15 minuuttia ei riitä

Tiedättekö kuinka monta ihmistä työllistyy julkkisten kautta?

Kaikki jotka kirjoittavat julkkiksista, kaikki jotka kuvaavat julkkiksia, baarit joissa Matti Nykänen vierailee...lukua on mahdoton arvata. Se on kuitenkin suuri. Ja nämä ovat vasta välittömiä hyötyjiä. Jos välilliset yhteydet selvitettäisiin, huomattaisiin että Suomi ei elä vessapaperin viennistä, vaan julkkiksista (1)

Siksi onkin ollut huolestuttavaa nähdä, että julkkisten määrä ei ole pysynyt enää samalla tasolla kuin aiemmin, vaan se on vähentynyt. Tästä kriisistä kielivät yhä useammassa lehdessä olevat "missä he nyt ovat?"- ja "50 vuotta sitten"-palstat. Koska nykyään ei ole mistä kirjoittaa, on pakko muistella vanhoja hyviä aikoja, kun uusia julkkiksia riitti jokaiselle juorulehteä kirjoittavalle sormelle.

Kukaan ei voi väittää etteikö tilannetta ole huomattu, ja etteivätkö alan parhaimmat mielet ole yrittäneet parastaan korjatakseen tilannetta.
Mikä muu selittäisi niin monta missi-, laulu-, esiintymis-, ja kilpailuohjelmaa tässä maassa? Varsinkin kun suoritusten perusteella Andy Warhol harkitsisi vakavasti, tarkoittiko hän letkautustaan 15 minuutin julkisuudesta yksilö- vai väestö-tasolla.

Suomi yksinkertaisesti tarvitsee julkkiksia.
Mitä tapahtuu jos he kaikki päättävät käydä yhtäaikaa vessassa, ja saavat sydänkohtauksen huomatessaan vessapaperin loppuneen? Mistä kaikki heistä riippuvaiset tuotantolähteet sitten kirjoittaisivat? Oikeasti merkittävistä asioistako muka?

Sen vuoksi meidän on suunnattava katseemme ulkomaille. Meidän on tuotava julkkiksemme muualta.

Tämä ei ole niin omituinen esitys kun voisi luulla. Jo nyt keskustellaan siitä kuinka voisimme tuoda sairaanhoitajia ulkomailta. Miten julkkikset eroavat heistä? Kummatkin ovat alansa ammattilaisia, hintansa arvoisia, vähissä tällä hetkellä, tottuneet sotkemaan tarvittaessa kätensä ja näyttävät seksikkäältä hoitsun asussa.

Kaikki laulukilpailuja seuranneet yhtynevät ehdotukseeni, että ensinnäkin hankittavien julkkisten tulisi tulla maista, joiden kansalaiset ovat tunnettuja rytmitajustaan. Heidän menneisyydellään ei oikeastaan ole niinkään väliä, sillä medioilla on sitten enemmän kirjoitettavaa kun ne paljastavat kaiken "salaperäisestä menneisyydestä".

Näin ollen maahanmuuttohaastatteluissa voidaan unohtaa mm. poliittinen ja uskonnollinen vaino sekä inhimilliset syyt ja muut vähemmän mediakeskeiset aiheet.
Sen sijaan keskitytään oikeasti merkittäviin kysymyksiin kuten "mitä sä niinku koet että sä voisit tuoda jotain uutta?", "miten niinku sä uskot et sä pärjäisit?" ja "missä sä niinku koet olevas viiden vuoden päästä?"

Kaikki haastattelut tietenkin kuvattaisiin, että potentiaalinen julkkismateriaali saataisiin talteen myöhempää käyttöä varten.
Kun alkukarsinnat on suoritettu, julkkisehdokkaat tuodaan Suomeen. Heidät majoitetaan maahanmuuttaja-asuntoloihin, jotka on muokattu paremmin vastaamaan uusia tarpeita. Ne on myös nimetty uudestaan julkkis-sopeutuskeskuksiksi.

Näissä julkkis-sopeutuskeskuksissa uusille tulokkaille opetetaan perusteet, eli eksoottisella tavalla puhuttava suomi, tärkeimmät mediat ja tapahtumat ja sen hetken IN-mestojen sijainti raitiovaunukartalta.

Tuleville julkkiksille neuvotaan kuinka tärkeää on ensin menestyä jossain, sitten langeta, sitten nousta uuteen kukoistukseen ja toistaa tämä muutaman kuukauden välein.
Vaikka draamankaari onkin vanha, se on tuttu, ja ihmiset pitävät siitä että pääsevät heti mukaan juoneen.

Tämä ratkaisee myös toisen vanhan ongelman, eli joidenkin haluttomuuden asua samassa paikassa siirtolaisten kanssa. Nyt tällaisista paikoista aletaan tappelemaan, sillä kukapa meistä ei haluaisi asua julkkiksen vieressä, ja nähdä hyvällä tuurilla tämän julkkiskavereita.

Joku voi tietenkin syyttää minua haihattelusta, ja sanoa että me pärjäämme kyllä omalla tuotannollamme.
Selvä, mutta siinä vaiheessa kun viimeinenkin alkuperäinen suomalainen julkkis on oikeasti alkanut puhumaan kielillä, älkää tulko sanomaan että en varoittanut.


(1) Tämä ei tosin aivan ole totta, sillä erittäin lähellä olevien ja luotettavien lähteiden mukaan julkkisten elämä ei ole pelkkää juhlimista. Toisinaan heidänkin on kuulemma käytävä vessassa, jolloin he kuluttavat vessapaperia. Eli julkkikset ja metsäteollisuus elävät symbioosissa.