Lehmät toimistossa

Mitä jos jokaisella työpaikalla olisi oma lehmä?

Tämä mielenkiintoinen ajatus tuli esille työkaverini puolelta, kun yleensä mittavat maito-varantomme olivat yllättäen loppuneet eilen. Jos meillä olisi oma lehmä, emme olisi riippuvaisia keittiön huollosta.

Itse asiassahan tämä on loistava idea. Enkä nyt tarkoita pelkästään loputonta maidonlähdettä.

Kuvitellaan keskimääräinen huono työilmapiiri: kireä, jännittynyt, tulosten saavuttaminen painaa päälle ja kaikille on kiire. Ainoa kommunikointi tapahtuu fläppitaululle laitettavilla liimalapuilla, tupakkakopin juoruilulla tai heittämällä toisia räkäpalloilla.

Mitä tällainen paikka tarvitsee on lehmä.

Nauta (Bos taurus); syövät ruohoa, hengailevat yleensä suljetulla alueella sen näköisinä kuin olisivat ollakseen, vaikka eivät olekaan ollakseen ja ovat tunnettuja neljästä pötsistä.

Tuo on tieteellinen määritelmä. Oikeasti lehmät ovat juuri jotain sellaista mitä mekin haluaisimme olla. (1)

Ne ovat hauskoja, ne ovat rentoja, mikään ei tunnu niitä liikuttavan, ja joko mainitsin rentouden?
Myönnetään, niitä ei voi ottaa syliin niin kuin muita söpöjä eläimiä, mutta toisaalta täyskasvuisessa lehmässä on enemmän paikkoja silittämistä varten, eli se palvelee useampia ihmisiä kerralla kuin esim. koira.

Lemmikkieläimet joidenkin lähteiden mukaan rentouttavat ja lievittävät stressiä pelkällä olemuksellaan. Jos pieni koira tai kissa lievittää stressiä, niin miettikää millainen stressinpurku-potentiaali isossa lehmässä sitten on?

Yritykset säästäisivät myös yhteishengenkohotus-tapahtumissa.
Enää ei tarvitsisi erikseen järjestää henkisen kunnon kohotuksia, vaan jokainen porukka saisi vuorollaan käyttää lehmää ulkona ja lypsää sitä. Koska jokainen saisi vuorollaan kääntää separaattoria, fyysinenkin aktiviteetti olisi mukana.

Millä rahalla lehmää sitten ylläpidettäisiin? Ruoho on vihreämpää aidan toisella puolen ja siksi se maksaa vihreitä seteleitä.
Tietenkin yömaidolla. Jos eivät omat työntekijät tahdo ostaa sitä, niin viimeistään naapurifirmassa on terveysintoilijoita.
Ajatelkaa asiaa myös PR:n kannalta: firma jolla on oma lehmä. Ei niitä niin monta voi olla.

Ja kun aika lopulta jättäisi rakkaan Mansikin, sille suotaisiin viimeinen kunnianosoitus ryhmähengen kohottajana tekemällä siitä rosvopaistia.

Muistakaa siis, että jos pomo kysyy haluatteko mummon vai lehmän toimistollenne, lehmä on aina varmempi valinta.

(1) Tragedia on että elämämme muistuttaa enemmän sikaa: älykäs olento, joka viettää koko elämänsä omassa liassaan, syö roskaruokaa ja kuoltuaan joutuu kuumaan paikkaan.
En vieläkään suostu syömään joulukinkkua, se muistuttaa liikaa veljenmurhaa.