Väliin henkilökohtaista, osa XXXXII

Tiesittekö että nykyaikaisen internet-teknologian avulla pystyn seuraamaan melko tarkasti miten lukevan yleisöni mielenkiinto pysyy yllä?

Eli kykenen seuraamaan missä vaiheessa porukka on luopunut toivosta tulla huvitetuksi ja lähtenyt katsomaan olisiko PhotoshopDisasters-sivu jo päivittynyt.

Se näkyy tilastoissa aina prosenttilukuna lauseen perässä, eli mitä suurempi prosenttiluku, sitä enemmän populaa vielä mukana, esim. (100% eli "huvita meitä! Huvita meitä!") ja siitä voi päätellä jotain lukevan yleisön ajatuksensuunnista.

On tiettyjä aiheita, joiden avulla onnistun pitämään kaikki mukana, kuten puhuessani siitä että täältä ei löydy katolilaisen koulun koulupukuihin pukeutuneita naisia. (100% eli "mitä! onko täällä katolilaisen koulun koulupukuihin pukeutuneita naisia? Ihan varmasti se sanoi niin! Ihan varmasti!")

Uskokaa jo, sen viidennen kerran kun Google toi teidät tänne olisi pitänyt olla kuuluisa herätyshuuto, joka voittaa jopa teidänkin ilmeisen hätähuutonne (100% eli "Google EI voi valehdella. Kuulin että oikeasti Google käyttää Area 51:n ufoista siepattua teknologiaa, ja siksi se on niin hyvä. Joo, niin tietenkin ne kiistää sen, mutta mulla on kaveri netissä joka sanoi niin ja netti ei koskaan valehtele").

Mutta jossain vaiheessa joudun aina sanomaan "tukanleikkuu" ja silloin...(50% eli "eewww. Tukanleikkuu, mitä ihmeen tyttöjen juttuja täällä on? Mä menen mieluummin pelaamaan World of Warcraftia.").

Krhm, siis "jossain vaiheessa joudun aina sanomaan "TUKANLEIKKUU" ja silloin..." (0% eli "Hei tuletsä nyt sieltä! Me tarvitaan maagi tänne! Ja laita ne sakset pois! Kuka edes uskalsi antaa ne sulle viime kerran jälkeen?").

Kas näin, nyt kun olen onnistunut kadottamaan kaikki, voinen kertoa eilisestä parturi-kampaajalla käynnistäni (100% eli "heeetkinen....onkohan tämä niitä "pizzalähetti ja putkimies"-juttuja joista aina saa kuulla isommilta pojilta?").

Kuten varmaan uskollisimmat lukijani muistavat , en aina välttämättä ole ollut tyytyväinen hiusteni käsittelyyn (50% eli "ei herranjestas, alkaako se kertomaan jotain bondage-juttua tässä? Laita äkkiä ovi kiinni ettei kukaan tule kesken kaiken sisään!").

Tällä kertaa kuitenkin tapahtui jotain yllättävää (100% eli "voi juku. Kohta se alkaa kertomaan. Tältä seksin täytyy tuntua.").

Minusta tuntuu että me taisimme löytää tyylini (101% eli "hei laita nyt toi koira pihalle. Etsä nää että kohta tää yks alkaa kertomaan kuinka se löysi nautinnon hedelmän kitkettyään niin kauan epätoivon rikkaruohoa tunteidensa puutarhassa? Äläkä kato mua noin.)

Se on lyhyt, mutta ei kuitenkaan sellainen tolppamallinen jenkkisiili kuin tähän asti. Itse asiassa se on juurikin sitä millaista olen katsonut haaveillen muiden päällä ja päässä (100% eli "okei, pikkaisen gay-meininkiä, mutta hetkellä minä hyvänsä ne katolilaiset koulutytöt tulevat asuissaan, ja "käännyttävät" sen").

Minusta tuntuu, että minä ja parturi-kampaajani olemme viimeinkin löytäneet yhteisen sävelen, jota olemme etsineet viimeisen puolentoista vuoden ajan. (0% eli "ei äiti, me vaan pelataan, ei me tehdä mitään muuta, ei tartte tulla sisälle, oota edes että saadaan housut ylös eikun siis pelitilanne tallennettua!").

Jotenkin oloni on kuitenkin haikea, sillä nyt etsintä on viimeinkin loppunut ja ei ole enää mitään jännitettävää tukanleikkaukseen mennessä (- 100% eli "joo äiti, siis kato me ollaan vaan koko ajan odoteltu milloinka PhotoshopDisasters-sivu päivittyy, tietenkään me ei käydä missään suomalaisessa blogissa. Totta kai voit laittaa sen lapsilukon nettiin").

Olenko muuten koskaan kertonut kun eksyin katolilaiseen tyttökouluun?