tiistai 16. lokakuuta 2007

I 8 Sundayz

Miksi meillä on sunnuntai?

Mikä on sen merkittävä rooli tässä myriadissa näytelmässä, jota me kuolevaiset kutsumme elämäksi?
Suomeksi sanottuna: "nyt junalautta joku saa luvan tunnustaa! Kuka keksi sunnuntain?! Olitko se sinä?!"

Nyt täytyy sanoa alkuun, että minulla ei sinällään ole sunnuntaita kohtaa mitään henkilökohtaista. Sunnuntai ei koskaan tappanut perhettäni, polttanut kotitaloani ja vienyt vuosiksi orjuuteen josta nousin lopulta taisteluareenoiden kautta kunniaan ja kostamaan perheeni.

Silti en pidä sunnuntaista.
Se on ikäänkuin epäpäivä. Se tuntuu omituiselta siirtymävaiheelta vapaudesta takaisin kahleisiin. Miten voi levätä kun hyvin tietää, että vain 24 tunnin kuluttua joutuu taas pukemaan päälleen arki-vaatteet, arki-ilmeen, arki-asenteen ja ottamaan kantaakseen arki-maailmanpainon.

Kaiken syynä on meidän kaikkien lempivihollinen. Enkä nyt puhu Lex Luthorista, vaan "jostain monimutkaisemmasta".

Länsimainen yhteiskunta perustuu pitkälti kirkon vaikutukseen. Yksi syy miksi meillä on pyhäpäivä on raamatun Toinen mooseksen kirja, Exodus 20, jakeet 8-11:


8. Muista pyhittää lepopäivä.
9. Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi;
10. mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti; silloin älä mitään askaretta toimita, älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi tai juhtasi älköönkä muukalaisesi, joka sinun porteissasi on.
11. Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi; sentähden Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen.

(Tiedoksi kaikille ateisteille, jotka tahtovat nyt valittaa kristinuskon mädättävästä vaikutuksesta heidän normaaliin elämäänsä, tunnen tuskanne.
Luulisi että näinkin vapaamielisessä yhteiskunnassa voisi ostaa söpöjä koiranpentuja Cthulhulle uhrattavaksi, mutta mainitsepa "uhrilahja" lemmikkieläinliikkeessä, niin saat todella ikäviä katseita osaksesi. Jotkut ihmiset...jestas!)

Tähän asti kaikki selvää.

Mutta vitsi tulee tässä: alunperin sunnuntai oli viikon ensimmäinen päivä. Tämän takia esimerkiksi keskiviikko on KESKIviikko, eikä kuten sen loogisesti tulisi olla "kaksikolmasosaviikko".

Eli jos homma menisi niin kuin sen pitäisi, perjantaina olisi vielä työtä.
Sen sijaan lauantain olisi lepopäivä. Eli ei mitään työtä, ei mitään kauppoja auki, ei muuta kuin lököilemistä lempisohvallasi suklaarasian ja Sidney Sheldonin uusimman kanssa.

Sunnuntaina sen sijaan kaupat olisivat auki, ja voisimme täyttää tyhjyyden tunteen sisällämme shoppailemalla, ja ennen kuin kukaan tajuaisi mitä tapahtui, meillä olisi maanantai.

Miksi me sitten emme tee näin?

Tarkkaa asioidenkulkua en tunne, mutta uskon että se meni suunilleen näin:
Aika: joskus 250 j.a.a.(1)
Paikka: Jossain nykyisessä Lähi-Idässä

- Moi.
- No moi moi.
- Mitäs teille?
- Ei kai tässä mitään ihmeempiä. Onpas siinä hienon näköinen aasi.
- Juu, no tämä nyt on vaan tällänen....
- Paljonkos maksoit?
- Noo, en minä nyt...kymmenen shekeliä.
- Niin paljon?!
- No kun kerrankin ostaa kulkuvälineen, niin pitäähän siihen panostaa.
- Jaa, no onhan se niin...
- Mutta onhan tuo sinullakin ihan hyvä.
- Tämä on kyllä useamman vuoden vanha jo...
- Et ole sitten tuoreempaan päättänyt vaihtaa?
- No kun ei sitä nyt joka vuosi...
- Ei mutta tuolta tuleekin vaimo!
- Tuoko on vaimosi? Minä kun muistelin että se oli vähän, no vanhempi.
- Joo mutta kato pitää aina välillä vaihtaa kyyti nuorempaan, nudge nudge, know what I mean, know what I mean?
- Juu, niin kai sitä sitten...
- Ai hyvä, kulti muisti ottaa mukaan meidän vehnästä tehdyt leivät.
- Teidän vehnästä..?
- Juu, meille tuli niin hyvä sato että sanottiin rabbille, että jos hän tuo kaksi kalaa niin kyllä meiltä liikenee viisi leipää, heh heh.
- Ai jaa silleen...
- Niin, oletkos sinäkin tulossa pyhittämään lepopäivää?
- Kyllä. Eikun ei...kun meillä on tämä uusi juttu, me..tuota...pyhitetään huominen.
- Jaa, no sehän on mielenkiintoinen konsepti.
- Juu, me tuota ajateltiin että se niinku sopisi paremmin tuon maanviljelyn suhteen ja silleen...
- No mutta tokihan se on tärkeää. No minäpä tästä lähden aasinkyydillä vaimoa vastaan, ja kerron että et tule pyhittämään päivää tänään.
- Juu, selvä...nähdään.

(Kaikille kiinnostuneille kerrottakoon, että myöhemmin ensinmainittu tyyppi kuoli maailman ensimmäisessä "liian kovassa tilanne-nopeudessa aasin kyydissä vuoristomutkaan"-onnettomuudessa, ja hänen nuori vaimonsa otti rakastajakseen tämän toisen tyypin.
Toisinaan Herran tiet nyt vaan ovat tutkimattomat. Sananmukaisesti.)

Vaikka tämä selittääkin, se ei auta meitä sunnuntai-kärsimysnäytelmän osanottajia.

Mutta minulla on ehdotus.

Miten olisi sunnuntaidoriumi?

Ihmiset voisivat tulla sinne herättyään sunnuntaina. Sunnuntaidoriumissa ihmiset pukeutuisivat mukaviin yöasuihin ja menisivät omaan äänieristettyyn ja umpioituun huoneeseensa.

Siellä heille laitettaisiin tippa suoneen, jotta ravinnon saanti olisi turvattu. Tämän jälkeen heidät vaivutettaisiin erinäisillä kemikaaleilla vuorokauden kestävään uneen. Sitten kun kello olisi n. 00.01 maanantai-aamun puolella, heidät hiljalleen heräteltäisiin ja vietäisiin pesulle ja aamiaiselle.

Sieltä ihmiset sitten pikkuhiljaa alkaisivat valumaan omille työpaikoilleen reippaina uuteen työviikkoon, tietoisina että sunnuntai on vasta kuuden päivän päässä.

(1) Lähde: Wikipedia.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Monet laittavatkin tipan itselleen. Ja useasti jo perjantaina. Miksi surra sunnuntaita kun lauantaistakin pääsee ohi pikakelauksella? Rohkeasti kokeilemaan vaan!

Lukija kirjoitti...

Olen joskus kokeillut. Lopputuloksena seinämaalin rapistumisesta kuulunut ääni melkein halkaisi pään, jokin oli tullut kuolemaan suuhuni ja unohtunut poistua ja en uskaltanut avata suutani asian varmistamiseksi oksentamisen pelossa.
Lisäksi oli sunnuntai.

Mikä ihmeen luontoäidin antama kyky tällä pohjoisella kansalla on ensinnäkin kaivaa itsensä kuoppaan ja sitten vielä AMPUA lapiolla itseään?