Onko tästä jo puhuttu? Ristiriitaista, koska en muista.

"Moni vanhemman polven kriitikko tuomitsikin arkeologin seikkailut kulttuuri-imperialistisena massaviihteenä: valkoinen mies suorittaa urotekoja maalla, meressä ja ilmassa. Naiset nauravat ja alkuasukkaa ihailevat."

Tykkään aloittaa blogimerkinnät toisten ajatuksilla. Ostan sillä tavoin aikaa itselleni ajatella.

(Äskeinen lainaus, joka siis ei ollut kirjoittajansa oma mielipide, vaan lainaus muiden ajatuksista (toisinaan me kirjoittajat ostamme ajatteluaikaa kesken jutun), oli muuten Helsingin Sanomien Nyt-liitteestä, kirjoittajana Jukka Kangasjärvi.)

Kyseinen kommentti koski ensimmäistä Indiana Jones-elokuvaa.

Ymmärrän elokuvaa kritisoineiden mielipiteen täysin. Miksi kukaan ei koskaan ajattele kallonkutistajien tunteita? Eivätkö hekin ole ihmisiä?

Tälläkin hetkellä jossain Amazonin (olin vähällä huomauttaa että "ei sen nettikirjakaupan", mutta sitten muistin omat kokemukseni kirjankustantantajista.
Joten: "mahdollisesti, ehkäpä hyvinkin todennäköisesti myös sen nettikirjakaupan") liepeillä kallonkutistajien perhe viettää normaalia kallonkutistajien päivää.

Tytär kallonkutistaja leikkii paikallista tee-kutsujen vastinetta eli curare-kutsuja, hyvien ystäviensä herra apinan, herra jäniksen, herra ankan ja herra boan---hups, nyt niitä leikitään vain herra boan kanssa sekä herra boan vatsassa sulavien herra apinan, herra jäniksen ja herra ankan kanssa.

Poika kallonkutistaja puuhastelee ikioman "joka pojan kallonkutistajan leikkisetin" kanssa ja kutistelee sammakoiden päitä.

Äiti kallonkutistaja katsoo että kaikki kutistettavat kallot ovat kutistumassa ja pyyhkii pölyjä jo aiemmin kutistetuista kalloista.

Isä kallonkutistaja on lähdössä töihin hankkimaan perheelleen elantoa ja uusi kalloja kutistettavaksi.

Eikä edes aleta natseista.

Kun katsoo kaiken kansanmurhan ja maailmansodan aloittamisen taakse, huomaa että oikeasti kyse on vain pikkulapsista, jotka vain haluavat halauksen, pukeutua mustiin ja tappaa kaikki alemmat rodut.

Ikävä kyllä jonkun tunteita tullaan aina satuttamaan tässä universumissa.

Tämä tunteiden satuttaminen ei välttämättä ole moottoriöljy, joka pitää kaikkeuden rattaat pyörimässä. Pikemminkin sitä voitaisiin Pimp my ride-tyylisenä ratkaisuna, jossa kohtalaisesti toimivaa Linnunrataa tuunataan hiukan, ja lopputuloksena onkin uusi ja uljas Kakadurata.

Maailma tarvitsee ristiriitaa.

Kaikki hauskimmat vitsit ja esim. toimivimmat ohjelma-ideat perustuvat siihen.

Vitsin ydin on siinä, että se viimeinen näytös onkin aivan jotain muuta kuin odotimme.

Kuinka moni edes muistaa kuinka monta tv-sarjaa perustuu siihen, että täysin toisiinsa yhteensopimattomat tilanteet tapahtuvat yhtäaikaa? Tai täysiinsä yhteensopimattomat henkilöt tuleva--- asuvat yhdessä?

Minä pelkään joidenkin esittämää visiota maailmankaikkeudesta jossa kaikki ovat veljiä ja siskoja keskenään.

Ensinnäkin, ja älkää yrittäkö näytellä hämmentynyttä, tekin ajattelitte sitä, se herättäisi vakavia kysymyksiä sukurutsasta.

Toisekseen, millaista elämä olisi?
Kaikki olisivat kivoja toisilleen.

Kukaan ei yrittäisi olla toista parempi.

Yksikään blogikirjoittaja ei yrittäisi lähettää subliminaalisia viestejä bloginsa kautta maailmanvalloitusmielessä, vaan tahtoisi vain testata näyttävätkö ajatukset yhtä hienoilta kirjoitettuna kuin ne kuulostavat ajateltuna.

Tylsää.

Jopa idean pisimmälle vieneessä Star Trek-sarjassa, jossa kaikkien maailmankaikkauden kansat elivät rauhassa, aluksissa oli tykit ja miehistöllä oli aseet.

Ristiriitaista? Siksi se toimi.