Ja te olitte..?

Mitä jos te ette olekaan te?

Kaikki muistavat viikon takaisen tapauksen, jossa kävi ilmi että Tsekeissä olivat vauvat vaihtuneet. Sitä on tapahtunut myös Suomessakin.

Mistä siis jos te olettekin tällaisen vaihdoksen uhri?

Tämä tosin on nykyään hyvin epätodennäköistä, sillä Suomessa vauvat merkitään melkeinpä välittömästi syntymän jälkeen rannekkeella, että sekaannuksia ei satu.

Tämä ei siltikään tarkoita että kaikki olisi hyvin.

Voitteko todistaa olemassaolonne?

Teillä on henkilöllisyyspaperinne, verotodistus, sosiaaliturvatunnus. Ne ovat vain todiste siitä, että teillä on jonkun ihmisen henkilöllisyys ja sitä varten luovutetut paperit. Niitä voi väärentää.

Onhan teillä toki kuvia teistä perheenne ja ystävienne kanssa? Nykyaikaisilla kuvanhallinta-tekniikoilla näitäkin kuvia voidaan luoda tai jo olemassaolevia otoksia muokata.

Onhan teillä kuitenkin ystävänne ja perheenne, jotka ovat valmiit puhumaan puolestanne.
Mistä tiedätte että he ovat oikeita? Kenties he ovat vain näyttelijöitä, jotka on palkattu tehtäväänsä. Tai kenties hekin ovat samanlaisen operaation uhreja kuin tekin.

Työ, te käytte työssä joka päivä. Miten te osaisitte tehdä työtänne, jos ette olisi te? Ehkä tämä nykyinen työ on jotain mitä teitte aiemminkin, tai sitten se on oikeaan ammattitaitoonne nähden niin alkeellista hommaa, että opitte sen hetkessä.
Nykyisin työhistoria voi olla niin pätkätöiden täyttämä, että jos työkaverinne eivät tunne teitä, siinä ei ole mitään omituista.

Mitä jos te oikeasti heräsitte ensimmäisen kerran vuoteestanne tänään? Asuntonne oli muokattu asutun näköiseksi ja jääkaappiin oli koottu yleisimpiä elintarvikkeita. Saatoitte ihmetellä missä ihmeen vaiheessa olitte ostaneet jonkin yksittäisen asian, mutta laitoitte kaiken huonon muistin piikkiin.

Tiesitte vain että teidän on mentävä jonnekin ja tehtävä siellä jotain. Ehkä se oli hyvän aivopesun tulosta.

Ja eikö toisinaan katsoessanne peilistä teille tule mieleen että te olitte tarkoitettu johonkin suurempaan kuin mitä nyt olette?
Sisällänne tuntuu siltä kuin olisitte menettäneet jotain niin mahtavaa, että sen tajuaminen saisi heikomman ihmisen lankeamaan maahan ja itkemään.

Mutta te olette aikuinen. Te unohdatte mistä koko ajatus edes tuli ja jatkatte normaalia elämäänne.

Ai te olette ihan varma ilman epäilystäkään siitä kuka olette? Ette edes tietäisi syytä miksi joku tekisi teille jotain äskenmainittua? Että pelkkä ajatus on ihan utopistinen?

Sitähän minäkin. Liikaa kahvia taas, heh heh.
Ja ihan vaan ystävällisenä neuvona: muistakaakin se.