Laskekaa pahvinen kahvikuppinne, ja perääntykää hitaasti sen luota.
Luottakaa minuun tässä asiassa.
Jos tulette lähemmäksi, selitän miksi.
Ideat ovat tavallaan eläviä olentoja. Niillä on oma elinkaarensa, jonka aikana ne syntyvät, kasvavat, onnekkaat pääsevät yhdistymään toisen idean kanssa (jotkut todella onnekkaat muodostavat gemeinschaftin.
Voitte tietenkin tarkistaa merkityksen wikipediasta, tai voitte luottaa minuun kun kerron että se on vähän niin kuin ideoiden kimppakiva, jossa yksikään ajatuksellinen porsaanreikä ei ole pyhä.
Ideat ovat loppujen lopuksi aika kinky-porukkaa).
Lopulta ne kuolevat ja katoavat autuaammille alitajunta-maille.
Tämä siis normaalisti.
On kuitenkin ideoita, jotka elävät yli normaalin elinikäodotteensa.
Kierrätys on yksi näistä.
Energia ei koskaan katoa. Se vain muuntaa muotoaan. Kierrätyksessä energia muuttaa muotoaan, mutta se ei koskaan katkea.
Ongelma on siinä, että kierrätys tehostuu koko ajan. Yhä enemmän ja enemmän saada kierrätettyä, jolloin energian määrä kasvaa.
Tämä sotii energiaperiaatetta vastaan.
Wikipedian mukaan: "Energiaperiaatteen tärkein sovellusalue on suljettu systeemi. Suljetussa systeemissä aineen määrä on vakio, mutta energia pääsee liikkumaan systeemiin ja systeemistä pois. Esimerkiksi maapallo on riittävällä tarkkuudella suljettu systeemi."
Lisäksi:"Eristetyssä systeemissä energian määrä on vakio, se on sama kaikkina ajanhetkinä. Energiaa ei voi syntyä eikä kadota."
Tietenkin tämä laki keksittiin ennen kierrätystä.
Ajatelkaa asiaa näin: meillä on olemassa objekti O. Me kierrätämme objektin O:n, jolloin O:n energia ei katoa.
Mutta sillä aikaa kun objekti O on kierrätyksessä, me ostamme objektin 02.
Kun kierrätämme 02:n meillä on kierroksilla O ja O2...kunnes tuleekin uusi ja paranneltu O2..0.0.1 joka meidän on pakko saada.
Ja kierre on valmis.
Tietenkin kierrätys ei ole täydellistä, ja hävikkiä syntyy, mutta se on paranemassa koko ajan.
Jonain päivänä siis syntyy tilanne, jolloin suljetussa tilassa on liikaa energiaa.
En tiedä teistä, mutta minä ainakaan en halua olla paikalla katselemassa sitä räjähdystä, enkä oikein usko että pystyn ottamaan tällöin käyttöön edes suunnitelma B:täni katastrofien varalta (l. lähetän teille postikortin Ruotsista).
Mitä voimme tehdä estääksemme tämän?
Meidän pitää alkaa kuluttaa energiaa enemmän kuin tuotamme sitä.
Hienoa esimerkkiä näyttää saksalainen wikipedia, joka julkaistaan 1000-sivuisena, paperisena kirjana.
Sen sijaan että luotettaisiin siihen että porukka aina wikipediaan osaa joko tietokoneen tai jonkin muun laitteen kautta, tuhlataan mustetta ja paperia johonkin, minkä jokainen saisi ilmaiseksi netistä.
Nerokasta. Tuohon meidän kaikkien tulisi pyrkiä.
Jos siis haluatte oikeasti pelastaa maailman, alkakaa laittamaan kaikki jätteenne sekajätteisiin, älkääkä kierrättäkö mitään.
Laittakaa siis se pahvinen kahvikuppinne pois, mielellään biojätteisiin että roskaerä menee sekaisin eikä sitä voida kierrättää, ja siten lisätä energiakierron rasitusta.
Ottakaa sen tilalle keraaminen kuppi, tai kuten asiantuntijapiireissä sanotaan: "energiaimuri."
Voihan tämä tuntua kovalta, mutta sulkekaa vain silmänne ja ajatelkaa tulevaisuutta.
torstai 24. huhtikuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Joku pian uskoo tähän, ei näin :D
Lupaan lopettaa heti kun Vihreä Lanka pyytää vakiokommentaattorikseen ;)
Lähetä kommentti