enää loppuvaiheessa lukea.
Kunnes blogi yhtäkkiä katoaisi.
Mitä sille tapahtui? Tulivatko kadonneen mantereen muukalaiset oikeasti hakemaan kirjoittajan? Söikö hän liikaa foliota, jolla paitsi tapetoi kämppänsä etteivät naapurin mikroaaltouunin säteet ulottuisi häneen, myös yritti vuorata vatsansa? Tukehtuiko bloggaaja sananmukaisesti omaan mahdottomuuteensa?
Vai välittäisikö kukaan?
Ehkä, ehkä ei. Mutta bloginpitäjä ei enää olisi kiinnostunut siitä.
Sillä kyseenalaistettuaan kaiken, hän tajusi sen.
Katzu!
Jos kohtaat vanhempasi, tapa vanhempasi.
Elä elämäsi niin kuin se on, sitoutumatta mihinkään."
Hinduprinssi Gautama Siddharta, buddhismin perustaja, kertoi noin valaistumisen tien.
Toisin kuin esimerkiksi kristinuskossa, buddhismissa ei ole rituaaleja, joiden kautta voisi löytää jonkinlaisen valaistumisen. Ainoa tapa sen saavuttamiseen lähtee itsestä.
Kun on unohtanut kaiken tietämäsi, löytänyt mu:n, voit todella ymmärtää.
"Mu" tarkoittaa paitsi "kyllä/ei" yhtäaikaa (tai "ihan miten vaan" nuoremmille lukijoille), myös "olemattomuutta".
Kun siis olet hylännyt kaiken turhan, kyseenalaistanut muodon, kieltänyt tarpeettoman ja löytänyt oman tiesi, olet saavuttanut Mu:n, olemattomuuden.
Mikään ei voi enää vahingoittaa tai koskettaa sinua tämän jälkeen, sillä leikatessaan olematonta ihminen vain leikkaa itseään.
Tähän portittomaan porttiin, valaistumiseen, on tuhansia polkuja mutta määränpäässä on vain yksi portti.
Mitä siis jos blogin kautta voi saavuttaa valaistumisen?
Bloginpitäjä toimisi aluksi kuten pitääkin, ja pysyttelisi blogin tarkasti määritellyissä rajoissa. Pikkuhiljaa hän kuitenkin alkaisi kyseenalaistamaan kaiken.
Kronologisuus alkaisi kärsimään. Se mikä on kirjoitettu eilen voisi olla merkitty täksi päiväksi, tai viikon vanha kirjoitus julkaistaisiin uudestaan "yleisön pyynnöstä". Tai ehkä niitä tulisi välillä aamusta, välillä illasta, ja välillä ei ollenkaan. Aika, sellaisena kuin se yhteisestä sopimuksesta tunnetaan, menettäisi merkityksensä.
Kieliasu alkaisi muistuttamaan jotain mikä voi olla vain 10 000 apinan 10 000 vuodessa aikaansaaman kirjallisen lopputuloksen yhteenveto, siis sen jälkeen kun avoimen lähdekoodin Automaattinen Kielenkääntäjä® ensin käänsi sen sanskriitiksi, sitten flaamiksi, sitten meänkieleksi, ja lopulta joksikin hämärästi ihmiskieltä muistuttavaksi.
Jutut alkaisivat olemaan yhä kasvavassa määrin sen suuntaisia, että korkeintaan kahvinsa peyotessa kastettujen, kuukauden ajan käytettyjen Seniorien KeilaKerhon tennissukkien läpi suodattamalla valmistava henkilö, joka herää joka aamu siihen, kun äänet pään sisällä haukottelevat niin äänekkäästi venytellessään, voisi asua tämän tyypin kämppiksenä, ja hänkin lukitsisi ovensa yöksi ja nukkuisi krusifiksi kaulassaan.
Pian blogin juttujen sävy olisi asteikolla "vaahtokarkkia kuumassa kaakaossa" - "partaveitsenteriä itsetehdyissä toffeekarkeissa" jossain tasolla "piikkilankaa kerran syödyssä spagetissa":niin hämärää, lukukelvotonta, omituista, tarpeetonta ja tylysti kesken huipennuksen lopettavaa, että kukaan ei sitä voi enää loppuvaiheessa lukea.
Kunnes blogi yhtäkkiä katoaisi.
Mitä sille tapahtui? Tulivatko kadonneen mantereen muukalaiset oikeasti hakemaan kirjoittajan? Söikö hän liikaa foliota, jolla paitsi tapetoi kämppänsä etteivät naapurin mikroaaltouunin säteet ulottuisi häneen, myös yritti vuorata vatsansa? Tukehtuiko bloggaaja sananmukaisesti omaan mahdottomuuteensa?
Vai välittäisikö kukaan?
Ehkä, ehkä ei. Mutta bloginpitäjä ei enää olisi kiinnostunut siitä.
Sillä kyseenalaistettuaan kaiken, hän tajusi sen.
Katzu!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
