perjantai 11. huhtikuuta 2008

Hän heittää mielestään haaveen, mutta väittää silti nähneensä aaveen

Tässä blogimerkinnässä on aaveita.

Te, jotka ette usko niihin, tai haluatte esittää eriävän mielipiteen niiden olemassaolosta, voitte mennä skepsikseen.

Voitte jatkaa lukemista jos olette oppineet että vaikka onkin kiva kysellä, niin toisinaan on mielenkiintoisempaa mennä huvin vuoksi virran mukana.

Wikipedian mukaan "Kummittelevien sielujen väitetään usein yrittävän saattaa loppuun jotain tehtävää, joka jäi elämässä tekemättä."

Tarinat ovat kertoneet mm. kummituksesta, joka ilmaantui aina tiettyyn kellonaikaan hylättyyn kirkkoon ja tuntui pitävän puheen saarnastuolilta.

Kerran eräs uskalias uskalsi olla koko saarnan ajan kirkossa, ja kummitusta ei sen koommin nähty.

Ilmeisesti sen tehtävä oli ainakin kerran pitää yksi henkilö hereillä saarnojensa aikana.

Ajat ovat kuitenkin muuttuneet. Meillä on uusia tehtäviä, uusia osa-alueita elämässämme, uusia innovaatioita joita ei aikoinaan ollut.

Tarkoittaako tämä että meillä on myös sitten uudenlaisia kummituksia luvassa?

Kuvitellaan vaikka että joku on seurannut Lost-tv-sarjaa tiiviisti, käynyt keskustelupalstoilla arvailemassa mistä tässä kaikesta on oikein kyse, ostanut tietokonepelin ja romaanit ja sitten yhtäkkiä hän kuolee Lost-dvd-boksiensa keskelle, ja silmien edessä ei vilahdakaan eletty elämä vaan Best of Lost-kooste.

Miten hän voi jättää maallisen ympäristön koskaan tietämättä miten Lost loppuu? (En ole ihan varma taivaan tai manalan digi-signaalin vastaanotosta, eli blogin kiinnostavuuden kannalta lasketaan sen varaan että se on yhtä hyvä kuin Siilinjärven alilähettimellä.)

Jos tulevaisuudessa siis tuntuu siltä kuin joku katselisi olan yli, kyseessä eivät olekaan välttämättä työantajanne kotiinne piilottamat kamerat (kaikki se vessapaperi EI voi mennä luonnollisen kulutuksen mytötä..), vaan kadotettu (=Lost) sielu, joka haluaa tietää miten eräässä tv-sarjassa käy...

Ja tähän lopuksi vielä pyyntö tietokonepelien tekijöille: älkää tehkö niistä peleistä niin vaikeita. Ihmiset eivät tykkää siitä, että juuri kun he ovat valmistautumassa loppuvihollisen kimppuun hyökkäämiseen, vierestä kuuluu aavemainen ääni joka sanoo:

"uuUUUuuuUUUUuuu....joo tohon mullakin jäi tää homma ku mää sain sydärin 45 tunnin pelaamisen jälkeen....uuuUUUUuuuuUUUUuuu...kato sun pitää painaa ensin kolmio, sitten neliö ja sitten rasti, eikä neliö, kolmio, rasti, mikä on oikeesti aika yleine veto....uuuUUUuuuuUUuuuu...kato annan ku mä näytän, ei kai sua haittaa jos tää ohjain menee ny pikkaisen ektoplasmaan?..uuuuUUUUUuuuuUUUUuuu..."

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Sitä on tullut luetta Stephen Kingiä (joka kirjoittaa suomeksi salanimellä Tapani Kuningas ,DD)... SE on hyvä, vaikkei siinä nyt aaveita. Vähän klovneja ja muuta kivaa.

T kirjoitti...

Vau. Joku oikeasti tunnisti tuon :)

Luin kirjan aikoinaan nuorna poikana, ja tuo lause jäi jostain syystä päähän. Se on vaan niin kaunis.

Okei, myönnetään: toisinaan keksin jonkun (mielestäni) hienon otsikon tai lauseen, että minun vain on IHAN pakko keksiä sen ympärille juttu. Tämä oli vähän sellaisia tapauksia ;)