Väliin henkilökohtaista, osa XXXVV

Olen nukkunut viisi tuntia.

Söin aamiaisen töissä kaksi minuuttia sitten.

Kantelin koko eilisen illan, yön ja osan tätä aamua 20 kilon laastisäkkejä.

Teimme siis kaverini luona remonttia, ja tarkemmin sanoen...itse asiassa en tiedä oikeaa termiä....asfaltoimme(?) hänen uuden talonsa takkahuoneen lattiaa.

Nyt kuulostan, näytän ja tunnun siltä että olisin nauttinut seksiä, rokkia, viinaa ja bändäreitä ainakin kolmen kärkikymmenikköön päässeen hitin ajan. Ja että ainoat tauot ovat olleen viiden minuutin vessataukoja kerran kahdessa tunnissa, kun on pitänyt lepuuttaa...ruumiinjäseniä.

Tämä ei kuitenkaan ole syy siihen miksi en kirjoita mitään kunnollista blogimerkintää. Syy on se, että olen nyt jumittunut siihen väsymyksen tilaan jossa suunnilleen kaikki on omasta mielestä hauskaa.

Esimerkiksi Polgan eilisestä palautteesta antamani vastaus eli "The Blackrock Depths eli Mustakiven syvyyksissä, joka käsittää Mustakivi-vuoren syvimmät kohdat, joita hallitsevat Tumman Raudan kääpiöt johtajanaan Keisari Dagran Thaurissan", herättää aivan uskomattoman hallitsemattomia sisäisiä hihitys-kohtauksia:

- Me olemme Tumman Raudan kääpiöitä Mustakivi-vuorelta!
- Tumman raudan?
- Niin.
- Ei teiltä löytyisi sitä muissa väreissä?
- Ei.
- Ai sori, etsin enemmänkin cyaniin vivahtavaa rautaa, jotakin mikä toisi eloa kylppäriin.
- Kolme vuorta tuonnepäin, ohitatte Kuolonhymy-laakson, käännytte pinkkipolulle, menette läpi Puuvillankutitus-solan ja olette Pastellisävykivi-vuorella.
- Ai kun kiva, kiitos.

Siksi.

Palaamme normaaliin lähetykseen maanantaina.