...Ja kaikki kopioijat ja tribuuttibändit ja tv:n kykyjenetsintä-ohjelmien tuottajat ovat voittaneet, jos annamme matkinnan muokata kulttuuriamme, oli sitten syynä ideoiden puute tai ylikorostettu kunnioitus.
Hämmentävää törmätä tässä blogissa selväjärkiseen, tiivistettyyn ja kriittiseen mielipiteeseen. Varsinkin minulle.
Tuo ei kuitenkaan ei ole minusta lähtöisin vaan Chumbawamba-yhtyeen uusimman levyn The Boy bands have won-albumin nimikkokappaleesta (bändin viimeisimpiä kuulumisia kannattaa lukea brittiläisestä The Independent-verkkolehdestä).
He ovat tietenkin oikeassa. Ja samalla väärässä.
Jos ihmiset eivät haluaisi katsoa esimerkiksi laulajien etsinnästä kertovaa moniosaista tosi-tv-ohjelmaa, sitä ei tehtäisi.
Nykymaailmassa ja varsinkin sen huomattavasti alkukantaisemmassa versiossa eli tv-tuotantoyhtiöiden piireissä mikään heikkoutta osoittava ei selvidy.
Vaikka ohjelmalla olisi kuinka uskollisia katsojia, se voidaan lopettaa koska katsojia ei ole tarpeeksi (vrt. Jericho).
Jopa tv-sarjat, jotka saisivat kriitikoiden kannustusta ja palkintoja, mutta eivät vedä katselijoita, joutuvat lopetetuiksi (vrt. Carnivàle).
Mutta tosi-tv-ohjelmat porskuttavat ja pysyvät? No ei niinkään.
Niiden katselijaluvut (ja joidenkin mielestä taso) on laskenut jo vuodesta 2005 lähtien (lähde: New York Times).
Ihmisiä eivät kiinnostaa enää nöyryyttämiseen, selkäänpuukottamiseen ja hyönteisten syömiseen niiden valkuaisaineiden vuoksi perustuvat tosi-tv-sarjat.
Tämä ei tietenkään tarkoita etteivätkö tosi-tv-sarjat, joissa katsotaan kuka kestää sananmukaisesti esimerkiksi hyönteisten syömistä, olisi lakanneet kiinnostamasta ihmisiä.
Ero onkin siinä, että ensinmainitussa kyse on yhteiskunnallisia allegorioita sisältävän kirjallisen mestariteoksen typistämisestä yhteen lauseeseen, joka mitä ilmeisimmin on "niinkö ihmisiä olis keskenään ja sitten niinkö ne joutuis aina kilpailee siitä kuka on kenenkin kaveri ja niinkö sitten aina yks joutuis pois, koska kukaan ei oikeesti tykänny siitä niinkö".
Toisessa taas lause on "jos et syö hyönteisiä, niin siitä vaan, mutta sitten et saa 100 000 dollaria."
Näitä molempia ja muitakin tosi-tv-sarjojen formaatteja kuitenkin yhdistää yksi asia.
Pienet tarinat.
Ihmisiä ovat aina kiinnostaneet pienet kertomukset vaikkapa siitä, kuinka joku aloittaa tuntemattomana numero 43:na kykykilpailuissa, pääsee jatkoon, etenee välieriin, joutuu kamppailemaan selviytyäkseen muita vastaan, ja lopulta päätyy voittamaan koko kisan ja saa levytys-sopimuksen.
Tapahtumakaaressa on selkeä alku, välikohta, kriisi, ja loppuhuipentuma. Voiko enempää pyytää?
Siksi ihmisiä kiinnostavat kopioijat ja tribuuttibändit ja tv:n kykyjenetsintä-ohjelmat.
Niitä ei voi siis syyttää täysin kulttuurin "perikadosta", vaan korkeintaan siitä, että ne tietävät mitä nappeja ihmisissä painaa.
Kukaan ei estä muita tekemästä samaa. Olenko koskaan muuten kertonut miten minä pääsin tämän blogin kirjoittajaksi?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
3 kommenttia:
Piti kommentoida ihan vain kehuakseni tätäkin tekstiä, mutta en oikein tiedä, millä sanoilla sen tekisin. Sun tyylisi kirjoittaa on vaan jotenkin uskomattoman viihdyttävä, mutta samalla niin asiallinen ja asiapitoinen.
Tykkään. (:
Mä olen luojan kiitos päässyt tosi-tv-koukustani jo pari vuotta sitten. Mutta yhdestä asiasta voi tositelkkaria kiittää, nimittäin sen suosio pisti fiktiivisen draaman tuotannot yrittämään oikein kunnolla. Aika ennen selviytyjiä oli draamapuolella todella surullista. :D
Tätä bogiahan lukee aina vaan suurempi joukko porukkaa. Ja syystä. :D
Piatta: kiitos kiitos, kaada vaan itsellesi, johan tässä nolostuu :o
Blogimerkintäsi 2.4 oli jotain mihin itsekin pyrin, eli yritetään saada kaikki mahdollinen irti tästä ilmaisukanavasta.
Joskin eronamme on se että sinä olet siihen pystynyt, ja minä vielä pyristelen :huokaus:
Wooper: kun tuli pakko eteen, niin eihän siinä muu auttanut kuin käsikirjoittajien ryhdistäytyä. Mikä kyllä kelpaa minulle, joskin tv-yhtiöt eivät sitä tunnu arvostavan :huokailee Farscapen perään:
En nyt tiedä blogin lukijamäärien kasvusta ;) Huomaatte sitten kun tällä blogilla on 15 lukijaa.
Olen vannonut että kirjoitan silloin mahdollisimman seikkaperäisen ja helpon oppaan pornon etsimiseen internetistä.
Vitsi, eikö?
Jos tietäisitte millä hakusanoilla tähänkin blogiin on eksytty, niin tietäisitte millainen tarve tuolla jossain peräkammarissa on tuollaiselle oppaalle...
Lähetä kommentti