Mitä jos Darwin erehtyi?

Lajien synty-kirja esitteli ihmiskunnalle evoluutioteorian.

Tiivistettynähän tuo tarkoittaa että olosuhteisiin nähden parhaimmat ominaisuudet omaava laji selviytyy parhaiten.
Hiukan laajemmin selitettynä kaikki lajit kilpailevat selviytymisestä, ja vain uljaimmat sekä viisaimmat selviytyvät jatkoon ja lisääntyvät.

Vai meneekö se sittenkään noin?

Mitä jos joku huijasi?

Mietitäänpä hetki mikä laji olisi loogisesti ansainnut eliökunnan johtajuuden.

Se voisi olla muurahainen.
Muurahaiset elävät niin hyvin organisoidussa järjestelmässä, että sille annettu jopa oma termi: superorganismi.
Jokaisella on siellä tietty status ja tehtävä, jota noudatetaan. Ei ristiriitoja tai oman aseman kyseenalaistamista.
Muurahaiset ovat hyvin sopeutuvia, joten ne ovat levinneet lähes kaikkialle maailmaan. Itse asiassa arvioidaan että niitä on ihmisiä enemmän.

Tai ehkä se susi.
Toisin kuin yleensä luullaan, yksinäinen susi on legendaa. Sudet ovat laumaeläimiä, ja jos joku niistä on yksin, se on joko jätetty kuolemaan tai se on eksynyt.
Susilla on myös omat tapansa kommunikoida keskenään, mikä lisää lauman koheesiota.
Laumassa on voimaa ja tietty hierarkia, jonka avulla sudet selviävät. Aikoinaan sudet olivat levinneet koko Pohjois-Amerikan ja Euraasian alueelle.

On kuitenkin olemassa eliölaji joka potkii muurahaisten arkitehtoniset luomukset hajalle ja talloo muurahaisia jalkoihinsa huomaamattaan.
Sudet taas tapetaan tai ajetaan karkuun, ja missä ne hallitsivat, on nyt toinen laji kuningas.

Ihminen.

Olimmeko me oikeasti parhaimpia ja hienoimpia?

Itse asiassa me voitamme muut lajit vain yhden asian perusteella.
Peukalon.

Peukalon avulla pystymme tarttumaan esineisiin, nostamaan niitä ja käsitämme että on olemassa toisistaan erillään olevia esineitä. Muilla kuin kädellisillä peukaloa ei ollut.

Tämä antoi meille etumatkaa muihin nähden.
Kai se oli riippuen näkökulmastanne Jumalan/Luontoäidin/Cthulhun/Suuren Nukentekijän lohdutus siitä, että lentokykymme on lähempänä kivi- kuin eläinkuntaa sekä etanoille annettiin kestokykyä OIKEASTI merkittävissä asioissa. (1)

Tämä ei tietenkään riittänyt meille. Sen sijaan että olisimme odottaneet rauhallisesti vuoroamme evoluutiossa, joku esi-isistämme päätti huijata oikaisemalla, ja näin syntyi ensimmäinen ihmisapina.

Tästä tahti on vain kiihtynyt. Emme enää odota että muut lajit syntyisivät ja kuolisivat normaalia tahtia, vaan edesautamme tätä itse. Suoraan sanoen siis huijaamme.

Mutta mitä jos tämä ei olekaan meidän syytämme? Mitä jos ihmisen käyttäytymismalliin kuuluu huijaaminen?

Urheilukisojen tarkoitus oli aluksi kehittää mieltä ja kehoa, ja seuloa tästä joukosta parhaimmat.
Eli evoluutiota minikoossa.

Nyttemmin kisojen tarkoitus tuntuu olevan lähinnä se, kuka onnistuu huijaamaan parhaiten doping-tarkastajia.
Vaikka onkin heitä, jotka tuomitsevat tällaisen, on niitä jotka ovat valmiit hyväksymään tämän.

Heidän mielestään tulisi järjestää kisat, joissa jokainen kilpailija saisi parantaa suorituskykyään parhaiten näkemällään tavalla. Oli se sitten kemikaalinen, kirurginen tai kärkikolmikkoon-sijoittuminen-estää-näiden-allasbile-kuvien-julkaisun-tyylinen.

Tämähän olisi vain loogista.
Silloin ihmiskunta viimein myöntäisi päässeensä asemaansa huijaamalla. Merkitsikö tämä sitten mitään? Tuleeko päällemme jokin moraalinen tuomio?

Enpä usko.
Me kuitenkin vain huijaisimme tiemme siitä ulos.

(1) 2-12 tuntia. Tjeu.