Vappu, päivitys 1.5.0.2

Tähän alkuun lakimiesteni kehotuksesta huomautus:
-------------------------------------------------------------------
Minä yritin.

Minä todella yritin. Nimittäin välittää.

Ikävä kyllä en välittänyt tarpeeksi, jotta olisin tarkistanut minkä värisiä haalareita mikäkin porukka käyttää näin vappuna. Eli jos käytän jotain jo olemassaolevaa haalariväriä mielestänne väärin, antakaa palautetta.

Lupaan yrittää välittää niistä.

Ai niin, ja kaikkiyhteydeteläviinkuolleisiintaikuolleisiintaieläviintaihaalariporukan
itsestäänluomiinmielikuviinovatsattumanvaraisiataiviimeisessä
tapauksessahyvinepätodennäköisiäeikätekijäoikeastioletaettä
kukaanottaatätäjuttuatosissaantaiedesettäjokulukisitätäpikku
printtiäjotenlempielokuvanionpikkunaisiasevanhempiversio
vaikkakerronkinkaikilleettäseolisialkuperäinenpredator
elokuvajoskinsetoinenosaonhyvämyös.
-----------------------------------------------------------

Vappu ja haalarit ovat yhtä olennainen osa tätä työväenjuhlaa kuin joulu ja lanttulaatikko tai pääsiäinen ja suklaamunat tai Cthulhun ylösnousemus ja massojen ajautuminen hulluuteen.

Kaikella kunnioituksella niitä kohtaan, ne ovat kuitenkin kokeneet pienen inflaation. Aiemmin niiden kantajat saivat rellestää, ryypätä ja rähinöidä eli 3R:ää miten vain sielu sietää.

Nykyään kuka tahansa, jolla jossain vaiheessa on ollut tajua laittaa vaatteet päälleen, saa tehdä samaa .

Onko minulla sitten ehdotuksia? Luulin jo että ette kysyisikään.

Ensinnäkin meidän tulee muuttaa vappu-päivän luonnetta.
Nykyisin porukka nojaa vastatuuleen ja kuuntelee miksi kaikki (paitsi sen hetkinen puhuja) ovat väärässä, tai menee syömään kylmiä ruokia ja lämpimiä juomia mahdollisimman avoimelle paikalle ja leikkii että se on fjalleralleraa trevligt och dom sjungar mycket snapsången igen och igen.

Minun uudistuksessani päivän teemaksi tulisi "jos et kestä kuumaa, älä tule saunasta ulos".
Yhden päivän ajan kaikki paitsi tappaminen, sukurutsa, veronkierto, perinnetanhut sekä talojen sisään murtautuminen olisi sallittua.

Eli kaikki jotka ovat ulkona, ovat vapaata riistaa. Kaikki jotka ovat sisällä, ovat poissa pelistä.

Toisekseen kaikkien ulkonaolijoiden tulisi käyttää erivärisiä haalareita. Eri värit kertovat toisille mitä oikein on luvassa.

Esimerkiksi keltainen kertoo että tämän haalarin käyttäjä juo vaikka viimevuotiset simat ja tarpeen vaatiessa hyppää auton konepellille siinä toivossa, että kuski hätäpäissää laittaa pissapojan päälle ja haalarityypin suuhun osuisi hyttysnestettä.

Todella kovan paikan edessä tämä henkilö on valmis imemään autoista dieselit, joten jos auto ei lähde seuraavana päivänä liikenteeseen, muistakaa tarkistaa auton alusta.

Punainen kertoo että kantaja yrittää vongata aluksi jokaiselta vastakkaisen sukupuolen edustajalta, mutta päivän edetessä kaikki pitkätukkaiset käyvät, ja loppu-illasta tämä haalarinkuluttaja nylkyttää liikennevalotolppaa.

Yleensä tämän haalarin kantajat tunnistaa siitä, että he makaavat pusikossa jääpalapussin ja nivusrevähtymän seurassa tai ovat jossain nurkassa nojaamassa seinään höpisemässä itsekseen "älä nyt viitsi alkaa. Tule nyt esille sieltä. Lupaan, tällä kertaa pelkästään virtsataan".

Musta kertoo että kyseessä on ns. Kamikaze.

Hänelle annetaan vappuaattona klo 23.59.59 termospullo mustaa kahvia, kaksi nahistunutta näkkäriä, miehille 3 pakettia viagraa, naisille e-pillereitä, reppu kondomeita, GPS-navigaattori, Interrail-kortti sekä Euroopan, Aasian ja Pohjois- sekä Etelä-Amerikan suurimpien sairaanhoitaja-, opettaja-, putkimies-, sekä teknillisten oppilaitosten osoitteet.

Tämän jälkeen hän saa rellestää, hurvitella ja mitä nyt tuolla paketilla voikaan tehdä vappupäivän ajan. Koska maailma on jaettu eri aikavyöhykkeisiin, nopea mustan haalarin käyttäjä voi ehtiä aika pitkälle "yhden" päivän aikana.

Haalari on musta, koska monikaan ei selviä tällaisesta repäisystä hengissä, joten kun he lopulta kuolevat virne huulillaan, heillä on jo surupuku päällään, ja heidät voidaan krematoida paikallisesti, laittaa termariin ja lähettää se pikapostina kotimaahan.

Tästä kaikesta olisi etuna se, että jotkut se saisi arvostamaan enemmän loppuja 364 päivää, jolloin ei tarvitse pelätä että haalaripukuiset tyypit meikkaisivat kaikki näkemänsä patsaat.

Toiset taas alkaisivat arvostamaan ja valmistautumaan sitä yhtä, tiettyä päivää varten.

Jotkut miettisivät mistä tämä kauhea hässäkkä, puraisevat näkkäriä, hörppäisevät kaffetta, ja katsovat "Ammattikoulu, LVI-asentajat, 500 M" kylttiä merkityksellisesti ja lähtisivät matkaan.

Pääasia kuitenkin olisi, että vappu ei jättäisi ketään kylmäksi.

Väliin henkilökohtaista, osa XXXXII

Tiesittekö että nykyaikaisen internet-teknologian avulla pystyn seuraamaan melko tarkasti miten lukevan yleisöni mielenkiinto pysyy yllä?

Eli kykenen seuraamaan missä vaiheessa porukka on luopunut toivosta tulla huvitetuksi ja lähtenyt katsomaan olisiko PhotoshopDisasters-sivu jo päivittynyt.

Se näkyy tilastoissa aina prosenttilukuna lauseen perässä, eli mitä suurempi prosenttiluku, sitä enemmän populaa vielä mukana, esim. (100% eli "huvita meitä! Huvita meitä!") ja siitä voi päätellä jotain lukevan yleisön ajatuksensuunnista.

On tiettyjä aiheita, joiden avulla onnistun pitämään kaikki mukana, kuten puhuessani siitä että täältä ei löydy katolilaisen koulun koulupukuihin pukeutuneita naisia. (100% eli "mitä! onko täällä katolilaisen koulun koulupukuihin pukeutuneita naisia? Ihan varmasti se sanoi niin! Ihan varmasti!")

Uskokaa jo, sen viidennen kerran kun Google toi teidät tänne olisi pitänyt olla kuuluisa herätyshuuto, joka voittaa jopa teidänkin ilmeisen hätähuutonne (100% eli "Google EI voi valehdella. Kuulin että oikeasti Google käyttää Area 51:n ufoista siepattua teknologiaa, ja siksi se on niin hyvä. Joo, niin tietenkin ne kiistää sen, mutta mulla on kaveri netissä joka sanoi niin ja netti ei koskaan valehtele").

Mutta jossain vaiheessa joudun aina sanomaan "tukanleikkuu" ja silloin...(50% eli "eewww. Tukanleikkuu, mitä ihmeen tyttöjen juttuja täällä on? Mä menen mieluummin pelaamaan World of Warcraftia.").

Krhm, siis "jossain vaiheessa joudun aina sanomaan "TUKANLEIKKUU" ja silloin..." (0% eli "Hei tuletsä nyt sieltä! Me tarvitaan maagi tänne! Ja laita ne sakset pois! Kuka edes uskalsi antaa ne sulle viime kerran jälkeen?").

Kas näin, nyt kun olen onnistunut kadottamaan kaikki, voinen kertoa eilisestä parturi-kampaajalla käynnistäni (100% eli "heeetkinen....onkohan tämä niitä "pizzalähetti ja putkimies"-juttuja joista aina saa kuulla isommilta pojilta?").

Kuten varmaan uskollisimmat lukijani muistavat , en aina välttämättä ole ollut tyytyväinen hiusteni käsittelyyn (50% eli "ei herranjestas, alkaako se kertomaan jotain bondage-juttua tässä? Laita äkkiä ovi kiinni ettei kukaan tule kesken kaiken sisään!").

Tällä kertaa kuitenkin tapahtui jotain yllättävää (100% eli "voi juku. Kohta se alkaa kertomaan. Tältä seksin täytyy tuntua.").

Minusta tuntuu että me taisimme löytää tyylini (101% eli "hei laita nyt toi koira pihalle. Etsä nää että kohta tää yks alkaa kertomaan kuinka se löysi nautinnon hedelmän kitkettyään niin kauan epätoivon rikkaruohoa tunteidensa puutarhassa? Äläkä kato mua noin.)

Se on lyhyt, mutta ei kuitenkaan sellainen tolppamallinen jenkkisiili kuin tähän asti. Itse asiassa se on juurikin sitä millaista olen katsonut haaveillen muiden päällä ja päässä (100% eli "okei, pikkaisen gay-meininkiä, mutta hetkellä minä hyvänsä ne katolilaiset koulutytöt tulevat asuissaan, ja "käännyttävät" sen").

Minusta tuntuu, että minä ja parturi-kampaajani olemme viimeinkin löytäneet yhteisen sävelen, jota olemme etsineet viimeisen puolentoista vuoden ajan. (0% eli "ei äiti, me vaan pelataan, ei me tehdä mitään muuta, ei tartte tulla sisälle, oota edes että saadaan housut ylös eikun siis pelitilanne tallennettua!").

Jotenkin oloni on kuitenkin haikea, sillä nyt etsintä on viimeinkin loppunut ja ei ole enää mitään jännitettävää tukanleikkaukseen mennessä (- 100% eli "joo äiti, siis kato me ollaan vaan koko ajan odoteltu milloinka PhotoshopDisasters-sivu päivittyy, tietenkään me ei käydä missään suomalaisessa blogissa. Totta kai voit laittaa sen lapsilukon nettiin").

Olenko muuten koskaan kertonut kun eksyin katolilaiseen tyttökouluun?

Onko tästä jo puhuttu? Ristiriitaista, koska en muista.

"Moni vanhemman polven kriitikko tuomitsikin arkeologin seikkailut kulttuuri-imperialistisena massaviihteenä: valkoinen mies suorittaa urotekoja maalla, meressä ja ilmassa. Naiset nauravat ja alkuasukkaa ihailevat."

Tykkään aloittaa blogimerkinnät toisten ajatuksilla. Ostan sillä tavoin aikaa itselleni ajatella.

(Äskeinen lainaus, joka siis ei ollut kirjoittajansa oma mielipide, vaan lainaus muiden ajatuksista (toisinaan me kirjoittajat ostamme ajatteluaikaa kesken jutun), oli muuten Helsingin Sanomien Nyt-liitteestä, kirjoittajana Jukka Kangasjärvi.)

Kyseinen kommentti koski ensimmäistä Indiana Jones-elokuvaa.

Ymmärrän elokuvaa kritisoineiden mielipiteen täysin. Miksi kukaan ei koskaan ajattele kallonkutistajien tunteita? Eivätkö hekin ole ihmisiä?

Tälläkin hetkellä jossain Amazonin (olin vähällä huomauttaa että "ei sen nettikirjakaupan", mutta sitten muistin omat kokemukseni kirjankustantantajista.
Joten: "mahdollisesti, ehkäpä hyvinkin todennäköisesti myös sen nettikirjakaupan") liepeillä kallonkutistajien perhe viettää normaalia kallonkutistajien päivää.

Tytär kallonkutistaja leikkii paikallista tee-kutsujen vastinetta eli curare-kutsuja, hyvien ystäviensä herra apinan, herra jäniksen, herra ankan ja herra boan---hups, nyt niitä leikitään vain herra boan kanssa sekä herra boan vatsassa sulavien herra apinan, herra jäniksen ja herra ankan kanssa.

Poika kallonkutistaja puuhastelee ikioman "joka pojan kallonkutistajan leikkisetin" kanssa ja kutistelee sammakoiden päitä.

Äiti kallonkutistaja katsoo että kaikki kutistettavat kallot ovat kutistumassa ja pyyhkii pölyjä jo aiemmin kutistetuista kalloista.

Isä kallonkutistaja on lähdössä töihin hankkimaan perheelleen elantoa ja uusi kalloja kutistettavaksi.

Eikä edes aleta natseista.

Kun katsoo kaiken kansanmurhan ja maailmansodan aloittamisen taakse, huomaa että oikeasti kyse on vain pikkulapsista, jotka vain haluavat halauksen, pukeutua mustiin ja tappaa kaikki alemmat rodut.

Ikävä kyllä jonkun tunteita tullaan aina satuttamaan tässä universumissa.

Tämä tunteiden satuttaminen ei välttämättä ole moottoriöljy, joka pitää kaikkeuden rattaat pyörimässä. Pikemminkin sitä voitaisiin Pimp my ride-tyylisenä ratkaisuna, jossa kohtalaisesti toimivaa Linnunrataa tuunataan hiukan, ja lopputuloksena onkin uusi ja uljas Kakadurata.

Maailma tarvitsee ristiriitaa.

Kaikki hauskimmat vitsit ja esim. toimivimmat ohjelma-ideat perustuvat siihen.

Vitsin ydin on siinä, että se viimeinen näytös onkin aivan jotain muuta kuin odotimme.

Kuinka moni edes muistaa kuinka monta tv-sarjaa perustuu siihen, että täysin toisiinsa yhteensopimattomat tilanteet tapahtuvat yhtäaikaa? Tai täysiinsä yhteensopimattomat henkilöt tuleva--- asuvat yhdessä?

Minä pelkään joidenkin esittämää visiota maailmankaikkeudesta jossa kaikki ovat veljiä ja siskoja keskenään.

Ensinnäkin, ja älkää yrittäkö näytellä hämmentynyttä, tekin ajattelitte sitä, se herättäisi vakavia kysymyksiä sukurutsasta.

Toisekseen, millaista elämä olisi?
Kaikki olisivat kivoja toisilleen.

Kukaan ei yrittäisi olla toista parempi.

Yksikään blogikirjoittaja ei yrittäisi lähettää subliminaalisia viestejä bloginsa kautta maailmanvalloitusmielessä, vaan tahtoisi vain testata näyttävätkö ajatukset yhtä hienoilta kirjoitettuna kuin ne kuulostavat ajateltuna.

Tylsää.

Jopa idean pisimmälle vieneessä Star Trek-sarjassa, jossa kaikkien maailmankaikkauden kansat elivät rauhassa, aluksissa oli tykit ja miehistöllä oli aseet.

Ristiriitaista? Siksi se toimi.

Mitä jos..?

Huolimatta joidenkin lapsenuskosta (ymmärrän teitä. Minäkin tahdon uskoa että joulupukki tuo minulle suomi-tekstityn Farscape-boksin, mutta sitä ei taida tapahtua, eihän? Maailma ON paha paikka.) uskallan käyttää tämän blogimerkinnän aloitukseen seuraavanlaista kysymystä:

Mitä jos WinCapita olisi toiminut?

Lasketaanpa hetki (sain aikoinaan ehdot laajasta matematiikasta, ja nekin sain läpi koska matematiikan opettajani ei halunnut jatkorankaista minua. Jos hän lukee tätä: kiitos.

Teille muille tämä toimii selityksenä seuraavan laskutoimituksen epäonnistumiselle).

Wincapitaan sijoitettiin 69 miljoonaa (Lähde: Aamulehti)

(Itsehillintäni muuten estää minua tekemästä kaksimielistä kommenttia tyyliin "tunnetaan myös seksiasento-miljoona nimellä, jolla oikeasti saa ostettua rakkautta, vaikka Beatlesit sanoisivat mitä vaan"...joskin itsehillintäni on viime aikoina oikutellut).

Wincapitaan sijoittaneille luvattiin (taas lähteenä Aamulehti) 100 % tuottoa, eli 10 000 € panostus olisi tuonut takaisin 1 000 000 € sijoituspääomana.

Nyt kynät ja viivoittimet esille, tulee kirjallinen matemaattinen tehtävä:

"Yhtiöön, joka lupaa 100% tuottoa sijoituksille, on laitettu rahaa 69 000 000 €.

Kuinka monta nollaa tulee olemaan luvussa, joka saadaan, jos yhtiön lupaus pitää paikkansa?"

Oikea vastaus ei muuten sitten ole "6 900 000 000" vaan "kahdeksan" (alle 10-luvut kirjoitetaan kirjaimin. Kyllä minä jotain laajan matemaatikan tunneilla opin).

Joka tapauksessa meillä olisi summa, joka on 6,9 miljardia €.

Kaikki hyvin ja hienosti, meillä olisi uusia miljonäärejä Suomessa ja verottaja saattaisi jopa antaa toisen suupielensä hiukan lerpahtaa ylöspäin?

Ei välttämättä.

Ensinnäkin ei kukaan ole niin kylähullu, että tuollaisten voittojen jälkeen jäisi Suomeen nyljettäväksi verottajan toimesta.

Toisekseen suomalaisten suurin henkinen yhdistäjä ei ole usko kolminaisuuteen Cthulhu, kahvi ja Farscape.
Se on kateus sinua, häntä ja muita kohtaan.

Tuollaiset voitot repisivät vuosisatoja rauhassa eläneet suvut sellaisiin riitoihin, että Salattujen elämien käsikirjoittajat saisivat kaiken tarvitsemansa materiaalin istumalla tunnin viikossa keskustan kahvilassa ja kuuntelemalla muiden juttuja.

Kolmanneksi...kuka tuntee termin inflaatio? Se on siis mörkö joka tällä hetkellä huolettaa kaikkia.

Inflaatio tarkoittaa hintatason yleistä nousua annetulla valuutalla. Inflaation myötä rahan ostovoima alenee, ja rahamääräiset säästöt menettävät arvoaan.
Inflaatiota aiheuttaa mm. rahatulojen paisuminen (lähde: Wikipedia).

Rautakangesta väännettynä: jos Suomeen yhtäkkiä olisi tullut yhdellä humauksella 6,9 miljardia euroa normaalien kuluttajien käyttöön, miten uskoisitte heidän käyttäytyvän?

Tietenkin he ryntäisivät ostamaan kaiken mahdollisen mistä ovat koskaan haaveilleet.

Ergo näiden tuotteiden hinnat nousisivat, koska on olemassa ostajia joiden ei tarvitse tuijottaa hintalappuja.

Ergo muilla ei olisi varaa näihin tuotteisiin.

Ergo inflaatio iskisi eli rahan arvo laskisi, mistä syntyisi ihan uusi ongelmia, esim. hyperinflaatio.

Toivokaa siis että WinCapita oli huijausta, sillä muuten me kaikki olemme nesteessä.

Pysäyttäkää kierrätys!

Laskekaa pahvinen kahvikuppinne, ja perääntykää hitaasti sen luota.

Luottakaa minuun tässä asiassa.

Jos tulette lähemmäksi, selitän miksi.

Ideat ovat tavallaan eläviä olentoja. Niillä on oma elinkaarensa, jonka aikana ne syntyvät, kasvavat, onnekkaat pääsevät yhdistymään toisen idean kanssa (jotkut todella onnekkaat muodostavat gemeinschaftin.

Voitte tietenkin tarkistaa merkityksen wikipediasta, tai voitte luottaa minuun kun kerron että se on vähän niin kuin ideoiden kimppakiva, jossa yksikään ajatuksellinen porsaanreikä ei ole pyhä.
Ideat ovat loppujen lopuksi aika kinky-porukkaa).

Lopulta ne kuolevat ja katoavat autuaammille alitajunta-maille.

Tämä siis normaalisti.

On kuitenkin ideoita, jotka elävät yli normaalin elinikäodotteensa.

Kierrätys on yksi näistä.

Energia ei koskaan katoa. Se vain muuntaa muotoaan. Kierrätyksessä energia muuttaa muotoaan, mutta se ei koskaan katkea.

Ongelma on siinä, että kierrätys tehostuu koko ajan. Yhä enemmän ja enemmän saada kierrätettyä, jolloin energian määrä kasvaa.

Tämä sotii energiaperiaatetta vastaan.

Wikipedian mukaan: "Energiaperiaatteen tärkein sovellusalue on suljettu systeemi. Suljetussa systeemissä aineen määrä on vakio, mutta energia pääsee liikkumaan systeemiin ja systeemistä pois. Esimerkiksi maapallo on riittävällä tarkkuudella suljettu systeemi."

Lisäksi:"Eristetyssä systeemissä energian määrä on vakio, se on sama kaikkina ajanhetkinä. Energiaa ei voi syntyä eikä kadota."

Tietenkin tämä laki keksittiin ennen kierrätystä.

Ajatelkaa asiaa näin: meillä on olemassa objekti O. Me kierrätämme objektin O:n, jolloin O:n energia ei katoa.

Mutta sillä aikaa kun objekti O on kierrätyksessä, me ostamme objektin 02.

Kun kierrätämme 02:n meillä on kierroksilla O ja O2...kunnes tuleekin uusi ja paranneltu O2..0.0.1 joka meidän on pakko saada.

Ja kierre on valmis.

Tietenkin kierrätys ei ole täydellistä, ja hävikkiä syntyy, mutta se on paranemassa koko ajan.

Jonain päivänä siis syntyy tilanne, jolloin suljetussa tilassa on liikaa energiaa.

En tiedä teistä, mutta minä ainakaan en halua olla paikalla katselemassa sitä räjähdystä, enkä oikein usko että pystyn ottamaan tällöin käyttöön edes suunnitelma B:täni katastrofien varalta (l. lähetän teille postikortin Ruotsista).

Mitä voimme tehdä estääksemme tämän?

Meidän pitää alkaa kuluttaa energiaa enemmän kuin tuotamme sitä.

Hienoa esimerkkiä näyttää saksalainen wikipedia, joka julkaistaan 1000-sivuisena, paperisena kirjana.

Sen sijaan että luotettaisiin siihen että porukka aina wikipediaan osaa joko tietokoneen tai jonkin muun laitteen kautta, tuhlataan mustetta ja paperia johonkin, minkä jokainen saisi ilmaiseksi netistä.

Nerokasta. Tuohon meidän kaikkien tulisi pyrkiä.

Jos siis haluatte oikeasti pelastaa maailman, alkakaa laittamaan kaikki jätteenne sekajätteisiin, älkääkä kierrättäkö mitään.

Laittakaa siis se pahvinen kahvikuppinne pois, mielellään biojätteisiin että roskaerä menee sekaisin eikä sitä voida kierrättää, ja siten lisätä energiakierron rasitusta.

Ottakaa sen tilalle keraaminen kuppi, tai kuten asiantuntijapiireissä sanotaan: "energiaimuri."

Voihan tämä tuntua kovalta, mutta sulkekaa vain silmänne ja ajatelkaa tulevaisuutta.

Kansanvalistusta: RTFMS

Kun tutkijat kehittelevät uusia innovaatioita ja keksintöjä, ihmiset ajattelevat että tämä vaatii loputtomalta tuntuvaa suunnittelua ja testaamista.
Tämän pitkän ja vaikean koettelemuksen lopussa sitten odottaa valmis tuote, joka on varmasti hyväksi havaittu ja turvallinen käyttää.

Melkein oikein.

Mitä ihmiset eivät tiedä on se, että jokaiselle uudelle keksinnölle tai asialle on salaa määritelty hyväksytty ruumislukema/vuosi.

Tämä tarkoittaa sitä montako henkilöä voi lopettaa itsesuoritettavan elämis-kokemuksen keksinnön seurauksena vuodessa ilman, että siitä nousee kauheaa haloota.

Itse asiassa se lukee varoituksena kaikissa käyttöohjeissa. Tarkistakaa vaikka: ihan selkeällä mandariininkiinalaisella kuvakirjoituksella siellä lopussa.
Ei se ole valmistajan vika jos teillä ei ole kielipäätä.

Ajatellaan nyt vaikka tupakointia.

Aluksi se oli coolia, ja sitä suosittiin mm. taiteissa.

Lisäksi tupakan on havaittu vaikuttavan estävästi Alzheimerin ja Parkinsonin taudin puhkeamiseen.

Se kun porukka alkoi yskiä keltaisia keuhkonpalasiaan oli jossain määrin huolestuttavaa, mutta kukapa meistä ei joskus olisi yskinyt ruumiinpalasiaan?

Ja tietenkin se kun porukka alkoi kuolemaan keuhkosyöpään oli hiukan huolestuttavaa, mutta olihan se voinut olla raittiin ilman myrkytys.

Mutta siinä vaiheessa kun selväjärkisten kronologisesti ansioituneiden suhde kuolleisiin muihin ikäluokkiin kuuluviin ylitti tietyn rajan, pakkohan siitä oli jonkun älähtää.

Tupakka ei muuten ole ainoa asia, jolla on tällainen suhdelukema.

Vuonna 2005 Livescience.com:in tekemän laskelman mukaan kännykät tappavat vuosittain tuhansia ihmisiä yksistään Yhdysvalloissa.

Vielä 1998 ainakin kuusi ihmistä kuoli The New York Timesin mukaan Viagraan.

Eikä edes aleta puhumaan nauramalla kuolleista ihmisistä; nyt kun blogien määrä on kasvussa, näidenkin kuolintapausten uhka on kasvanut (ehkä minun oikeasti pitäisi palauttaa se "tämä blogi on 100% viihdettä"-kyltti takaisin...).

Tämä siis ihan vaan varoituksena teille kaikille, jotka ette lue käyttö-oppaita.
Selatkaa manuaaleja ja opetelkaa mandariininkiinalainen kuvakirjoitus.

Lukekaa varsinkin hammastikkujen pikkutekstit, ettei käy niin kuin Sherwood Andersonille.

Yes it's fucking political

Sokea usko on hieno asia.

Ilman sitä monikaan ei jaksaisi uskoa että tässäkin blogissa ihan vaan välillä on jotain hauskaa/asiaa, ja viitsisi kahlata sitä läpi.

(Teitä on itse asiassa kohta niin monta, että joudun ehkä oikeasti kirjoittamaan lupaamani "miten hakea netistä pornoa oikeaoppisesti"-blogimerkinnän. Sanat eivät pysty kuvailemaan tunteitani tuon hetken lähestyessä.)

Kaikki eivät ikävä kyllä jaa tätä sokeaa uskoa. Enkä nyt kerrankin puhu blogistani.

Kun ihmiset lukevat lehtiä, kirjoja tai sarjakuvia, heille jää sitä jotain konkreettista näytettävää.

Mutta kun luette esimerkiksi A, the bloggaajan Paljon asiaa-blogia, jääkö siitä teille mitään näytettävää?

Tietenkin olette pikkaisen fiksumpia ja hetken jopa huvitettuja, mutta...miten te todistatte että te oikeasti luette jotain? Ei blogia voi läväyttää aamiaispöydällä paahtoleipien päälle.

Jos kysytte keneltä tahansa kanta-asiakkaalta, ihan missä tahansa kulmabaarissa, niin totta kai he ovat entisiä kirkkohistorian kunniatohtoreita, jotka pettyivät akateemisen maailman 80-lukulaiseen (siis 1880) ajattelutyyliin, tiukkoihin työaika-säännöksiin sekä jatkuviin puhallutuksiin työpaikalle saavuttaessa, ja löysivät todellisen kutsumuksensa hiljaa kärsivien (paitsi karaoke-iltana) sielujen parissa.

Mutta voivatko he todistaa sen? Luultavasti yhtä hyvin kuin tekin blogien lukemisenne.

Jos kolmen C.S.I-sarjan seuraaminen on opettanut mitään kollektiivisesti ihmiskunnalle, niin ainakin sen että ilman konkreettisia todisteita mitään ei tarvitse uskoa.

Tähän väliin oli tarkoitus tulla pitkä ja hyvinkin seikkaperäinen selostus siitä, kuinka
olohuoneissa tulee olemaan entistä enemmän kaikupohjaa, kun informaatio siirtyy entistä enemmän internettiin, ja kirjahyllyt koetaan vain hyvän videotykki-kankaan tilanviejänä.

Lisäksi olisin kertonut kuinka tämä johtaa spontaaneihin aaltoihin joita kaikki kodinkoneita myyvät henkilöt alkavat muodostaa liikkeidensä edessä, ja kuinka alan loppua uumoilevat kirjakauppiaar yrittävät hukuttautua niihin.

Mutta koska te kuitenkaan ette voisi todistaa sitä kenellekään, miksi turhaan vaivautua? Meidän tulisi kehittää jotain konkreettista, vaikkapa tyhjät kirjankuoret, joissa lukee blogin nimi.

Siksi meidän kaikkien tulisi ottaa esimerkkiä Paavo Lipposesta.

(Tahdon nyt heti alkuunsa sanoa, että en tahdo loukata Paavo Lipposta.

Hän ei ole koskaan tehnyt minulle mitään pahaa.

Okei, oikea syy on se että nyt kun Charles Bronson (olkoonkin "väkivallan vihollinen", aika paljon hän sitä silti harrasti) on kuollut, Paavo Lipponen voi olla maailman ainoa ihminen joka pystyy luomaan ilmapiirin, jossa haluat mieluummin satuttaa itse itseäsi, kuin odottaa että toinen henkilö todennäköisesti ei tekisi sitä.)

Eduskunnan satavuotisjuhliin kului 5,5 miljoonaa euroa, joista puolet meni Helsingin Sanomien mukaan 12-osaisen kirjasarjan kustantamiseen.

Tämä on neroutta.

Sen sijaan että jollekin 13-vuotiaalle nörtille olisi luvattu kolme vapaavalintaista tietokonepeliä, jos tämä laittaa kaikki tekstit wikiin jonnekin interverkkoon kaikkien saataville, viattomia puita piti kaataa ja 2,7 miljoonaa kuluttaa että olisi olemassa konkreettinen todiste siitä, että ihan satavarmasti on olemassa satavuotinen historiikki.

Lisäksi ihan vaan sen varmistamiseksi, että ihmiset tulevaisuudessakin uskovat että oli olemassa mm. mies nimeltä Paavo Lipponen, rahaa käytettiin puhemiesten muotokuvakirjaan.

Milloin me bloggaajat oikein opimme samaan?

Ja ihan vaan siltä varalta että eräskin henkilö lukee tämän, olen juuri kaatamassa kuumaa kahvia nivusiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii

Homo Idioticus

Käykää kahvilla tämän tarinan aikana, jos olette kuulleet jo sen aiemmin.

Opas vie jossain eksoottisessa maassa turistit tutustumaan rantaan ja siellä kuoriutuviin kilpikonnan poikasiin. Ennen matkaan lähtöä opas vannottaa jokaisella turistilla, että mitä tahansa tapahtuukin tai mitä tahansa he näkevätkin, he eivät sekaannu.

Kaikki lupaavat.

Päästyään rannalle turistit näkevät kuinka ensimmäinen kilpikonnanpoikanen kaivaa tiensä ulos rantahiekasta ja alkaa matkansa kohti merta.

Yhtäkkiä jostain syöksyy lintu, joka nappaa kilpikonnanpoikasen saaliikseen, ennen kuin tämä on ehtinyt veteen.

Jonkin ajan kuluttua toinen kilpikonnanpoikanen tulee esille, ja alkaa matkan kohti merta. Turistit katsovat kauhuissaan taivaalla lentäviä petolintuja ja kyselevät miksei opas tee mitään?

Opas sanoo että kukaan ei saa puuttua tapahtuvaan.

Turistit suuttuvat tästä, ja yksi heistä menee kilpikonnanpoikasen luokse ja kantaa sen mereen.

Muut turistit hurraavat, mutta opas on kauhuissaan.

Yhtäkkiä kaikki kilpikonnanpoikaset tulevat esiin rantahiekasta ja lähtevät kohti merta.

Turistit ovat näystä iloissaan, mutta eivät läheskään yhtä riemuissaan kuinka taivaalla parveilleet linnut, joille avuttomat kilpikonnanpoikaset ovat kuin tarjottimella.

Linnut alkavat napsia kilpikonnanpoikasia kuin viimeistä päivää ja turistit katselevat vain kauhuissaan.

Opas yrittää pelastaa mahdollisimman monta kilpikonnanalkua kantamalla niitä sylissään mereen, mutta hänkään ei ehdi pelastaa montaa.

Yksittäinen kilpikonna, joka lähti ensimmäisenä kohti merta oli testi: jos se selviää mereen asti, muutkin voivat melko turvallisesti tulla esiin, ja päästä mereen suojaa.

Jos se ei selviä, muut jäävät vielä odottamaan parempaa hetkeä. Tämä on kilpikonnien tapa selviytyä.

Turistit oppivat luonnon perimmäisen opetuksen: se voi vaikuttaa julmalta, mutta kaikella on tarkoitus.

Jos kaverinne olivat kahvilla, voitte kutsua heidät nyt takaisin, ja sanoa että se oli "se kilpikonna-juttu. Onpas luontoäiti aika narttu."

Jokaisella eläinlajilla on tapa selvitä.

Toiset ovat nopeampia, toiset ovat vahvempia, toisilla on suojaväritys, toisilla...no joidenkin tapauksessa luontoäidiltä loppui joko mielikuvitus tai aika, ja siten ensimmäisenä päähän tullut idea sai kelvata (puput; mikä niiden selviytymiskyky olikaan? Niin söpöltä näyttäminen, että kukaan ei henno syödä niitä. Ai niin, ja nopea lisääntyminen.

Tästä syystä tiedämme että ei ole olemassa luontoisää.

Jos meillä olisi luontoisä, esim. siilit voisivat oikeasti tähdätä ja ampua piikkejään, sapelihammastiikeri ei koskaan olisi kuollut sukupuuttoon ja puput voisivat ampua laser-säteitä silmistään.

Todennäköisesti ne siltikin lisääntyisivät kauhean nopeasti, sillä mikään ei oikeasti kenestäkään miespuolisesta ole niin jännää kuin söpö pitkäkorva, joka ampuu laser-säteitä ja joka tulee kiimaiseksi jo tunti pesueen synnyttämisen jälkeen.)

Ihmiset saivat avuksi selviytymisessä älyn.

Se oli luultavasti viimeinen asia mikä luontoäidin ideakopassa oli, ja sekin piti vielä jakaa delfiinien kanssa. (Me saimme kompensaatioksi peukalon, mikä on vähän sama kuin olisitte juuri tehneet maratonin maailmanennätyksen, mutta kaikki palkitaan jotta kenellekään ei tulisi paha mieli, ja te saisitte voittonne kunniaksi ylimääräisen nallekarkin, kunhan ette vain kerro kenellekään.)

Selviytymiskyvyn tärkein tarkoitus on auttaa kutakin lajia säilymään lajina.

Sen pointtina ei ole kaikkien lajin edustajien selviytyminen, sillä silloin sen nimenä olisi kaikkiselviytymiskyky.

Itse asiassa luonto pyrkii pitämään lajien sisäiset lukumäärät siedettävinä, jottei mikään saa liikaa elintilaa. Tämä apuharvennus tapahtuu luontaisten vihollisten avulla.

Jos jollakulla on helkutin isot hampaat ja kynnet, jossain on petoeläin jolla on suojakuori.

Jos selviytymiskeinona on suojaväri, jossain on petoeläin joka on värisokea.

Joten...jos ihmisen selviytymiskeino on äly, jossain täytyy olla meitä huomattavasti fiksumpi vihollinen.

The Register-lehti uutisoi vuonna 2004, että yksi viidestä britistä ostaa roskapostissa mainostettua tavaraa, eli tuolla jossain on varmaan todella tyytyväisiä v1agr@n ja v.i.a.g.r.a:n omistajia tai ainakin omistajia.

1/5 nettiä käyttäneistä briteistä 2004 tarkoittaa n. 5,2-5,8 miljoonaa ihmistä.

Näistäkin ihmisistä moni varmaan oli kuullut jutusta nimeltään roskaposti, mutta ei tajunnut että se posti jossa mainostettiin viiiaggraa, ei välttämättä ole merkki siitä että joku oikeasti myy aitoa reseptilääkettä hintaan 10 punta/kilo.

Fiksuimmat ostajista varmaan oppivat tämän kriittisellä hetkellä, kun ns. toivotun reaktion sijaan hengitys alkoi tuoksumaan hyvältä ja tuntui siltä kuin nenä olisi avautunut.

Jotkut kuitenkin uskoivat että kyseessä oli vain hassu sekaannus yskänpastillien ja verisuonia laajentavien pillerien kesken, ja tilasivat uuden satsin.

En ole samaa mieltä Nobel-voittaja William Shockleyn (TIME:n artikkeli hänestä) kanssa eli että tyhmät pitäisi kastroida.

Jossain vaiheessa kuitenkin tyhmiä ei tule enää suojella.

Jos jostain asiasta on sanottu monesti sekä siitä on varoitettu useasti, ja senkin jälkeen vielä jankutettu, on tämän jälkeen turha uikuttaa. Siis ihan vain lajimme selviytymisen vuoksi.

Eli jos joku vielä kerrankin haksahtaa pyramidi-huijaukseen kaiken Wincapitan saaman julkisuuden jälkeen, niin kyseessä on evoluution moka, koska ei antanut enempää älliä, ja ei siten ihmisten lakien alainen teko.

Mutta siihen asti, kiinnostaisiko ketään ansaita blogeilla?

Helppo juttu: lähetätte minulle vain 1000 €, mainitsen nimenne täällä blogissa, ja saatte suunnattomasti näkyvyyttä, joka näkyy ehkäpä hyvinkin todennäköisesti positiivisena, sisääntulevana faattisena informaationa teitä kohtaan.

Hei, kai te nyt hyvän tarjouksen tunnistatte?

Hurmion hurmeessa huriseva blogivastaaja!

Tervehdys toverit blogimaailmassa!

Tosielämän tilanteiden trivialisaattori, kovien kokemusten konsensuksen kondensaattori ja vinksahtaneiden visioiden vermicelli, ei tänään kirjoita normaaliin tyyliinsä proosaa, joka hakee ja etsii kaltaistaan kaikkialta blogistaniasta, mutta kuten sen tuottajakin, ei löydä kaltaistaan.

Syynä ei ole se, että bloggaajanne ideabingo-mylly, joka itseasiassa on ainoa tunnettu ikiliikkuja, olisi lakannut syöltämästä ideoitaan normaaliin konekiväärin luotien poistotahtiin.

Eikä syynä ole edes torstain blogimerkintä, joka sattuneesta oli joutunut vanhemman blogimerkinnän taakse, mikä pilasi kaikkien blogistanin kansalaisten päivän.

Bloggaajanne, tuo erinomaisuuksien erikoismies, alojen asianajaja ja -tuntija on päättänyt luoda uusia uria uhmakkaalla urallaan, ja alkaa sijoittajaksi.

Kuultuaan Talous-sanomien uutisista että riisi ja tonnikala ovat hurjassa nousussa maailman ruokapörsseissä, bloggaajanne, talouden tietotaitotaukonautti, varallisuuden varianttien astevaihteluiden vokooderi, meni ostamaan koko viikon palkkatilillään kaupasta riisipusseja sekä tonnikalapurkkeja.

Vielä hän tietenkin ymmärtää olevansa vain piensijoittaja, joskin tietenkin piensijoittajien profetiaalinen prinsipaali, mutta hän uskoo että pian hän voi jo siirtyä asioimaan arvonsa mukaisesti kalatiskille.

Palaamme siis taas ensi viikolla normaaliin päiväjärjestykseen.

Verovähennykseen: blogini

Taidan liittää veroilmoitukseeni kaikki tyhjät pikakahvipurkkini.

Tähän lopputulokseen tulin luettuani Wired-lehden artikkelin "when your personal life is your business, is everything a tax write-off?"

Esimerkkitapauksessa podcasteja tekevä Anneke Rudegeair osti viime vuonna kolmea eri laatua olevia kondomeja, "testasi" ne poikaystävänsä kanssa ja kertoi kokemuksistaan podcastissaan.

Koska hän ansaitsee verkkosivujensa kautta, hän ilmoitti kondomit vero-ilmoituksen verovähennyksiin tulonhankkimiskuluina.

Periaatteessa siis kaikki mitä te olette kokeilleet, nauttineet, työntäneet tai polttaneet ihan vaan kavereiden yllytyksestä, on verovähennyksen alaista.

Siis olettaen että uskallatte rehvastella siitä blogissanne ja luotatte siihen että ette karkoita mainostajianne, houkuttele poliisia ja kerää aivan vääränlaista kulttimainetta.

Henkilöasiakkaan vero-opas 2005/2006 antaa äskenmainitulle virallisen nimityksen, eli kyseessä on tulonhankkimisvähennys.

Vieläkin virallisemmin "vähennyksen tarkoituksena on kaavamaisesti ottaa huomioon palkkatulon hankkimisesta aiheutuneita kuluja" (huomatkaa että tämä on myös ainoa lause suomenkielessä, jossa "kaavamaisesti" on hyväksyttävä verbi.

Siis lauseen "rakennusten sijoittelu aluekartalle on kaavamaisesti tehtävää työtä" lisäksi.

Voi hyvänen aika kuinka alas olenkaan vitseissäni vajonnut...).

Ongelma onkin siinä, että bloggaajat tunnetaan it-piireissä virtuaalimaailman lunttuina, jotka antavat ilmaiseksi.
Varsinkin omia hengentuotteitaan.

Mitä tämä sitten tekee niistä, jotka lukevat näitä blogeja?

Tuota....oi katsokaa, kuinka taivas on harmaa ulkona! Oletteko aiemmin nähneet noin harmaata?

Jokaisen bloggaajan tulisikin siis perustaa toiminimi (asiasta enemmän Uusyritys ry:n sivulta).

Tämän jälkeen saisitte vähentää tietokoneen käytön (tietokoneen hankintamenon vähennys), asumisen (työhuonevähennys), internetin (tulonhankkimisvähennys) jne.

Nyt kun ilmaisen lounaan aika on ohi internetissä, kuten aina huudellaan, olisi aivan luonnollista että bloggaajat olisivat ensimmäisenä opastamassa parhaimmille roskisdyykkaus-paikoille.

Jos tästä nyt hakemalla oikein hakee jotain negatiivista, niin verottaja voi hyvinkin lähettää postia jossa sanotaan esim. "ai 89 pikakahvipurkkia vuodessa, vai? Todista." tai "nämä kondomivähennykset...olisiko kenties kuvia todisteeksi?"

Mutta nyt täytyy lopetella, minulle on sovittu treffit verotoimistoon. Kuulema voin osoittaa paikan päällä kahvinkulutukseni.

Väliin henkilökohtaista, osa XXXXI

Onko tuo vieressä näkyvä t-paita (klikkaamalla sitä tulee isompi kuva. Siis jos uskallatte...) kenties juurikin se t-paita, joka pakottaa kielenhuoltajat etsimään aivan uudenlaisen adjektiivin kuvastamaan sen (adjektiivi etsinnän alla).

Päätellen äänistä joko haukotte henkeänne tai haukottelette, joten ainakin se tekee jonkin sortin vaikutuksen.

Tahdonkin kiittää tässä yhteydessä paidan minulle luovuttaneita henkilöitä, eli Mystiinaa ja mikähänennimensänytolikaan, tästä ainutkertaisesta paidasta.

Laitettuani sen muiden paitojeni joukkoon valkopyykin määrä on lisääntynyt, sillä muut paidat kalpenevat sen edessä.

Oikeastaan myöskin värillisen pyykin menekki on kasvanut, sillä jotkut paidat yrittävät piiloutua siltä muuntautumalla pastellisävyisiksi.

Lisäksi joudun pesemään tämän paidan erikseen, mielellään nyrkkipyykkinä.
Jos tahdon säilyttää sukkakantani nykyisellään, ei kannata kuulema päästää niitä tämän sukkia metsästävän hirmusyöpön läheisyyteen.
Raadeltuihin nylonin palasiin pesukoneen pohjalla ei kuulema koskaan totu, vaikka sen olisikin nähnyt monta kertaa.

Sitten taas aivan jotain muuta viemään mielenne pois. Siis tuosta t-paidasta.

En koskaan uskonut käyttäväni tätä lausetta (uskoni siihen että jonain päivänä pääsen käyttämään myös pitkään hautomaani lausetta "vau, kyllähän minä olen kuullut villejä huhuja teidän sairaanhoitajien pikkujouluista, mutta en koskaan uskonut että täällä olisi ihan oikeasti tällaista!" vahvistui tämän tapauksen myötä), mutta täytyy antaa kehuja VR:lle eilisestä.

Satuin poistumaan yhtäaikaa Backsteet Boysien konsertista saapuvien teinien kanssa, ja kuten olettaa saattaa, heitä oli paljon (hämmentävän moni taisi muuten olla vauvaikäinen silloin kun bäkkärit ensimmäisen kerran tulovat julkisuuteen n. 15 vuotta sitten.
Backstreet Boys= tulevaisuuden Rolling Stones?)

Pelkäsin että luvassa on uusinta Kirkan muistokonsertin poistumisen kanssa (sen sijaan lause mitä pääsen toistelemaan liiankin usein on "miksi aina minä?") eli sirkustempun "20 pelleä ahtautuu pikkuautoon" sijaan nähtäisiin tivolista ulkoistettu halpisversio nimeltään "2000 ylimeikattua ja räikeästi pukeutunutta henkilöä ahtautuu neljään junanvaunuun".

Mutta ei.

VR oikeasti oli varautunut siihen, että porukkaa saattaa olla tulossa normaalia enemmän, ja junanvaunujen määrää oli lisätty. Itse asiassa uskoisin että kaikki jopa mahtuivat mukaan.

Senpä vuoksi VR:lle papukaijamerkki, 10 pistettä, kultatähti, taputus selkään ja molemmat peukut pystyyn. Osataan valtionlaitoksessakin näköjään kun vain halutaan.

Vielä yksi ilmoitusluontoinen ilmoitusasia.

Muistatteko kun aikoinaan varoitin että pimeän ajan lisääntyessä juttuni saattaisivat muuttua häiriintyneemmiksi ja saattaisivat suurina annoksina tappaa kotinne pienkasvustoa?

Voinemme kaikki todeta että näin ei sitten loppujen lopuksi tapahtunutkaan, vaan järjenvalo ei koskaan sammunut vaikka välillä tuikkikin uhkaavasti.

Olenko kertonut millainen minusta tulee valoisan ajan kasvaessa?

Sanotaanko nyt näin, että vaikka tähän asti olettekin voineet jättää lapsenne tietokoneen ääreen lukemaan "mitä se yksi hassu on taas kirjoittanut sinne blogiinsa", samalla kun olette itse menneet television ääreen katsomaan Salattuja elämiä, niin ehkä se ei ole niin viisas idea enää.

Valoisa aika saa minussa piilevän touretten syndroomasta kärsivän Benny Hill-wannaben esille.

Yritän taistella sitä vastaan, mutta voi olla että toisinaan --FECK!-- en oikein --ARSE!-- pysty siihen.

Kunhan vain muistamme tuon, ja sen että kyllä, ne ovat nännini jotka näkyvät tuossa t-paidan kuvassa koska olen niin iloissani siitä, en usko että tulette huomaamaan mitään eroa normaaleihin kirjoituksiini.

Sana voittajien viikonlopuksi

"Smirting".

Kiitos mielenkiinnostanne, palataan asiaan taas ensi kerralla.
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Te muut, joiden viikonloppu ei vielä alkanut ("voittajien viikonloppu alkaa tiistaina." - Vanha betoniviidakon sanonta - ), olette varmaan kiinnostuneita siitä, mitä ihmettä smirting tarkoittaa.

Wikipedia kertoo että kyseessä on tupakoitsijoiden keskenään käymä flirttailu eli "smoking and flirting" = smirting.

Jos tuo alkoi ärsyttämään teitä, ette ole yksin.

Tiedeuutiset.fi kertoo Pia Jorosen tekemästä kielitutkimuksesta.

Joronen tutki pro gradu-työssään mitkä puhutun kielen piirteet ärsyttävät ihmisiä.

Ärsyttävia ovat mm. turhina pidetyt ja toistuvat ilmaisut (elikkä, niinku, tota noin) ja muotisanat (allekirjoittanut, loppuviimeksi, itse asiassa, loppupeleissä).

Mielenkiintoista oli kuitenkin se, miksi tietyt kielen piirteet ovat niin ärsyttäviä.

Suurin syy oli se että termit olivat joko niin uusia tai sitten ne koettiin näennäisesti turhiksi, koska ilmaisuja ei tarvita kirjoitetussa kielessä.

Tiedättekö miten rahanpesu toimii?

Ymmärrän tilanteen ironian, sillä moni heistä, joka todennäköisesti tuntee sen erittäin hyvin, lakkasi lukemasta tätä blogia toisen lauseen jälkeen.

Yksinkertaisimmillaan homma toimii niin, että lailliseen yritykseen investoidaan laittomasti hankittua käteistä.

Joko toivotaan että kukaan ei huomaa mitään kun laillinen ja laiton raha sekoittuvat toisiinsa, tai sitten uskotaan että verottaja ymmärtää miten grilli-kioski tuotti 10 miljoonan voiton viime verovuonna myymällä "muna-nakki-erikoista" joka ilta 2043 kappaletta.

Me tarvitsemme siis sananpesua.

Kieli on pohjimmiltaan vain yhdessä sovittujen sääntöjen puitteissa toimiva kommunikaatio-järjestelmä.

Jos syötämme siihen uusia termejä, todennäköisesti ajan myötä niistä tulee osa tätä järjestelmää.

Jotkut teistä voivat kysyä, miksi meidän tulisi tehdä näin? Miksi kieltä pitää tarkoituksella mennä rumentamaan?

Ensinnäkin, kaksi sanaa: Harry Potter. Jästi? Huispaus? Kuraverinen?!

Toisekseen, eikö tämä olisikin itseään toteuttava profetia?
Ainakin jos siis uskoo Kauppalehden haastattelemaa Andrew Keeniä.

Jos kaikki internetiin kirjoittavat ihmiset alkaisivat viljelemään tiettyä sanaa, kaikissa mahdollisissa yhteyksissä, tulisiko se normaaliin kirjoituskieleen? Olisiko tämä äärimmäinen osoitus joukkovoimastamme?

Sen vuoksi ajattelin että voisimme alkaa viljellä termejä bloggaaminen ja blogaaminen.

Bloggaaminen = blogin avulla vonkaamista, l. "Hei, kirjoitan nettiin verkkopäiväkirjaa nimeltään "Neulo & N***i", ja olen tällä hetkellä juuri tekemässä villapaitaa juurikin teidän kuppikokonne omaavalle henkilölle. Lähtisitkö kanssani kotiini jotta voisin ottaa kokosi suoraan käsituntumalla, että tiedän millaisen rintamuksen teen villapaitaan? Ovatko ne muuten kalliit teettää?"

Blogaaminen = blogissa kerrottuja vonkaamiseen liittyviä tarinoita, l. "Rakas verkkopäiväkirja.

Yritin eilen bloggata baarista, mutta bloggaamisen kohde ei oikein innostunut, vaikka suoritin hänelle villahousujen takamuksen mittauksen paikanpäällä. Hän ilmaisi kieltäytymisensä tähän tarkistamalla housujeni etumuksen koon polvellaan.

Tämä oli sikäli turhaa, että olen jo aiemmin ehtinyt kutoa kalukukkaron itselleni, jota käytän jääpussin kanssa tälläkin hetkellä."

Eli jos te kaikki alatte käyttämään näitä--- anteeksi kuinka? Ai ne ovat jo julkisessa käytössä?

Sehän tarkoittaa että sananpesu onnistui!

Seuraava sana: kolmivaihesähkömittarinlukija.

Juonipaljastus! Rosencrantz ja Guildenstern ovat kuolleet!

Me kaikki olemme mukana tuhoamassa länsimaista yhteiskuntaa sellaisena kuin sen tunnemme.

Eikä nyt edes puhuta niistä lukuisista loogisista pommeista, joita olen levittänyt tärkeimpiin internetin risteyskohtiin...ja joista minun ei kai edes kannattaisi mainita tässä vaiheessa maailmanvalloitus-suunnitelmaani.
Unohtakaa koko juttu.

Tai no hitto.....kello on näköjään jo noin paljon....noin parin minuutin kuluttua tämän lauseen lukemisesta sillä ei ole enää merkitystä.

Takaisin varsinaiseen aiheeseen palatakseni: tuottamalla materiaalia blogini kautta, ja te, lukemalla sitä (tai ainakin olette asentaneet sen valmiiksi koneelle niitä hetkiä varten, kun pomo tulee katsomaan oletteko te TAAS lolcats-sivulla) tuhoamme yhteiskuntaa.

Kysykää vaikka Andrew Keeneltä.

Kauppalehden uutisessa kerrotaan kuinka Keenen mielestä Web 2.0 tuhoaa mediaa.

Web 2.0:lla käsitetään mm. internetissä julkaistavat blogit sekä yhteisösivut kuten Facebook.

Kärjistäen voisi sanoa, että ingressillä ja kappalejaolla varustetun Lisztin "Lemmenunelma" nro 3:n sijaan ihmiset kuulevatkin vain formaatti-soittolistaradion.

Tahdon säästää jäljelläolevia minuuttejanne ennen uuden maailmanjärjestyksen alkua (no niin loogiset pommit, hoitakaa hommanne...), joten en ala soittamaan maailman surullisinta teemaa maailman surullisimpien ihmisten tähdittämästä, maailman surullisimmasta elokuvasta nimeltään "Muut eivät ymmärrä minua ja sitä paitsi tullessani paikalle, media oli jo rikki".

Mutta tiedätteko ketkä olivat Rosencrantz ja Guildenstern?

He ovat Shakespearen näytelmässä "Hamlet" esiintyvät sivuhahmot, joiden tarkoituksena oli saada selville Hamletin aikeet ja kenties jopa tappaa hänet.

He ovat merkityksettömiä henkilöitä oikeastaan, lähinnä pelkkä koominen sivujuonne, jolla yleisö pidettiin hereillä.

Tom Stoppardin näytelmässä "Rosencrantz and Guildenstern are dead" he kuitenkin ovat päähahmoja, ja Hamlet on pelkkä sivuhahmo.

Näytelmä käsittelee mm. vapaan tahdon ja kohtalon suhdetta. Miten paljon me oikeastaan voimme päättää omasta kohtalostamme, ja kuinka paljon on jo ennaltamääritelty?

Voivatko sivuhahmot jäädä henkiin, jos he olivat vain pelkkä koominen sivujuonne, ja päähenkilö onkin joku muu? Kuka päättää tämän ja voiko päätöstä vastaan taistella, vai onko se kohtalo?

Minäkään en tiennyt. Enkä luultavasti koskaan olisi tullutkaan tietäneeksi, jos en kirjoittaisi tätä blogia.

Median ongelma on se, että se pyrkii tavoittamaan laajoja massoja, ja pyrkii kertomaan heille yhden totuuden.

Web 2.0, olkoon se sitten blogin kirjoittamista tai yhteisösivuilla vierailua, voi parhaimmillaan aktivoida ihmisiä etsimään omaa ääntään, ja auttaa heitä löytämään kokonaisten totuuksien spektrin.

Sen sijaan että he olisivat vain tunnottomia informaation vastaanottajia, he aktivoituvat.

Mikä merkitys sitten tällä postauksella oli?

Noh, lukiessanne tätä loogiset pommini ovat todennäköisesti jo räjähtäneet internetissä kenenkään estelemättä.

Hölmöt.

Olisitte uskoneet Keeneä.

Hän heittää mielestään haaveen, mutta väittää silti nähneensä aaveen

Tässä blogimerkinnässä on aaveita.

Te, jotka ette usko niihin, tai haluatte esittää eriävän mielipiteen niiden olemassaolosta, voitte mennä skepsikseen.

Voitte jatkaa lukemista jos olette oppineet että vaikka onkin kiva kysellä, niin toisinaan on mielenkiintoisempaa mennä huvin vuoksi virran mukana.

Wikipedian mukaan "Kummittelevien sielujen väitetään usein yrittävän saattaa loppuun jotain tehtävää, joka jäi elämässä tekemättä."

Tarinat ovat kertoneet mm. kummituksesta, joka ilmaantui aina tiettyyn kellonaikaan hylättyyn kirkkoon ja tuntui pitävän puheen saarnastuolilta.

Kerran eräs uskalias uskalsi olla koko saarnan ajan kirkossa, ja kummitusta ei sen koommin nähty.

Ilmeisesti sen tehtävä oli ainakin kerran pitää yksi henkilö hereillä saarnojensa aikana.

Ajat ovat kuitenkin muuttuneet. Meillä on uusia tehtäviä, uusia osa-alueita elämässämme, uusia innovaatioita joita ei aikoinaan ollut.

Tarkoittaako tämä että meillä on myös sitten uudenlaisia kummituksia luvassa?

Kuvitellaan vaikka että joku on seurannut Lost-tv-sarjaa tiiviisti, käynyt keskustelupalstoilla arvailemassa mistä tässä kaikesta on oikein kyse, ostanut tietokonepelin ja romaanit ja sitten yhtäkkiä hän kuolee Lost-dvd-boksiensa keskelle, ja silmien edessä ei vilahdakaan eletty elämä vaan Best of Lost-kooste.

Miten hän voi jättää maallisen ympäristön koskaan tietämättä miten Lost loppuu? (En ole ihan varma taivaan tai manalan digi-signaalin vastaanotosta, eli blogin kiinnostavuuden kannalta lasketaan sen varaan että se on yhtä hyvä kuin Siilinjärven alilähettimellä.)

Jos tulevaisuudessa siis tuntuu siltä kuin joku katselisi olan yli, kyseessä eivät olekaan välttämättä työantajanne kotiinne piilottamat kamerat (kaikki se vessapaperi EI voi mennä luonnollisen kulutuksen mytötä..), vaan kadotettu (=Lost) sielu, joka haluaa tietää miten eräässä tv-sarjassa käy...

Ja tähän lopuksi vielä pyyntö tietokonepelien tekijöille: älkää tehkö niistä peleistä niin vaikeita. Ihmiset eivät tykkää siitä, että juuri kun he ovat valmistautumassa loppuvihollisen kimppuun hyökkäämiseen, vierestä kuuluu aavemainen ääni joka sanoo:

"uuUUUuuuUUUUuuu....joo tohon mullakin jäi tää homma ku mää sain sydärin 45 tunnin pelaamisen jälkeen....uuuUUUUuuuuUUUUuuu...kato sun pitää painaa ensin kolmio, sitten neliö ja sitten rasti, eikä neliö, kolmio, rasti, mikä on oikeesti aika yleine veto....uuuUUUuuuuUUuuuu...kato annan ku mä näytän, ei kai sua haittaa jos tää ohjain menee ny pikkaisen ektoplasmaan?..uuuuUUUUUuuuuUUUUuuu..."

Kaverin kaveri

Henkilökohtaisesti syytän vanhempia.

En omiani, he tekivät enemmän kuin parhaansa käsillä olevasta materiaalista.
Jotenkin minusta silti tuli vain tällainen.

(Uskon että kaikki kymmenen lukijaani ovat siitä kiitollisia. Tahdon myös uskoa että he kykenevät ihmistunteisiin, mutta en menisi siitä takuuseen.

Luultavasti tämä vain on rankinta mitä he saavat lukea osana vankeinhoitolaitoksen terapia-ohjelmaa "todella vakavasti psyykkisesti häiriintyneille yksilöille, jotka eivät ihan onnistuneet aloittamaan maailmanloppua".

Tai siis rankinta ENNEN kuin heidät kotiutetaan teidän naapuriinne muutaman päivän päästä.)

Jotkut vanhemmat eivät kuitenkaan tehneet omaa osaansa.

He ovat menneet ja olleet "kavereita" lapsilleen.

Tähän väliin aivan jotain muuta.

Kaikkihan me luemme...ai niin juu...teille jotka ette VIELÄ pääse sitä lukemaan, kerrottakoon että Aasiakas.net on internet-sivusto, jossa asiakaspalvelussa työskentelevät ihmiset voivat tulla kertomaan kertomuksiaan kokemuksistaan asiakkaiden kanssa, ja ei-asiakaspalvelussa olevat ihmiset voivat kommentoida että itse alanne valitsitte, älkää valittako.

Siellä on satoja, kenties tuhansia tarinoita huonokäytöksisistä ja/tai idioottimaisesti käyttäytyneistä asiakkaista.

Jos nyt mietitään että edes osa näistä tarinoista koskee useampaa asiakasta, ja tarinoita on tuhansittain, potentiaalisesti yksistään Suomessa on kymmeniä tuhansia idiootteja.

(Tämä voidaan heti todistaa kenttäkokeella.

Menette jonnekin missä on paljon ihmisiä mahdollisimman pienellä alueella, kuten toimistossa, pankissa, tai Salatut elämät-käsikirjoittajien rekrytointitilaisuudessa.

Nyt otatte useamman paperipalasen, kastelette ne hanan alla, rypistätte ne palloksi ja heitätte summittaiseen suuntaan ihmisjoukkoon.

Todennäköisesti kohta kuuluu: "Hei! Kuka idiootti heitti tämän?!"

M.O.T.)

Mistä näitä huonosti käyttäytyviä ihmisiä sikiää? En usko teoriaan että Helvetissä olisi tällä hetkellä tyhjää, tai että MTV:n musiikkivideot olisivat rapauttaneet ihmisten ajattelukyvyn niin, että heille pitää toistaa kaksi kertaa kaikki ennen kuin he tajuavat.

Mistä näitä huonosti käyttäytyviä ihmisiä sikiää? En usko teoriaan että Helvetissä olisi tällä hetkellä tyhjää, tai että MTV:n musiikkivideot olisivat rapauttaneet ihmisten ajattelukyvyn niin, että heille pitää toistaa kaksi kertaa kaikki ennen kuin he tajuavat.

Osa on varmaan pahoja siemeniä jo alusta lähtien, mutta mielestäni osa vanhemmista on yrittänyt olla "kavereita".

Kaverit eivät kiellä kavereitaan syömästä suoraan kauppojen karkkilaatikoista.

Kaverit eivät opeta että jos kaverille annetaan jotain, sanotaan kiitos.

Kaverit eivät kerro miten tulee kohdella muita ihmisiä.

Kaverit yksinkertaisesti eivät pidä kavereille kuria.

Lopputuloksena meillä on ihmisiä, jotka kuvittelevat että normaali asiakas vs. asiakaspalvelija-palvelutilanne on sellainen, jossa asiakas saa sanoa mitä haluaa asiakaspalvelijalle, koska tämä nyt vaan on asiakaspalvelussa.

He eivät käsitä, että oikeasti tilanne on asiakas vs. asiakaspalvelijan kuolemannyrkki.

Asiakaspalvelija kuitenkin hillitsee kuolemannyrkkinsä, koska ei halua verta ja aivonkappaleita paidalleen (tämäkin vain sen vuoksi, että OMO-info ei koskaan ota vakavissaan "paidallani on jonkun muun aivomassaa. Lähteekö se 60 vai 40 asteessa?"-puheluita.)

Televisiosta tulee jatkuvasti ainakin kolme koirankoulutus-ohjelmaa.
Miksi lapsenkoulutus on niin vaikeaa? Samat periaatteethan siinä on: kuri, matolle ei pissata, palkitseminen, matalimman äänen omaava on johtaja jne.

Tahtoisinkin esitellä helpon ratkaisun siihen, miten tyhmästi käyttäytyviä asiakkaita tulee kohdella.

BBC:n uutiset kertovat Japanissa toimivasta "käytöspoliisista".

Käytöspoliisit seuraavat ihmisten käyttäytymistä junissa, ja jos ihmiset eivät käyttäydy kunnolla, heitä torutaan.

Tuollainen poliisi täytyisi saada Suomeen, joskin hiukan paranneltuna versiona.

Käytös-Gestapo seuraisi ihmisten toimintaa kaupoissa ja julkisissa kulkuneuvoissa.

Jos joku asiakas rikkoisi hyvän käytöksen sääntöjä, Käytös-Gestapo tulisi ja veisi hankalan henkilön Käytös-Pikaoikeuteen.

Tyhmästi käyttäytynyt ihminen saisi mahdollisuuden pyytää anteeksi käyttäytymistään asiakaspalvelijalta, ja luvata pyhästi että ei enää koskaan toimi niin.

Jos k.o. henkilö kuitenkin tekee saman toistamiseen, hänet viedään keskitysle--eksoottiseen lomamökkikylään jonnekin kauas, missä palvelut ovat asukkaiden poistumisen myötä pienentyneet yhdistettyyn posti-alko-kirjasto-ruokakauppa-bensa-asemaan.

Jokainen sinne joutuneista joutuisi työskentelemään kassalla niin kauan, kunnes oppisi miltä siellä tiskin toisella puolella tuntuu.

Poistumista ennen tätä...ei rohkaista.

Näin saataisiin ratkaistua sekä maaltapako että käytösongelmat.

Sinä sanot hei, minä sanon \o_

Me tarvitsemme uuden Mikael Agricolan.

Agricola kehitti suomen kirjakielen raamatunsuomennoksellaan. Tälläkin hetkellä suurin osa käyttämistämme sanoista on Agricolan kädenjälkeä.

Tämä määrä on kuitenkin laskemassa koko ajan.

Olen toki ensimmäisenä myöntämässä kaikkien kirjakaupan myyjien joukossa, että moni nykynuori puhuu aivan täydellistä Agricolan luomaa kirjakieltä tullessaan tiskille ja sanoessaan "yx abc kiria, kitos."

Kieli on kuitenkin kehittynyt uuden ulottuvuuden tultua mukaan, KVG vaikka.

Aikoinaan kun kirjakieltä luotiin, ei ollut muuta kuin Mikael, sulkakynä ja papurys, mikä oli tosi ihqu aikanaan.

Nyt meillä kuitenkin on mese ja IRC sekä B-)

Ne lukijat jotka ovat jo saaneet kahvinsa tai joiden äiti viittasi kintaalla kahvinjuontirajoituksiin raskauden aikana, älähtävät nyt (siis ainakin ensinmainittu porukka. En tiedä mikä teitä muita friikkejä vaivaa, enkä haluakaan tietää) että kielihän ei ole staattinen asia, vaan jatkuvasti muuttuva ja kehittyvä organismi :P

Hyvä huomio.

Kieli itsessäänhän ei koskaan jäänyt Agricolan ruohonpäristäjän (nyk. pelikaani) tasolle, vaan se on muovautunut ja kehittynyt ajanmyötä, LOL.

Jos kuitenkin toisimme lasten ja nuorison nykyisin käyttämän, ja siten tulevien yleisönosastokirjoittajien, Helsingin Sanomien pääkirjoituksen tekijöiden ja Salattujen Elämien käsikirjoittajien käyttämän kieliasun viralliseksi kirjakieleksi, myöntäisimme muutoksen.

Siis sen, että uudet innovaatiot ovat vaikuttaneet kulttuuriimme enemmän kuin uskommekaan, eikä paluuta enää ole, IMHO.

Eli kieli siis on Fubar.

Teitä n00beja voi tietenkin huolestuttaa miten tälläinen vaikuttaa teksteihin, mutta L33t-porukat kyllä ovat valmiita auttamaan teitä, NP :D

Ei kannata siis sanoa EVVK vaan 8D

Ihan varmasti en ole kirjoittanut tästä aiemmin

Totuus on aika mielenkiintoinen konsepti.

Me haluaisimme sitä, me odotamme sitä ja me pyrimme jakamaan sitä.

Kuitenkin yleensä käy kuten kakkukahveilla; jotta kaikki saisivat osansa, jaettava pitää jakaa pienempiin osiin.

Valehtelu on oikeastaan totuuden hienojakoa; sitä annetaan kerrallaan vain sen verran kun koetaan tarpeelliseksi.

Ja kuten kakkukahveilla, loppuosa kuorrutetaan jollain.

Ihmiskunta pyrkii luomaan esikuvia, jotka saattaisivat meitä eteenpäin uskossamme totuuden voitosta.

Yksi esimerkki on George Washington, joka nuorna poikana tahtoi testata kirvestä, ja kaatoi isänsä kirsikkapuun, niin kuin me kaikki joskus.

Ero kuitenkin on siinä, että kun syyllistä ruvettiin etsimään George Washington tuli välittömästi tunnustamaan tekonsa koska "ei voi valehdella".

Nätti juttu, mutta se ei ole totta.

Itse asiassa kyseessä on Mason Locke Weemsin kirjoittamassa epävirallisessa (kirjoitettiin Washingtonin kuoleman jälkeen) Washingtonin elämänkerrassa nimeltään The Life of George Washington, with Curious Anecdotes Laudable to Himself and Exemplary to his Countrymen, mainittu tapaus (useita lähteitä, mutta hauskin on cracked.com).

Eli jos tarpeeksi moni uskoo valheeseen, siitä tulee totuus.

Toinen, tärkeämpi opetus kuitenkin on se, että hyvä tarina voittaa aina totuuden.

Koko maailman olemassolo perustuu kahteen asiaan: valehteluun ja sen hyväksymiseen.

Joidenkin lintujen pariutumisrituaaleihin kuuluu se, että uros yrittää pullistaa rintaansa näyttääkseen mahdollisimman isolta ja voimakkaalta.

Edes maapähkinän kokoisilla aivoilla varustettu höyhenkasa ei ole niin tyhmä, etteikö tyttölintu tajuaisi että jos poikalintu on kokoa XXS 364 päivää vuodessa, ja yhtenä päivänä se onkin XS, että jokin tässä nyt ei oikein täsmää.

Mutta se hyväksyy tämän, koska no hei, ainakin se YRITTI.

Ja näin kaikkien lauantai-aamut pysyvät edelleen pilattuna kun tsirp-tsirp-tsirp alkaa ikkunan alla jo klo 6 aamulla.

Valehtelu on kuitenkin vaikeaa, jos sen haluaa tehdä uskottavasti, kuten eräskin ex-ulkoministeri voi kertoa. Se vaatii nimittäin kuitenkin aina yrittämistä, kuten keltatulkkujen tapauksessa.

Eli ei "mielestäni tekstiviestit eivät olleet kovinkaan seksipainotteisia", koska se antaa kuvan valehtelevasta seksistisiasta, joka voidaan uhrata suurempien poliittisten tarkoitusperien vuoksi, toki iso kyynel silmäkulmassa.

Vaan "mitkä tekstiviestit? Laitan vonkausviestejä niin monelle, niin monesti päivässä, että eräskin puhelinoperaattori on luvannut nimetä tekstiviestipaketin minun mukaani. Teidän täytyy nyt tarkentaa. Ai NE viestit? Ne nyt eivät olleet kovinkaan seksipainotteisia, mutta antakaas kun näytän...", koska tämä antaa kuvan henkilöstä joka ei kykene simultaani-ajatteluun ylä-ja alapään kanssa, mutta juttua siltä riittää, ja sitä on aina arvostettu hyvä veli-kerhon saunailtojen selänpesijöissä.

Ei tätä jätkää minnekään susille heitetä, LOL.

Itse asiassa me tarvitsemme kansanopistoihin valehtelukursseja. Kutsutaan niitä vaikka "luovan fiktion tuotanto ja kehitys"-kursseiksi. Ne eivät opettaisi valehtelemaan sinänsä, vaan kätkemään totuuden.

Kursseilla luotaisiin roolileikkien avulla aidon tuntuisia tilanteita ja ympäristöjä, jotta valehtelua voitaisiin harjoitella mahdollisimman autenttisissa olosuhteissa.

Esimerkki-tilanne, lääkärissä:
- ...teillä kuulemma polttelee virtsatessa?
- Niin, sain sen varmaan hotellin vuoteesta.
- Saankö keskeyttää? Joo kuule, tuo meni ihan hyvin, hyvä kuollut ilme, vakaa katse, katsoit silmiin, mutta se mistä mä tahtoisin sanoa on se, että toi vuode-selitys ei mene enää läpi. Kokeilkaas uudestaan.
-...teillä kuulemma polttelee virtsatessa?
- Joo, kävi nimittäin niin, että olin jonkun vieraan kaverin kanssa, siis Pattayalla lomaillessani, pisuaareilla, kun joku huusi ovelta "hei Reiska!". Siinä me sitten molemmat käännyttiin samaan suuntaan, ja ilmeisesti me sitten...kosketimme toisiamme, minkä vuoksi tämä vaiva on hyvin nolo minulle, ja toivoisin että voisitte laittaa mahdollisen lääkityksen "Iho-oireita"-purkkiin.
- No niin, just noin. Toi meni muuten oikein hyvin, mutta voisitsä hymyillä vähemmän siinä "kosketimme toisiamme" kohdassa?

Miten toimia lottovoiton sattuessa kohdalle?

Mistä tunnistaa amatöörin?

Amatööri menee tarjoamaan heti lottovoiton jälkeen pomolleen pitkään omien haaveiden roviolla, työuupumuksen päässä marinoidut sanat ja irtisanoutuu.

Esimerkkitapauksemme on Ilta-sanomista: tuore lottomiljonääri meni huutamaan pomolleen että "minä häivyn nyt" ja lopetti hommat siihen.

Tarinan kerrontatyylistä päätellen voittaja laittoi tämän jälkeen tupakaksi ja kysyi pomoltaan tuntuiko se hänestäkin yhtä hyvältä?

Mistä me sitten tiedämme kuka on ammattilainen?

Esimerkkitapaus on Iltalehdestä: lottovoiton jälkeen hummailtiin hetki vapaaherran elämää, mutta sitten palataan töihin snägärille.

Miksi tämä on ammattilaista, ja tuo toinen ei?
Koska oikeasti tekemättömyys on tylsää, vaikka miten haaveilisit ikuisesta kalaretkestä Bahamalle.
Se on hauskaa, koska se on saavuttamaton haave. Heti kun se toteutuu, huomaat että kala haisee ja et kestä laittaa matoa ongenkoukkuun.

Sen sijaan töissä oleminen on nerokkuutta.

Asiakas ryppyilee? Sano: "minun ei tarvitse sietää tätä, minä voitin lotossa" ja sanot asiakkaalle ansaitusti takaisin.

Asiakas valittaa esimiehellesi? Sano "minun ei tarvitse sietää tätä, minä voitin lotossa" ja sanot esimiehelle ansaitusti takaisin.

Esimies antaa potkut? Sano "minun ei tarvitse sietää tätä, minä voitin lotossa" ja itket koko matkan pankkiin.

Seuraavana päivänä ilmoittaudut työvoimatoimistoon, ja tiedättekö mitä teette seuraavassa työpaikassanne?

Tuo on ammattilaisuutta.

Väliin henkilökohtaista, osa XXXVV

Olen nukkunut viisi tuntia.

Söin aamiaisen töissä kaksi minuuttia sitten.

Kantelin koko eilisen illan, yön ja osan tätä aamua 20 kilon laastisäkkejä.

Teimme siis kaverini luona remonttia, ja tarkemmin sanoen...itse asiassa en tiedä oikeaa termiä....asfaltoimme(?) hänen uuden talonsa takkahuoneen lattiaa.

Nyt kuulostan, näytän ja tunnun siltä että olisin nauttinut seksiä, rokkia, viinaa ja bändäreitä ainakin kolmen kärkikymmenikköön päässeen hitin ajan. Ja että ainoat tauot ovat olleen viiden minuutin vessataukoja kerran kahdessa tunnissa, kun on pitänyt lepuuttaa...ruumiinjäseniä.

Tämä ei kuitenkaan ole syy siihen miksi en kirjoita mitään kunnollista blogimerkintää. Syy on se, että olen nyt jumittunut siihen väsymyksen tilaan jossa suunnilleen kaikki on omasta mielestä hauskaa.

Esimerkiksi Polgan eilisestä palautteesta antamani vastaus eli "The Blackrock Depths eli Mustakiven syvyyksissä, joka käsittää Mustakivi-vuoren syvimmät kohdat, joita hallitsevat Tumman Raudan kääpiöt johtajanaan Keisari Dagran Thaurissan", herättää aivan uskomattoman hallitsemattomia sisäisiä hihitys-kohtauksia:

- Me olemme Tumman Raudan kääpiöitä Mustakivi-vuorelta!
- Tumman raudan?
- Niin.
- Ei teiltä löytyisi sitä muissa väreissä?
- Ei.
- Ai sori, etsin enemmänkin cyaniin vivahtavaa rautaa, jotakin mikä toisi eloa kylppäriin.
- Kolme vuorta tuonnepäin, ohitatte Kuolonhymy-laakson, käännytte pinkkipolulle, menette läpi Puuvillankutitus-solan ja olette Pastellisävykivi-vuorella.
- Ai kun kiva, kiitos.

Siksi.

Palaamme normaaliin lähetykseen maanantaina.

Ilmainen on tämän kevään uusi musta

Kaikki ovat varmasti lukeneet Chris Andersonin artikkelin "Free! Why $ 0.00 is the future of business" helmikuun Wired-lehdestä.

Teille, jotka ette sitä vielä ole lukeneet, annan hetken aikaa käydä vilkaisemassa sitä...dumdidum..ilmoja pidellyt ja linnut laulaa...no niin, joko tuli luettua?

Jos ette ehtineet otsikkoa pidemmälle, niin tiivistettynä koko juttu kuuluu seuraavasti: "tulevaisuudessa suurin osa kaikesta on ilmaista, mutta joudutte kärsimään sen vuoksi."

Eli esimerkiksi jos haluatte nähdä jonkin tv-sarjan netistä, saatte sen ilmaiseksi, mutta joudutte kärsimään mainoksia, joita ei voi pikakelata.

Tai saatte jonkin ohjelman ilmaiseksi, mutta saatte samalla vaikkapa täytettäväksi käyttäjätutkimuslomakkeen ja joudutte luovuttamaan sähköposti-osoitteenne mainostusta varten.

Jossain vaiheessa voi hyvinkin herätä kysymys wanhoista hyvistä ajoista, kun riitti että antoi uhrilahjan Cthulhulle ja seuraavana päivänä satoi vettä pellolle.

Tällainen toiminta kuitenkin on tavallaan ristiriitaista.

Koska te haluatte yhtiön Z tekemän tuotteen, joudutte kestämään tulevaisuudessa Z:n mainostuksia, jotta saisitte Z:n kalliin tuotteen X.

Sen sijaan tuote C, jota tekee yhtiö V, on yhtä hyvä, mutta ei yhtä kallis. Ainoa ero siis on hinta.

Mikä tekee Z:n X:stä haluttavamman kuin C:n V:stä? (En tiedä teistä, mutta minulle tulee todella, todella ikäviä muistikuvia matematiikan tunneilta. )

Se on merkki Z, jota myös brändiksi kutsutaan.

Tiedättekö esimerkiksi miten huippumuodin brändit toimivat?

Siis sen muodin tason, millä liikutaan kun jos kysytte paljonko tuo Chanelin iltapuku maksaa, ja teidät ohjataan hellävaraisesti mutta päättäväisesti ulos kaupasta.

Ensinnäkin maailmassa on ihmisiä, jotka ovat hulluja - nimittäin muodin perään.

He ovat valmiita maksamaan teidän puolen vuosikymmenen bruttotulojenne verran jostain vaatekappaleesta, jonka on suunnitellut tyyppi, joka luultavasti laulaa aina baari-illan päätteeksi karaokessa Elton Johnin "Rocket man"-kappaleen, koska siinä on SE lause (I'm not the man they think I am at home).

Tätä kutsutaan nimellä haute couture.

Kuitenkin maailmassa on eniten ihmisiä, jotka eivät ole ihan valmiita ihan uhraamaan ihan kaikkea ihan rättien vuoksi.

Siksi heille valmistetaan edellämainituista haute couture-mallistosta halpismalleja, joista tosin ei pidetä suuremmin ääntä. Tällä halpis-mallistolla kuitenkin oikeasti kustannetaan pitkät ja kosteat karaoke-illat.

Kaikki yhä mukana juonessa?

Brändi on paha koska se lisää hintaa.

Bränditön tuote on halpa koska siinä ei ole tunnettua brändiä.

Saadaksenne brändin tuotteen halvalla tulevaisuudessa halvalla tai ilmaiseksi joudutte kestämään mainoksia.

Ajatteletteko samaa kuin minä?

Sitten tekin ajattelette että mitäpä jos kulutustavaroihin saisi mainoksia?

Mitä jos saisitte Chanelin iltapuvun ilmaiseksi, tai ainakin hyvin halvalla, jos siinä olisi sen arvosta mainoksia?

Eikö se, että kannatte pukua jossa lukee "Reiskan putkikorjaamo ja jynssäämö, puh. 555- 0987 654" ole pienen huomion arvoista, jos se kuitenkin on Chanelia?

(- Tiedätkö että takapuolesi kohdalla lukee "Hellää ja huolellista hoitoa, proktologi Teemu-Markus Jynssänen, puh. 555-123 654"?
- Juu, mutta tämä onkin Chanelia.
- Ai no sitten...onpas muuten hieno.
- Kiitos. Olisin saanut vähän halvemmalla jos olisin ottanut mammografia-mainoksen rintamuksen kohdalle, mutta ajattelin kerrankin törsätä.)

Entäpä jos saisitte opiskelijakämppäänne halvalla kunnon vuodesohvan, jos vain kestäisitte sen että tapettien väriin sulautuvan värimaailman sijaan sohva olisikin täynnä keskustelulinja-mainoksia?

Kokonaisen astiasarjan, jossa jokaisessa kupissa ja kulhossa lukisi isolla astianpesuaineiden mainoksia?

Jos nyt suotte anteeksi, menen juomaan ilmaista kahvia kupistani jossa lukee "Backstage".

Poikabändit ovat voittaneet...

...Ja kaikki kopioijat ja tribuuttibändit ja tv:n kykyjenetsintä-ohjelmien tuottajat ovat voittaneet, jos annamme matkinnan muokata kulttuuriamme, oli sitten syynä ideoiden puute tai ylikorostettu kunnioitus.

Hämmentävää törmätä tässä blogissa selväjärkiseen, tiivistettyyn ja kriittiseen mielipiteeseen. Varsinkin minulle.

Tuo ei kuitenkaan ei ole minusta lähtöisin vaan Chumbawamba-yhtyeen uusimman levyn The Boy bands have won-albumin nimikkokappaleesta (bändin viimeisimpiä kuulumisia kannattaa lukea brittiläisestä The Independent-verkkolehdestä).

He ovat tietenkin oikeassa. Ja samalla väärässä.

Jos ihmiset eivät haluaisi katsoa esimerkiksi laulajien etsinnästä kertovaa moniosaista tosi-tv-ohjelmaa, sitä ei tehtäisi.

Nykymaailmassa ja varsinkin sen huomattavasti alkukantaisemmassa versiossa eli tv-tuotantoyhtiöiden piireissä mikään heikkoutta osoittava ei selvidy.

Vaikka ohjelmalla olisi kuinka uskollisia katsojia, se voidaan lopettaa koska katsojia ei ole tarpeeksi (vrt. Jericho).
Jopa tv-sarjat, jotka saisivat kriitikoiden kannustusta ja palkintoja, mutta eivät vedä katselijoita, joutuvat lopetetuiksi (vrt. Carnivàle).

Mutta tosi-tv-ohjelmat porskuttavat ja pysyvät? No ei niinkään.

Niiden katselijaluvut (ja joidenkin mielestä taso) on laskenut jo vuodesta 2005 lähtien (lähde: New York Times).

Ihmisiä eivät kiinnostaa enää nöyryyttämiseen, selkäänpuukottamiseen ja hyönteisten syömiseen niiden valkuaisaineiden vuoksi perustuvat tosi-tv-sarjat.

Tämä ei tietenkään tarkoita etteivätkö tosi-tv-sarjat, joissa katsotaan kuka kestää sananmukaisesti esimerkiksi hyönteisten syömistä, olisi lakanneet kiinnostamasta ihmisiä.

Ero onkin siinä, että ensinmainitussa kyse on yhteiskunnallisia allegorioita sisältävän kirjallisen mestariteoksen typistämisestä yhteen lauseeseen, joka mitä ilmeisimmin on "niinkö ihmisiä olis keskenään ja sitten niinkö ne joutuis aina kilpailee siitä kuka on kenenkin kaveri ja niinkö sitten aina yks joutuis pois, koska kukaan ei oikeesti tykänny siitä niinkö".

Toisessa taas lause on "jos et syö hyönteisiä, niin siitä vaan, mutta sitten et saa 100 000 dollaria."

Näitä molempia ja muitakin tosi-tv-sarjojen formaatteja kuitenkin yhdistää yksi asia.

Pienet tarinat.

Ihmisiä ovat aina kiinnostaneet pienet kertomukset vaikkapa siitä, kuinka joku aloittaa tuntemattomana numero 43:na kykykilpailuissa, pääsee jatkoon, etenee välieriin, joutuu kamppailemaan selviytyäkseen muita vastaan, ja lopulta päätyy voittamaan koko kisan ja saa levytys-sopimuksen.

Tapahtumakaaressa on selkeä alku, välikohta, kriisi, ja loppuhuipentuma. Voiko enempää pyytää?

Siksi ihmisiä kiinnostavat kopioijat ja tribuuttibändit ja tv:n kykyjenetsintä-ohjelmat.

Niitä ei voi siis syyttää täysin kulttuurin "perikadosta", vaan korkeintaan siitä, että ne tietävät mitä nappeja ihmisissä painaa.

Kukaan ei estä muita tekemästä samaa. Olenko koskaan muuten kertonut miten minä pääsin tämän blogin kirjoittajaksi?

Tulevaisuuden työpaikat

Tällä hetkellä työmarkkinat käyvät kuumina, koska jossain lähitulevaisuudessa kaikista yli 30-vuotiaista tehdään soylent greeniä tms. (asiaa ei ole käsitelty Hämähäkkimies-lehdessä, joten en ole ihan varma miten se menee. Olen kuitenkin varma että Hämähäkkimies kuitenkin hoitaa homman).

Tällöin vapautuviin työpaikkoihin siis tarvitaan tekijöitä.

Työpaikat eivät kuitenkaan ole samanlaisia kuin isosiskon vaatteet, eli saatte ne kun ne eivät enää käy hänelle (ja kyllä, totta kai tiedän pari tapausta, joissa tällaisen toiminnan seurauksena on ollut todella hämmentyneitä poikia).

Työpaikat voivat kehittyä, muuttua tai kadota kokonaan. Joitain työpaikkoja ei edes vielä ole olemassakaan.

Senpä vuoksi seuraavassa esittelyssä muutama tulevaisuuden työpaikka, joita ei vielä todennäköisesti ole.

Kännykän ennustavan tekstisyötön tuunaaja

Tässä ammatissa tärkeintä ei ole laajan sanavaraston, vaan tietyn ammatti- ja/tai ikä-jakauman sanaston tunteminen.

Koska tulevaisuudessa väestöstä tulee entistä heterogeenisempi (se on adjektiivi, hassut), myöskin viestinnän täytyy mukautua tähän.
Sen vuoksi nykyinen yleismaailmallinen, ennustava tekstisyöttö ei enää käy. Tulevaisuudessa tekstisyötön tulee osata arvata onko kyseessä "KUORMAsta_syönti" vai "KUORMAnjakokytkin".

Tämä ei ole niin helppoa kuin voisi kuvitella.

Insinöörit joutuvat soluttautumaan viikoiksi, jopa kuukausiksi eri ihmisryhmien joukkoon ja yrittää käydä ihmistä. Tämän kaiken tarkoituksena on saada selville mistä ja miten ihmiset oikeasti puhuvat.

Jos tässä onnistutaan, tuloksena voi olla maailmanluokan menestys kun erikseen tuunatut tekstisyötöt saapuvat kauppoihin.
Jos insinööri kuitenkin jää kiinni, lopputuloksena voi olla kännykkäfirman eteen jätetty insinööri, jonka pikkuhousut on vedetty tiukille takamukseen tai märkää sormea on käytetty korvassa.

Siksi tämä ammatti on paitsi antoisa, myös vaarallinen, minkä luulisi houkuttelevan tietyn tyypin henkilöitä (=ei kovin välkkyjä).

Henkilökohtainen sosiaalisten nettisuhteiden ylläpitäjä-assistentti

Ihmisillä ei tulevaisuudessa...tai no oikeastaan: ihmisillä ei ole enää aikaa hoitaa sosiaalisia suhteitaan lähikontaktissa. Syynä on liika energisyys; Helsingin Sanomien haastatteleman asiantuntijan mukaan nykyiset nuoret eivät väsy siinä määrin kuin aiemmat sukupolvet, ja siksi taukoja ei osata pitää.

Tämän vuoksi nuoret eivät myöskään ehdi mihinkään vaativaan reaalimaailmassa, vaan pyrkivät hoitamaan kaiken mahdollisen alle kolmessa minuutissa (voitte muuten käyttää tätä tekstiä vapaasti kun yritätte todistaan että "vannon kulta, se ON keskiverto-aika. Interverkon blogissa sanotaan niin, joten sen TÄYTYY olla totta!").

Tulevaisuudessa siis on kysyntää henkilökohtaisille assistenteille, jotka mm. täyttävät muiden puolesta tyhjänpäiväisiä testejä, joiden todenmukaisuutta kukaan ei oikeasti tarkista, erilaisilla netin ystäväsivuilla ja saavat ystävänne tuntemaan olonsa hyväksi.

Tällä välin oikeat henkilöt voivat jatkaa oikeaa elämäänsä ja oikean vatsahaavan saantia.

Peukaloterapeutti

Kiitos henkilökohtaisten sosiaalisten nettisuhteiden ylläpitäjä-assistenttien (tai näin meidän kesken hesaneylasien. Antakaa sille aikaa, kohta tuo termi jää päähänne), ihmisten oikea vapaa-aika lisääntyy.

Koska kaikki tulee olemaan mahdollisimman yksinkertaista ja automatisoitua, oikeastaan tarvitaan vain peukaloa kaukosäätimen painamiseen tai tekstiviestien kirjoittamiseen yksilöidyllä tekstin ennustuksella.

Lopputuloksena meillä on paljon kipeytyneitä peukaloita, jotka ovat ylirasittuneet kaikesta näpyttelystä.

(Ihan vaan mielenkiintoisena välihuomiona: Detroitin pormestari Kwame Kilpatrick, jota vaaditaan eroamaan tekstiviestien lähettämisen vuoksi sihteerilleen, lähetti kahden kuukauden aikana 14 000 tekstiviestiä. Se tekee n. 233 viestiä päivässä, mukaan lukien viikonloput.

Ilkka Kanerva taisi laittaa parikymmentä tekstaria useamman viikon aikana.
En nyt sano enkä väitä, mutta tuleeko jollekulle muullekin mieleen termi "heikkopeukaloinen amatööri"?)

Jos siis olette lukemassa fysioterapeutiksi, kannattaa erikoistua jo tässä vaiheessa peukaloon.

Opiskelupaikkojen rekrytoijat

Tämä on kaikkein vaarallisin ammatti tulevaisuudessa. Koska vapaan, kouluttamattoman väestön määrä laskee merkittävästi tulevaisuudessa, kaikille koulutusaloille ei riitä tarpeeksi hakijoita.

Tällöin osa niistä tullaan lakkauttamaan, jolloin koulutus-alalla olevan henkilöstön tulevaisuus ei näytä hyvältä.

Siksi taistelu käytössä olevasta opiskelijamateriaalista tulee saavuttamaan sellaiset mittapuut, että Maailmansota II tulee näyttämään piknikiltä Marseillesin puutarhaan kevätaikaan.

Markkinoinnissa saavutetaan uusia sfäärejä, kun jokainen koulutusala tahtoo välttämättä saada omasta alastaan kertovan tosi-tv-sarjan parhaaseen katseluaikaan tv-kanaville ("Gynekologia astetta syvempää" osoittautuu yllätyshitiksi, mutta "Jätteidenhuolto - ei paskahomma" ei niinkään).

Lisäksi kilpailua pyritään eliminoimaan sananmukaisesti eliminoimalla muita rekrytoijia. Salamurhat, "onnettomuudet" ja myrkytetyt päiväkahvit tulevat niin olennaiseksi osaksi ihmisten arkea, että niitä ei enää edes noteerata iltapäivälehdissä.

Vastapainoksi tälle vaaralliselle työlle opiskelupaikkojen rekrytoijat tulevat saamaan samanlaista palkkaa kuin luomutuottajat, kännykkäyhtiöiden toimitusjohtajat sekä it-tuessa työskentelevät henkilöt.