maanantai 21. huhtikuuta 2008

Homo Idioticus

Käykää kahvilla tämän tarinan aikana, jos olette kuulleet jo sen aiemmin.

Opas vie jossain eksoottisessa maassa turistit tutustumaan rantaan ja siellä kuoriutuviin kilpikonnan poikasiin. Ennen matkaan lähtöä opas vannottaa jokaisella turistilla, että mitä tahansa tapahtuukin tai mitä tahansa he näkevätkin, he eivät sekaannu.

Kaikki lupaavat.

Päästyään rannalle turistit näkevät kuinka ensimmäinen kilpikonnanpoikanen kaivaa tiensä ulos rantahiekasta ja alkaa matkansa kohti merta.

Yhtäkkiä jostain syöksyy lintu, joka nappaa kilpikonnanpoikasen saaliikseen, ennen kuin tämä on ehtinyt veteen.

Jonkin ajan kuluttua toinen kilpikonnanpoikanen tulee esille, ja alkaa matkan kohti merta. Turistit katsovat kauhuissaan taivaalla lentäviä petolintuja ja kyselevät miksei opas tee mitään?

Opas sanoo että kukaan ei saa puuttua tapahtuvaan.

Turistit suuttuvat tästä, ja yksi heistä menee kilpikonnanpoikasen luokse ja kantaa sen mereen.

Muut turistit hurraavat, mutta opas on kauhuissaan.

Yhtäkkiä kaikki kilpikonnanpoikaset tulevat esiin rantahiekasta ja lähtevät kohti merta.

Turistit ovat näystä iloissaan, mutta eivät läheskään yhtä riemuissaan kuinka taivaalla parveilleet linnut, joille avuttomat kilpikonnanpoikaset ovat kuin tarjottimella.

Linnut alkavat napsia kilpikonnanpoikasia kuin viimeistä päivää ja turistit katselevat vain kauhuissaan.

Opas yrittää pelastaa mahdollisimman monta kilpikonnanalkua kantamalla niitä sylissään mereen, mutta hänkään ei ehdi pelastaa montaa.

Yksittäinen kilpikonna, joka lähti ensimmäisenä kohti merta oli testi: jos se selviää mereen asti, muutkin voivat melko turvallisesti tulla esiin, ja päästä mereen suojaa.

Jos se ei selviä, muut jäävät vielä odottamaan parempaa hetkeä. Tämä on kilpikonnien tapa selviytyä.

Turistit oppivat luonnon perimmäisen opetuksen: se voi vaikuttaa julmalta, mutta kaikella on tarkoitus.

Jos kaverinne olivat kahvilla, voitte kutsua heidät nyt takaisin, ja sanoa että se oli "se kilpikonna-juttu. Onpas luontoäiti aika narttu."

Jokaisella eläinlajilla on tapa selvitä.

Toiset ovat nopeampia, toiset ovat vahvempia, toisilla on suojaväritys, toisilla...no joidenkin tapauksessa luontoäidiltä loppui joko mielikuvitus tai aika, ja siten ensimmäisenä päähän tullut idea sai kelvata (puput; mikä niiden selviytymiskyky olikaan? Niin söpöltä näyttäminen, että kukaan ei henno syödä niitä. Ai niin, ja nopea lisääntyminen.

Tästä syystä tiedämme että ei ole olemassa luontoisää.

Jos meillä olisi luontoisä, esim. siilit voisivat oikeasti tähdätä ja ampua piikkejään, sapelihammastiikeri ei koskaan olisi kuollut sukupuuttoon ja puput voisivat ampua laser-säteitä silmistään.

Todennäköisesti ne siltikin lisääntyisivät kauhean nopeasti, sillä mikään ei oikeasti kenestäkään miespuolisesta ole niin jännää kuin söpö pitkäkorva, joka ampuu laser-säteitä ja joka tulee kiimaiseksi jo tunti pesueen synnyttämisen jälkeen.)

Ihmiset saivat avuksi selviytymisessä älyn.

Se oli luultavasti viimeinen asia mikä luontoäidin ideakopassa oli, ja sekin piti vielä jakaa delfiinien kanssa. (Me saimme kompensaatioksi peukalon, mikä on vähän sama kuin olisitte juuri tehneet maratonin maailmanennätyksen, mutta kaikki palkitaan jotta kenellekään ei tulisi paha mieli, ja te saisitte voittonne kunniaksi ylimääräisen nallekarkin, kunhan ette vain kerro kenellekään.)

Selviytymiskyvyn tärkein tarkoitus on auttaa kutakin lajia säilymään lajina.

Sen pointtina ei ole kaikkien lajin edustajien selviytyminen, sillä silloin sen nimenä olisi kaikkiselviytymiskyky.

Itse asiassa luonto pyrkii pitämään lajien sisäiset lukumäärät siedettävinä, jottei mikään saa liikaa elintilaa. Tämä apuharvennus tapahtuu luontaisten vihollisten avulla.

Jos jollakulla on helkutin isot hampaat ja kynnet, jossain on petoeläin jolla on suojakuori.

Jos selviytymiskeinona on suojaväri, jossain on petoeläin joka on värisokea.

Joten...jos ihmisen selviytymiskeino on äly, jossain täytyy olla meitä huomattavasti fiksumpi vihollinen.

The Register-lehti uutisoi vuonna 2004, että yksi viidestä britistä ostaa roskapostissa mainostettua tavaraa, eli tuolla jossain on varmaan todella tyytyväisiä v1agr@n ja v.i.a.g.r.a:n omistajia tai ainakin omistajia.

1/5 nettiä käyttäneistä briteistä 2004 tarkoittaa n. 5,2-5,8 miljoonaa ihmistä.

Näistäkin ihmisistä moni varmaan oli kuullut jutusta nimeltään roskaposti, mutta ei tajunnut että se posti jossa mainostettiin viiiaggraa, ei välttämättä ole merkki siitä että joku oikeasti myy aitoa reseptilääkettä hintaan 10 punta/kilo.

Fiksuimmat ostajista varmaan oppivat tämän kriittisellä hetkellä, kun ns. toivotun reaktion sijaan hengitys alkoi tuoksumaan hyvältä ja tuntui siltä kuin nenä olisi avautunut.

Jotkut kuitenkin uskoivat että kyseessä oli vain hassu sekaannus yskänpastillien ja verisuonia laajentavien pillerien kesken, ja tilasivat uuden satsin.

En ole samaa mieltä Nobel-voittaja William Shockleyn (TIME:n artikkeli hänestä) kanssa eli että tyhmät pitäisi kastroida.

Jossain vaiheessa kuitenkin tyhmiä ei tule enää suojella.

Jos jostain asiasta on sanottu monesti sekä siitä on varoitettu useasti, ja senkin jälkeen vielä jankutettu, on tämän jälkeen turha uikuttaa. Siis ihan vain lajimme selviytymisen vuoksi.

Eli jos joku vielä kerrankin haksahtaa pyramidi-huijaukseen kaiken Wincapitan saaman julkisuuden jälkeen, niin kyseessä on evoluution moka, koska ei antanut enempää älliä, ja ei siten ihmisten lakien alainen teko.

Mutta siihen asti, kiinnostaisiko ketään ansaita blogeilla?

Helppo juttu: lähetätte minulle vain 1000 €, mainitsen nimenne täällä blogissa, ja saatte suunnattomasti näkyvyyttä, joka näkyy ehkäpä hyvinkin todennäköisesti positiivisena, sisääntulevana faattisena informaationa teitä kohtaan.

Hei, kai te nyt hyvän tarjouksen tunnistatte?

7 kommenttia:

Marinadi kirjoitti...

Hittolainen, kyllä nyt tekisi mieli hihkaista, että juu, tartun tarjoukseen. Onnistuuko osamaksu tekstiviesteillä, kun just ei olisi irrottaa tuollaista summmaa? Ymmärrän tietysti, että jonkinlainen kohtuullinen korko tälle pitäisi laittaa. Viakka 25 prossaa?

T kirjoitti...

Voin luvata äskeisen, tuossa vieressä istuvalle kaverilleni tekemästäni kyselystä suorittamieni laskelmien jälkeen, että ehkä jopa 35 % maineen lisääntyminen(*) kavereidesi parissa on taattua, jos maksat minulle 1000 €, joko käteissuorituksena tai osamaksulla :D





(*)= myyjä ei ota mitään vastuuta siitä, millaisen maineen saat lähetettyäsi 1000 € jollekin hifaselle bloggaajalle.

Zepander kirjoitti...

Mulla on vastatarjous: mainitsen itse nimeni tässä blogissa


ZEPANDER

nuin, enkä maksa sulle mitään. Menikö läpi?

T kirjoitti...

Laitan perintään.

A, The Bloggaaja kirjoitti...

Homo sapiens on kyllä kummallinen laji. Friikki luonon ihmeellisessä luomiskertomuksessa.

Kaikkien muiden lajien selviytymiskyky on varsin spesifi ja loppuun asti suunniteltu. Selviytymiskyky koskee myös kaikkia lajin edustajia. Älyllisyyttä sen sijaan on tuhottomasti erilaista, ja sen muoto ja määrä on täysin yksilöllistä. Hämmentävintä on, että kun homo sapienseja on useampia samassa ryhmässä, niin yksilön älykkyys usein laskee tyhmimmän tasolle. Kun homo sapienseja on tarpeeksi, ryhmän älykkyys on sellaisella tasolla, ettei älykkyydestä juuri voi puhua.

On harmillista, että ihminen on homo sapiensin pahin vihollinen. Ihminen on liian tyhmä homo sapiensin kaltaisen älykkään ja sopeutuvan lajin kannan rajoittamiseen.


Jep, olen samaa mieltä. Taisi olla perjantai-iltapäivä kello 15.57, kun luontoäiti meitä suunnitteli. Yritys oli toki hyvä, mutta jäi pahasti puolitiehen.


Mut hei, pistätkö sun tilinumeron tulemaan vaikka sähköpostilla, niin purautan sen tontun tulemaan saman tien.

T kirjoitti...

Jossain vaiheessa tod. näk. Luontoäidillä oli jokin suurikin suunnitelma lauma-älyn käytöstä, ja kaksi erilaista prototyyppiä luotiin.

Ensimmäisessä mallissa kaikki ajattelevat niin kuin fiksuin otus. Sen saivat muurahaiset.

Toisessa mallissa kaikki ajattelevat niin kuin tyhmin otus.
Sen saivat ihmiset.

Testaus on vielä kesken, ja käyttöön otetaan se malli, jonka käyttäjät eivät posauta itseään ensin taivaan tuuliin.
-----
"Mut hei, pistätkö sun tilinumeron tulemaan vaikka sähköpostilla, niin purautan sen tontun tulemaan saman tien."

Tahdon nyt myös käyttää yhden lauseen sarjassamme "sen lauseen tahdon sanoa", joskaan en uskonut lausuvani sitä tässä asiayhteydessä tai edes vaatteet päällä: "saat ilmaiseksi".

A, The Bloggaaja kirjoitti...

Jee, sain ilmaiseksi!